Muut esille tulevat asiat

by Laura Finska

Esikoisromaani kolmesta nuoresta ja Helsingin kesästä täynnä väriä, melua ja kaaosta.

Evoluutiota ei kiinnostanut, olimmeko onnellisia; merkitystä oli ainoastaan sillä, että geenimme tuottivat kopioita.

Matilda yrittää opiskella lääkiksessä. Hän on nainen, joka kärsii neurooseista eikä koske yleisessä vessassa pintoihin ilman suojaavaa käsipyyhettä.

Matildan on/off-poikaystävä Luka ajaa ratikkaa. Hän on mies, jonka elämä ei tahdo pysyä kiskoilla.

Lukan pikkuveli Rafael koettaa selvitä sekoilevan veljen ja maanisdepressiivisen äidin välissä.

Muut esille tulevat asiat tuo kirjallisuuteen uuden äänen, vivahteikkaan, eläytyvän ja empaattisen.

432 pages, Hardcover

First published January 1, 2023

Reviews

[Susa · Rating 2 out of 5]

Huuuuh mikä sanojen, lauseiden ja tekstin ilotulitus, välillä vähän liiankin kanssa: tuntui kuin vetäisi kakkubuffetissa kaikkia ällömakeita kakkuja yhtä aikaa. Eli hyvältä ja huonolta.

Mutta vitsi, kun en saanut sitten kiinni, että mitä tällä yritettiin sanoa. Järjettömän rasittavat henkilöt, tapahtumat olivat yhtä edestakaista veivaamista - toisaalta, sitähän elämäkin on.

Ristiriitainen lukukokemus! Tavallaan ei mitenkään miellyttävä, mutta kuitenkin kovin koukuttava.

[Readerwhy]

Tarinoita meistä suomalaisista on monta. Laura Finskan Muut esille tulevat asiat tarjoilee niistä yhden Rafaelin, Lukan ja Matildan kautta.


Finskan romaani avautuu vähän harvinaisemman kertojan kautta, sillä ensimmäisenä ääneen pääsee raitiovaunu, jota tosin kirjan maailmaan sopivammin kannattaa kutsua sporaksi.

Rafael ja Luka ovat veljeksiä. Rafael niin 15-vuotias kuin 15-vuotiaat ovat. Some on vahvasti hänen elämässään läsnä ja Rafael pyrkii luomaan vaikutelmaa suuntaan jos toiseenkin. Erityisesti Vanessa-nimisen tytön suuntaan.

Luka on 26, ajaa raitiovaunua ja käyttää erinäisiä päihteitä. Paikoitellen hän kavereineen tuo mukanaan pussikaljaromaanimaisen tuulahduksen. Useimmiten ei mene hyvin ja väliin vallan huonosti. Luka muistuttaa samalla siitä, että huumeidenkäyttäjät eivät ole pelkästään yhteiskunnan ulkopuolella olevaa sakkia, vaan moniin heistä törmäämme yhä kasvavassa määrin tietämättämme. Vaikka sitten ratikkakuskeina.

Matilda on 23 ja opiskelee lääkiksessä sekä kärsii OCD-tyyppisistä oireista.


”Jos huomaat lattialla yksinäisen sukan, poimi se, sillä yksinäiset sukat ovat merkki epäonnistumisesta. Jatka keittiöön. Huuhtele rätti. Ota kaksi pisaraa astianpesuainetta. Jos otit vahingossa kolme, aloita alusta. Heitä rätti roskiin. Et tee sillä mitään. Ota puhdas rätti pahvipakkauksesta (talousliina 10 kpl, 100 % viskoosi). Pyyhi pöytä. Nyt voit ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Noin.”


Matilda on suhteessa - tai ehkä pikemminkin yrittää olla suhteessa - Lukan kanssa. Heidän välillään kipinöivät rakkaus, draama ja riidat vaihtelevassa järjestyksessä, eikä Lukan ajautuminen yhä syvemmälle huumeiden maailmaan helpota asioita.

