Toisen maailmansodan aikainen joukkotuhoase. Järvi Pohjois-Karjalassa. Peitetehtävissä ansioitunut naiskonstaapeli ja sydämiä särkevä maalaisrenttu.
Kaksi ääriryhmää tavoittelee syvyyksissä lymyävää salaisuutta, jonka paljastuminen järkyttäisi koko maailmaa. Piinaavan jännittävä kilpajuoksu on lähtöisin mestarin kynästä: Tuomas Lius sijoittaa kotoisaan ympäristöön seikkailun, joka on visuaalinen ja vauhdikas kuin Indiana Jones. Haka koukuttaa lukijat ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Tuomas Liuksen Haka on on lojunut kirjahyllyssä varmaankin lähemmäs kymmenen vuotta (vaimoni lienee kirjan joskus ostanut), mutta en ole siihen tarttunut. Typerähkö kansikuva, joka toimii huonosti yhteen fonttien kanssa, on saattanut vaikuttaa tähän. En yleensä kansista piittaa, mutta jostain syystä tämän kirjan kohdalla olen usein miettinyt ulkoasun olevan harvinaisen epäonnistuneen.
Kaverin suosituksesta kuitenkin tartuin kirjaan ja annoin sille mahdollisuuden. Täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti. Remesmäisen kiihkeästi etenevä trilleri osoittautui toimivaksi, päähenkilöiden ollessa jopa useita esikuvan (kenties?) kyhäelmiä parempia. Elämässään kolhuja saanut duunari, Marko Pippurinen, oli toimiva antisankari perinteisemmän valinnan eli vahvan poliisinaisen rinnalle. Muutoin juoni on perustrilleri, jossa metsästetään järveen uponnutta, natsisaksan aikaista esinettä. Korruptoitunut poliisi, karskit norjalaiset kommandohenkiset sotilaat ja maailmaa (no, ainakin Suomea) herättelevää iskua suunnitteleva lahko. Niistä on Haka tehty.
Lius tarjoilee viihdyttävää, helppolukuista ja menevää tekstiä. Nousee tusinatrillereitä paremmaksi. Pyöristyköön 3,5 tähteä tänään neljäksi.
Ilkka Remeksen tyylinen thrilleristi, joka käyttää myös huumoria kirjoissaan. Esikoisteos on soljuvasti kirjoitettu, jonka lukee nopeasti läpi kesälomalla.
En oikein tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Toisaalta hyvä jännäri, toisaalta humoristinen veijaritarina. En ole varma, sopivatko ne hyvin yhteen, mutta yritystä kuitenkin löytyi. Pidin kummastakin puolesta, mutta en niinkään yhdistelmästä.
Ekalla sivulla olin tuskastua kliseeseen naispäähenkilön ”jadenvihreistä silmistä”. Ajattelin, että tälle linjalleko tässä saman tien lähdetään. Onneksi aika pian tällaiset höhlät kuvaukset saattoi jättää taakseen, ja keskittyä tarinaan.
Julia ja Marko olivat niin erilaisia hahmoja, etten alussa edes tajunnut heidän päätyvän työskentelemään yhdessä, vaikka heidät esiteltiin hyvissä ajoin. Kovin epätodennäköinen parivaljakko. Tykkäsin enimmäkseen Markon huumorista, ja mietin, mistä tämä kirjailija ammentaa ehtymätöntä huumoriaan.
Jännärinä ihan OK. Loppu jäi kutkuttavaan kohtaan. Olisin kaivannut kuitenkin epilogia otsikolla: ”vuosi myöhemmin”.
Luen vähemmän trillereitä/jännitystä, koska ei vain jotenkin tunnu omalta genreltä. Tässä oli kuitenkin mukavasti huumoria pehmentämässä ja henkilöistä onnistuttu tekemään ihan kiinnostavia. Lisäplussaa sijoittumisesta tuttuihin maisemiin. Saatan lukea jopa toisenkin osan.
En voi lukea tätä loppuun. Ehkä tein väärin kun luin suosittelut tämän kirjailijan jostain uudemmasta kirjasta ja halusin lukea ensimmäisen kirjan ensin. En päässyt pitkälle. Kirjoitustyyli ei vakuuttanut tai vienyt mukanaan. Kesken jäi.
An adventure with the police, wanna-be terrorists, the army and civilians . The good ,the bad, the stupid, the ugly and the pretty. Lots of action. Well written entertainment .
Tämä yllätti positiivisesti. Trillerikuvio oli toimiva, mihin päälle selvää plussaa letkeästä sanailusta ja paikallisväristä. Jatko-osatkin luentaan jossain vaiheessa.