What do you think?
Rate this book
Eropaperit
Leea makaa masentuneena vanhuspsykiatrian osastolla. Häntä käy katsomassa vain entinen miniä Sinikka. Aikoinaan Leea oli varakkaan perheen nuorekas edustusäiti ja poikansa Joken paras kaveri, josta tuli myös Sinikalle äidin korvike. Myöhemmin Joken avioero rikkoi äidin ja pojan välit, ja Joken uusi puoliso on myrkyttänyt kaikkien suhteet.
Vuosien varrella eron vaikutukset vain voimistuvat lasten elämässä. Sinikan ja Joken tyttären Saran tarinan ympärillä kehiytyvät auki ihmissuhteiden solmut 1960-luvulta nykypäivään.
Vuosien varrella eron vaikutukset vain voimistuvat lasten elämässä. Sinikan ja Joken tyttären Saran tarinan ympärillä kehiytyvät auki ihmissuhteiden solmut 1960-luvulta nykypäivään.
414 pages, Hardcover
First published January 1, 2009
39 people want to read
About the author
Laura Honkasalo
25 books4 followersLaura Honkasalo is Finnish writer and journalist who lives in Helsinki. She studied at the Kallio high school of performing arts and graduated from the University of Helsinki in 1999 as Master of Philosophy majoring in art history. She has also studied in Trinity College in Dublin and completed Master of Arts degree in literature at the University of Kent.
Honkasalo has practiced writing since the age of seven and taken part to the Nobelist club at the University of Helsinki. She reads many different types of literature.
Honkasalo doesn't want to become a full time author so she has worked as a journalist in magazines including youth magazine Demi and written regularly also to Sarjainfo magazine. She has also translated Aku Ankka (Donald Duck) comics into Finnish and written manuscripts to comics.
In 2000 Honkasalo got two prizes in competitions. In the WSOY young adult book competition she got the third prize and in the J. H. Erkko short story writing competition the second place. In 2001 she got the Gummerus J. H. Erkko prize.
Honkasalo has practiced writing since the age of seven and taken part to the Nobelist club at the University of Helsinki. She reads many different types of literature.
Honkasalo doesn't want to become a full time author so she has worked as a journalist in magazines including youth magazine Demi and written regularly also to Sarjainfo magazine. She has also translated Aku Ankka (Donald Duck) comics into Finnish and written manuscripts to comics.
In 2000 Honkasalo got two prizes in competitions. In the WSOY young adult book competition she got the third prize and in the J. H. Erkko short story writing competition the second place. In 2001 she got the Gummerus J. H. Erkko prize.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
February 14, 2011
En ole tähän asti löytänyt itseäni lukemassa kotimaisia avioliittokuvauksia Minna Canthin Huojuva talo poislukien. Honkasalo on ollut paljon esillä julkisuudessa, mikä on osaltaan vieraannuttanut minua hänen kirjoistaan. Kun sain kirjan lainaksi, päätin kuitenkin testata, pääsenkö julkisuusmuurin läpi ja kestääkö keittiöpsykologialle ankarasti allerginen kanttini uppoutua avioerojen maailmaan.
Kyllä kesti. Ja kyllä kannatti. Eropaperit on hieno kirja; eheä, suorapuheinen, mutta ymmärtävä. Kirjassa ei syytellä, ei esitetä hyvistä ja pahista, vaan ainoastaan kerrotaan ihmisistä. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja eläytyvää, ajankuva on uskottava ja kerronta joutuisaa.
Tunnistin kirjan ihmiset oman elämäni henkilögalleriasta, vaikkei omassa perhehistoriassani ole mitään kirjan perheen kaltaisia vaiheita. Jaoin monet perheen tyttären Saran ajatuksista: muistan elävästi, miltä tuntui vanhempien riidat, rappukäytävän askelten kaiku, onnelliset hetket maalla. Näin oman äitini ja lasteni välisen suhteen perheen isoäidin Lean ja lastenlasten Saran ja Tomin välisessä vuorovaikutuksessa. Lukuelämys oli tunnelmallinen ja koskettava.
En tiedä, kuinka hyvin Eropaperit tulee kestämään aikaa. Kerronta on etäännytetty nykyhetkestä jonnekin 1970-luvun vaiheisiin, ajankohtaan joka on muutenkin ollut Honkasalon tuotannossa keskeinen. Ehkä tämä teos jaksaa elää vain tämän hetken. Ihminen pysyy kuitenkin heikkouksineen ja turhamaisuuksineen muuttumattomana. Ihmisen kuvauksena Eropaperit osuu täydellisesti maaliinsa.
