What do you think?
Rate this book
Kuurupiilon anatomia
Taianomainen romaani kuurupiiloon kadonneen veljen etsinnästä.
M ei ole tavallinen lapsi: hän joutuu opettelemaan arkipäiväisetkin asiat kuin muualta tullut vakooja. Iloa tuo isoveljen kehittelemä maailman ihmeellisin leikki, marsilainen kuurupiilo.
Kun loistava isoveli katoaa, M syyttää itseään. Vuosien päästä hänen on lähdettävä etsimään totuutta veljen kohtalosta ja siitä, mistä kuurupiilossa todella oli kyse. Matka vie Marrasvirran kaupungin kaduille, missä niittitakkiset yönaakat ja fanaattiset skinheadit antautuvat jokaöiseen kuolemantanssiin.
Viidelletoista kielelle käännetyn Pasi Ilmari Jääskeläisen viides romaani on huikea matka uskollisuuteen, petokseen ja syyllisyyteen.
M ei ole tavallinen lapsi: hän joutuu opettelemaan arkipäiväisetkin asiat kuin muualta tullut vakooja. Iloa tuo isoveljen kehittelemä maailman ihmeellisin leikki, marsilainen kuurupiilo.
Kun loistava isoveli katoaa, M syyttää itseään. Vuosien päästä hänen on lähdettävä etsimään totuutta veljen kohtalosta ja siitä, mistä kuurupiilossa todella oli kyse. Matka vie Marrasvirran kaupungin kaduille, missä niittitakkiset yönaakat ja fanaattiset skinheadit antautuvat jokaöiseen kuolemantanssiin.
Viidelletoista kielelle käännetyn Pasi Ilmari Jääskeläisen viides romaani on huikea matka uskollisuuteen, petokseen ja syyllisyyteen.
575 pages, Hardcover
Published June 8, 2023
12 people are currently reading
145 people want to read
About the author
Pasi Ilmari Jääskeläinen
21 books219 followersPasi Ilmari Jääskeläinen is Finland’s best kept literary secret…
In the early 70’s, when he was five, Pasi Ilmari Jääskeläinen lived in a block of flats by the Jyväskylä’s (a city in Central Finland) old cemetery and believed in vampires.
In the early 80’s he still had vampire dreams and fell in love with Jeanne Moreau in Truffaut’s Jules et Jim.
Ten years later Pasi wrote his first short stories. He wan the writing competition of SciFi and fantasy stories four times and then decided to become a writer.
Now he is an author, but he is also a Finnish and literature teacher in upper secondary school and the father of three sons.
He hasn’t stopped loving vampires, Jeanne Moreau and old film classics.
In the early 70’s, when he was five, Pasi Ilmari Jääskeläinen lived in a block of flats by the Jyväskylä’s (a city in Central Finland) old cemetery and believed in vampires.
In the early 80’s he still had vampire dreams and fell in love with Jeanne Moreau in Truffaut’s Jules et Jim.
Ten years later Pasi wrote his first short stories. He wan the writing competition of SciFi and fantasy stories four times and then decided to become a writer.
Now he is an author, but he is also a Finnish and literature teacher in upper secondary school and the father of three sons.
He hasn’t stopped loving vampires, Jeanne Moreau and old film classics.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 36 reviews
September 10, 2023
Lapsena M ei kuulu joukkoon, häntä pidetään ”pikku marsilaisena” enemmän kuin ihmisenä. Häntä ymmärtää vain isoveli, joka alkaa leikkiä M:n kanssa omintakeista kuurupiiloa, joka muistuttaa enemmän aarteenetsintää; lukuisten vihjeiden kautta löytyy tie piilottelevan isoveljen luo. Kerran leikki jää kuitenkin kesken ja veli löytymättä. M palaa kuurupiilon pariin vuosia myöhemmin, mikä johdattaa hänet toisten ulkopuolisten ja heitä metsästävien maailmaan.
Tarina eteni mielestäni epätasaisesti. Alku sieppasi tiukkaan otteeseen, keskivaiheilla jäätiin pitkäksi aikaa fiilistelemään melkein paikoilleen ja lopussa tykitettiin käännöksiä hengästyttävään tahtiin. Arkitodellisuuden taivuttaminen yliluonnolliseen suuntaan oli karmivalla tavalla kiehtovaa, muttei jotenkin aivan niin sulavaa kuin Jääskeläisen aiemmissa teoksissa.
Kirja käsitteli suuria teemoja, kuten miksi muottiin sopimattomat herättävät niin suurta vihaa ja kuka lopulta saa sanella, millä keinoin parempi maailma rakennetaan. Vaikka juoni olisi voinut rytmittyä hieman eri tavalla, teos herätti kyllä vahvoja tunteita ja kaikilla pienillä yksityiskohdillakin oli paikkansa kokonaisuudessa.
Tarina eteni mielestäni epätasaisesti. Alku sieppasi tiukkaan otteeseen, keskivaiheilla jäätiin pitkäksi aikaa fiilistelemään melkein paikoilleen ja lopussa tykitettiin käännöksiä hengästyttävään tahtiin. Arkitodellisuuden taivuttaminen yliluonnolliseen suuntaan oli karmivalla tavalla kiehtovaa, muttei jotenkin aivan niin sulavaa kuin Jääskeläisen aiemmissa teoksissa.
Kirja käsitteli suuria teemoja, kuten miksi muottiin sopimattomat herättävät niin suurta vihaa ja kuka lopulta saa sanella, millä keinoin parempi maailma rakennetaan. Vaikka juoni olisi voinut rytmittyä hieman eri tavalla, teos herätti kyllä vahvoja tunteita ja kaikilla pienillä yksityiskohdillakin oli paikkansa kokonaisuudessa.
November 28, 2023
Kuurupiilon anatomia on happoinen houreuni, joka on järkälemäinen pituudeltaan, teemoiltaan sekä harhapoluiltaan. Teoksessa Silaisen perheen täydellinen esikoinen Alvar, varma kuuden ällän ylioppilas, katoaa jäljettömiin kesken kuurupiilon, ja pikkusisarus Mara eli M, antropologinen marsilaisvakooja, jää omilleen tulkitsemaan maailmaa loistavan isoveljensä jättämän ohjekirjan turvin.
M tallentaa kokemiaan tapahtumia mentaalikameraan ja raportoi joka ilta marsilaisvakoojana keräämänsä tiedot ihmisapinoista. Ihmisen sisällä elävä apina osoittaa sormella toisia ihmisiä: rikas, köyhä, suosittu, syrjitty, tyttö, poika, trans, cis, kaunis, ruma… Marsilaisvakoojalle sosiaaliset käyttäytymissäännöt ovat vieraita, ja omassa tulkinnassani Jääskeläinen kuvaa M:n kautta mm. autistisia piirteitä. M:n voi kuitenkin tulkita monella tavalla. Hän kaihtaa määrittelyitä ja luo itsensä useaan kertaan uudestaan kirjan aikana.
