What do you think?
Rate this book
Anna Liisa
"Omantunnon vaivat eivät antaneet minulle hetkeksikään lepoa"
Kaksi tiheää vuorokautta pakottavat Anna Liisan kohtaamaan menneisyytensä rikoksen. Se muuttaa nuoren naisen elämän. Totuus pelottaa enemmän kuin valhe, jota idyllinen maalaisyhteisö ruokkii. Paineiden keskellä päähenkilö kasvaa kuitenkin eettisesti suureksi ihmiseksi.
Anna Liisa (1895) on Minna Canthin viimeinen näytelmä. Aikalaiset pitivät sitä Canthin parhaana näytelmänä. Moraaliset ja yhteiskunnalliset rajat, rajojen rikkominen ja oman totuuden kohtaaminen sosiaalisten paineiden keskellä ovat jatkuvasti ajankohtaisia aiheita.
Kaksi tiheää vuorokautta pakottavat Anna Liisan kohtaamaan menneisyytensä rikoksen. Se muuttaa nuoren naisen elämän. Totuus pelottaa enemmän kuin valhe, jota idyllinen maalaisyhteisö ruokkii. Paineiden keskellä päähenkilö kasvaa kuitenkin eettisesti suureksi ihmiseksi.
Anna Liisa (1895) on Minna Canthin viimeinen näytelmä. Aikalaiset pitivät sitä Canthin parhaana näytelmänä. Moraaliset ja yhteiskunnalliset rajat, rajojen rikkominen ja oman totuuden kohtaaminen sosiaalisten paineiden keskellä ovat jatkuvasti ajankohtaisia aiheita.
117 pages, Paperback
First published January 1, 1895
12 people are currently reading
395 people want to read
About the author
Minna Canth
90 books33 followersMinna Canth, born Ulrika Wilhelmina Johnsson, 19 March 1844 – 12 May 1897) was a Finnish writer and social activist. Canth began to write while managing her family draper's shop and living as a widow raising seven children. Her work addresses issues of women's rights, particularly in the context of a prevailing culture she considered antithetical to permitting expression and realization of women's aspirations. Her play The Pastor's Family is her best known. In her time, she became a controversial figure, due to the asynchrony between her ideas and those of her time, and in part due to her strong advocacy for her point of view.
Minna Canth is the first woman to receive her own flag day in Finland, starting on 19 March 2007. It is also the day of social equality in Finland.
Minna Canth is the first woman to receive her own flag day in Finland, starting on 19 March 2007. It is also the day of social equality in Finland.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 70 reviews
March 21, 2023
vitun mikko
February 28, 2022
Pelkäsin tähän tarttumista, koska olen aina pitänyt näytelmien lukemista jotenkin hankalana. No ei ollut yhtään hankalaa, en edes lopulta ajatellut lukevani näytelmää. Tilanteet elivät mielessäni yhtä vahvasti dialogien kauttakin. Näytelmä on kyllä melkoinen tragedia, Anna Liisa raukka. Hän joutuu Mikko nimisen miehen hyväksikäyttämäksi ja vielä pelinappulaksi. Anna Liisalla ei tunnu olevan minkäänlaista sananvaltaa omaan elämäänsä, kunnes hän lopulta ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Eittämättä feministinen sanoma on tässäkin Canthin teoksessa, jossa näkyy naisten miehille alisteinen asema. Lapsenmurhaa myös näytelmä käsittelee, mutta minusta se oli enemmän sivujuonne, joka laittaa kaiken pakettiin. Hyvä teos, täytyy lukea muitakin Canthin näytelmiä.
December 31, 2023
Tää kirja tuli luettavaksi jotain lukion äidinkielen kurssia varten ja mun on pakko myöntää, että ryhdyin lukemaan tätä teosta turhankin ennakkoluuloisesti. Onkin siis pakko näin heti myöntää, että tää lukukokemus päätyi olemaan paljon parempi ja nautinnollisempi kuin mitä saatoin edes kuvitella!
Teatteri on ollut jo pitkään iso asia mun elämässä, mutta mun on pakko myöntää, että tää on varmaan ensimmäinen näytelmä (ja samalla myös ensimmäinen tragedia!), jonka luen (ellei nyt sitten lasketa niitä näytelmien käsikirjoituksia, jotka olen lukenut sillä mä olen osallistunut niiden tuomiseen lavalle.)
Pelkäsin, että tässä olisi todella 'vanhentunutta' kieltä ja, että suurin osa asioista ja teemoista ei ole enää samaistuttavia tällä aikakaudella, mutta valitettavasti tää teos tuntui edelleen hieman turhankin ajankohtaiselta...
Lisäksi jotenkin ajattelin, että tää tarina ei tulisi etenemään kummoisemmin (juurikin muotonsa vuoksi!), mutta kyllä näköjään dialoginkin kautta tarina voi edetä todella hyvin, vaikka onkin pakko myöntää, että tuo menneisyyden muistelu Husson ja Mikon kanssa tuntui jotenkin hieman epäluonnolliselta. Juurikin varmaan, koska muistelu on tehty siihen muotoon, että myös lukija ymmärtää mistä puhutaan, joka ei kuitenkaan aina tuntunut sellaiselta keskustelulta jota saattaisi käydä ihan arkisissakin tilanteissa.
On siis pakko sanoa, että Minna Canthin teokset (tai no, ainakin tämä!) tuntuvat edelleen surullisen ajankohtaisilta ja aion ehdottomasti tulevaisuudessa tarttua johonkin toiseenkin hänen kirjoittamaansa kirjaan!
Teatteri on ollut jo pitkään iso asia mun elämässä, mutta mun on pakko myöntää, että tää on varmaan ensimmäinen näytelmä (ja samalla myös ensimmäinen tragedia!), jonka luen (ellei nyt sitten lasketa niitä näytelmien käsikirjoituksia, jotka olen lukenut sillä mä olen osallistunut niiden tuomiseen lavalle.)
