Kati ja Jari Tervon esikoispoika Kalle syntyi helmikuussa 1999. Hän mullisti vanhempiensa elämän. Kun nelikymppinen saa ensimmäinen lapsensa, hän kulkee pöljä ilme naamallaan pitkän aikaa.
Tuore isä ryhtyi pitämään päiväkirjaa muutama tunti poikansa syntymän jälkeen. Hän seuraa vauvansa varttumista vuoden ajan, kirjaa lähes päivittäin poikansa edistysaskeleet. Riemua seuraa huoli, väsymys vaihtuu syvään iloon. Miljoonat vanhemmat ovat käyneet läpi samat tunteet. Pörssin romahtaminen on pientä tutin hukkumisen rinnalla.
Kallellaan kertoo ihmisestä, jolle lähes kaikki asiat ovat ensimmäisiä asioita. Kirjan tähti on Kalle, mutta siinä sivussa kerrotaan myös äidin ja isän asioista. Äiti pitää huushollin pystyssä, isä viimeistelee romaania ja hyppää Uutisvuodossa.
Kallellaan on erilainen isän päiväkirja. Siinä ei ole sissejä eikä siinä koukata. Kirjassa tarjotaan myös vaihtoehtoinen näkemys maailmanlopusta. Maailma ei lopu paukahtaen eikä kitisten. Se hukkuu pulautukseen.
Isän ensimmäisen vuoden kertomus taitavan kirjoittajan kynästä on vahvasti tunteellinen ja humoristinenkin kertomus elämäntilanteesta, jossa kaikki muuttuu. Tätä voi suositella lämpimästä erityisesti isille, ja isyydestä kiinnostuneille.
Kallellaan on päiväkirjamainen teos kirjailija Jari Tervon ensimmäisen lapsen ensimmäisestä vuodesta, ja Tervon omista tunnelmista tuon vuoden aikana. Minulla ei ollut ennen lukemisen aloittamista minkäänlaista mielikuvaa siitä, millainen kirja voisi olla kyseessä ja yllätyin, sillä odotin "tavallista" romaania. Yllätys ei kuitenkaan ollut ikävä.
Näin lapsettoman naisen näkökulmasta oli mielenkiintoista lukea tuoreen isän tunteista ja kasvavasta rakkaudesta, etenkin koska Tervo on kirjailijana mieleeni: taitava, itseironinen, kuvaileva ja hieman lakoninen. Olen tottunut Tervolta vähän humoristisempaan kirjallisuuteen, ja vaikkei tästäkään huumoria puuttunut, oli taustalla vakaa ja kiistaton rakkaus vaimoa ja perhettä (=poikaa) kohtaan. Jokainen pienikin edistysaskel Kallen kasvussa on raportoinnin arvoinen, ja Tervo rehellisesti myöntää olevansa umpirakastunut poikaansa. Etenkin viimeinen merkintä Kallen 1-vuotissyntymäpäivältä ja Kallen ensimmäisen päivän kuvailu saa herkistymään.
Kallen kehityksen ohella Tervo kuvailee myös ammatillisia asioita ja kertoo hieman työasioistaan. Kalle on tosin aina pääosassa. Mielenkiinto tuttavaperheiden perheenlisäyksiin ja lapsia koskeviin uutisiin vaikuttaisi Tervon omien sanojen mukaan olevan suurempaa kuin ennen. Mikä tietenkin on luonnollista, kun on omaa jälkikasvua vertailupohjana. Tämä kirja oli mukavaa ja lämmintä luettavaa, muttei parasta Tervoa. Raportit ovat raportteja ja kaunokirjallisuus kaunokirjallisuutta.
Jari Tervon Kallellaan on isän päiväkirja. Kirja on päiväkirjamaisesti kirjoitettu vuoden ajalta siitä, kun Jarin ja Katin vauva syntyi. Kirjasta nousi esille, miten vauva kehittyi vuoden aikana. Kirjasta nousi myös vauvaperheen kehitys ja sekin, miten vauvan syntyminen muutti isän omaa elämää.
Vauvan nimeksi tuli Kalle. Kalle on nykyisin jo yli kaksikymppinen omillaan asuva aikamies, mutta olipa kiva lukea, miten Tervon perheen elämä sujui Kallen ensimmäisen vuoden aikana.
Kalle-vauva täystyöllisti vanhempansa. Jari Tervo oli vauvanhoidossa ihan kiitettävästi mukana. Tosin työnteko kirjailijana, kommentoijana jne. väheni merkittävästi, sillä vauvanhoito oli myös uuvuttavaa, sillä yöunet jäivät välistä vähiin koko perheeltä. Jari Tervo on kirjannut mainiosti ylös kaikenlaiset elämään kuuluvat vauvaperheen asiat ja teemat. Myös sen valtavan rakkauden omaa lasta kohtaan. Jari Tervo osasi olla hellä ja rakastava isä omalle vauvalleen.