Alvaria etsiessään M sukeltaa syvälle 80-luvun alun punk-kulttuuriin ja pahamaineiseen Yönaakat-katujengiin. Yönaakat elävät välittämästä yhteiskunnan normeista ja lokeroista. Sukupuoli tai ikä eivät ole edes konstruktioita, ajan valtaa ei tunnusteta eivätkä muutkaan ihmisapinan omaksi kahleekseen luoman todellisuuden säännöt päde täällä. Teoksessa käsitellään yhteiskunnan rakenteiden murtamista, anarkismia sekä ulkopuolisuuden ja toiseuden käsitteitä tavoilla, joka saa valveutuneenkin lukijan kiinni olettamuksista.
”En haluu olla mies, en haluu olla nainen, vittu, en ees ihminen: musta tulee marsilainen!” - Yönaakkojen slogan
Kirjan ensimmäinen kolmannes etenee kuin luotijuna, seuraava kolmannes polkee paikallaan itselleni turhan sakeissa tripeissä ja lopussa taas Jääskeläisen reaalifantasialle tyypillisesti vedetään mattoa alta antautuen toinen toistaan uskomattomille käänteille. Koko sekavan matkan ajan motiivi on kuitenkin mysteerin selvittäminen ja se on dekkarimaisen koukuttavaa. Teoksessa on runsaasti metatasoja, siinä kirjoitetaan kirjaa, esitetään näytelmää ja kuvataan dokumenttia, noustaan tarkastelemaan tapahtumia lintuperspektiivistä ja havinnoidaan kiihkeästi. Antropologinen marsilaisvakooja tekee tarkkaa työtä ihmiskunnan parissa.
Kaiken kaikkiaan tämä sopii lukijalle, joka arvostaa erityisen eriskummallista ja monitasoista kirjallisuutta.
M tallentaa kokemiaan tapahtumia mentaalikameraan ja raportoi joka ilta marsilaisvakoojana keräämänsä tiedot ihmisapinoista. Ihmisen sisällä elävä apina osoittaa sormella toisia ihmisiä: rikas, köyhä, suosittu, syrjitty, tyttö, poika, trans, cis, kaunis, ruma… Marsilaisvakoojalle sosiaaliset käyttäytymissäännöt ovat vieraita, ja omassa tulkinnassani Jääskeläinen kuvaa M:n kautta mm. autistisia piirteitä. M:n voi kuitenkin tulkita monella tavalla. Hän kaihtaa määrittelyitä ja luo itsensä useaan kertaan uudestaan kirjan aikana.
Alvaria etsiessään M sukeltaa syvälle 80-luvun alun punk-kulttuuriin ja pahamaineiseen Yönaakat-katujengiin. Yönaakat elävät välittämästä yhteiskunnan normeista ja lokeroista. Sukupuoli tai ikä eivät ole edes konstruktioita, ajan valtaa ei tunnusteta eivätkä muutkaan ihmisapinan omaksi kahleekseen luoman todellisuuden säännöt päde täällä. Teoksessa käsitellään yhteiskunnan rakenteiden murtamista, anarkismia sekä ulkopuolisuuden ja toiseuden käsitteitä tavoilla, joka saa valveutuneenkin lukijan kiinni olettamuksista.
”En haluu olla mies, en haluu olla nainen, vittu, en ees ihminen: musta tulee marsilainen!” - Yönaakkojen slogan
Kirjan ensimmäinen kolmannes etenee kuin luotijuna, seuraava kolmannes polkee paikallaan itselleni turhan sakeissa tripeissä ja lopussa taas Jääskeläisen reaalifantasialle tyypillisesti vedetään mattoa alta antautuen toinen toistaan uskomattomille käänteille. Koko sekavan matkan ajan motiivi on kuitenkin mysteerin selvittäminen ja se on dekkarimaisen koukuttavaa. Teoksessa on runsaasti metatasoja, siinä kirjoitetaan kirjaa, esitetään näytelmää ja kuvataan dokumenttia, noustaan tarkastelemaan tapahtumia lintuperspektiivistä ja havinnoidaan kiihkeästi. Antropologinen marsilaisvakooja tekee tarkkaa työtä ihmiskunnan parissa.
Kaiken kaikkiaan tämä sopii lukijalle, joka arvostaa erityisen eriskummallista ja monitasoista kirjallisuutta.
December 19, 2023
Siis mikä spiraali. Maaginen realismi johon yhdistyy punk? Kyllä kiitos. Piti ensin vain hiukan vilkaista, mutta imaisikin heti mukaansa. Kerronta on lennokasta ja säihkyvää, juonen kuljetus omaperäistä. 1970-luvulla ollaan ja kertoja M:n isoveli häviää. Hän alkaa jättää salaperäisiä vihjeitä M:lle.
Taisin odottaa noin puoleenväliin asti, että mukaan tulee jotain syvällistä. Kunnes tajusin, että ei tule, seikkaillaan nyt vaan! Katakombit on kyllä Jääskeläisen trooppi selvästi. Kirjassa on myös fantasiakirjallisuudesta tuttua maailmanrakentamista. Poikakirjat tulee mieleen, vaikka sukupuolirooleilla leikitäänkin. Aikuisten maailma näyttäytyy tympeänä ja ahdistavana.
Harmillisesti kirjan heikointa antia on juuri punk-kuvaukset. Osa niistä oli vähän noloja. Hieman syvällisempää aatettakin olisi mukaan mahtunut.
Loppua kohden kierrokset sen kuin nousevat. Ärsyynnyin hetkellisesti, koska en tiennyt mikä on unta ja mikä totta, mikä nyt ja mikä menneisyydessä. Kunnes tajusin että niin sen kuului ollakin. Erittäin onnistunut lukijan disorientoittaminen.
Silkasta mielikuvitusrikkaudesta 4 tähteä. Olen myös tosi iloinen, että tällainen kirja ylsi Finlandia ehdokkaaksi. Jee!
P.s sanoja queen bee, feikkaus, sysipaska tai ihmisroska ei käytetty 70-luvulla.
Taisin odottaa noin puoleenväliin asti, että mukaan tulee jotain syvällistä. Kunnes tajusin, että ei tule, seikkaillaan nyt vaan! Katakombit on kyllä Jääskeläisen trooppi selvästi. Kirjassa on myös fantasiakirjallisuudesta tuttua maailmanrakentamista. Poikakirjat tulee mieleen, vaikka sukupuolirooleilla leikitäänkin. Aikuisten maailma näyttäytyy tympeänä ja ahdistavana.
Harmillisesti kirjan heikointa antia on juuri punk-kuvaukset. Osa niistä oli vähän noloja. Hieman syvällisempää aatettakin olisi mukaan mahtunut.
