Menin kirjaan aivan virheellisin odotuksin. En tiedä paransiko vai pahensiko tietämättömyyteni lukukokemustani, mutta ajattelin silti nyt aloittaa selventämällä, mistä kirja todella kertoo, jotta kukaan ei tekisi vahingossakaan samaa virhettä kuin minä tein. Odotin siis, että kirja olisi romantiikkaa kahden pojan välillä ja ihmettelin, kun se ei tuntunut sieltä tulevan, joten olettakaa kirjaan mennessänne ennemmin tarinaa syvästä ystävyydestä ja yksinäisyydestä (kirjan sanoin maailman tarttuvin tauti, minkä allekirjoitan 100%!)
Kirja kertoo Ilkasta ja Jannesta. Ilkka on yksinäinen ja taiteellinen poika, joka on säälittävästi rakastunut parhaaseen ystäväänsä Janneen, kun taas Janne on nuori poika, joka ei välitä juuri kenestäkään ja, josta lukeminen todella ärsytti välillä! Jotenkin tuntuu, että kirjailija otti liian suuren haasteen valitessaan kaksi mahdollisimman erilaista päähenkilöä ja välillä tuntui, että näiden "äänet" sekoittuvat. Esimerkiksi muutamat Ilkan kirjoittamista päiväkirjamerkinnöistä kuulostivat joltain, jonka Janne olisi voinut kirjoittaa!
Ei ollut yhtä koskettava kuin oletin, mutta kyllä tämä tarina oli kaiken kaikkiaan oikein nautinnollinen! Kieli oli hyvin kaunista ja varsinkin juuri nuo aiemmin mainitut Ilkan päiväkirjatekstit olivat lähes aina ihanaa luettavaa.
Luin kirjan yhdeltä istumalta, mikä on meikäläiseltä aika saavutus, vaikkei kirja kovin pitkä ollutkaan. Samalla sydäntälämmittävä, mutta myös -särkevä, Janne rakastaa Ilkkaa ystävänä, mutta entä kun Ilkka onkin rakastunut Janneen enemmän kuin ystävänä? Kirja ei oikein saanut mitään tunteita pintaan lukuun ottamatta aivan loppua, vaikka samaistumispintaa oli runsaasti. Pelkäsin kirjan loppuvan huonoimmiten, mutta onneksi tarina ei saanut sellaista päätöstä. Haluaisin sanoa vielä jotain Ilkan päiväkirjamerkinnöistä, mutta ne itsessään puhuivat niin paljon, että taidan jättää sanomatta.
How come I haven't noticed this book before? I was actually quite amazed that this was already written in 1996 and how everything in it still works in this day and time. Elämänviiva is a sad and dark story of friendship, loneliness and love. It's a very good portrayal of how hard it is to notice you've fallen in love with your best friend who's the same gender as you in Finland in the late 1990s. The book consists of Janne's POV and Ilkka's POV, the latter written as a diary. The book is well written and it took no time to read this - many of the Finnish YA books of the 1990s are so. The flow is great.
The story in itself is so sad that it broke my heart. Perhaps it was even too repetitive as it felt like Ilkka's character didn't go anywhere and he kept on repeating same thought patterns. At the same time it was a good choice, since it made him so broken, like a record. I was amazed how the ending wasn't a disaster to the characters, but there was some kind of hope in it. Perhaps I would've needed that hope somewhere else too, since Elämänviiva surely is depressing like the depression of that time. Still, a very good read and mostly because of the topic. We surely need more YA books with homosexuality as the topic.