En tunne sinua vierelläni

by Tiina Raevaara

”Mistä tämä tarina oikeastaan alkaa? Se alkaa vasta myöhemmin, siitä hetkestä, kun pyysit minua kir­joittamaan kaiken ylös. Kaiken sitä edeltävän olen vain yrittänyt muistaa. Mutta linnuilla on hyvä muisti, me emme unohda.”

Nuori mies etsii kohtaloaan sudenkorennoista, vaatekaapissa piileskelevä tuntematon vie Matildan elämän ja herra Gordon päätyy hoidettavaksi lintu­jen sairaalaan. Tiina Raevaaran En tunne sinua vierel­läni on novellikokoelma, jonka surrealismiin kallis­tuvat tekstit kaappaavat lukijan vierailulle ihmisen ja luonnon yhtymäkohtiin, uniin ja alitajuntaan, kuo­leman ja elämän kiertokulkuun.

Raevaaran esikoisromaani sai kiitosta poikkeuk­sellisesta jännitteestä, kauniista kielestä ja sydämeen­käyvästä sanomasta. Raevaara hallitsee myös proosan lyhyen muodon: neljäntoista novellin kokoelmassa hän asettaa valokeilaan ihmismielen ja sen realiteet­teja hajottavat voimat. Vierauden ja ikävän tunteet yhdistyvät nerokkaasti kuulaaseen kieleen ja erilaisiin kertojiin, joista kukin haluaa tavoittaa itsensä tai vie­rellään olleen toisen ennen kuin on liian myöhäistä.

En tunne sinua vierelläni on kiehtova, pelottava ja kaunis kirja. Raevaara asettuu novelleineen suoma­laisen kirjallisuuden maisemassa sille kapealle kaista­leelle, jolla ovat myös Leena Krohn, Jyrki Vainonen, Maarit Verronen ja Johanna Sinisalo.

Genres: Short Stories, Finnish Literature, Fiction, Fantasy

260 pages, Hardcover

First published March 5, 2010

About the author

ENG: Tiina Raevaara is a geneticist and a doctor of philosophy, and the most important things to her are the nature and life in all its shapes. Her interests can be seen as precise portrayals/descriptions in her writings.

The author characterizes her style as surrealistic and symbolic, and she has told being fascinated by the fine line between reality and unreality, and that she couldn't even think about writing fiction which lacked the feel of magic - strangeness, miracle, abnormality. Raevaara has, also, stated that she opposes dividing literature into narrow genre-thinking, that each text is to be treated as the individual they are. She describes her writings to be projections of different things that have been recorded and combined in the subconscious.


FI: Tiina Raevaara (s. 1979) on koulutukseltaan geneetikko ja filosofian tohtori.

Raevaara voitti novellikokoelmallaan En tunne sinua vierelläni vuoden 2011 Runeberg-palkinnon. Hänen novellejaan on julkaistu ja palkittu monissa eri yhteyksissä. Tärkeintä hänelle on luonto ja elämä kaikissa muodoissaan.

Raevaara voisi luonnehtia tyyliään surrealismiksi tai symbolismiksi. ”Toden ja epätoden rajapinta kiehtoo minua, enkä voisi kuvitella kirjoittavani fiktiota, josta puuttuu kokonaan taian – outouden, ihmeen, luonnottomuuden – tuntu. En silti osaa kirjoittaa tavoitteellisesti nimenomaan spekulatiivistakaan fiktiota – sen ainekset tulevat kirjoituksiini usein itsellenikin yllätyksenä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka kavahtavat kirjallisuuden jakoa ahtaisiin lajityyppeihin: jokainen teksti on yksilö ja tulkoon kohdelluksi sellaisena!”, Raevaara kertoo Usva-lehdessä.

Raevaaran kiinnostus luontoa ja eläimiä kohtaan näkyy hänen kertomuksissaan tarkkoina yksityiskohtina luonnosta. Tämä on lähtökohtana novellissa ”Sääkset”, josta Raevaara sai vuonna 2006 Martti Joenpolven palkinnon.

Raevaara kuvaa kirjoittavansa yhdistelmiä eri asioista, joita hänen muistiinsa on tallentunut. Kun alitajunnassa yhdistyneille asioille pyrkii löytämään hahmon kirjoittamalla, voi yllättää itsensäkin. ”Kirjoittaminen on ajatusten säilömistä aivojen ulkopuolelle. Lukeminen on vieraiden ajatusten invaasiota. Kirjallisuus on ajatustensiirtoa.”

Reviews

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 2 out of 5]

Nää ei ollu yhtään mun tyylisiä novelleja. Genrerajoja ylittäviä, niin sanottua uuskummaa. Hyvin paljon novellit käsittelivät ihmisen ja luonnon suhdetta, mutta toisaalta useimmat saattoi tulkita liittyvän ihmisen psykologiaan sekä mieleen. No tulipa luettua.

[Ansu · Rating 2 out of 5]

Periaatteessa hauskasti outoja novelleja, mutta en sitten kuitenkaan lämmennyt niille kovin voimakkaasti. Niistä ei tahtonut jäädä mitään mieleen.