Loppua kohden kierrokset sen kuin nousevat. Ärsyynnyin hetkellisesti, koska en tiennyt mikä on unta ja mikä totta, mikä nyt ja mikä menneisyydessä. Kunnes tajusin että niin sen kuului ollakin. Erittäin onnistunut lukijan disorientoittaminen.
Silkasta mielikuvitusrikkaudesta 4 tähteä. Olen myös tosi iloinen, että tällainen kirja ylsi Finlandia ehdokkaaksi. Jee!
P.s sanoja queen bee, feikkaus, sysipaska tai ihmisroska ei käytetty 70-luvulla.
August 28, 2023
Pasi Ilmari Jääskeläisen Kuurupiilon anatomiaa saatiin odottaa Väärän kissan päivän jälkeen monta vuotta. Odotus palkittiin melkoisella vyyhdillä kummallisuuksia.
Tyyli on tuttua: Kuurupiilossa on häivähdyksiä Väärästä kissasta, Harjukapungista ja Lumikosta. Mukana on myös jonkin verran Peter Pania. Mikä on totta, mikä unta, mikä väärinkäsitystä tai valhetta? Vai tuottaako sairas mieli vain jatkuvia hallusinaatioita? Kuurupiilon anatomia haastaa lukijansa pohtimaan todellisuuden ja mielikuvituksen eroja.
Tyyli on tuttua: Kuurupiilossa on häivähdyksiä Väärästä kissasta, Harjukapungista ja Lumikosta. Mukana on myös jonkin verran Peter Pania. Mikä on totta, mikä unta, mikä väärinkäsitystä tai valhetta? Vai tuottaako sairas mieli vain jatkuvia hallusinaatioita? Kuurupiilon anatomia haastaa lukijansa pohtimaan todellisuuden ja mielikuvituksen eroja.
November 28, 2023
Pasi Ilmari Jääskeläisellä ilmeisesti on vannoutuneet faninsa — en nähtävästi kuulu heihin. Ihan joo taidokasta tekstiä, mutta ei sellaisella koskettavalla, mukaansa imevällä, repivällä tavalla, vaan pikemminkin ylioppilaskirjoitustavalla. Että taitavaa, mutta kuin oppikirjan ohjeiden mukaan kirjoitettu, ei sielusta tullut.
June 12, 2024
Kuurupiilon anatomia on teos, jota ei pidä ajatella puhki vaan antaa tarinan kulkea eteenpäin liikaa kyseenalaistamatta — jos yrittää ymmärtää ja rationalisoida, ei tarinasta jää käteen juuri mitään muuta kuin syvä hämmennys ja turhautuminen. On hyväksyttävä, että kaikkeen ei ole olemassa selkeää vastausta tai loppuhuipennusta, jossa palaset loksahtelevat kohdalleen ja kaikki selviää.
Arvio laski neljästä tähdestä kolmeen keskivaiheen välillä tuskaisen hitaan ja yksitoikkoisen kerronnan vuoksi. Alku ja loppu toisaalta pitivät otteessaan ja vinksahtanutta tarinaa oli luettava eteenpäin. Maaginen realismi ei genrenä ole kaikkien mieleen ja se vaatii taidokkaan hahmojen ja maailman rakentamisen pysyäkseen uskottavana. Mielestäni Kuurupiilon anatomiassakin maailman rakentaminen jää paljolti 70- ja 80-lukujen vastakulttuurien mystifioimisen varaan ja näin hieman pintapuoliseksi - ainakin sellaiselle, joka kyseistä aikaa ei ole elänyt.
Teemat toiseudesta, muottiinsopimattomuudesta, yksilön suhteesta muihin ihmisiin ja lapsuudessa koettujen traumojen vaikutuksesta ihmisyyteen kulkevat läpi tarinan luoden punaisen langan johon itse lukijana tarrauduin kun tarina vinksahtaa aina vain uudestaan uuteen todellisuuteen ja saa arvailemaan onko mikään totta muille kuin päähenkilö M:lle.
Kaikenkaikkiaan positiivinen lukukokemus, mutta en uskaltaisi suositella tätä kenelle tahansa.
Arvio laski neljästä tähdestä kolmeen keskivaiheen välillä tuskaisen hitaan ja yksitoikkoisen kerronnan vuoksi. Alku ja loppu toisaalta pitivät otteessaan ja vinksahtanutta tarinaa oli luettava eteenpäin. Maaginen realismi ei genrenä ole kaikkien mieleen ja se vaatii taidokkaan hahmojen ja maailman rakentamisen pysyäkseen uskottavana. Mielestäni Kuurupiilon anatomiassakin maailman rakentaminen jää paljolti 70- ja 80-lukujen vastakulttuurien mystifioimisen varaan ja näin hieman pintapuoliseksi - ainakin sellaiselle, joka kyseistä aikaa ei ole elänyt.
Teemat toiseudesta, muottiinsopimattomuudesta, yksilön suhteesta muihin ihmisiin ja lapsuudessa koettujen traumojen vaikutuksesta ihmisyyteen kulkevat läpi tarinan luoden punaisen langan johon itse lukijana tarrauduin kun tarina vinksahtaa aina vain uudestaan uuteen todellisuuteen ja saa arvailemaan onko mikään totta muille kuin päähenkilö M:lle.
Kaikenkaikkiaan positiivinen lukukokemus, mutta en uskaltaisi suositella tätä kenelle tahansa.
April 15, 2024
5,5/10
December 17, 2023
Huonolla tapaa liian kummallinen kirja, joka selvästi yrittää olla hyvällä tapaa kummallinen kirja. Tässä oli paljon hyviä ominaisuuksia, varsinkin ensimmäisessä puoliskossa, mutta sitten jossain vaiheessa kirjan lukeminen muuttui vain suorittamiseksi.
September 23, 2023
Pasi Ilmari Jääskeläisen tuore romaani on lähes 600-sivuinen, mutta ei siinä ole yhtään liikaa pituutta. Jääskeläinen kirjoittaa maagista realismia, realistista fantasiaa tai kuten hän itse sanoo: reaalifantasiaa. Tämä on hyvä muistaa ennen kuin kirjaan tarttuu. Jääskeläisen romaanit ja novellit eivät välttämättä ole kaikkien mieleen. Tosin uskollinen fanikunta hänellä on ulkomaita myöten.
Juonesta voitte taas tuttuun tapaan lukea vaikka kirjan takakannesta. Monissa jännäreissä yms. on niin sanottuja cliffhangereita. Jääskeläinen taas tekee vastaavaa koko tarinan tasolla. Ehkä vähän vaikea selittää, mutta samalla tavalla kuin cliffhangereissa tarinaan voi tulla yllättävä käänne, Jääskeläinen vie tarinaa samalla tavalla seuraavalle, välillä yllättävällekin, tasolle.
