Vuoden pakolaisnaisen omakohtainen esikoisromaani ravistelee ytimiä myöten.
Äiti saattaa pelosta tärisevän tyttärensä hääsviitin ovelle. Tätä varten tytärtä on kasvatettu pienestä pitäen, pidetty kääreessä kuin kallisarvoista makeista. Tätä varten hänet on tuotu Suomesta Irakiin.
Ei olisi kannattanut hylätä huivia, sisarukset sanovat. Hän on nyt aviomiehesi, sanoo äiti.
Huono tyttö on hämmästyttävän rehellinen ja todistusvoimainen kertomus naisen alistamisen ja vaientamisen historiasta. Uskon hylkäämisestä, pakkoavioliitosta, islamilaisesta siveyskulttuurista, vapauden hinnasta. Ja ennen kaikkea pelottomasta naisesta, joka tahtoo selviytyä ja muuttaa maailmaa.
Todella ravisuttava, kirjailijan omakohtainen kertomus musliminaisen asemasta ja Irakin kulttuurin sekä yhteiskunnan misogyniasta. Kuunnellessa täytyi pitää välillä taukoja ja sulatella kuulemaansa, vaikka olen tietoinen kirjan esiin nostamista ongelmista, oli silti järkyttävää kuulla niistä näin konkreettisesti kerrottuna. Suututtaa ja hirvittää, samalla turhauttaa kuinka voimaton on muuttamaan maiden mädännäisyyttä. Irakin yhteiskuntaa peilataan Suomeen, ja samalla avataan Saran kokemusta kahden kulttuurin välissä. Tärkeä kirja, vaikka ei sieltä helpoimmasta päästä, mutta laajentaa omaa näkemystä maailmasta.
Vaikuttava ja silmiäavaava teos Sara Al Husainin omista pakkoavioliittokokemuksista. Irakista Suomeen paenneen perheen tytär naitetaan 23-vuotiaana serkkunsa kanssa Irakissa. Kokemus on traumaattinen, ja Al Husainin teos yrittääkin ymmärtää, miten tämä edes oli mahdollista - miten hänelle, Suomessa kasvaneelle tytölle, voi käydä näin.
Patriarkaalinen kulttuuri näyttäytyy älyttömänä rakennelmana, jota vastaan jokaisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolustajan on uskallettava aukaista suunsa. Maailma muuttuu vähän, kun rohkeita naisia nousee puolustamaan itseään. Maailma muuttuu kokonaan, kun miehet haluavat romuttaa väkivaltaan perustuvan rakennelmansa.
Rohkea Sara Al Husaini joutuu nousemaan perhettään, sukuaan, toista kotimaataan ja uskontoaan vastaan puolustaessaan oikeuttaan päättää omasta elämästään. Hinta on kova, eikä se saisi missään nimessä olla sellainen. Tämä kirja on varmasti vuoden tärkein suomalainen kirja.
Tällaistakin on suomalainen kirjallisuus. Tästäkin aiheesta suomalainen nainen voi kirjoittaa - omakohtaisesti. Ajattelen, että toisaalta todellakin, mutta toisaalta haluaisin uskoa tai toivoa, että nuoret naiset ja tytöt ovat Suomeen päästyään turvassa.
Mutta eivät he ole.
Sara Al Husainin rohkea kirja olisi aiheensa puolesta pakollista luettavaa jokaiselle suomalaiselle. Tekisi mieli määrätä se kirjallisuuden opinto-ohjelmaan nuorille ja kotoutumisohjelmaan kaikille. Varsinkin näin itsenäisyyspäiväviikonloppuna mietin, miten monenlaiselta suomalaisuus voi eri kulttuureissa tuntua.
Kirjallisuuden suhteen Husainin kirja oli vielä matkalla. Kirjallinen juju jäi aika lailla aikasiirtymien varaan. Mutta se ei ollut ongelma, koska kirja oli aiheeltaan erittäin rohkea ja tärkeä.
Olen viime aikoina lukenut useamman kirjan, jotka ländäävät jonnekin elämäkerran ja kaunokirjallisuuden väliin. Näin myös Huono tyttö. Siksi arviointi on hankalaa - ”puhtaasti” lukukokemuksena ja kirjallisena teoksena koin Huonon tytön epätasalaatuisena, sellaisena joka olisi vaatinut vielä vähän kypsymistä ja editointia, oman äänen vahvistumista. Mutta tarinana tärkeä, kipeä ja tarpeellinen - näitä on omaan kuplaan aivan keskeistä kuulla.