[Paula Silvonen · Rating 4 out of 5]

Taattua Raevaaraa. Suurimman vaikutuksen tekivät Kaivo ja Luojani, luomani.

[Mima · Rating 5 out of 5]

Tätä kirjaa lukiessani mietin miksi en lue enemmän novelleja, ne kuitenkin solahtavat jonnekin sinne mihin ei pidempi romaani pääse. Toki olen lukenut hyviä ja huonoja novelleja sekä sellaisia jotka eivät kosketa eivätkä väräytä lukijanmieltäni yhtään. Nämä sen sijaan klahtivat. En osaa valita kokoelmasta yhtään novellia joka olisi parempi muita tai erityinen suosikkini sillä tämä oli kokonaisuudessaan sellainen herkkupala että jään vielä pitkäksi aikaa makustelmaan Raevaaran sanoja ja tapahtumia.

[miida · Rating 3 out of 5]

tässä oli hetkensä, esim novelli ”kaivo” käsitteli mun mielestä taiteen vastaanottoa tositosi kiinnostavasti, ja ”pilven veikko keisarin syleilyssä” oli jotenkin hurmaavan hysteerinen, mut kieltämättä tästä kokoelmasta jäi alusta loppuun eniten mieleen sellanen vähän yrittämällä yritetty outoilu, sellanen ”oho! yhtäkkiä äitini käveli seinän läpi”-juoni. oudot fantasiaelementit on sinänsä yleensä tervetulleita mut musta tuntuu et tää ei antanu oikein mitään muuta lihaa sellasen kuorin-ihoni-ja-olinkin-kärpänen-oudon ohelle.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Olen pitänyt lukemistani Raevaaran kirjoista, mutta tämä novellikokelma tuntui vaikeaselkoiselta ja raskaalta, synkältä suorastaan. Olikohan väärä mielentila tämän lukemiselle, en tiedä. Matildan kuolema jäi mieleen parhaiten. Olisin halunnut pitää enemmän!

[Kirsi · Rating 1 out of 5]

77/259 sivua luettu ja se riitti.

[Pinja Haapaniemi · Rating 5 out of 5]

Okei, pidetään pieni hiljainen hetki sille, kuinka hyvä novellikokoelma tämä oli. Päällimmäinen tunne tätä lukiessa oli hämmennys ja yllättyneisyys. En ole ikinä lukenut mitään tämän kaltaista ennen, joten tämä synnytti aivan uuden polun ajatuksissani. Ehkä parhain ajatusmalli kuvaamaan tätä kirjaa on unet: kaikki on niin outoa, että tämä voisi olla unta. Novelleista löytää lukemattoman määrän symboliikkaa (suosittelen, mikäli aikaa niiden etsimiseen/miettimiseen löytyy). Ymmärrän hyvin, ettei tämä kirja sovellu läheskään kaikille lukijoille, sillä ei selvästikään ole helpoin luettava, mutta jos haluaa haastaa omaa ajatteluaan, suosittelen lämpimästi.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Raevaaran novellikokoelma oli huikeaa luettavaa, kannatti uskoa suosituksiin. Menetyksen ja kaipuun ympärillä pyörivät, pääosin luontoon tavalla tai toisella liittyvät novellit eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, vaikka pääteemat samanlaisia ovatkin. Taso kuitenkin pysyy varsin korkeana läpi teoksen. Parhaimmillaan teksti on kipeänkaunista ja julman tarkkanäköistä. Raevaara ansaitsee paikkansa suomikummakirjailijoiden oivassa joukossa.

[niina · Rating 4 out of 5]

Even though Raevaara's writing felt a bit heavy at times, I enjoyed this collection of her short stories enormously. They were truly disturbing, admirably unapologetic and strangely beautiful - and I was happily taken aback for the stories actually revolved around the books title, which, again, made this a memorable, sad experience.

[Tuomas Saloranta · Rating 4 out of 5]

Hienoista kritiikkiä pakko antaa siitä, että loppua kohti kaksoisolento- ja muodonmuutosteemat alkavat toistua turhan monessa novellissa ja se hieman syö niiden tehoa. Mutta onhan tässä paljon aivan nerokkaita novelleja ja joitakin (hyvällä tavalla) aidosti häiritseviä ideoita.

[Laika · Rating 3 out of 5]

Miksi joka ikisen Raevaaran tekstin on oltava yksikön ensimmäisessä persoonassa kerrottu? Alkaa puuduttaa ihan hiton äkkiä. Ihan kivoja novelleja, viihdyttivät eivätkä liialti ärsyttäneet. Gordonin tarina ja Kaivo olivat suosikkejani.

[Päivi · Rating 3 out of 5]

Vaihteeksi novelleja biologikollegalta ja varsin kelpoja olivatkin. Osa selkeästi neljää tähteä, mutta kokonaisuudelle kuitenkin kolme.

[Kristiina · Rating 2 out of 5]

Mielen, muistamisen ja olemassaolon kerroksia ja muotoja.