Tarvaatar

by Hilja Valtonen

Me saime igal õhtul kokku, Ami ja mina. Kuid minu silmad näitasid punast tuld, sest ta ei julgenud mind suudelda. Ja mina jälle ei julgenud talle öelda, et see on tema poolt nähtuna vaid silmapete.
Uusaasta ööl suusatasime kaugele metsade taha. Nägime, kuidas üks suur täht lendas üle taeva. Sätendav saba näitas selle teed. Põllulagendik meie ees oli valge nagu päeval.
«Millest mõtlesite, Marjukka?» küsis tema.
«Arvatavasti sellestsamast, millest teiegi.»
Ta naeris madalalt. Sõitis mu suuskade peale, et ma põgeneda ei saaks, ja siis ta suudles mind pakase paukudes küüniseintes ja aiateivastes.

Genres: Romance

Paperback

First published January 1, 1935

Reviews

[Rosa]

Tarvaatar oli taattua Hilja Valtosta. Nasevia kommentteja, omapäisiä tyttölapsia ja sankari, jota päähenkilö rakastaa miltei koko kirjan. Jokin Valtosen vanhahtavassa kielessä kuitenkin viehättää ja kirjoja lukee mielellään välipaloina. Seuraavaksi on selvitettävä, mitä tarkoittaa natku, kun ei tällainen nykyhetken tyttölapsi muista sellaista sanaa koskaan kuulleensa.

[Johanna]

Kyllähän Valtosen seurassa viihtyy näin jouluna ja muulloinkin. Hauskaa ja harmitonta.

[Tuija]

Kirja kuvaa osuvasti kansakoulun opettajattaren elämää romantiikkaa unohtamatta.

[Susa]

Tuttua Valtosta, vaikeuksien kautta voittoon, vaikkei ylpeästi rakkautta siis oikeasti tavoiteltukaan.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna]

Ihanaa ja valloittavaa Valtosta. Tarvaattaressa päähenkilönä on itsenäinen ja päämäärätietoinen Marjukka. Itsenäiset naiset ovatkin taattua Valtosta, kuten se että lopulta sankarittaret saavat miehensä. Valtosta voisi luonnehtia oldies chick litiksi, koska siinä on pientä littimäisyyttä, mutta hienovaraisesti tarjoiultuna, ja Valtosen nasevalla kielellä ja rempseällä huumorilla höystettynä. Tarvaatarkin oli siis kaiken puolin viihdyttävää lukemista, vaikka pientä ennalta-arvattavuutta oli havaittavissa. Valtosen kirjoihin luoma tunnelma on vertaansa vailla, siispä aikomuksenani on lukea lisääkin kirjailijan teoksia. :)