Pelkäsin, että tässä olisi todella 'vanhentunutta' kieltä ja, että suurin osa asioista ja teemoista ei ole enää samaistuttavia tällä aikakaudella, mutta valitettavasti tää teos tuntui edelleen hieman turhankin ajankohtaiselta...
Lisäksi jotenkin ajattelin, että tää tarina ei tulisi etenemään kummoisemmin (juurikin muotonsa vuoksi!), mutta kyllä näköjään dialoginkin kautta tarina voi edetä todella hyvin, vaikka onkin pakko myöntää, että tuo menneisyyden muistelu Husson ja Mikon kanssa tuntui jotenkin hieman epäluonnolliselta. Juurikin varmaan, koska muistelu on tehty siihen muotoon, että myös lukija ymmärtää mistä puhutaan, joka ei kuitenkaan aina tuntunut sellaiselta keskustelulta jota saattaisi käydä ihan arkisissakin tilanteissa.
On siis pakko sanoa, että Minna Canthin teokset (tai no, ainakin tämä!) tuntuvat edelleen surullisen ajankohtaisilta ja aion ehdottomasti tulevaisuudessa tarttua johonkin toiseenkin hänen kirjoittamaansa kirjaan!
December 15, 2024
Anna Liisan sanotaan olevan Canthin paras näytelmä. Se on myös hänen viimeisimpiä teoksiaan. Neljästä lukemastani Canthin teoksesta tämä näytelmä muodostaa eheimmän draaman kaaren ja mielenkiintoisimman tarinalinjan. Näytelmä mukailee suuren maailman kovia näytelmäkirjailijoita, jotka yhtä lailla asettivat näytelmänsä tapahtumaan vain parin päivän aikana. Tiivis aikaväli mahdollistaa dynaamisen kerronnan viittauksineen menneeseen. Kerronnassa ei tarvitse hyppiä paikasta ja ajasta toiseen, jotka väkisinkin luovat tyhjää tilaa juonenkululle. Ehkä juuri tämä hyppiminen oli Työmiehen vaimossa elementti, joka latisti oman mielenkiintoni.
Kuitenkin tämä näytelmä käsittelee vahvan ja kehittyvän naishahmonsa kautta oman aikansa (ja jossain määrin meidänkin aikamme) tabuaiheita: teiniraskautta, naisen seksuaalista himoa ja lapsenmurhaa. On vaikea uskoa, että Canthilla riitti pokka kuvaamaan aihetta, joka oli niin häpeilty ja salattu. Hän vieläpä kuvaa aihetta luokkarajoista riippumattomana! Ehkä juuri Anna Liisan asema talollisen tyttärenä saa näytelmän tekemään niin suuren vaikutuksen. Canth myös kuvaa naishahmoaan tavalla, joka ei suinkaan ollut omana aikanaan itsestäänselvä. Anna Liisan kasvu ympäristön mielipiteille alttiista heittopussista itsenäiseksi ja vastuuta kantavaksi naiseksi on mieletön. Se myös antaa mallin jälkeensä tuleville naiskuvauksille. Edes näytelmän kolmiodraama ei lukiessa häirinnyt, sillä Anna Liisa vei väistämättä huomion omalla läsnäolollaan.
Näytelmä on myös kielellisesti huikea. Aikaisemmissa näytelmissä talonpoikaissäätyä tuotiin esiin karskin kielen ja murteellisuuden kautta, mutta tässä kielenkäyttö on muuttunut selvästi arvokkaammaksi. Vaikka murteellisuutta on häivytetty, kieli on luonnollista ja draaman vaatimusten mukaan kunkin hahmon luonne ja asema pääsee sen kautta oikeuksiinsa.
Olen tyytyväinen, että luin ensin muita Canthin näytelmiä ja vasta lopuksi tämän. Pystyn lukijana näkemään hänen läpikäymänsä kirjallisen tien, jonka kehitys heijastuu nimenomaan tarinan ja kielen tasolla. Myös hänen käsittelemänsä aiheet ovat saaneet lisää luonnetta. Teiniraskauteen ja seksuaaliseen heräämiseen ei välttämättä ole pitkä matka naisten oikeuksista, mutta tuntuu uskomattomalta, että näytelmien välissä on vain kymmenen vuotta (1885–1895). Anna Liisa on Canthin taiteellisesti ehein näytelmä, joten jos luet vain yhden hänen teoksistaan, lue tämä.
4 stars
Kuitenkin tämä näytelmä käsittelee vahvan ja kehittyvän naishahmonsa kautta oman aikansa (ja jossain määrin meidänkin aikamme) tabuaiheita: teiniraskautta, naisen seksuaalista himoa ja lapsenmurhaa. On vaikea uskoa, että Canthilla riitti pokka kuvaamaan aihetta, joka oli niin häpeilty ja salattu. Hän vieläpä kuvaa aihetta luokkarajoista riippumattomana! Ehkä juuri Anna Liisan asema talollisen tyttärenä saa näytelmän tekemään niin suuren vaikutuksen. Canth myös kuvaa naishahmoaan tavalla, joka ei suinkaan ollut omana aikanaan itsestäänselvä. Anna Liisan kasvu ympäristön mielipiteille alttiista heittopussista itsenäiseksi ja vastuuta kantavaksi naiseksi on mieletön. Se myös antaa mallin jälkeensä tuleville naiskuvauksille. Edes näytelmän kolmiodraama ei lukiessa häirinnyt, sillä Anna Liisa vei väistämättä huomion omalla läsnäolollaan.