Herkullista on myös eri aatteiden, sosiaalisten normien ja yhteiskunnan kuvaus. Kovasti kiehtoi kuvaukset siitä, miten luodaan tietty vaikutelma kertomatta todellisesta itsestä juuri mitään. Päähenkilö M halusi uskotella tovereilleen jonkin asian tapahtuneen: hän kertoi siitä niin kuin se olisi tapahtunut, lisäisi kertomukseensa totemuksia siitä, miten läsnäolijat olivat tapahtumaan reagoineet jne. - ja kas, kohta kuvitteellinen oli totta.
Odotin teoksen loppua mielenkiinnolla ja siinä mentiinkin sitten ehkä paikoin enemmän fantasian puolelle - vai mentiinkö? Oliko kaikki sittenkin houretta, hallusinaatiota...
Muutaman Jääskeläisen kirjan lukeneena osasin odottaa laatutyötä. Alusta asti oli selvää, että arvio on lähempänä nelosta kuin kolmosta. Sanotaan tälle 3,7/5.
Juonesta voitte taas tuttuun tapaan lukea vaikka kirjan takakannesta. Monissa jännäreissä yms. on niin sanottuja cliffhangereita. Jääskeläinen taas tekee vastaavaa koko tarinan tasolla. Ehkä vähän vaikea selittää, mutta samalla tavalla kuin cliffhangereissa tarinaan voi tulla yllättävä käänne, Jääskeläinen vie tarinaa samalla tavalla seuraavalle, välillä yllättävällekin, tasolle.
Herkullista on myös eri aatteiden, sosiaalisten normien ja yhteiskunnan kuvaus. Kovasti kiehtoi kuvaukset siitä, miten luodaan tietty vaikutelma kertomatta todellisesta itsestä juuri mitään. Päähenkilö M halusi uskotella tovereilleen jonkin asian tapahtuneen: hän kertoi siitä niin kuin se olisi tapahtunut, lisäisi kertomukseensa totemuksia siitä, miten läsnäolijat olivat tapahtumaan reagoineet jne. - ja kas, kohta kuvitteellinen oli totta.
Odotin teoksen loppua mielenkiinnolla ja siinä mentiinkin sitten ehkä paikoin enemmän fantasian puolelle - vai mentiinkö? Oliko kaikki sittenkin houretta, hallusinaatiota...
Muutaman Jääskeläisen kirjan lukeneena osasin odottaa laatutyötä. Alusta asti oli selvää, että arvio on lähempänä nelosta kuin kolmosta. Sanotaan tälle 3,7/5.
September 29, 2024
Aivan liian pitkä. Ei oikein osunut kohdalleen.
January 3, 2024
Monikerroksinen kudelma kuurupiilon tuottamaa jännitystä, yllätystä ja ahdistusta. Tämä teos ei päästä lukijaa helpolla, mutta sen lukeminen oli minulle silti mieluisaa. Kai yritin selvittää kaiken ja nautin prosessista, vaikka aika paljon jäi auki.
January 28, 2024
Parhaimmillaan maaginen realismi on juuri maagista, sellaista, jossa lukijana tietää olevansa mahdottomassa maailmassa mutta hyväksyy kirjailijan kuvaaman maailman silti omalakisena, uutena todellisuutena, johon voi varauksetta uppoutua.
Kuurupiilon anatomian tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Marrasvirran kaupunkiin, jossa nuorisoryhmät jägerit ja marsilaiset yönaakat ovat napit vastakkain kaupungin öisillä kaduilla ja jälkimmäiset vetäytyvät nukkumaan ostoskompleksin sisään jääneeseen toisen maailmansodan aikaisen pommituksen tekemään tilaan. Päähenkilö M, jonka identiteetti on alati liikkeessä, etsii kadonnutta isoveljeään, marsilaisten kaivattua sankaria ja kasvaa aikuiseksi.
Kirjassa on paljon hienoja aineksia, mutta maagisuuteen asti se ei itselläni yltänyt. Jostain syystä olin läpi koko teoksen valtavan tietoinen kirjan monisyisyydestä ja mahdollisista tulkinnoista, enkä onnistunut antautumaan teoksen maailmalle. Osasyynä oli ehkä kirjan sivumäärä - kirjan keskeltä olisi reilusti yli sadan sivun verran tyhjäkäyntiä. Kirjan pitkä aikajänne latisti myös tunnelmaa.
Kuurupiilon anatomian tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Marrasvirran kaupunkiin, jossa nuorisoryhmät jägerit ja marsilaiset yönaakat ovat napit vastakkain kaupungin öisillä kaduilla ja jälkimmäiset vetäytyvät nukkumaan ostoskompleksin sisään jääneeseen toisen maailmansodan aikaisen pommituksen tekemään tilaan. Päähenkilö M, jonka identiteetti on alati liikkeessä, etsii kadonnutta isoveljeään, marsilaisten kaivattua sankaria ja kasvaa aikuiseksi.
Kirjassa on paljon hienoja aineksia, mutta maagisuuteen asti se ei itselläni yltänyt. Jostain syystä olin läpi koko teoksen valtavan tietoinen kirjan monisyisyydestä ja mahdollisista tulkinnoista, enkä onnistunut antautumaan teoksen maailmalle. Osasyynä oli ehkä kirjan sivumäärä - kirjan keskeltä olisi reilusti yli sadan sivun verran tyhjäkäyntiä. Kirjan pitkä aikajänne latisti myös tunnelmaa.
January 6, 2024
näin tästä unia ja luettuani halusin alottaa alusta. hurja ja hieno ja hämmentävä.
January 30, 2024
Pidin kirjasta alkuun ihan valtavasti, mutta jossain kohtaa kirja muuttui ihan liian huuruiseksi omaan makuun. Teos olisi varmasti toiminut paremmin hiukan napakammalla otteella?
October 10, 2023
Suomalaisen kummallisen kirjallisuuden pioneereihin kuuluva Pasi Ilmari Jääskeläinen julkaisi edellisen kirjansa Väärän kissan päivä vuonna 2017. Nyt Jääskeläinen saattelee lukijat uudestaan tuttuun Marrasvirran kaupunkiin ja kokeneet lukijat tietävät jo odottaa kummallisia tapahtumia.
Kirjan pääosassa on M, pieni ekaluokkalainen, joka leikkii isoveljensä Alvarin kanssa marsilaista kuurupiiloa. Siinä Alvar katoaa piiloon ja jättää jälkeensä marsilaisia kirjeitä, kryptisiä vihjeitä, joiden perusteella M:n on Alvar löydettävä. Jääskeläinen suo lukijalleen varoituksen jo ensimmäisessä luvussa:
Useiden kuurupiilojen jälkeen, pari vuotta myöhemmin, viimeinen kuurupiilo jää kesken. Lyseon abiturientti, valovoimainen ja kaikkien ihailema Alvar Silasenpää, katoaa viikko penkkareiden jälkeen. Poikaa odotellaan kotiin, mutta hän ei vain katoa. M on ainoa, joka tietää, miksi Alvar ei palannut: marsilainen kuurupiilo oli käynnistynyt, mutta se jäi lumisateen vuoksi kesken. “Piiloutuja ei palaa kotiin ennen kuin etsijä on hänet löytänyt”, kuuluu leikin ehdoton sääntö.