Miksi ihmeessä Matilda roikkuu kiinni Lukassa? Heidän maailmansa ovat kovin eri paria, mutta se on varmaan se rakkaus tai rakkaudeksi luultu, joka tuo heidät yhä uudestaan yhteen. Eräs versio tämäkin aiheesta miksi naiset aina rakastuvat renttuihin.

Romaanin tapahtumapaikkana on enimmäkseen Helsingin Kallio. Ihan väärin ei olisi sekään, että Finskan romaania kutsuisi kalliokirjallisuudeksi, mutta ei tehdä niin. Vältetään typistämisen vaara.

Finskan luomat henkilöhohmot ovat eläviä ja kokonaisia. Kerronta etenee vuorotellen jokaisen heistä näkökulmasta. Kieli säihkii ja sähisee. On väliin jopa ylinokkelan tuntuista.

Kerronnassa huomiotani kiinnittää hypähtely. Esimerkiksi kun ensin ollaan paikassa A, seuraavassa kappaleessa ollaankin jo paikassa B ilman että varsinaista siirtymää olisi kuvattu.

Muut esille tulevat asiat on tätä päivää sykkivää, vimmaista, vahvaimuista, tarkasti zoomaavaa.

Hyvin hyvin luettavaa tekstiä, suorastaan addiktoivaa.

[Pekka]

Tämä lukukokemus tuskin unohtuu, vaikka keskeytinkin sivulla 124, kun tunsin etten nyt enää jaksa näitä tyyppejä. Vähän kuin olisin joutunut poistumaan juhlista kesken kaiken.

Laura Finskan nimi oli tuttu jo vuosien takaa eräästä lavarunotapahtumasta, muistan pitäneeni hänen runoistaan. Lahjakas esikoiskirjailija, riemastuttavan rikasta kieltä. Tykkäsin eniten kaupunkikuvauksista, vyörytyksestä tuli hetkittäin jopa alastalonsalimaisia viboja, ehkä huutomerkkien takia! Ilahduin myös puolipisteistä; pitäisi itsekin opetella käyttämään. Finskalla on epäilemättä edessään pitkä ura kirjailijana.

[Suvi · Rating 1 out of 5]

Jätin kirjan kesken, sillä kirjoitustyyli oli täysin sietämätön. Kirjan kieli tuntui siltä, että kirjoittaja on kuvitellut miltä kaunokirjallisuuden pitäisi kuulostaa ja kopioinut sitä, mutta oikea ymmärrys kielestä puuttuu tai on vielä hyvin kehittymätöntä. Henkilöhahmot ovat karikatyyreja, eivät samastuttavia tai oikean ihmisen tuntuisia. Nuoret 2020-luvun päähenkilöt puhuvat kuin 1950-luvun lättähatut, eivät kuten nykynuoriso. Tuntuu kuin kirjoittaja olisi kuvitellut, millaista siellä suuressa Helsingissä mahtaa olla, mutta ilman mitään oikeaa ymmärrystä siitä, millaista elämää ihmiset oikeasti elävät tai miten puhuvat. Spåra kertojahahmona oli hauska idea, mutta ei niin hauska että olisin kestänyt kirjan muuten heikkoa ilmaisua ja hahmoja.

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Tämä on saanut melkoisen huonoja arvosteluja, mutta mielestäni tämä oli ihan viihdyttävä. Kirjoitustyylistä voi keksiä monenlaista sanottavaa. Rafaelin näkökulmasta kerrotut luvut olivat todella ärsyttävää luettavaa, mutta noin muuten muistelisin pitäneen joistakin hahmoista, etenkin Matildaa oli mielenkiintoista seurata.

[Noora Rantanen · Rating 2 out of 5]

