Tappajat: Suurpetojen kilpajuoksu ravintoketjun huipulle

by Antti Haataja

Ennennäkemätön kertomus suurpetojen elämästä.

Miltä maailma näyttää suurpetojen silmin? Voimmeko nähdä suurpedoissa oman tulevaisuutemme?

Kertomus elämästä suuren susilauman reviirillä luontokadon ja ilmastonmuutoksen myllätessä ympärillä. Ihmisen menestys lajina rakentuu ylivertaiseen kykyyn tappaa muita, mutta tarve hallinnoida ympäristöä muodostaa elämän olemassaololle valtavan uhkan. Uudella tekniikalla otetut valokuvat ovat ennennäkemätön näyteikkuna suurpetojen arkeen piilossa katseiltamme.

Genres: Nonfiction, Audiobook

304 pages, Hardcover

Published January 1, 2023

Reviews

[Joonas · Rating 5 out of 5]

HC-tylytystä monella tapaa. Ei kumarra kun yhteen suuntaan.

[Antti K · Rating 4 out of 5]

Vaikea kirja tähditettäväksi johtuen sekä ansioiden että puutteiden määrästä. Toisaalta sisällössä oli paljon mielenkiintoista, antoisaa ja ainakin minulle uutta ja ennen kaikkea tärkeää. Toisaalta reiluhkokin karsiminen olisi palvellut lukijaa.

Kielelliset ratkaisut varmaan jakavat mielipiteitä, mutta minusta ne lähinnä tekivät lukemisesta raskasta, esim. eläinten kutsuminen persoonapronomineillä (kas, karibuemo lapsineen, minnehän he menevät). Missään kirjassa ei myöskään liene toistettu sanaparia ”lineaariset rakenteet” yhtä usein kuin tässä. Ehkä sille olisi edes yhden kerran voinut keksiä jonkin kiertoilmaisun.

[Aino Tuominen · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin kirjan äänikirjana, mihin sitä ei selvästikään ollut tarkoitettu. Kirjassa on aika runsaasti kuvia, sekä myös melko paljon numeromuotoista tietoa. Kirja on selvästi tutkijan kirjoittama, ja sisältää lähdeviitteet. Tutkijan lähestysmistapa näkyy monessa kohtaa, mikä tuntuu väliin hiukan raskaalta. Toisaalta Haataja käyttää systemaattisesti pronominia ”hän” kaikista eläimistä. Kirjassa käsitellään petojen lisäksi myös runsaasti metsäpeuraa.

Mielenkiintoisia poimintoja:
-susi on eniten liikkuva maaeläin
-Gobin autiomaassa mitattu sudelle 7200 km vuodessa
-asutetuilla alueilla pitäisi rakentaa villieläinkäytäviä, joita pitkin eläimet voivat liikkua. Esim susi tarvitsisi 400 metriä leveä alueen ilman ihmisiä. Siis alueen, jolla ihmiset eivät ulkoile ainakaan säännöllisesti. Susi pyrkii välttämään ihmistä ja tulee asutuksen lähelle lähinnä pakosta ja silloinkin yleensä öisin.
-lineaariset rakenteet, kuten metsäautotiet, hyödyttävät susia mutta haittaavat peuroja
-suomen selän tuulipuistohankkeet estävät metsäpeurapopulaatioiden yhdistymisen
-kansallispuistot on kehitetty ihmisten virkistäytymiseen, ei eläinten ja kasvien suojeluun
-suojelualueilla eläimet joutuvat piilottelemaan alueella liikkuvilta ihmisiltä. Esim vapaalasku ja metsissä pyöräily karkoittaa ja stressaa eläimiä.
-kansallispuistoja on alle 3% suomen pinta-alastq, pääosin pohjoisessa. Näissäkin saa metsästää.
-kansallispuistoissa saavat porot laiduntaa, vaikka niitä on Lapissa 60 kertaa luonnollisen kannan verran. Tämä johtaa kansallispuistojen ylilaidunnukseen.
-normaalisti päivisin liikkuvat pedot muuttuvat yöeläimiksi alueilla, missä on ihmisiä.
-Megafaunan katoamisen arvioitu pienentäneen ravintoverkon kytkeytymistä 53:lla prosentilla
-metsäpeuran vaellukset ovat jäänteitä megafauna-ajan suurista vaelluksesta näillä alueilla. Vaellusten ylläpitämä informaatiovirta on heikentynyt
-metsäpeura muuttaa jäkälää muille kasveille sopivaan muotoon
-”ihminen on ahminut valtavan määrän informaatiota vatsansa perukoille. … Miten paljon ihminen onkaan muuttanut muita kulttuureja silkaksi ulosteeksi.”
-valkohäntäkauriit levittävät hirville hengenvaarallisia loisia
-petojen luontokuvaus ei vastaa eläinten todellista elintapaa. Suolle tuotu haaska tarjoaa hyvän paikan kuvaamiselle, mutta luonnossa susi välttää avoimella suolla liikkumista. Kuvat eivät juuri vastaa todellisuutta.

Ajatuksiani:
-pitäisi olla vain eläimille tehtyjä suojelualueita
-suojeltujen lajien esiintymisalueiden yhteyksiä pitäisi vahvistaa. Niiden heikentämisen tulisi olla laitonta. (Onko se?) Esim suomen susien pitäisi voida siirtää geenejään ruotsin populaatioon.