What do you think?
Rate this book
Yksin yhdessä
Emma Juslinin kolmas romaani pohtii synkän huumorin ja taitavan kerronnan kautta yksinäisyyttä. Yhdessäolon vaikeutta, toivoa ja jokaista ihmistämäärittelevää yksinäisyyttä katsotaan eri-ikäisten henkilöiden näkökulmista. Keskiössä on nuori Olga. Olgan isä vaikenee yhdessä kaverinsa Fredin kanssa (he ovat ymmärtäneet kielen puutteet). Isän ja Olgan suhde on hiljaisen rakas, vaikka perhe ei olekaan sieltä onnellisemmasta päästä, sillä "äiti on häipynyt nussimaan johonkin". Tove on äidinkielenopettaja pikkukaupungin lukiossa. Tove kirjoittaa runoja ja yrittää hoitaa turhauttavaa työtään sekä itsetuhoista ystäväänsä Stinaa. Kaiken lisäksi Stinan poikaystävä Sebastian herättää Tovessa lämpimiä tunteita. Stina yrittää puolestaan selvitä äitinsä kuolemasta ja hapuilee tukea isältään Frediltä. Maailma on yhtä sotkua mutta kenties kaikki kuitenkin järjestyy. Ja jos niin käy, se tapahtuu varmasti saunassa, sillä siellä on lohtua, alastomuudessa ja lämmössä.
Juslinin romaani kertoo surusta niin hauskasti ja niin täsmällisen ovelalla kielellä, että klisee "nauraa ja itkeä vuoron perään" lakkaa olemasta klisee. Kirjassa kuvataan taiturimaisesti eri-ikäisten ihmisten maailmaa, pelkoja ja ajatuksia. Juslin on nerokas kirjoittaja, joka manaa arkisemmistakin huomioista esiin jotakin peruuttamattoman koskettavaa ja kipeän hauskaa.
Juslinin romaani kertoo surusta niin hauskasti ja niin täsmällisen ovelalla kielellä, että klisee "nauraa ja itkeä vuoron perään" lakkaa olemasta klisee. Kirjassa kuvataan taiturimaisesti eri-ikäisten ihmisten maailmaa, pelkoja ja ajatuksia. Juslin on nerokas kirjoittaja, joka manaa arkisemmistakin huomioista esiin jotakin peruuttamattoman koskettavaa ja kipeän hauskaa.
210 pages, Paperback
First published January 1, 2009
2 people are currently reading
61 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 10 of 10 reviews
March 29, 2023
tää oli ihmeellinen kirja. tykkäsin kirjailijan käyttämästä kielestä, vaikka sitä oli välillä tosi raskas lukea. just tän kirjan kieli erotti sen muista kirjoista. tykkäsin myös hahmoista, olga ja tove oli mun lempparit. oli kiva, miten lopussa kaikkien kolmen päähenkilön tarinat kietoutui yhteen. jotain tästä jäi kumminkin mun makuun puuttumaan, mut en sit osaa yhtään sanoa että mitä :D
December 24, 2024
Kesti aika kauan päästä jutun ytimeen ja kirjan lukeminen oli ajoittain aika työlään tuntuista, varmasti suomennos söi osan sulavuudesta. Loppujenlopuks kirja oli oikein sopiva tähän hetkeen, lohdullinen lopetus ihmisten yhteyteen.
September 10, 2020
Jag har läst den här tidigare på finska, men som jag trodde är boken märkligt bättre på svenska. Vet inte, men det är nånting med finlandssvensk melankoli som lockar mig. Och Åborg förstås!
May 29, 2024
lopulta tosi lohdullinen ja kaunis, tykkäsin kovasti
March 10, 2013
I find it hard to decide between three and four stars, as I have massively mixed feelings towards this particular book. Let me tell you why.