Kyllä kesti. Ja kyllä kannatti. Eropaperit on hieno kirja; eheä, suorapuheinen, mutta ymmärtävä. Kirjassa ei syytellä, ei esitetä hyvistä ja pahista, vaan ainoastaan kerrotaan ihmisistä. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja eläytyvää, ajankuva on uskottava ja kerronta joutuisaa.
Tunnistin kirjan ihmiset oman elämäni henkilögalleriasta, vaikkei omassa perhehistoriassani ole mitään kirjan perheen kaltaisia vaiheita. Jaoin monet perheen tyttären Saran ajatuksista: muistan elävästi, miltä tuntui vanhempien riidat, rappukäytävän askelten kaiku, onnelliset hetket maalla. Näin oman äitini ja lasteni välisen suhteen perheen isoäidin Lean ja lastenlasten Saran ja Tomin välisessä vuorovaikutuksessa. Lukuelämys oli tunnelmallinen ja koskettava.
En tiedä, kuinka hyvin Eropaperit tulee kestämään aikaa. Kerronta on etäännytetty nykyhetkestä jonnekin 1970-luvun vaiheisiin, ajankohtaan joka on muutenkin ollut Honkasalon tuotannossa keskeinen. Ehkä tämä teos jaksaa elää vain tämän hetken. Ihminen pysyy kuitenkin heikkouksineen ja turhamaisuuksineen muuttumattomana. Ihmisen kuvauksena Eropaperit osuu täydellisesti maaliinsa.
September 12, 2023
Ihan kiinnostava, mutta epätasalaatuinen. Välillä noudatteli hyvin "näytä, älä kerro" -periaatetta ja välillä kaikki selostettiin juurta jaksain ja senkin päälle vielä vähän pureskeltiin valmiiksi, ja kerronnan tapakin muuttui puolivälissä kirjaa.
Tosi hienoa ajankuvaa 50-70-luvuilta, maisemat ja tapahtumat näki silmissään. Ajankuvasta tuli ikävä 60-70-luvuille, vaikka en ole niillä edes elänyt. Sinikan ja Leean elämän, taustojen ja suhteen käsittely oli kirjassa parasta. Saran lapsuuden kokemusten kuvaus oli paikoin hyvä, mutta aika puuduttava ja olisi kaivannut huomattavasti lyhentämistä ja editoimista.
Tosi hienoa ajankuvaa 50-70-luvuilta, maisemat ja tapahtumat näki silmissään. Ajankuvasta tuli ikävä 60-70-luvuille, vaikka en ole niillä edes elänyt. Sinikan ja Leean elämän, taustojen ja suhteen käsittely oli kirjassa parasta. Saran lapsuuden kokemusten kuvaus oli paikoin hyvä, mutta aika puuduttava ja olisi kaivannut huomattavasti lyhentämistä ja editoimista.
July 18, 2011
Vuonna 2001 ilmestynyt Sinun lapsesi eivät ole sinun oli kaikessa kömpelöydessään viehättävä kuvaus varttumisesta taistolaisuuden ja vasemmistolaisten ihanteiden keskellä. Eropaperien saamien kiittävien arvioiden vuoksi uskoin Honkasalon kypsyneen kirjoittajana niistä ajoista, mutta romaani tuotti suuren pettymyksen. Kerronta on edelleen kömpelöä, dialogi aivosolujan tuhoavan yhdentekevää, ja tällä kertaa aviodraamassa rypemiseen keskittyvällä Honkasalolla ei ole edes mitään yhteiskunnallista sanottavaa.
November 4, 2014
Laura Honkasalon romaani Eropaperit jäi kesken. Kirjaa sain luettua reilut sata sivua ja lopetin. Olen lukenut aivan riittämiin romaaneja, jossa märehditään menetettyä elämää ja lasten vieraantumista sekä vanhempien katkeruutta.
Romaanin draamallinen jännite näyttää rakentuvan päähenkilöiden eli mielisairaalassa viruvan Leean ja hänen entisen miniän välille. Miniä on nimeltään Sinikka, ja hän tullut maalta kaupunkiin opiskelemaan joskus kuusikymmenluvulla ja ihastunut kehräämön omistajan Klaun poikaan.
Uskottavuus on jo koetuksella, kun tuleva anoppi tarjoaa ilmaista ihonpuhdistusta ja kasvojenhoito-ohjeita nuorikkoaan ensimmäistä kertaa kotiin tuovalle pojalleen.