Näytelmä on myös kielellisesti huikea. Aikaisemmissa näytelmissä talonpoikaissäätyä tuotiin esiin karskin kielen ja murteellisuuden kautta, mutta tässä kielenkäyttö on muuttunut selvästi arvokkaammaksi. Vaikka murteellisuutta on häivytetty, kieli on luonnollista ja draaman vaatimusten mukaan kunkin hahmon luonne ja asema pääsee sen kautta oikeuksiinsa.
Olen tyytyväinen, että luin ensin muita Canthin näytelmiä ja vasta lopuksi tämän. Pystyn lukijana näkemään hänen läpikäymänsä kirjallisen tien, jonka kehitys heijastuu nimenomaan tarinan ja kielen tasolla. Myös hänen käsittelemänsä aiheet ovat saaneet lisää luonnetta. Teiniraskauteen ja seksuaaliseen heräämiseen ei välttämättä ole pitkä matka naisten oikeuksista, mutta tuntuu uskomattomalta, että näytelmien välissä on vain kymmenen vuotta (1885–1895). Anna Liisa on Canthin taiteellisesti ehein näytelmä, joten jos luet vain yhden hänen teoksistaan, lue tämä.
4 stars
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 27, 2014
Anna Liisan voisi helposti tulkita taas vain yhtenä alistettuna naisena, joka rypee kohtalossaan ja alistuu muiden tahtoon. Viejinä ovat vuorotellen niin miehet kuin oma perhekin. Viimeistään lopussa kuitenkin ymmärtää miten suurta taakkaa noin nuori tyttö on joutunut kantamaan, ja miten valtavan painava se on hänen harteillaan ollut. Möykky rinnassa on ollut neljän vuoden ajan, ja vaikka sen on voinut ehkä hetkellisesti unohtaa, se ei ole kuitenkaan mihinkään hävinnyt. Muiden ohimennen sanotut lauseet voivat toisinaan muistuttaa tapahtuneesta. Tällaisen tunteen kantamiseen tarvitaan jo äärimmäistä voimakkuutta. Tästä kuitenkin päästään siihen, miten Anna Liisa lopulta tulee lopulliseen päätökseensä. Melkoisen ylipaatoksellinen loppukohtaus ja ehkä jopa hieman epäuskottavan äkkinäinen. Toisinaan vuorosanatkin vaikuttavat toisteiselta jahkailulta.
Näytelmä kuitenkin ansaitsee kiitosta ja arvostusta siitä, miten se ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin syyllisyyden lisäksi. Miehet voivat tällaisissa tapauksissa halutessaan jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. He voivat seikkailla maailmalla ja olettaa jonkun aina heitä odottavan. 1800-luvun Suomi vaikuttaa äärettömän ankealta paikalta, jossa Jumalaa pelkäävät ihmiset ovat äkkiä tuomitsemassa ja surkuttelemassa. Naiset ovat vastuussa lapsiin liittyvistä asioista, ja Anna Liisa saa tilanteessaan niskaansa ne kaikkein rankimmat syytökset. Lopun koittaessa Anna Liisa ei kuitenkaan vapaudu taakastaan täysin sisäisestä vahvuudestaan huolimatta, sillä hyviäkin ihmisiä täytyy rangaista virheistään. Koska Anna Liisa saakaan olla Anna Liisa? Omanlaisensa persoona, vapaa muiden vaikutuksesta ja ohjailusta?
Entä voisiko yli 100-vuotiaasta näytelmästä poimia jotain 2000-luvullekin ajankohtaista?
Näytelmä kuitenkin ansaitsee kiitosta ja arvostusta siitä, miten se ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin syyllisyyden lisäksi. Miehet voivat tällaisissa tapauksissa halutessaan jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. He voivat seikkailla maailmalla ja olettaa jonkun aina heitä odottavan. 1800-luvun Suomi vaikuttaa äärettömän ankealta paikalta, jossa Jumalaa pelkäävät ihmiset ovat äkkiä tuomitsemassa ja surkuttelemassa. Naiset ovat vastuussa lapsiin liittyvistä asioista, ja Anna Liisa saa tilanteessaan niskaansa ne kaikkein rankimmat syytökset. Lopun koittaessa Anna Liisa ei kuitenkaan vapaudu taakastaan täysin sisäisestä vahvuudestaan huolimatta, sillä hyviäkin ihmisiä täytyy rangaista virheistään. Koska Anna Liisa saakaan olla Anna Liisa? Omanlaisensa persoona, vapaa muiden vaikutuksesta ja ohjailusta?
Entä voisiko yli 100-vuotiaasta näytelmästä poimia jotain 2000-luvullekin ajankohtaista?
March 19, 2023
reread 19/3/23
red flags all over the place... (happy minna canth's day)
25/8/21
read this in hs never been so depressed (4.5)
red flags all over the place... (happy minna canth's day)
25/8/21
read this in hs never been so depressed (4.5)
December 27, 2022
Tunteita ja ajatuksia herättävä Canthin mahtava näytelmäkirja. Anna-Liisan tarina on koskettava ja täytyy tulla kuulluksi. Yksi merkittävimmistä näytelmistä mitä olen lukenut.
March 12, 2023
Tämä oli varmasti aikanaan todella pysäyttävä teos, ja on sitä edelleen. Olisi hienoa nähdä tämä näytelmänä.
May 5, 2025
Minna Canthin Anna Liisa -näytelmä herätti paljon ajatuksia. Canth käsittelee teoksessa rohkeasti naisen asemaa ja patriarkaalisia odotuksia, mikä osoittaa, kuinka ajankohtainen teksti on, vaikka se on kirjoitettu vuonna 1895. Näytelmä ei missään nimessä ole kevyt luettava, mutta on sanomaltaan hyvin tärkeä.
September 22, 2022
Brutaali, koukuttava ja oikeasti hyvä teos.
Jännitettä luotiin monella keinolla ja tarina nappasi mukaansa kertaheitolla.