Tarina loikkaa joitakin vuosia eteenpäin, vuoteen 1984. M on selviytynyt ala-asteesta, vaikka hän onkin aivan kummallinen, erottuu joukosta ja joutuu tietysti hyljeksityksi ja kiusatuksi. M vetäytyy omiin maailmoihinsa: hänen päähänsä on unessa istutettu Antropologinen selviytymisopas marsilaisille vakoojille, joten hän suorittaa tehtäväänsä marsilaisena antropologina, joka tarkkailee sivusta maan asukkeja. Lopulta M:stä kuoriutuu joukkoon sopeutuva lyseolainen, jolla on taidot uiskennella sulavasti lukiolaisten seurapiireissä.
Marrasvirran kaduilla vastakkain on kaksi nuorisojengiä. Punkkareita nimitetään kaupungissa yönaakoiksi. Yönaakkoja jahtaavat poliisit ja liikekeskusten vartijat, mutta myös jägerit. Nämä Marrasvirran skinheadit ovat mystisen Jägerin johtama fasistimilitanttien poppoo, joiden päätarkoitus on puhdistaa kaupunki yönaakoista. Yönaakat ovat pienoinen mysteeri: osa joukosta yöpyy jossain tuntemattomissa olosuhteissa. Yönaakkojen yösijan löytäminen kiinnostaa monia.
M ajautuu lukiolaisena takaisin marsilaisen kuurupiilon pariin, kun hän alkaa yllättäen saada taas viestejä isoveljeltään. “M, missä minä olen?” kuuluu kutsu kuurupiilon maailmaan. Punaisen langan seuraaminen vie M:n syvälle yönaakkojen maailmaan. Seurapiireissä viihtyvän lukiolaistytön harmoninen rooli saa jäädä, kun M:n on omaksuttava niittitakkisen punkkarin ulkonäkö ja ajatusmaailma päästäkseen soluttautumaan yönaakkojen maailmaan. Alvar on löydettävä ja vuonna 1976 kesken jäänyt marsilainen kuurupiilo saateltava loppuun.
Kuurupiilon anatomia on pitkä kirja, lähes 600-sivuinen järkäle, jossa sukelletaan syvälle 1980-luvun punk-alakulttuuriin. Tarinassa riittää mutkikkaita käänteitä, eikä se ole ihan helppoa luettavaa. Kuten Jääskeläinen heti alussa varoittaa, lopussa ei myöskään odota selkeä, kaikki mysteerit auki selittävä lopetus, vaan jotain mutkikkaampaa, joka jättää irrallisia langanpäitä lukijan pääteltäväksi haluamallaan tavalla.
Kirjan henkilögalleria on ilahduttavan monipuolinen. M:stä itsessään on hyvin vaikea sanoa, mikä hän on; se, onko M tyttö vai poika, on asia, joka vaivaa monia kirjan henkilöitäkin. Lukija voi tehdä siitä omat päätelmänsä. Moni muukin henkilö ei ole sitä, miltä päällisin puolin voi näyttää. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kirjo on kirjan sivuilla monipuolinen; yönaakat eivät yksinkertaisesti välitä näissäkään asioissa yhteiskunnan normeista tai binääristen järjestelmien rajoituksista. Myös yleiset yhteiskunnalliset arvot saavat kyytiä. Henkilögalleria on sikälikin monipuolinen, ettei selkeää jakoa hyviksiin ja pahiksiin ole helppo tehdä. Tämä monimuotoisuus ja sävykkyys on Kuurupiilon anatomian parhaita puolia.
Kirjassa ja sen kuvaamassa kummallisessa unien, harhojen ja marsilaisten täyteisessä 1980-luvun punkmaailmassa on paljon kiehtovaa ja se pohdiskelee painavia teemoja uskollisuudesta, erilaisuuden sietämisestä, rajoittavista normeista ja syyllisyydestä. Alku oli vetävä ja houkutteli mukaansa, mutta kokonaisuutena Kuurupiilon anatomia oli kuitenkin liian raskas. Kirjan keskivaiheilla lukeminen kävi paikoittain työstä, kun juttu ei tuntunut oikein etenevän ja tarinan uudet kiemurat saivat kiemurtelemaan: lähestyisipä loppu nopeammin. Lopussa juonenkäänteiden vaikeaselkoisuus tuntui enemmän tuskastuttavalta kuin jännittävältä. Jos lukijana nautiskelee toden ja harhan eron pohdiskelemisesta, kirja maistuu varmasti paremmin; minulle tämä ”kaikki on unta ja harhaa vain” -asetelma on lähinnä turhauttava. Suosittelen siis epämääräisyyksien ystäville, mutta isoin varauksin.
Kirjan pääosassa on M, pieni ekaluokkalainen, joka leikkii isoveljensä Alvarin kanssa marsilaista kuurupiiloa. Siinä Alvar katoaa piiloon ja jättää jälkeensä marsilaisia kirjeitä, kryptisiä vihjeitä, joiden perusteella M:n on Alvar löydettävä. Jääskeläinen suo lukijalleen varoituksen jo ensimmäisessä luvussa:
Olisi houkuttelevaa antaa kertomukselle näppärä juoni, klassinen henkilögalleria sekä lopetus, jossa roistot erottuvat sankareista, mysteerit selitetään auki ja kaikki saavat ansionsa mukaan. Kokoamani tosiasiat eivät vain taivu tähän muottiin.
Useiden kuurupiilojen jälkeen, pari vuotta myöhemmin, viimeinen kuurupiilo jää kesken. Lyseon abiturientti, valovoimainen ja kaikkien ihailema Alvar Silasenpää, katoaa viikko penkkareiden jälkeen. Poikaa odotellaan kotiin, mutta hän ei vain katoa. M on ainoa, joka tietää, miksi Alvar ei palannut: marsilainen kuurupiilo oli käynnistynyt, mutta se jäi lumisateen vuoksi kesken. “Piiloutuja ei palaa kotiin ennen kuin etsijä on hänet löytänyt”, kuuluu leikin ehdoton sääntö.
Tarina loikkaa joitakin vuosia eteenpäin, vuoteen 1984. M on selviytynyt ala-asteesta, vaikka hän onkin aivan kummallinen, erottuu joukosta ja joutuu tietysti hyljeksityksi ja kiusatuksi. M vetäytyy omiin maailmoihinsa: hänen päähänsä on unessa istutettu Antropologinen selviytymisopas marsilaisille vakoojille, joten hän suorittaa tehtäväänsä marsilaisena antropologina, joka tarkkailee sivusta maan asukkeja. Lopulta M:stä kuoriutuu joukkoon sopeutuva lyseolainen, jolla on taidot uiskennella sulavasti lukiolaisten seurapiireissä.