First of all, getting through Yksin yhdessä was hard and took me way longer than I expected, which usually frustrates me highly and did so this time too. The book was translated from Swedish to Finnish, and the style that was used in the process was one I wasn't too familiar with previously, which caused some confusion in the beginning. For example, the setting was not too strictly set in the beginning, location- or temporal-wise, and as the protagonists talked about the conventions of their language and mother tongue I kept on forgetting we were talking about Swedish instead of the language I read the book in - this, I believe, is proof of a ridiculously smooth, pleasant and well-functioning translation, way more into my liking than familiarizing the unfamiliar and making the reader forget the setting, which sadly seems to be the current trend in Finland. As the book progressed I finally managed to grasp what was going on and what might cause some of the very unusual choices and ways of using the language - this was in no way a negative thing, although I believe the unordinarity slowed me down (or forced me to use my brains more than usual). Basically this book was challenging, which no doubt made it way more interesting. And the translator has done ridiculously good work.
Secondly, the style this book was written in was very poetic, luminous and grim. At parts I felt the author maybe tried a bit too hard, only succeeding in confusing the reader and getting off the trail, cutting off the train of thought and making one forget both the mindset and the physical one portrayed in a scene. This said, I was grievously let down and beat as the dark, confusing, ranting, disrupting, pesky play of words grew lesser and lesser the clearer the story, the plot and the pictures of the characters got. This may function as inventively using the language as a guide and force instead, but the change occured right after I'd got used to and started to enjoy the chaotic, stunning tone.
As for the plot itself, I don't have that much to say. It wasn't too unusual, not too fresh, but enjoyable nevertheless. I love books with characters that appear aloof, disconnected, that are alone together, maybe sprinkled with despair or understanding.
First of all, getting through Yksin yhdessä was hard and took me way longer than I expected, which usually frustrates me highly and did so this time too. The book was translated from Swedish to Finnish, and the style that was used in the process was one I wasn't too familiar with previously, which caused some confusion in the beginning. For example, the setting was not too strictly set in the beginning, location- or temporal-wise, and as the protagonists talked about the conventions of their language and mother tongue I kept on forgetting we were talking about Swedish instead of the language I read the book in - this, I believe, is proof of a ridiculously smooth, pleasant and well-functioning translation, way more into my liking than familiarizing the unfamiliar and making the reader forget the setting, which sadly seems to be the current trend in Finland. As the book progressed I finally managed to grasp what was going on and what might cause some of the very unusual choices and ways of using the language - this was in no way a negative thing, although I believe the unordinarity slowed me down (or forced me to use my brains more than usual). Basically this book was challenging, which no doubt made it way more interesting. And the translator has done ridiculously good work.
Secondly, the style this book was written in was very poetic, luminous and grim. At parts I felt the author maybe tried a bit too hard, only succeeding in confusing the reader and getting off the trail, cutting off the train of thought and making one forget both the mindset and the physical one portrayed in a scene. This said, I was grievously let down and beat as the dark, confusing, ranting, disrupting, pesky play of words grew lesser and lesser the clearer the story, the plot and the pictures of the characters got. This may function as inventively using the language as a guide and force instead, but the change occured right after I'd got used to and started to enjoy the chaotic, stunning tone.
As for the plot itself, I don't have that much to say. It wasn't too unusual, not too fresh, but enjoyable nevertheless. I love books with characters that appear aloof, disconnected, that are alone together, maybe sprinkled with despair or understanding.
July 29, 2012
Aloin lukea tätä sillä taustatiedolla, että kirjailijaa on kutsuttu nuoreksi neroksi mediassa. Ennakkoluuloani lisäsi tietenkin suomenruotsalaisuus ja minua nuorempi ikä. Kovin kunnioitettavaa ja jaloa lukijalta...
Niinpä olikin makeankatkeraa lopettaa kirja ja myöntää, että piti siitä. Se oli hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, vaikka luin sen vain ja ainoastaan sen vuoksi, että halusin tietää millainen kirjoittaja Emma Juslin on. (Takakannen yhteenveto ei siis koukuttanut.)
Alkupuolella, noin kolmenkymmenen ensimmäisen sivun sisällä oli joitakin kohtia, jotka tökkivät ylenmäärin viljeltyjen ja överien vertauskuvien vuoksi, mutta se onneksi laantui ja teksti muuttui paremmin koossa pysyväksi.