Välillä oli todella karua tekstiä ja naisten oikeuksien lyttäämistä. Onneksi lopussa kuitenkin Anna Liisa ottaa oikeudet omiin käsiinsä ja päättää itse miten jatkaa elämäänsä. Boss lady! <3
Jännitettä luotiin monella keinolla ja tarina nappasi mukaansa kertaheitolla.
Välillä oli todella karua tekstiä ja naisten oikeuksien lyttäämistä. Onneksi lopussa kuitenkin Anna Liisa ottaa oikeudet omiin käsiinsä ja päättää itse miten jatkaa elämäänsä. Boss lady! <3
This entire review has been hidden because of spoilers.
November 6, 2018
Oikein hyvä, oikein vetävä, oikein koskettava. Soinille ja muille kivenheittelijöille luettavaksi.
March 29, 2022
Vangitseva teos. Luin tämän äikän kurssiani varten, ja pidin siitä.
December 7, 2024
Not my favorite but so so so entertaining
May 13, 2023
Luin kouluu varten mut yllättävän hyvä
August 21, 2025
En oo ikinä ennen lukenu näytelmää niin oli mielenkiintonen lukee. Oli oikeesti hyvä tarina ja ookeesti tunteellinen. Tykkäsin lukee!
January 18, 2023
hullua kuin ajankohtaselta 1800-luvulla kirjotettu näytelmä voi tuntua...
February 13, 2024
Anna-Liisa on teos, jota käsiteltiin lukios näytelmäanalyysinkurssilla hiukan. vihdoin luin sen kokonaan! tykkösin. tää on tosi voimakas teos niin aiheeltaan, juoneltaan kuin myös tunteiltaan👌🏽
.
eletään ihan eri maailmassa mitä nyt ja musta se on tosi mielenkiintosta! on jännittävää hypätä maailmaan jossa on erilaiset uskomukset ja käytännöt🎩
.
vaiks täs oli tosi rankk aihe ja käytiin tunteita tosi voimakkaasti läpi, tää oli tietyl taval tosi puhdistava ja sellanen puhdas🤔
.
eletään ihan eri maailmassa mitä nyt ja musta se on tosi mielenkiintosta! on jännittävää hypätä maailmaan jossa on erilaiset uskomukset ja käytännöt🎩
.
vaiks täs oli tosi rankk aihe ja käytiin tunteita tosi voimakkaasti läpi, tää oli tietyl taval tosi puhdistava ja sellanen puhdas🤔
December 29, 2022
Halusin kokeilla lukea, jonkin klassikon niin tartuinpa sitten jo tuttuun Anna-Liisaan.
Oikein mielenkiintoinen teos, joskin hiukan hidas. Harmittaa vain kun ei Mikko joutunut koskaan vastuuseen, mikä typerä mies. Onneksi lopussa Anna-Liisa kuitenkin löysi oman toiveiden tiensä omilla ehdoillaan :)
Oikein mielenkiintoinen teos, joskin hiukan hidas. Harmittaa vain kun ei Mikko joutunut koskaan vastuuseen, mikä typerä mies. Onneksi lopussa Anna-Liisa kuitenkin löysi oman toiveiden tiensä omilla ehdoillaan :)
July 10, 2012
Erittäin hyvin aikaa kestänyt psukologisesti väritetty näytelmä naisen asemasta ja sukupuolien roolituksesta. Herättää ajattelemaan sitä, kuinka vähän asiat lopulta ovatkaan muuttuneet.
August 5, 2012
I think everyone should read this. It's touching and a great depiction of the time it takes place in.
April 25, 2016
Huh huh. Ennen ei todellakaan ollut paremmin. Vaikuttavaa tekstiä!
October 17, 2022
Tää oli aivan kaiheeta luettavaa :,)
May 31, 2020
Tämä oli aiemmin lukemani Papin perheen hyvä ja ajatuksia herättävä näytelmä. Vaikka en ehkä ihan allekirjoitakaan Canthin kaikkia mielipiteitä (joista en loppujen lopuksi edes tiedä paljoakaan), niin hyvä kirjailija hän kyllä on.
Anna Liisa on nuori tyttö, joka vain 15-vuotiaana, oli salasuhteessa Mikko-nimisen rengin kanssa. Suhteen seurauksena Anna Liisa sai lapsen, mutta Mikko jätti hänet yksin juuri, kun hän olisi eniten tukea kaivannut. Anna Liisa panikoi ja tunnekuohussaan surmasi oman lapsensa. Mikon äiti Husso kaivoi lapselle haudan kuusen alle. Nyt 4 vuotta myöhemmin Mikko on tullut takaisin ja vaatii, että Anna Liisa menisi naimisiin hänen kanssaan. Anna Liisa ei kuitenkaan halua, joten Mikko ja Husso kiristävät häntä uhkaamalla kertoa kaikille totuuden, synkän salaisuuden, jota Anna Liisa on piilotellut nämä neljä vuotta.
Kirja siis tragedia-näytelmä, joka kertoo lapsensurmasta. En ole tainnut koskaan lukea tätä(kään) aihetta käsitteleviä teoksia, vaikka se kaikessa karmeudessaan kiinnostaakin.
Vaikka Anna Liisa osaa sanoa Mikolle vastaan tämän naimisaikeissa, potee hän silti rajua syyllisyyttä ja omantunnontuskia lapsensa tappamisesta ja näkee siitä myös painajaisia. Siksi onkin mielestäni kamalaa, miten itsekkäitä Mikko ja Husso ovat ja vieläpä kääntävät veistä haavassa. Anna Liisaa totuus pelottaa oikeastaan enemmän kuin valheessa eläminen, mutta Mikon omistushaluinen ja törkeä käytös on raivostuttavaa. Canth kyllä osaa luoda hahmoja, jotka herättävät suuria tunteita. Mikko ja Husso olivat kaikkein raivostuttavimpia hahmoja koko näytelmässä.
Kuten arvata saattaa, totuus tulee lopulta ilmi Johannekselle ja myös kaikille muille. Anna Liisa kääntyy uskoon, tunnustaa tekonsa ja suostuu menemään vaikka kuritushuoneeseen tai jopa mestattavaksi sovittaakseen syntinsä. Ennen tätä hän ei ole halunnut juurikaan edes elää. Anna Liisan teko tulee hänen perheelleen yllätyksenä ja järkytyksenä, sillä he ovat aina pitäneet vanhempaa tytärtään fiksuna ja hyvänä ihmisenä.
Näytelmän kieli on hieman vanhahtavaa, mutta kuitenkin helposti eteenpäin kulkevaa sekä ymmärrettävää. Jotkin ilmaisut ovat jopa hauskoja, esim. "kyörättiin", jonka merkitystä en nyt edes muista.
Nopealukuinen, mutta silti vaikuttava näytelmä. Ja tietenkin aion lukea Canthia lisääkin, ei tämä tähän jää! Näytelmät ovat muutenkin kivaa vaihtelua romaanien keskelle - ainakin, jos ne ovat näin hyviä.
Anna Liisa on nuori tyttö, joka vain 15-vuotiaana, oli salasuhteessa Mikko-nimisen rengin kanssa. Suhteen seurauksena Anna Liisa sai lapsen, mutta Mikko jätti hänet yksin juuri, kun hän olisi eniten tukea kaivannut. Anna Liisa panikoi ja tunnekuohussaan surmasi oman lapsensa. Mikon äiti Husso kaivoi lapselle haudan kuusen alle. Nyt 4 vuotta myöhemmin Mikko on tullut takaisin ja vaatii, että Anna Liisa menisi naimisiin hänen kanssaan. Anna Liisa ei kuitenkaan halua, joten Mikko ja Husso kiristävät häntä uhkaamalla kertoa kaikille totuuden, synkän salaisuuden, jota Anna Liisa on piilotellut nämä neljä vuotta.
Kirja siis tragedia-näytelmä, joka kertoo lapsensurmasta. En ole tainnut koskaan lukea tätä(kään) aihetta käsitteleviä teoksia, vaikka se kaikessa karmeudessaan kiinnostaakin.
Vaikka Anna Liisa osaa sanoa Mikolle vastaan tämän naimisaikeissa, potee hän silti rajua syyllisyyttä ja omantunnontuskia lapsensa tappamisesta ja näkee siitä myös painajaisia. Siksi onkin mielestäni kamalaa, miten itsekkäitä Mikko ja Husso ovat ja vieläpä kääntävät veistä haavassa. Anna Liisaa totuus pelottaa oikeastaan enemmän kuin valheessa eläminen, mutta Mikon omistushaluinen ja törkeä käytös on raivostuttavaa. Canth kyllä osaa luoda hahmoja, jotka herättävät suuria tunteita. Mikko ja Husso olivat kaikkein raivostuttavimpia hahmoja koko näytelmässä.
Kuten arvata saattaa, totuus tulee lopulta ilmi Johannekselle ja myös kaikille muille. Anna Liisa kääntyy uskoon, tunnustaa tekonsa ja suostuu menemään vaikka kuritushuoneeseen tai jopa mestattavaksi sovittaakseen syntinsä. Ennen tätä hän ei ole halunnut juurikaan edes elää. Anna Liisan teko tulee hänen perheelleen yllätyksenä ja järkytyksenä, sillä he ovat aina pitäneet vanhempaa tytärtään fiksuna ja hyvänä ihmisenä.
Näytelmän kieli on hieman vanhahtavaa, mutta kuitenkin helposti eteenpäin kulkevaa sekä ymmärrettävää. Jotkin ilmaisut ovat jopa hauskoja, esim. "kyörättiin", jonka merkitystä en nyt edes muista.
Nopealukuinen, mutta silti vaikuttava näytelmä. Ja tietenkin aion lukea Canthia lisääkin, ei tämä tähän jää! Näytelmät ovat muutenkin kivaa vaihtelua romaanien keskelle - ainakin, jos ne ovat näin hyviä.
March 16, 2023
Kovin vähän tulee näytelmiä luettua; olisinko tätä ennen omasta halustani yhden lukenut. En tähänkään teokseen olisi muuten tarttunut, mutta kun kirjallisuusanalyysin kurssilla on luentokertansa draamasta ja sen materiaaliksi kehotettiin lukemaan, niin tuli sitten luettua. Armollisen lyhyttä luettavaa tämä tiivis kolminäytöksinen näytelmä on, vain sata sivua napakasti juoksevaa dialogia.
Reilusti yli sadan vuoden takainen näytelmä ilmestyi alunperin vuonna 1895 viimeisenä näytelmänä ennen Canthin ennenaikaista kuolemaa. Teos on tragedia, joka käsittelee lapsenmurhaa. Nimihenkilö Anna Liisalla on näennäisesti onnenpäivät: pian juhlitaan hänen kuulutustaan avioliittoon Johannes Kivimaan kanssa ja häätkin ovat pian.
Heti on kuitenkin selvää, että jokin Anna Liisaa painaa, kun hän tivaa Johannekselta rakastaako tämä varmasti Anna Liisaa, vaikka mikä tulisi. Ja sehän tulee: talon entinen renki Mikko palaa uittotöistä kuultuaan avioliittoaikeista ja vaatii Anna Liisaa omakseen. Jos Anna Liisa ei sovinnolla suostu, Mikko uhkaa paljastaa Anna Liisan synkän salaisuuden: hän on synnyttänyt Mikon lapsen ja tappanut tämän.