Marrasvirran kaduilla vastakkain on kaksi nuorisojengiä. Punkkareita nimitetään kaupungissa yönaakoiksi. Yönaakkoja jahtaavat poliisit ja liikekeskusten vartijat, mutta myös jägerit. Nämä Marrasvirran skinheadit ovat mystisen Jägerin johtama fasistimilitanttien poppoo, joiden päätarkoitus on puhdistaa kaupunki yönaakoista. Yönaakat ovat pienoinen mysteeri: osa joukosta yöpyy jossain tuntemattomissa olosuhteissa. Yönaakkojen yösijan löytäminen kiinnostaa monia.
M ajautuu lukiolaisena takaisin marsilaisen kuurupiilon pariin, kun hän alkaa yllättäen saada taas viestejä isoveljeltään. “M, missä minä olen?” kuuluu kutsu kuurupiilon maailmaan. Punaisen langan seuraaminen vie M:n syvälle yönaakkojen maailmaan. Seurapiireissä viihtyvän lukiolaistytön harmoninen rooli saa jäädä, kun M:n on omaksuttava niittitakkisen punkkarin ulkonäkö ja ajatusmaailma päästäkseen soluttautumaan yönaakkojen maailmaan. Alvar on löydettävä ja vuonna 1976 kesken jäänyt marsilainen kuurupiilo saateltava loppuun.
Kuurupiilon anatomia on pitkä kirja, lähes 600-sivuinen järkäle, jossa sukelletaan syvälle 1980-luvun punk-alakulttuuriin. Tarinassa riittää mutkikkaita käänteitä, eikä se ole ihan helppoa luettavaa. Kuten Jääskeläinen heti alussa varoittaa, lopussa ei myöskään odota selkeä, kaikki mysteerit auki selittävä lopetus, vaan jotain mutkikkaampaa, joka jättää irrallisia langanpäitä lukijan pääteltäväksi haluamallaan tavalla.
Kirjan henkilögalleria on ilahduttavan monipuolinen. M:stä itsessään on hyvin vaikea sanoa, mikä hän on; se, onko M tyttö vai poika, on asia, joka vaivaa monia kirjan henkilöitäkin. Lukija voi tehdä siitä omat päätelmänsä. Moni muukin henkilö ei ole sitä, miltä päällisin puolin voi näyttää. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kirjo on kirjan sivuilla monipuolinen; yönaakat eivät yksinkertaisesti välitä näissäkään asioissa yhteiskunnan normeista tai binääristen järjestelmien rajoituksista. Myös yleiset yhteiskunnalliset arvot saavat kyytiä. Henkilögalleria on sikälikin monipuolinen, ettei selkeää jakoa hyviksiin ja pahiksiin ole helppo tehdä. Tämä monimuotoisuus ja sävykkyys on Kuurupiilon anatomian parhaita puolia.
Kirjassa ja sen kuvaamassa kummallisessa unien, harhojen ja marsilaisten täyteisessä 1980-luvun punkmaailmassa on paljon kiehtovaa ja se pohdiskelee painavia teemoja uskollisuudesta, erilaisuuden sietämisestä, rajoittavista normeista ja syyllisyydestä. Alku oli vetävä ja houkutteli mukaansa, mutta kokonaisuutena Kuurupiilon anatomia oli kuitenkin liian raskas. Kirjan keskivaiheilla lukeminen kävi paikoittain työstä, kun juttu ei tuntunut oikein etenevän ja tarinan uudet kiemurat saivat kiemurtelemaan: lähestyisipä loppu nopeammin. Lopussa juonenkäänteiden vaikeaselkoisuus tuntui enemmän tuskastuttavalta kuin jännittävältä. Jos lukijana nautiskelee toden ja harhan eron pohdiskelemisesta, kirja maistuu varmasti paremmin; minulle tämä ”kaikki on unta ja harhaa vain” -asetelma on lähinnä turhauttava. Suosittelen siis epämääräisyyksien ystäville, mutta isoin varauksin.
August 17, 2024
Tässä kirjassa oli paljon sellaista, josta pidän. Pidin kertojahahmosta ja ylipäätänsä tästä ulkopuolisuuden näkökulmasta ja perspektiivistä, joka on ikään kuin ylirationalisoiva ja antropologisen havainnoiva. Tämä on hyvin toimivaa ja samaistuttavaa autismi-metaforaa. Etenkin alkuosat olivat todella hyvää luettavaa, ja tämä menee kategorioissani kapeaan samaistuttavat ja metaforiset autismikuvaukset -lokeroon.
Pidän myös ylipäätänsä tästä todellisuuden vähittäinen hajoaminen -kuviosta. Alvarin hahmo oli nimenomaan epätodellisuudessaan ja liminaalisuudessaan erinomainen. Todellisuuden rakenteet hajoavat hiljaa hänen ympärillään. Ja päähenkilö ei ole ihminen, eikä mikään välttämättä ole totta jne.
Kaikesta en pitänyt. Punk-teema oli liian hallitseva, ja lisäksi se vei muutenkin varsin ylipitkässä kirjassa suhteellisesti liikaa aikaa. Sinänsä kapinallinen, yhteiskunnan normit rikkova yhteisö sopii kyllä tähän kuvioon, mutta siihen keskityttiin liikaa ja siitä tuli temaattisesti liian hallitseva. Olisi ollut toimivampi, jos tämä sinänsä erinomainen teema ihmislajiin kuulumattomuudesta, todellisuuden vähittäisestä hajoamisesta jne., olisi vain alun tavoin kerrottu päähenkilön elämän ja suhteen isoveljeen kautta, ylipäätänsä (vrt. Rasi-Koskisen REC). Nyt päähenkilöksi ja ulkopuolisuuden kokemisen subjektiksi meinaa nousta punk-skene itsessään, mikä haisee hieman romantisoinnilta, niin tarkoituksellisen vastenmieliseksi kuin se olikin kuvattu.
Pidän myös ylipäätänsä tästä todellisuuden vähittäinen hajoaminen -kuviosta. Alvarin hahmo oli nimenomaan epätodellisuudessaan ja liminaalisuudessaan erinomainen. Todellisuuden rakenteet hajoavat hiljaa hänen ympärillään. Ja päähenkilö ei ole ihminen, eikä mikään välttämättä ole totta jne.