4.5 Kuvittelin tämän olevan "tavallisempi tapauskertomus" sellainen joita luin parikymmentä vuotta sitten paljon ja järkyttyen, mutta onkin kaunokirjallisesti korkeatasoinen, lempeä, surullinen, ehyt romaani. Teoksen kansi on vetävä, kirjan luettua siihen tulee uusi taso.
Tällaista näin omakohtaista ja raakaa teosta on todella vaikea lähteä arvostelemaan. Al Husainin kokemukset ovat aivan järkyttäviä ja pistävät epäoikeudenmukaisuudeltaan vihaksi. Al Husaini on todella rohkea haastaessaan eri yhteiskuntien paatuneita normeja riskeeraten samalla paljon henkilökohtaista. Tekstistä pystyy selkeästi aistimaan kokemusten traumaattisuuden.
Kirjallisesta näkökulmasta kieli oli paikoitellen vähän kökköä, etenkin dialogeissa, ja kerronnassa oli paljon toistuvuutta. Luulen, että Al Husaini halusi tehdä tapahtumien ja niiden aiheuttamien tunteiden vaikuttavuuden selväksi vähän liiankin perinpohjaisesti. Toisaalta ymmärrän tuon aika hyvin, kirja kun on omakohtainen ja kirjailija asettaa itsensä todella haavoittuvaan asemaan, niin totta kai sitä haluaa tehdä kaikkensa viestin saattamiseksi perille.
Esikoisteokseksi silti todella vaikuttava, luulen että ajan myötä kirjailijuus kypsyy entisestään ja toivon että Al Husaini kirjoittaa vielä lisää.
Tää oli samaan aikaan tosi järkyttävä ja epäoikeudenmukaselta tuntuva mut kuitenkin silmiä avaava varsinki ku tää perustu kirjailijan omakohtasiin kokemuksiin. Meinas epätoivo tulla lukiessa mut silti ei pystyny jättää kesken ku jäi odottaan et onko tosta tilanteesta ulospääsyä
Arvostin myös tiettyjä sanavalintoja mitä tässä oli tehty pakkoavioliittoon liittyen mitä ei ehkä tarpeeks aina alleviivata🫡
En yleensä sano mitään sellaista, että kaikkien pitäisi lukea joku tietty kirja, koska en oikein haluaisi arvottaa joitain teoksia yli muiden. Kuitenkin oon nyt sitä mieltä, että kaikkien meidän suomalaisten tulisi lukea tämä teos.
Tämä teos tempaisi mukaansa vaikuttavalla sanomallaan. Sara Al Husaini kuvaa omakohtaista kokemustaan pakkoavioliitosta ja suvun ja yhteisön painostuksesta. Aiheesta ei ole vielä kirjoitettu kovin paljoa suomeksi, vaikka on tärkeää saada naisten äänet kuuluviin.
Kirjassa oli kafkamaisia piirteitä ja toivottomuutta, mutta toisinaan myös toivonpilkahduksia. Samanaikaisesti kielestä huokuivat viha ja inho aviomiestä kohtaan ja kaipuu juurille. Kirjassa liikuttiin vuorotellen Irakissa ja Suomessa, joissa molemmissa vallitsi ulkopuolisuuden tunne. Ulkopuolisuutta ja yhteisön painostusta kuvataan lukijaakin ahdistavalla tavalla.
Kirja huokuu katkeruutta, ja ihan syystä. On vaikea arvostella kirjaa, joka on aiheeltaan niin tärkeä, että toivoisi jokaisen sen lukevan. Al Husaini ottaa kirjassa feministisen lähestymistavan kokemuksiinsa. Perhesuhteita kyllä kuvataan, mutta lukijana kuva jää hieman rikkonaiseksi, haluamaan lisää. Islamiin kasvatetun naisen elämä kahden kulttuurin välissä herättää lukijan pohtimaan. Tuskastuttaa, haluaisi tietää lisää ja ymmärtää. Toivottavasti Al Husaini kirjoittaa vielä tulevaisuudessa lisää.
Sara Al Husaini kertoo kirjassaan tarinaa, joka on hänen, mutta voisi olla JA on niin monen muun naisen tarina. Vaikuttava ja ajatuksiaan hyvin esittelevä teos. Tiedän hapuilevasti asioista, joista kirjassa kerrotaan, mutta aivan kuten teoksen jälkisanoissa sanotaan: "Emme enää pyydä lupaa sanoa sanottavamme, emme kirjoita peitenimillä, anonyymisti, emme anna ohi puhujille tilaa talloa meitä takaisin huivin alle".