Ehkä yli 120 vuotta vanhan klassikon kohdalla ei tarvitse hirveästi huolehtia juonipaljastuksista. Tragediahan tämä on ja tietysti tilanne kärjistyy siihen, että Anna Liisan salaisuus tulee ilmi. Häpeä on suunnaton, eikä Anna Liisalle tietenkään käy hyvin. Aika kun on mitä on, nainen saa kantaakseen kaiken häpeän ja syyllisyyden taakan ja mies pääsee kuin koira veräjästä. Lopulta Anna Liisan tunnustus ja turvaaminen jumalaan saa rovastin suhtautumaan naiseen jopa suopeasti.
Puhtaasti dialogina rakentuvassa näytelmässä on varsin vähän parenteesitekstejä eli Canthin ohjeistusta esittämisen tavasta. Se tekee näytelmästä kirjamuodossa nopealukuisen, toisaalta koin lukevani tätä herkästi vähän pintapuolisesti. Tunnelmasta saa kuitenkin hyvin kiinni. Kieliasultaan teos on ikäisekseen helppoa ja sujuvaa luettavaa ja lähinnä sopivasti vanhahtavaa.
Anna Liisan kituminen syyllisyydentunnoissaan on raastavaa luettavaa ja näytelmän käänteet tuntuvat viiltävän epäoikeudenmukaisilta. Vaikka yhteiskunta on muuttunut, monet näytelmän aiheista ovat edelleen ajankohtaisia ja koskettavia.
Reilusti yli sadan vuoden takainen näytelmä ilmestyi alunperin vuonna 1895 viimeisenä näytelmänä ennen Canthin ennenaikaista kuolemaa. Teos on tragedia, joka käsittelee lapsenmurhaa. Nimihenkilö Anna Liisalla on näennäisesti onnenpäivät: pian juhlitaan hänen kuulutustaan avioliittoon Johannes Kivimaan kanssa ja häätkin ovat pian.
Heti on kuitenkin selvää, että jokin Anna Liisaa painaa, kun hän tivaa Johannekselta rakastaako tämä varmasti Anna Liisaa, vaikka mikä tulisi. Ja sehän tulee: talon entinen renki Mikko palaa uittotöistä kuultuaan avioliittoaikeista ja vaatii Anna Liisaa omakseen. Jos Anna Liisa ei sovinnolla suostu, Mikko uhkaa paljastaa Anna Liisan synkän salaisuuden: hän on synnyttänyt Mikon lapsen ja tappanut tämän.
Ehkä yli 120 vuotta vanhan klassikon kohdalla ei tarvitse hirveästi huolehtia juonipaljastuksista. Tragediahan tämä on ja tietysti tilanne kärjistyy siihen, että Anna Liisan salaisuus tulee ilmi. Häpeä on suunnaton, eikä Anna Liisalle tietenkään käy hyvin. Aika kun on mitä on, nainen saa kantaakseen kaiken häpeän ja syyllisyyden taakan ja mies pääsee kuin koira veräjästä. Lopulta Anna Liisan tunnustus ja turvaaminen jumalaan saa rovastin suhtautumaan naiseen jopa suopeasti.
Puhtaasti dialogina rakentuvassa näytelmässä on varsin vähän parenteesitekstejä eli Canthin ohjeistusta esittämisen tavasta. Se tekee näytelmästä kirjamuodossa nopealukuisen, toisaalta koin lukevani tätä herkästi vähän pintapuolisesti. Tunnelmasta saa kuitenkin hyvin kiinni. Kieliasultaan teos on ikäisekseen helppoa ja sujuvaa luettavaa ja lähinnä sopivasti vanhahtavaa.
Anna Liisan kituminen syyllisyydentunnoissaan on raastavaa luettavaa ja näytelmän käänteet tuntuvat viiltävän epäoikeudenmukaisilta. Vaikka yhteiskunta on muuttunut, monet näytelmän aiheista ovat edelleen ajankohtaisia ja koskettavia.
April 1, 2018
Anna Liisa on Minna Canthin klassikkonäytelmä. Tarinan lähtökohta on just hyvä: AL on menossa naimisiin kunnollisen Johannes-tilallisen kanssa, mutta soppaa tulee sotkemaan Mikko, entinen Anna Liisan talon renki, joka on rikastunut tukkijätkänä. Anna Liisa oli salaa muhinoinut Mikon kanssa silloin aikanaan, ja nyt Mikko tuli kosimaan. AL ei voi noin vain lempata Mikkoa, koska hänellä on synkkä salaisuus: Anna Liisa oli tullut raskaaksi hurviteltuaan rengin kanssa. Lapselta hän oli sitten vähän sekavassa mielentilassa ottanut nirrin pois ja haudannut ruumiin Mikon äidin Husson kanssa.
Paha paikka, siis! Loppunäytelmän Anna Liisa lähinnä potee syyllisyyden tuskaa ja toivoo epätoivoisesti, että kaikki jotenkin ihmeellisesti järjestyisi.
Anna Liisa on kiinnostavan passiivinen. Melkein koko näytelmän ajan hän yrittää vältellä päätöksiä. Jää mielikuva, että Anna Liisa on menossa Johanneksenkin kanssa naimisiin vain siksi, että Johannes sattui häntä kosimaan. Anna Liisa saa toimijuutensa vasta ihan lopussa, ja se onkin sitten dramaattista.
(Vaikka kyseessä on ikivanha teos, niin spoilerivaroitus lienee silti paikallaan.
Mikko kertoo Anna Liisan vanhemmille ja Johannekselle, että tyttö onkin lapsenmurhaaja. Kiinnostavaa kyllä kukaan ei suostu uskomaan Mikkoa: jos tässä kohtaa AL olisi tyynesti huutanut "Fake news!", olisivat kaikki häätäneet Mikon tiehensä ja elämä olisi palannut normaaliksi. Mutta ei; Anna Liisa synnintunnossaan ei kykene kieltämään Mikon sanoja. Häät Johanneksen kanssa perutaan ja näyttää siltä, että Anna Liisa meneekin Mikolle morsioksi.