Kaikesta en pitänyt. Punk-teema oli liian hallitseva, ja lisäksi se vei muutenkin varsin ylipitkässä kirjassa suhteellisesti liikaa aikaa. Sinänsä kapinallinen, yhteiskunnan normit rikkova yhteisö sopii kyllä tähän kuvioon, mutta siihen keskityttiin liikaa ja siitä tuli temaattisesti liian hallitseva. Olisi ollut toimivampi, jos tämä sinänsä erinomainen teema ihmislajiin kuulumattomuudesta, todellisuuden vähittäisestä hajoamisesta jne., olisi vain alun tavoin kerrottu päähenkilön elämän ja suhteen isoveljeen kautta, ylipäätänsä (vrt. Rasi-Koskisen REC). Nyt päähenkilöksi ja ulkopuolisuuden kokemisen subjektiksi meinaa nousta punk-skene itsessään, mikä haisee hieman romantisoinnilta, niin tarkoituksellisen vastenmieliseksi kuin se olikin kuvattu.
April 11, 2024
Pasi Ilmari Jääskeläisen Kuurupiilon anatomia (2023) on taitavasti kirjoitettu, erilainen, omaperäinen ja älykäskin romaani, mutta vahvasti kaksijakoinen. Lähes 600-sivuisen romaanin ensimmäinen puolisko pitää hienosti jännitteensä sirotellen kutkuttavasti mutta tarpeeksi säästellen fantasia-aineksia arjen melankoliseen draamaan ja mysteerimäiseen kerrontaan. Psykologinen ote pitää lukijan koko alkumatkan kutkuttavassa epätietoisuudessa siitä, mistä on kyse. Puolivälin jälkeen kerronnallinen jännite ikävä kyllä hajoaa, kun fantasiaelementit alkavat vyöryä päälle ja eri ulottuvuuksien perspektiivit limittyvät sotkuiseksi vyyhdiksi. Jotenkin tarinallinen merkityksellisyyskin haihtuu samalla.
Jääskeläisen tyyliä on luonnehdittu maagiseksi realismiksi tai reaalifantasiaksi. Finlandia-ehdokkuudellakin noteerattu Kuurupiilon anatomia on joka tapauksessa mielenkiintoinen ja monitasoinen taidonnäyte, vaikka loppua kohden karkaakin hieman käsistä. 70-80-lukujen punk-skeneä on kuvattu oivaltavasti ja asiantuntevasti, samaan aikaan rakkaudella ja sarkasmilla. Samaan tapaan romaani keinuu kauneuden ja rumuuden, hellyyden ja raa'an väkivallan, tyylikkyyden ja rivouden sekä arkirealismin ja fantasian ääripäissä kuin laiva myrskyssä. Varmastikin pitää jatkossa tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon.
Arvioni: 3,6 tähteä viidestä.
Jääskeläisen tyyliä on luonnehdittu maagiseksi realismiksi tai reaalifantasiaksi. Finlandia-ehdokkuudellakin noteerattu Kuurupiilon anatomia on joka tapauksessa mielenkiintoinen ja monitasoinen taidonnäyte, vaikka loppua kohden karkaakin hieman käsistä. 70-80-lukujen punk-skeneä on kuvattu oivaltavasti ja asiantuntevasti, samaan aikaan rakkaudella ja sarkasmilla. Samaan tapaan romaani keinuu kauneuden ja rumuuden, hellyyden ja raa'an väkivallan, tyylikkyyden ja rivouden sekä arkirealismin ja fantasian ääripäissä kuin laiva myrskyssä. Varmastikin pitää jatkossa tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon.
Arvioni: 3,6 tähteä viidestä.
December 8, 2023
Jääskeläisen taito kietoa arkitodellisuus ja maagisuus tai yliluonnollisuus toisistaan erottamattomaksi vyyhdiksi on omaa luokkaansa. Lähtiessäni lukemaan Kuurupiilon anatomiaa tiesin odottaa unenomaisia kohtauksia, kertojan jatkuvaa epäilyä ja omien havaintojenikin haastamista. Juoni lähtikin avautumaan ja kiertymään solmuille houkuttelevalla tavalla; M – pikku marsilainen ja hänen loistava isoveljensä Alvar muodostavat kiintopisteen Marrasvirran näennäisen tavallisen kaupungin pinnan alla piileville omituisuuksille. Keskeisen roolin teoksessa saava aarteenetsintäkuurupiiloleikki arvoituksineen oli erityisen kutkuttava. Jostain syystä Jääskeläisen luomissa kaupungeissa on myös aina jotain hypnoottista. Jotain, mikä houkuttelee katsomaan vielä yhden kulman tai oven taakse.
Kirjan keskivaiheilla juonen eteneminen kuitenkin alkaa takkuilla, eikä teoksen alussa kohotettu kiehtova jännite meinaa enää säilyä. Vahvan alkupuoliskon jälkeen tarinan ote herpaantuu, eikä enää pääse nousemaan aivan samalle tasolle.
Kirjan keskivaiheilla juonen eteneminen kuitenkin alkaa takkuilla, eikä teoksen alussa kohotettu kiehtova jännite meinaa enää säilyä. Vahvan alkupuoliskon jälkeen tarinan ote herpaantuu, eikä enää pääse nousemaan aivan samalle tasolle.
August 5, 2024
Tämä teos on varmaankin vaikea kääntää kieleen, jossa on sukupuolittuneet persoonapronominit: useankin henkilön sukupuoli muuttuu tarinan edetessä tai paljastuu vasta myöhemmin.
Olisin kai periaatteessa ollut sukupolvea, johon punk vaikutti, mutta siinä iässä suhtauduin koko ilmiöön torjuvasti: punkin aggressiivisuus oli pelottavaa ja luotaantyöntävää. Punk-aikakaudella kuuntelin itse vaikkapa Jean-Michel Jarrea tai Mike Oldfieldia, joskin muistan tykänneeni esimerkiksi muutamasta Stranglersin kappaleesta, joita kuulin radiosta. Ja Eppu Normaalin saatoin hyväksyä, koska minusta vaikutti, että he eivät ottaneet punkia koskaan aivan tosissaan. Kirjassa kuvattu Uuden Marsin anarkistinen utopia tuntui minusta enimmäkseen ahdistavalta. Saattaa se olla kirjailijan tarkoituskin.
Tekstin äärimmäisen oikeakielinen ja opettajamainen tyyli kiusasi minua hieman, mutta toisaalta se sopi kertoja-päähenkilölle, joka katseli maailmaa kuin ulkopuolisena, kirjaten muistiin ihmislajin käyttäytymistä.
Kirjan lukeminen oli välillä turhauttavaakin, mutta ajatuksia se herätti.
Olisin kai periaatteessa ollut sukupolvea, johon punk vaikutti, mutta siinä iässä suhtauduin koko ilmiöön torjuvasti: punkin aggressiivisuus oli pelottavaa ja luotaantyöntävää. Punk-aikakaudella kuuntelin itse vaikkapa Jean-Michel Jarrea tai Mike Oldfieldia, joskin muistan tykänneeni esimerkiksi muutamasta Stranglersin kappaleesta, joita kuulin radiosta. Ja Eppu Normaalin saatoin hyväksyä, koska minusta vaikutti, että he eivät ottaneet punkia koskaan aivan tosissaan. Kirjassa kuvattu Uuden Marsin anarkistinen utopia tuntui minusta enimmäkseen ahdistavalta. Saattaa se olla kirjailijan tarkoituskin.
