Me kaikki ajattelemme - ja me kaikki voimme kehittää ajatteluamme.
Kuinka vahvistaa omaa keskittymistä, luovuutta tai muistia? Kirja tarjoaa käytännön menetelmiä, joilla opit ajattelemaan paremmin. Jokainen teko alkaa ajatuksesta; parempaa ajattelua seuraa hyvä elämä.
Tiedätkö tunteen, kun arjen hälinä käy ylipääsemättömäksi? Tai kun muisti tekee tenän tai luova ajattelu takkuaa?
Nykytiede osoittaa, ettei ihmismieli ole rationaalinen vaan ajattelu perustuu tottumuksiin ja tiedostamattoman mielen rakenteisiin. Mestariajattelijan työkalut antaa apuvälineitä oman ajattelun kehittämiseen. Kirjan työkalut auttavat pärjäämään stressin kanssa, kehittämään luovaa ajattelua, laajentamaan muistin kapasiteettia ja parantamaan kykyä kohdentaa ajatuksia. Omat niksinsä on siihenkin, kuinka mielet saadaan ajattelemaan yhdessä paremmin kuin erillään.
Kirjassa on kymmeniä ajattelun työkaluja, joista jokainen on tieteellisesti perusteltu ja toiminut vuosien ajan sekä Lauri Järvilehdon omassa elämässä että hänen opiskelijoidensa ja valmennettaviensa käytössä.
Voi kumpa saisi ihmiset lukemaan edes tämän kirjan ja ajattleemaan siinä mainittuja asioita yhtä intohimoisesti kun ajattelevat ja kskittyvät asian esittäjiin.
Yleensä pysyn kaukana kaikesta self help -tyyppisestä, mutta olen lukenut ajattelemisesta ja ajatellut ajattelemista niin paljon viime kuukaudet - vuodet, että kirjan nimi sain kiinnostumaan. Oikeampi nimi olisi kuitenkin ajan”hallinnan” työkaluopas, ja itse ajattelusta puhuttiin vain kirjan alkupuolella. Näitä ajanhallintaoppaita taas olen lukenut niin paljon, että kirjan vinkit tuntuivat aika naiiveilta miesselittämisiltä. Lukiolaiselle tästä voisi olla hyötyä, tai ainakin lukujen lopuissa olevista tietolaatikoista - itse kappaleita vaivasi tavaton monisanaisuus.
Kirjassa oli kuitenkin yksi hyvä vinkki, jota olen jo toteuttanut menestyksellä, ”kynä kädessä ajattelu”. Ideana on varata tietoisesti hetki ajattelua varten, ja kirjoittaa ylös kaikkea, mikä tulee mieleen. En tee sitä useinkaan ihan ilman sytykettä, mutta usein päätän lukea hetken tietoisesti, ja tehdä muistiinpanoja, en niinkään lukemastani vaan ajattelemastani. Näistä pienistä lapuista on ollut minulle iloa ja hyötyä jo parin kuukauden kokeilun aikana.
Olipas virkistävä kirja. Ei mitään uutta, mutta selkeästi kerrottu, johdonmukaista kunnollista tekstiä. Ali Abdaal yritti jotain tällaista omassa esikoisessaan, mutta Järvilehto onnistui kirkkaasti paremmin. Ketään eivät kiinnosta ne samat sitaatit kirjasta toiseen, vaan se, mitä kirjoittajalla on niistä riippumatta sanottavaa.