Mutta eivät juonenkäänteet tähän lopu. Vihdoin Anna Liisa tekee päätöksen ja ottaa elämänsä suunnan omiin käsiinsä. Hän tunnustaa tekonsa koko juhlaväelle. Anna Liisa on näytelmän lopussa kädet raudoissa mutta sielu kirkkaana.
Tykkäsin, vaikka teksti olikin välillä niin hölmön vanhentunutta, että nauratti. Husson ensiesiintyminen esimerkiksi menee suunnilleen näin:
ANNA LIISA: Husso!
HUSSO: Niin, Hussohan minä olen!
Tämä olisi dialogina heikkoa jopa Kauniissa ja rohkeissa. Kyllä on kökköä. Mutta ei onneksi koko ajan.
Jännänä yksityiskohtana Anna Liisa kuvataan häkellyttävän yksityiskohtaisesti näytelmän ohjeissa oikeaksi Suomi-neidon ihannekuvaksi: "Hän on valkoverinen, solakka nainen, surumieliset, suuret, siniset silmät, kaunis, mutta hiukan kalpea; hänen vaaleat hiuksensa riippuvat paksulla palmikolla takana." Sitä vastoin Johannesta tai Mikkoa ei kuvata sanallakaan.
Paha paikka, siis! Loppunäytelmän Anna Liisa lähinnä potee syyllisyyden tuskaa ja toivoo epätoivoisesti, että kaikki jotenkin ihmeellisesti järjestyisi.
Anna Liisa on kiinnostavan passiivinen. Melkein koko näytelmän ajan hän yrittää vältellä päätöksiä. Jää mielikuva, että Anna Liisa on menossa Johanneksenkin kanssa naimisiin vain siksi, että Johannes sattui häntä kosimaan. Anna Liisa saa toimijuutensa vasta ihan lopussa, ja se onkin sitten dramaattista.
(Vaikka kyseessä on ikivanha teos, niin spoilerivaroitus lienee silti paikallaan.
Mikko kertoo Anna Liisan vanhemmille ja Johannekselle, että tyttö onkin lapsenmurhaaja. Kiinnostavaa kyllä kukaan ei suostu uskomaan Mikkoa: jos tässä kohtaa AL olisi tyynesti huutanut "Fake news!", olisivat kaikki häätäneet Mikon tiehensä ja elämä olisi palannut normaaliksi. Mutta ei; Anna Liisa synnintunnossaan ei kykene kieltämään Mikon sanoja. Häät Johanneksen kanssa perutaan ja näyttää siltä, että Anna Liisa meneekin Mikolle morsioksi.
Mutta eivät juonenkäänteet tähän lopu. Vihdoin Anna Liisa tekee päätöksen ja ottaa elämänsä suunnan omiin käsiinsä. Hän tunnustaa tekonsa koko juhlaväelle. Anna Liisa on näytelmän lopussa kädet raudoissa mutta sielu kirkkaana.
Tykkäsin, vaikka teksti olikin välillä niin hölmön vanhentunutta, että nauratti. Husson ensiesiintyminen esimerkiksi menee suunnilleen näin:
ANNA LIISA: Husso!
HUSSO: Niin, Hussohan minä olen!
Tämä olisi dialogina heikkoa jopa Kauniissa ja rohkeissa. Kyllä on kökköä. Mutta ei onneksi koko ajan.
Jännänä yksityiskohtana Anna Liisa kuvataan häkellyttävän yksityiskohtaisesti näytelmän ohjeissa oikeaksi Suomi-neidon ihannekuvaksi: "Hän on valkoverinen, solakka nainen, surumieliset, suuret, siniset silmät, kaunis, mutta hiukan kalpea; hänen vaaleat hiuksensa riippuvat paksulla palmikolla takana." Sitä vastoin Johannesta tai Mikkoa ei kuvata sanallakaan.
July 22, 2023
Minna Canthin vuonna 1895 kirjoittama näytelmä Anna-Liisa on varmaan tunnetuin draama Työmiehen vaimon lisäksi kirjailijan teoksista. Siinä teemana on lapsenmurha ja sen sovittaminen, ja mukaan saadaan myös hyvän ja pahan kamppailua ja jälkimmäisen sovittamista.
Tuona aikana monen muunkin suomalaisen kirjailijan tuotannossa usko nähdään ikään kuin Dostojevskin ja Tolstoin tapaan jonkinlaisena turvana tai vapauttajana maallisesta taakasta, ja niin käy tässäkin näytelmässä.
Kun draaman lopussa saadaan murhamysteeri ratkaistua, myös kolmiodraama tulee päätökseen, sillä nuoren 20-vuotiaan talontytön on tarkoitus mennä naimisiin rehtiäkin rehdimmän Johannes Kivimaan kanssa. Suunnitelmat menevät mönkään, kun entinen renki ja Anna-Liisan raskaaksi saattanut liuhu Mikko pirullisen häijyn äitinsä kanssa tulevat pilaamaan nuorenparin onnen ja kiristämään Anna-Liisaa Mikon puolisoksi, tai koko maailma saa tietää tytön surmanneen aviottoman lapsensa ja haudanneen tämän turpeiden kätköihin metsän syvyyksiin.
Ennen kuin ollaan loppukliimaksissa, Anna-Liisan vintti pimenee ja hän yrittää itsemurhaa. Kuinka ollakaan hän näkee jonkinlaisen jumalaisen kangastuksen, ja isäkin reuhtoo kirves kädessä tarkoituksena ottaa laki omiin käsiin. Siinä yksi jos toinenkin järkyttyy, kun saadaan tupa täyteen, ja paikalle kirmaa kylän väkeä, vallesmanni ja rovastikin, ja niin saatiin järkyttävä tragedia Kortesuon talolla kaikkien tietoon, ja rikoksen sovituskin oli alkava.