Leealla ja Klaulla on siis tytär ja poika, jotka eivät käy äitinsä luona vaan odottavat perintöä. Isä on kuollut jo aiemmin. Myöskään Sinikan ja Joukon lapset eivät piittaa isoäidistään.
Kerronnaltaan kirja on yllätyksetön. Tarina alkaa onnellisesta seurustelusuhteesta 1966, ja se johtaa Sinikan ja Joukon avioitumiseen. Aina välillä palataan nykyaikaan ja ankeaan mielisairaalaan, jonne lapset tunkivat leskeksi jääneen höpsön äitinsä. Leean katkeruutta ja itsesyytöksiä kuvataan tarinan edetessä kiihtyvässä määrin ja hänen muistojensa kautta lukija pääsee entisajan onnellisempiin aikoihin. Vuosiluvuittain nimetyt jaksot kertovat lomittain, mikä alkoi mennä viimein rikki vanhempien ja lasten sekä aviopuolisoiden välisissä suhteissa. Vähitellen siis herutetaan eri vuosikymmeniltä romaanihenkilöiden elämänvaiheita, ja lukija saa lopulta päättää, saiko vanhus ansionsa mukaan vai ovatko lapset ja lapsenlapset kiittämättömiä ja sydämettömiä.
Romaanin draamallinen jännite näyttää rakentuvan päähenkilöiden eli mielisairaalassa viruvan Leean ja hänen entisen miniän välille. Miniä on nimeltään Sinikka, ja hän tullut maalta kaupunkiin opiskelemaan joskus kuusikymmenluvulla ja ihastunut kehräämön omistajan Klaun poikaan.
Uskottavuus on jo koetuksella, kun tuleva anoppi tarjoaa ilmaista ihonpuhdistusta ja kasvojenhoito-ohjeita nuorikkoaan ensimmäistä kertaa kotiin tuovalle pojalleen.
Leealla ja Klaulla on siis tytär ja poika, jotka eivät käy äitinsä luona vaan odottavat perintöä. Isä on kuollut jo aiemmin. Myöskään Sinikan ja Joukon lapset eivät piittaa isoäidistään.
Kerronnaltaan kirja on yllätyksetön. Tarina alkaa onnellisesta seurustelusuhteesta 1966, ja se johtaa Sinikan ja Joukon avioitumiseen. Aina välillä palataan nykyaikaan ja ankeaan mielisairaalaan, jonne lapset tunkivat leskeksi jääneen höpsön äitinsä. Leean katkeruutta ja itsesyytöksiä kuvataan tarinan edetessä kiihtyvässä määrin ja hänen muistojensa kautta lukija pääsee entisajan onnellisempiin aikoihin. Vuosiluvuittain nimetyt jaksot kertovat lomittain, mikä alkoi mennä viimein rikki vanhempien ja lasten sekä aviopuolisoiden välisissä suhteissa. Vähitellen siis herutetaan eri vuosikymmeniltä romaanihenkilöiden elämänvaiheita, ja lukija saa lopulta päättää, saiko vanhus ansionsa mukaan vai ovatko lapset ja lapsenlapset kiittämättömiä ja sydämettömiä.
April 29, 2013
Tykkäsin Eropapereista, tosin ei ollut ehkä ihan niin hyvä tai mielenkiintoinen kuin Sinun lapsesi eivät ole sinun. Vähän olisi saanut tiivistää joissain kohdin niin olisi ollut vielä parempi. Esim. Leean lapsuusmuistot oli mielestäni turhia kokonaisuuden kannalta.
Suosittelen kyllä tätä luettavaksi.
Suosittelen kyllä tätä luettavaksi.
December 23, 2013
Honkasalo osaa kirjoittaa, mutta tarina ei jotenkin kanna, mutta se ehkä johtuu osakseen siitä, että sävy pysyy läpi tarinan samana. Pari kavahduttavan voimakasta kohtaa kannattelivat juonta alkupuolella jopa koukuttavasti. Huononi loppua kohden.
March 29, 2012
Marjapuuron värinen röijy oli jollakulla päällä. Tuntui niin tutulta ja kotoisalta....
July 17, 2015
Taattua Honkasaloa. Tykkään, vaikka jäin miettimään, miksi kaikissa Honkasalon kirjoissa on avioero päähenkilönä. Mutta jälleen kerran kuljettiin eri aikakausissa, mistä tykkään kovasti.
Read
August 2, 2011Aika raskas. Plussaa hienosta ajankuvasta.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews