Papin tytär

Papin tytär #1

by Juhani Aho

Elli on vaatimattoman maalaispappilan tytär, haaveileva luonne, joka on pienestä asti halunnut ylös, katolle ja puun latvaan asti, mistä voi nähdä kaiken. Yksinäisen tytön sydämenkaipuu ja elämän ristiriita sinetöidään eräänä nuoruuden kesänä, kun kotitaloon saapuu pappiskokelas ystävineen.

Vuonna 1885 ilmestynyt Papin tytär on kertomataiteemme kauneimpia helmiä. Kirkkaan tyylin hetkeksikään herpaantumatta Juhani Aho puolustaa ihmislapsen oikeutta olla onnellinen omilla ehdoillaan.

Juhani Aho jatkoi Ellin tarinaa tunnetuimmassa romaanissaan Papin rouva. Toivon ja kaipuun vuorottelu sekä haaveen ja todellisuuden ikuinen kohtaamattomuus tekevät Juhani Ahon romaaniparista ajattomasti viehättävän. Vuonna 2011 vietämme Juhani Ahon syntymän 150-vuotisjuhlaa.

Genres: Classics, Finnish Literature, Fiction, Historical Fiction, Audiobook

144 pages, Paperback

First published January 1, 1885

Reviews

[Laura · Rating 4 out of 5]

Papin tytär yllätti minut todella monella tapaa! Minulla ei ollut juuri mitään odotuksia sitä kohtaan, sillä olin valinnut kirjan kurssin kirjalistasta yhdeksi luettavaksi sillä mentaliteetilla, että "olen kuullut tästä aikaisemmin ja ehkä vähän kiinnostaa".

Olen aivan varma, että jos olisin elänyt 1800-luvulla, lapsuuteni olisi ollut hyvin samanlainen kuin Ellin. Haaveilijatytön elämä ei ole aina ollut helppoa 2000-luvulla, mutta helpompaa kuin 1800-luvulla. Kirja onkin pääasiassa Ellin kasvutarina. Kaunis, mutta monilta osin todella sydäntäsärkevä.

[Mela Kanootti · Rating 4 out of 5]

Isojen asioitten äärellä!! Niin mielenkiintosta...

s. 92 ”Kohosi vuori korkea kuin Himalaija, ja toisessa päässä taivaan rannan yleni toinen samanlainen. Niiden välisen matkan hän aina osasi, sillä tien oli tähdillä valaissut joku, joka siellä häntä odotti ja tuli puolitiehen vastaan ja puolitiehen saattoi.”

s. 101 ”Puutarhasta pisti hän verkalleen muutaman marjan suuhunsa ja taittoi kukan, jonka kiinnitti rintaansa. Sitten hän laskeutui alas rantaan ja jäi katselemaan vasikoita, jotka seisoivat polviaan myöten vedessä ja huiskuttelivat vuoroin kukin häntäänsä...”

[Olivia · Rating 4 out of 5]

Aho on kyllä suosikkeja! Tykkäsin tästä, melkein tuntuu että kirja loppuu aivan kesken, tai ainakin loppu tuntuu epäreilulta. Kirja herätti paljon tunteita ja ajatuksia, toimii näin 140 vuotta myöhemminkin hyvin!

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Juuri kun aloin saada ideasta ja päähenkilöstä kiinni, kirja loppui. Mahdotonta sanoa, miten lähelle naisen mieltä ja tunteita Aho oikeasti pääsee, mutta tosi aidolta ja uskottavalta moni asia tuntuu. Toki kirjassa on paljon aikansa tapaan runollisuutta ja ylevyyttäkin, sellaista moraalista taustavirettä, vaikka epäilemättä teos on aikanaan rikkonut moniakin vanhoja sanomisen rajoja.

[Heli · Rating 3 out of 5]

Tämä osoittautui oikein mukavaksi lukukokemukseksi. Muistutus siitä, että kannattaa välillä tarttua myös kotimaisiin klassikoihin. Hoksasin vasta, että Ellin tarina saa jatkoa Papin rouvassa. Pitänee lukea sekin.

[Helmi · Rating 4 out of 5]

never thought i'd give such a high rating for a book written in 1885😭

[Julia · Rating 3 out of 5]

Tykkäsin tästä yllättävän paljon! Kirjoitustyyliin oli aluksi vähän totuttelemista, kun en ole aikaisemmin lukenut yhtäkään kirjaa 1800-luvulta. Kuitenkin siihen totuttuani aloin nauttimaan kirjasta - jäin siihen jopa koukkuun...
Pystyin osin samaistumaan Elliin todella paljon; olin itsekin nuorena se vähän erilainen, ja usein tuntui etten oikein sopinut muiden ns. "massanuorten" joukkoon. Onneksi sain tilaisuuden lukea tämän koulun kautta, muuten en olisi varmasti koskaan tähän kirjaan törmännyt!

[Hanna Huovinen · Rating 4 out of 5]

Lukupiiriläiseni valitsivat tämän ja Papin rouva syyskuun kirjoiksi. Ihan kätevää sikäli, että on yseille esiteltävältä klassikkolistalta taas edes pari kirjaa enemmän oikeasti luettu :) Tämä teki vaikutuksen. Kuvaus ympäristön klaustrofobisen musertavasta vaikutuksesta kuristi sydäntä.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Olin positiivisesti yllättynyt. Lähestyin kirjaa ajatuksilla että mitä joku ukko tietää tytön mielenliikkeistä ja tunteista, mutta "psykoloogillisesti" Elli olikin hyvin uskottava. Alkukankeuden (joka johtui omasta tottumattomuudesta vanhaan kieleen) jälkeen kertomus oli hyvin helposti luettava, ja sydäntä vihlovan tuttuja monet Ellin tuntemukset.