Samoin joistain kohdista paistoi läpi suomentajan epäkiitollinen tehtävä: Juslinin leikittely etenkin Hesperian lääkäri Tammion "huonolla ruotsilla" puhutussa dialogissa ei kääntynyt suomeksi tavalla, joka olisi tehnyt siitä ymmärrettävää tai hauskaa. Luulen, että alkuperäisessä muodossaan sen olisi ymmärtänyt jopa minunlaiseni kouluruotsin heikko taitaja (varmaan Tammion kanssa samalla tasolla!).
Olisin antanut kirjalle neljä tähteä ellen olisi niin kateellinen paska. No ei vaineskaan. Olisin antanut neljä tähteä, jos kirjassa ei välillä olisi ollut kuivakka yliopistollinen sivumaku.
Niinpä olikin makeankatkeraa lopettaa kirja ja myöntää, että piti siitä. Se oli hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, vaikka luin sen vain ja ainoastaan sen vuoksi, että halusin tietää millainen kirjoittaja Emma Juslin on. (Takakannen yhteenveto ei siis koukuttanut.)
Alkupuolella, noin kolmenkymmenen ensimmäisen sivun sisällä oli joitakin kohtia, jotka tökkivät ylenmäärin viljeltyjen ja överien vertauskuvien vuoksi, mutta se onneksi laantui ja teksti muuttui paremmin koossa pysyväksi.
Samoin joistain kohdista paistoi läpi suomentajan epäkiitollinen tehtävä: Juslinin leikittely etenkin Hesperian lääkäri Tammion "huonolla ruotsilla" puhutussa dialogissa ei kääntynyt suomeksi tavalla, joka olisi tehnyt siitä ymmärrettävää tai hauskaa. Luulen, että alkuperäisessä muodossaan sen olisi ymmärtänyt jopa minunlaiseni kouluruotsin heikko taitaja (varmaan Tammion kanssa samalla tasolla!).
Olisin antanut kirjalle neljä tähteä ellen olisi niin kateellinen paska. No ei vaineskaan. Olisin antanut neljä tähteä, jos kirjassa ei välillä olisi ollut kuivakka yliopistollinen sivumaku.
May 25, 2010
Aloin lukea tätä sillä taustatiedolla, että kirjailijaa on kutsuttu nuoreksi neroksi mediassa. Ennakkoluuloani lisäsi tietenkin suomenruotsalaisuus ja minua nuorempi ikä. Kovin kunnioitettavaa ja jaloa lukijalta...
Niinpä olikin makeankatkeraa lopettaa kirja ja myöntää, että piti siitä. Se oli hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, vaikka luin sen vain ja ainoastaan sen vuoksi, että halusin tietää millainen kirjoittaja Emma Juslin on. (Takakannen yhteenveto ei siis koukuttanut.)
Alkupuolella, noin kolmenkymmenen ensimmäisen sivun sisällä oli joitakin kohtia, jotka tökkivät ylenmäärin viljeltyjen ja överien vertauskuvien vuoksi, mutta se onneksi laantui ja teksti muuttui paremmin koossa pysyväksi.
Samoin joistain kohdista paistoi läpi suomentajan epäkiitollinen tehtävä: Juslinin leikittely etenkin Hesperian lääkäri Tammion "huonolla ruotsilla" puhutussa dialogissa ei kääntynyt suomeksi tavalla, joka olisi tehnyt siitä ymmärrettävää tai hauskaa. Luulen, että alkuperäisessä muodossaan sen olisi ymmärtänyt jopa minunlaiseni kouluruotsin heikko taitaja (varmaan Tammion kanssa samalla tasolla!).
Olisin antanut kirjalle neljä tähteä ellen olisi niin kateellinen paska. No ei vaineskaan. Olisin antanut neljä tähteä, jos kirjassa ei välillä olisi ollut kuivakka yliopistollinen sivumaku.
Niinpä olikin makeankatkeraa lopettaa kirja ja myöntää, että piti siitä. Se oli hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, vaikka luin sen vain ja ainoastaan sen vuoksi, että halusin tietää millainen kirjoittaja Emma Juslin on. (Takakannen yhteenveto ei siis koukuttanut.)