Kirjallisuus on siitä hienoa, miten se kertoo meille kaikesta sellaisesta mistä emme tiedä, voimme vain oppia. Tai paikoin kertoo meille asioista, joita emme näe tai halua nähdä. Hienoa omaäänistä kerrontaa asiasta, joista jokaisen tulisi lukea.
Sara Al Husaini sanoittaa tarinansa hyvin. Huumori on mustaa ja terävää; huomiot tyttöjen asemasta ja oikeuksista tarkkoja ja henkilökohtaisia. Miten suurta vahvuutta onkaan vaatinut käydä näitä ristiriitaisia tunteita vanhempiaan kohtaan läpi, vanhempien joiden suojeluun ja rakkauteen pitäisi pystyä luottamaan, mutta jotka kaikesta huolimatta ovat valmiita antamaan tyttärensä raiskattavaksi pakkoavioliittoon.
Suomen vapaudesta kahlittuun asemaan oli jotenkin erityisen karmivaa luettavaa. En voi kuin kunnioittaa Saran henkistä vahvuutta ja rohkeutta tuoda tarinansa esiin. Haluaisin ajatella että Suomeen päässeet pakolaistytöt ovat turvassa, mutta eihän se näin ole.
It is not an easy subject and unfortunately it is a subject that it's way too easy to close your eyes for. Forced marriage, for children and young adults is something that belongs to somewhere else. Still horrible and worth fighting. But when it happens for those who live in a country like Finland, it really gets under your skin. How strongly these abusive and horrible customs are in those who have to look safety somewhere else and has been shown a different way. How hard it is to move your thinking, change your habits and thoughts. Makes you wonder how many decades and how many generations will be treated the same way, before the habit will be broken. How isolated these girls are in a society that doesn't fully accept them, but where they grow and where they learn a different values than they're parents have. How they are forced to do against their values and how everything they know can be taken. If they choose western way, if they can make that choice, everything will be taken from then, family, heritage, country. Just because they are women. I didn't know how this actually still happens for those immigrated on a western society. It's heart breaking, and needs so much more work.
Tämä on kirjailijan voimakas ja omakohtainen todistus musliminaisen elämästä ja huivipakosta. Irakilaistaustainen suomalaisnainen nostaa esiin kulttuurien välisiä eroja ja ongelmia molemmista maista: toista vaivaa rasismi, toista uskontoon nojaava misogynia. Molempia maita kuvataan myös positiivisessa valossa: toisessa on naisella mahdollisuuksia, kun taas toisessa on tunne siitä, että näyttää ja kuulostaa samalta kuin muut. Tämä on kattava tietopaketti islamista ja Irakin kulttuurista, ja sen vuoksi teoksen narratiivi hieman kärsii. Kerronta on päälausevetoista, eikä mitään jätetä rivien väliin, vaan kaikki tulkinnat avataan lukijalle kädestä pitäen. Ei siis kirjallisilta ansioiltaan vahvinta, mutta kirjailija saa kerrottua omannäköisensä tarinan, eikä viesti jää kenellekään epäselväksi.
Huono tyttö liikuttaa, raivostuttaa ja kyseenalaistaa. Kirja näyttää elämän rumuutta ja kauneutta; se esittelee vastakohtia ja kaikkea siitä välistä. Kauniisti kirjoitettu kokonaisuus, jossa vertauskuvat ovat osuvia mutta myös runollisia. Samanaikaisesti asioiden kutsumista oikeilla nimillään ei pelätä. Lopputulos on rohkea. Kirja on yksi tarina monista, ja jokaisen kokemus uskonnosta, maahanmuutosta ja naiseudesta on varmasti omanlaisensa. Kiitos Sara Al Husainille yhdestä tarinasta.
Älyttömän rehellinen kirja, jossa asiat sanotaan rohkeasti kovaan ääneen. Suren kirjailijan puolesta ja niiden tyttöjen, jotka pakotetaan samanlaiseen kohtaloon (mietin teitä aina). Silmiä avaava must read!!!!!!
Kaunistelematon ja rehellinen teos siitä, mitä pakkoavioliitto ja naisten sivuuttaminen yhteiskunnassa ovat. Kirja kuvaukset ovat konkreettisia niin elämästä kahden kulttuurin välillä kuin väkivallasta monissa muodoissaan.
3,5 tähteä. Vaikeaa antaa tälle teokselle arviota kokonaisuutena, koska kirja on niin tärkeä ja siinä tuodaan erinomaisesti, tarkasti ja syvästi näkyviin kirjailijan kokemus.