[Lhay · Rating 4 out of 5]

Lyhyt mutta hieno kasvutarina, joka kuvaa millaista "ennen vanhaan" oli olla tyttö ja nainen.

"maailmassa hyvin harvoin tyttö saa sen, jota oikein rakastaa ... usein hänen täytyy tyytyä siihen, jota voi sietää."

[Iida · Rating 3 out of 5]

Mun sydäntä välillä särki Ellin puolesta, varsinkin kouluajan kiusaamiset ottivat välillä sydämestä. Ei tämä ole tarinana vanhentunut, vaikka vuosisata välissä onkin kulunut ja muokannut maailmaa sen ympärillä.

[Liisa · Rating 3 out of 5]

Kävi välillä tylsäksi, vaikka olikin lyhyt. Kaikenkaikkiaan jäi kuitenkin positiivinen mielikuva, ja luen mielelläni myös Papin rouvan. Aho pääsi yllättämään odottamattoman moderneilla ajatuksilla. Kielikään ei tuntunut liian vanhalta!

[Tarmo Syvapuro · Rating 3 out of 5]

Lapsuudesta nuoruuteen ja avioliittoon. Hienoa suomalaista luonnon kuvausta ja ihmiskuvausta.

[Mari Moisio · Rating 4 out of 5]

Viehättävä tarina.

[Perttu Ojanperä · Rating 3 out of 5]

Aivan mukavaa, pientä ja sievää. Hieman ikäviä henkilöhahmoja.

[Ville Sani · Rating 3 out of 5]

Canth suhteessa parempi, mutta tosi jees silti

[viivi · Rating 3 out of 5]

Millaista on olla vääränlainen ja liikaa? Haikeamielinen tarina.

[Eetu · Rating 4 out of 5]

Luin tän ja papin rouvan joskus ysiluokalla, muistan et tykkäsin sikana!

[Anita · Rating 2 out of 5]

Barely two stars, really. Not very impressed. Oh, well.

This is less of a review and more of a jumbled list of thoughts and impressions, later to be translated and collected in a report for school

One scene towards the end read like it was lifted straight out of a Jane Austen novel. Given that the whole book has an Austenian and/or Bronte feel (though it is less pleasant than either), it didn't feel entirely out of place, but it did stand out as an almost word-for-word equivalent: a somewhat baffoonish and silly priest proposes to young and intelligeng woman who doesn't love him but is pressured by her family to accept him. The key difference here is that in the end, she does accept him. This is painted by the book as a sort of tragedy, and I have to admit that I was kind of disappointed by it. To be sure, in P&P it would've been a mistake for Liz to accept Mr. Collins, and perhaps it was likewise a mistake here. But this ending could have, I think, taught the reader a valuable lesson about love and charity, which it doesn't do (or not, at least, to my eyes). The man the main character is in love with is one she only knew for a day or two, and who loves her so little that he'll happily ride off to travel around the world without much of a second thought to her tears. This is obviously a match that will not happen, and a marriage that would've probably turned out quite horrible (as in The Tenant of Wildfell Hall). Now initially the MC feels repelled by her future suitor, but it's described that she slowly grows used to him, even warms a little, and is even at one point or two raised to admire him. Still she treats her eventual acceptance of him as an act of martyrdom. This is may have been, but I think it would've been more interesting had she really grown to like him in the end: this would've shown beautifully how much more complicated love tends to be than the cliched "love at first sight" which she initially experiences with the traveler.

I was disappointed (though not surprised) to find how simplistically and negatively religion was portrayed. The word "awakened" is something I generally associate with cheerful charismatic movements, but here it was a branch of christianity that seemed so entirely devoid of any joy and so completely legalistic, that I doubt if God had anything at all to do with it. A counterweight of some type would've been nice (besides good old secularism, that is). But we can't have *competent* priests or *compassionate* christians in fiction, can we? That would really break the reader's suspension of disbelief(!)

I did somewhat enjoy the depiction of the MC's school years, and in the end I don't suppose I mind the wandering nature of the book (and the apparent pointlessness of most of the plot). That is one Austenian influence which I enjoyed: the story wandered down its path slowly and steadily and comfortably. Had the book been longer I might've been bothered by it, but as it is I finished it within a day in three sittings. Very pleasant, especially since it's one less book I still have to read for this school assignment! But yes, the school years were nicely written, and I really felt for the main character. All in all I did sympathise with her even when I disagreed with her, so on that count the book might even deserve three stars. But the general somber (and alas, typically Finnish!), melancholy mood without a satisfying or hopeful ending (when it could've so easily been given a hopeful spin!) made me like the book as a whole significantly less.

[Marie Berglund · Rating 4 out of 5]

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Hyvä kuvaus lapsuudesta 1800-luvun loppupuolella. Uniikki kertomus tytön lapsuudesta ja nuoruudesta. Suosittelen!

[Elina · Rating 3 out of 5]

Haluun matkata taaksepäin ajassa jotta kaikki voi kutsua mua maisteriksi mun oikeen nimen sijaan!!!!