Alkupuolella, noin kolmenkymmenen ensimmäisen sivun sisällä oli joitakin kohtia, jotka tökkivät ylenmäärin viljeltyjen ja överien vertauskuvien vuoksi, mutta se onneksi laantui ja teksti muuttui paremmin koossa pysyväksi.
Samoin joistain kohdista paistoi läpi suomentajan epäkiitollinen tehtävä: Juslinin leikittely etenkin Hesperian lääkäri Tammion "huonolla ruotsilla" puhutussa dialogissa ei kääntynyt suomeksi tavalla, joka olisi tehnyt siitä ymmärrettävää tai hauskaa. Luulen, että alkuperäisessä muodossaan sen olisi ymmärtänyt jopa minunlaiseni kouluruotsin heikko taitaja (varmaan Tammion kanssa samalla tasolla!).
Olisin antanut kirjalle neljä tähteä ellen olisi niin kateellinen paska. No ei vaineskaan. Olisin antanut neljä tähteä, jos kirjassa ei välillä olisi ollut kuivakka yliopistollinen sivumaku.
September 3, 2011
Lukukeskuksen sivuilta bongattu lukuvinkki, joka on taidokkaasti suomennettua ja älykkäästi kirjoitettua suomenruotsalaista proosaa. Elämää seurataan lukiota käyvän Olgan, 23-vuotiaan vakavasti ahdistuneen Stinan ja äidinkielenopettajan sijaisena toimivan lähemmäs kolmekymppisen Toven näkökulmista. Hetkittäin yksinäisyyden kuvaus sai ottamaan etäisyyttä tämän lukemisesta, vaikkakin hilpeänsynkkä huumori keventää ajoittain onnistuneesti ahdistusta. Taitavasti tarinat etenevät, lomittuvat ja hahmoihin tulee sivujen mittaan syvyyttä ja seestyneisyyttä. Hiukan eksyneenä parikymppisenä olisin pitänyt kirjasta vielä enemmän, ja mielestäni tätä voi suositella paitsi teemojensa myös nokkelan ja sujuvan kielen ja rakenteen ansiosta myös lukioikäisille.
December 1, 2014
Olin ajatellut lukevani tämän kirjan ruotsiksi. Mutta kun paikallisen divarin loppuunmyynnissä kohdalle tuli suomennos, niin nappasin sen ja luin sitten suomeksi. Ei olisi pitänyt tyytyä siihen. Ankkalammikon itsereflektiossa ei nimittäin ole mitään mieltä suomennettuna, se jokin suomenruotsalaisen kirjallisuuden perusvire jää tavoittamatta. Niin, alkukieliselle olisin saattanut antaa tähden tai kaksi enemmän, mutta nyt kävi näin.
Sinänsä jännää muuten, että kirjan tapahtumat on etäännytetty Porvoosta muuttamalla paria paikannimeä ja kaupunkikuvallista detaljia, vaikka muuten liikutaan nimetyissä suomalaismaisemissa ja kaiken porvoolaisen tunnistaa suoraan. Itsekin Porvoosta kirjoittavana minulle on tullut tunne, että niin on hyvä tehdä. Pikkukaupungin painolastia kait.
Sinänsä jännää muuten, että kirjan tapahtumat on etäännytetty Porvoosta muuttamalla paria paikannimeä ja kaupunkikuvallista detaljia, vaikka muuten liikutaan nimetyissä suomalaismaisemissa ja kaiken porvoolaisen tunnistaa suoraan. Itsekin Porvoosta kirjoittavana minulle on tullut tunne, että niin on hyvä tehdä. Pikkukaupungin painolastia kait.
July 29, 2011
Tämä houkuttaa lukemaan uudestaan ja myös ruotsiksi. (Millä tavalla lohduton suomennos?) Hienoa kerrontaa, harvinaista, ei vain sanallisesti mutta näkemyksellisesti, ja kirjailija on järkyttävän nuori ja suvereeni. Odotan paljon lisää.
Displaying 1 - 10 of 10 reviews