Tuona aikana monen muunkin suomalaisen kirjailijan tuotannossa usko nähdään ikään kuin Dostojevskin ja Tolstoin tapaan jonkinlaisena turvana tai vapauttajana maallisesta taakasta, ja niin käy tässäkin näytelmässä.
Kun draaman lopussa saadaan murhamysteeri ratkaistua, myös kolmiodraama tulee päätökseen, sillä nuoren 20-vuotiaan talontytön on tarkoitus mennä naimisiin rehtiäkin rehdimmän Johannes Kivimaan kanssa. Suunnitelmat menevät mönkään, kun entinen renki ja Anna-Liisan raskaaksi saattanut liuhu Mikko pirullisen häijyn äitinsä kanssa tulevat pilaamaan nuorenparin onnen ja kiristämään Anna-Liisaa Mikon puolisoksi, tai koko maailma saa tietää tytön surmanneen aviottoman lapsensa ja haudanneen tämän turpeiden kätköihin metsän syvyyksiin.
Ennen kuin ollaan loppukliimaksissa, Anna-Liisan vintti pimenee ja hän yrittää itsemurhaa. Kuinka ollakaan hän näkee jonkinlaisen jumalaisen kangastuksen, ja isäkin reuhtoo kirves kädessä tarkoituksena ottaa laki omiin käsiin. Siinä yksi jos toinenkin järkyttyy, kun saadaan tupa täyteen, ja paikalle kirmaa kylän väkeä, vallesmanni ja rovastikin, ja niin saatiin järkyttävä tragedia Kortesuon talolla kaikkien tietoon, ja rikoksen sovituskin oli alkava.
December 28, 2024
Näytelmä, joka kertoo surusta ja menetyksestä, joka lopulta päättyy nautintoon ja hartauteen. Ainakin omasta mielestäni.
Ja jos sen nyt soisi sanoa, että mielestäni Anna-Liisa teki itsemurhan, en tiedä olisinko väärässä vai oikeassa. Koko tarinan alkupuhehan kertoi Anna-Liisan olevan tarina, jossa sankaritar ei tapa itseään, vaan ottaa vastaan rangaistuksen teoistaan. Mutta mielestäni Anna-Liisa kuoli, ja ajatteli tapahtumat jotka tulivat. Muuten en voi nähdä viimeisiä sivuja ja viimeistä näytöstä. Anna-Liisan kohtalo oli muutenkin surullinen. Hyvin suuresti muuttuivat nimittäin hahmojen tunteet, varsinkin Anna-Liisan, tarinan lopussa.
Näin tulkisen asian, ja niin se olkoon.
Muuten, viimeisenä lisäyksenäni.
Vitun Mikko.
Ja jos sen nyt soisi sanoa, että mielestäni Anna-Liisa teki itsemurhan, en tiedä olisinko väärässä vai oikeassa. Koko tarinan alkupuhehan kertoi Anna-Liisan olevan tarina, jossa sankaritar ei tapa itseään, vaan ottaa vastaan rangaistuksen teoistaan. Mutta mielestäni Anna-Liisa kuoli, ja ajatteli tapahtumat jotka tulivat. Muuten en voi nähdä viimeisiä sivuja ja viimeistä näytöstä. Anna-Liisan kohtalo oli muutenkin surullinen. Hyvin suuresti muuttuivat nimittäin hahmojen tunteet, varsinkin Anna-Liisan, tarinan lopussa.
Näin tulkisen asian, ja niin se olkoon.
Muuten, viimeisenä lisäyksenäni.
Vitun Mikko.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 17, 2020
Koskettava ja traaginen kertomus Anna Liisan valinnoista ja teoista jotka tulevat ilmi parin päivän aikana. Anna Liisan on tarkoitus naida naapuruston isäntä Ilmari, kun yllättäen paikalle saapuu vanha rakkaus Mikko sekä Mikon äiti ja salaisuudet ja tragedia alkaa paljastua. Anna Liisa on synnyttänyt salaa Mikolle lapsen 15 vuotiaana ja säikähtäneenä tappanut vauvan. Mikon äiti auttoi hautaamaan ja piilottamaan ruumiin. Kamala tragedia kaikkine asetelmineen tuo myös väkisin mieleen erot nykypäivän elämään ja elämään 100 vuotta sitten välillä. Varsinkin naisten aseman osalta. Hieno kertomus ja helppolukuinen. Perustuu lähes kokonaan ihmisten väliseen dialogiin
This entire review has been hidden because of spoilers.
Read
June 2, 2025Luen kohtalaisen paljon, mutta silti Anna Liisa taisi olla ensimmäinen koskaan lukemani näytelmä. Tarina oli minulle tuttu, sillä muistan nähneeni siitä elokuvaversion joskus yläasteen tai lukion aikana. Nuori Anna-Leena Härkönen teki minuun silloin vaikutuksen tulkinnallaan.
2020-luvun kauheuksien keskellä Anna Liisan teemat eivät tunnu kovin hurjilta, mutta 1800-luvun Suomeen peilattuina ne ovat varmasti olleet järisyttäviä. Tästä olisi mielenkiintoista nähdä näytelmäversio.
Saatanpa tarttua kokemuksen rohkaisemana toistekin näytelmätekstiin sekä Minna Canthin tuotantoon.
2020-luvun kauheuksien keskellä Anna Liisan teemat eivät tunnu kovin hurjilta, mutta 1800-luvun Suomeen peilattuina ne ovat varmasti olleet järisyttäviä. Tästä olisi mielenkiintoista nähdä näytelmäversio.
Saatanpa tarttua kokemuksen rohkaisemana toistekin näytelmätekstiin sekä Minna Canthin tuotantoon.
Displaying 1 - 30 of 70 reviews