Betonimylläri

by Lauri Viita

VIRKA

Kämpässä pöytä ja penkki,
penkillä vetelä jätkä
huulessa sammunut sätkä.

Seinässä naula ja lenkki.
Lenkissä nikkelinuppi.

Nupissa messinkituppi.
Tupessa vieterirasia
toimena totinen asia:

sanoa täsmällisesti,
kauanko kuorsaus kesti.

Genres: Poetry, Finnish Literature, Fiction

123 pages, Hardcover

First published January 1, 1947

Reviews

[Teemu · Rating 5 out of 5]

Vihdoin penkillä armeliaalla
istuimme Vanhalla hautausmaalla
kehässä kirkon ja synnytystalon,
koulujen rivin ja maantievalon,
allamme ruumiita muutama sata
ja päällämme Linnunrata.

[Elo · Rating 1 out of 5]

Ehkä hieman liian mahtipontisen ja samaan aikaan (pahoittelut tästä) lapsekkaan kuuloista runoilua minun makuuni. En pidemmänkään pohtimisen jälkeen osaa nimetä, mikä tekstissä työnsi minua luotaan. Riimeistäkin yleensä pidän ja Viita käsitteli runoissaan ainakin välillä mielestäni hyvin mielenkiintoisia aiheita kuten kirkkoa ja ihmisen sijaa maailmassa. Teoksesta näytetään pitävän kovin laajasti, joten minulta taisi jäädä näkemättä teoksessa jotain minkä monet muut siinä näkevät.

[Vickers · Rating 5 out of 5]

Modernin riimi- ja äijärunouden kuolematon klassikko, jossa skaalat vaihtuvat Juice Leskisen tuotantoa alustavista hirtehisistä vitsijutuista, sekä lyhyistä aforistisista loruista suorastaan kosmisen sfäärin eeppisiin jaksoihin. Runsas kirveellä veistetty maskuliininen herkistely ei sorru missään vaiheessa vetistelyyn, mutta psykologinen jännite kirjoittajan pidättyneen sisen ja kielellisen räiskyvyyden välillä pysyy nyrkin helistelynkn lomassa kireänä kuin kiväärin jousi: parhaalla, kokoelmaan väkevyyttä syventävällä tavalla.

[Kaj Roihio]

Luen liian vähän runoutta ja siksi harmittaakin, että kun ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin oikein kirjastosta lainaan runoteoksen, en pidä siitä lainkaan. Lauri Viita on melkein myyttinen Pispalan taiteilijahahmo, lyyrikko jumalan armosta ja onnistui asianmukaisesti päätymään mielisairaalaan, olemaan naimisissa kolme kertaa ja kuolemaan rattijuopon renkaiden alle, joten legendan ainekset ovat valmiit. Mutta valitettavasti esikoisteos Betonimylläri on jo ilmestyessään 1947 ollut auttamattomasti vanhentunut, Eino Leinon jalanjäljissä kulkeva riimittely. Ikävä kyllä Viita ei yllä Leinon kekseliääseen tyyliin, vaan kirvesmiehen asenteellaan heristää nyrkkiään ja uhoaa, tuomitsee ja väheksyy. Runossa Mylly Leinon suomentama Jumalainen näytelmä tuntuu olevan läsnä säe toisensa jälkeen. Toki kyseessä on esikoisteos, mutta silti Viidan maine tuntuu olevan vakavasti liioiteltu.

[Jenna Kallio · Rating 5 out of 5]

II lukukerta: Viisi vuotta oli taukoa betonimylläristä. Nyt halusin paneutua tähän uudestaan, ja olipa kerrassaan hyvä päätös.


I lukukerta: Tähän tykästyin ja palaan varmasti uudestaan. Tampere ja Pispala tuttuina miljöinä ylläpitivät mielenkiintoa, ja Viidan leikillinen kielen käyttö oli mukaansatempaavaa.