Tekstin äärimmäisen oikeakielinen ja opettajamainen tyyli kiusasi minua hieman, mutta toisaalta se sopi kertoja-päähenkilölle, joka katseli maailmaa kuin ulkopuolisena, kirjaten muistiin ihmislajin käyttäytymistä.
Kirjan lukeminen oli välillä turhauttavaakin, mutta ajatuksia se herätti.
January 7, 2024
Onneksi meillä on keskuudessamme ihmisiä (vai mitälie marsilaisia?), joiden aivot kykenevät tuottamaan sellaisia kertomuksia kuin Kuurupiilon anatomia.
Ihanan kummallinen, outo, mutta tunnistettava maailma, jossa luottaa voi oikeastaan vain siihen, ettei oikein mihinkään voi kovin varmasti luottaa. Omaan mieleen ja muistoihin ehkä vähiten. Olen syntynyt vähän liian myöhään kasaripunkkarimeininkeihin, mutta teiniangsti ja auktoriteettien kyseenalaistaminen on iätöntä.
Suosittelen tähän kaninkoloon sukeltamista kyllä vahvasti.
Ihanan kummallinen, outo, mutta tunnistettava maailma, jossa luottaa voi oikeastaan vain siihen, ettei oikein mihinkään voi kovin varmasti luottaa. Omaan mieleen ja muistoihin ehkä vähiten. Olen syntynyt vähän liian myöhään kasaripunkkarimeininkeihin, mutta teiniangsti ja auktoriteettien kyseenalaistaminen on iätöntä.
Suosittelen tähän kaninkoloon sukeltamista kyllä vahvasti.
January 18, 2024
Mielenkiintoinen, mutta ylipitkä. Puolivälin jälkeen lukuinnostus alkoi hyytyä ja tuntui, ettei oikein mitään tapahtunut. Kirjassa oli paljon hyvää, moniulotteista ja kiinnostavan surrealistista ja uskon, että se säilyy ainakin jossain määrin kauan mielessä. Kokonaisuus olisi ehkä voinut olla hieman hiotumpi kuitenkin.
Vanhana punkkarina en pystynyt samaistumaan yönaakkoihin, vaikka toki asetelmissa jotain karikatyyrimäistä todentuntua olikin. Jonkin verran häiritsi myös Julia/Jäger-hahmo, koska transihmiset on ihan liian usein nähty negatiivisessa valossa pahiksina juuri tähän tapaan.
Vanhana punkkarina en pystynyt samaistumaan yönaakkoihin, vaikka toki asetelmissa jotain karikatyyrimäistä todentuntua olikin. Jonkin verran häiritsi myös Julia/Jäger-hahmo, koska transihmiset on ihan liian usein nähty negatiivisessa valossa pahiksina juuri tähän tapaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
November 21, 2023
Luettuani pari viimeistä sivua tästä kirjasta, aloin epäillä olinko lukenut koko kirjaa. Päättelin kuitenkin, että olin, koska mielessä on kaikenlaisia sekavia tapahtumia yönaakkojen, valkohuppareiden, marasilaisten ja Alvarin seurassa. Ilmeisesti liika marsilaisten viini, katakombien hyönteiset ja punk on sekottanut pään. Tai sitten vain nuorison ikiaikainen kipuilu on tällä kertaa saanut tällaiset sekavat raamit.
June 3, 2024
2.5 tähteä. En taida olla kohdeyleisöä. Kerronta on kuitenkin sen verran kiehtovaa, ettei keskenkään malttanut jättää. M:n isoveli katoaa, hän siirtyy yönaakkoihin ja loppuvaiheessa on ajoittain vaikea pysyä kärryillä siitä, mikä on ”totta” ja mikä kuvitelmaa. Kauniit kannet. Hienoa leikittelyä joillain aiheilla, joitain voisi käsitellä syvällisemminkin.
January 15, 2026
Kerta kaikkiaan pähkähullu romaani, jossa et ole varma mikä on totta ja mikä ei. Tässä on mielestäni onnistuneesti yhdistetty radikaalisti erilaiset aihepiirit ja teemat, hyvin omaperäiseen romaaniin, jossa oli mahdoton arvata juonenkäänteitä.
Ainoa ongelma oli itseään toistava kerrontatapa ja välillä hyvin vaikeasti seurattava juoni, mutta silti hyvin viihdyttävä ja erikoinen
Ainoa ongelma oli itseään toistava kerrontatapa ja välillä hyvin vaikeasti seurattava juoni, mutta silti hyvin viihdyttävä ja erikoinen
August 28, 2023
PIJ:n viides romaani Kuurupiilon anatomia iskee tajuntaan kuin Haruki Murakami niittitakkipunkkarina! 🧷
Kuuntele kirjan biisit Spotify Kuurupiilon anatomia soittolistalta 🎧
https://open.spotify.com/playlist/0ei...
Kuuntele kirjan biisit Spotify Kuurupiilon anatomia soittolistalta 🎧
https://open.spotify.com/playlist/0ei...
October 13, 2023
Yhtään en tiedä mitä juuri luin, paitsi että oli taas taattua Jääskeläistä. Kirja tempaisi houreiseen maailmaansa. Mikä on totta, mikä unta, ja onko sillä niin väliä. Ehkä sillä on, kuka kertoo parhaan tarinan, tai kenen tarinaan uskotaan. Yhtymäkohtia todellisuuteen löytyy.
November 30, 2023
No olipa raskas, mutta sinnittelin loppuun. Tarina itsessään oli hyvä ja kiinnostava, tykkäsin ideastra, aikasiirtymistä ja fantasiallisesta otteesta, mutta kerronta oli toisteista ja polki ajoittain paikallaan pitkästymiseen asti.
February 13, 2024
Jos en olisi lukenut Jääskeläisen aiempia kirjoja, en olisi varmaan saanut tästä oikein mitään irti. Ei ollut nyt kiinnostava aihepiiri eikä oikein tarinakaan vetänyt. Liian paljon langanpäitä, joita ei keritty kiinni, vaan oikeastaan vaan katkottiin ja viskottiin sinne tänne.
September 9, 2023
Sykkivä, sykähdyttävä, säkenöivä ja sumea teos.
Jääskeläinen parantaa kirja kirjalta. Kuurupiilon anatomia osui terävämmin kuin naakan nokkaisu. Erinomainen kirja.
Jääskeläinen parantaa kirja kirjalta. Kuurupiilon anatomia osui terävämmin kuin naakan nokkaisu. Erinomainen kirja.
Displaying 1 - 30 of 36 reviews