2,5tms.
Stereotypioista on kiva lukea silloin, kun niistä kirjoitetaan lempeästi. Tässä hahmoista on jotenkin kylmästi ja kyynisesti tehty keskenään niin erilaisia kuin suinkin, paitsi kaikista vähän v-mäisiä. Aiheiltaan kirja asettuu 2020-luvun nuorten helsinkiläisaikuisten eksistentiaalista kriiseilyä ja olemassaoleskelua käsittelevien kirjojen jatkumoon ihan luontevasti, vaikkei tarjoakaan siihen hirveästi mitään uutta. Hengästyttävän, nimensä veroisesti sekavan kaupunkilaiskuvan päälle on lapioitu kielikuvia ja kuin-sanoja enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Jostain syystä kirjan halusi kuitenkin kuunnella loppuun, ja äänikirjan vaihtuvat lukijat toimivat hyvin.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Laura Finskan esikoisromaani Muut esille tulevat asiat ehti ensimmäisenä vuoden 2023 esikoisena luettavaksi. Helsingin kesään sijoittuva romaani kertoo kolmesta nuoresta ihmisestä. Matilda on neuroottinen lääkiksen opiskelija, Luka huumeita käyttävä ratikkakuski ja Rafael Lukan yläkouluikäinen pikkuveli. Matildan ja Lukan välillä räiskyy raju ja dramaattinen ihmissuhde, Rafaelilla taas on murheenaan koulun sosiaaliset kuviot ja taiteilijaäidin mielialojen holtiton sinkoilu. Taustalla kuplii kesäinen kaupunki.

Ennen kaikkea Muut esille tulevat asiat kiinnostaa kielensä vuoksi. Finskan kielenkäyttö on reipasta tykittelyä, jossa erikoisen koukeroiset sanavalinnat, nuorisokieli ja yllättävät assosiaatiot yhdistyvät eläväksi kudelmaksi. Valittu tyyli jakaa varmasti mielipiteitä rankasti, mutta minulle tämä toimi hyvin (enemmän ärsytti muutama kipeästi väärintaivutettu sana: ”latoa” ei taivu ”ladonnut” eikä ”ratas” ”rataksien”). Varsinkin Matildan neuroottinen luonne piirtyi hyvin.

Jännite välillämme kasvoi kuin näkymätön käsi olisi ohjannut sormea pistorasiaan. Lukalla oli liikaa tatuointeja: mielikuvituksettomia ruusuja (kämmenselässä) ja roomalaisia numeroita (rystysissä), joiden ääriviivat tekijä oli jättänyt pyynnöstä himmeiksi, koska Luka ei suostunut lyömään mitään lukkoon. Raitiovaunujen staattinen kohina voiteli kortteleiden välejä. Jokin meissä kahdessa töksähti kuin logorreetikon törsäämissä konsonanteissa. Lukan hengitys haisi oluelta ja bentsopyreeniltä. Tiedostin, että minulla oli vielä mahdollisuus perääntyä, ottaa jalat alle ja juosta.

Tarina ei minulle iskenyt samalla tavalla kuin kirjan kieli. Parikymppisten nuorten päihdeongelmien ja neuroosien kuorruttaman ihmissuhteen kuvaus ei onnistunut koskettamaan tai kiinnostamaan. Vertailukohdaksi mieleen nousee esimerkiksi viime vuoden kovimpiin esikoisteoksiin kuuluva Elina Airion Metsässä juoksee nainen , jossa kielelliseen virtuositeettiin yhdistyi kiinnostavampia yhteiskunnallisia kysymyksiä äitiyden ja hoivan ympäriltä. Sellainen on kiinnostavampaa kuin ratikkakuskin huumesekoilu; toki myönnän, että tässä puhuu keskiluokkaisuuteni, jossa huumeidenkäyttö on omasta arjesta etäällä.

Vaan ei se mitään. Ei kaikissa kirjoissa tarvitse kaiken toimia. Muut esille tulevat asiat tarjoaa kielellistä ilotulitusta, joka sellaisesta nauttivalle kantaa ihan hyvin kirjan reilun 400 sivun mitan verran. Tämä on tässä hetkessä elävää ajankuvakirjallisuutta, jonka yksityiskohtiin tallentuu tätä aikaa tavalla, joka on jo kymmenen vuoden päästä varmasti mielenkiintoisesti vanhentunutta. Jään odottelemaan, mitä Laura Finska seuraavaksi tekee. Loppuun vielä yksi pieni hämmennys: kannessa kirjan nimenä on joka kohdassa Muut esille tullevat asiat. Vahingossa vai tahallaan?

[kahvi1 · Rating 2 out of 5]

ihanaa kieltä ja aidontuntuista, ajankohtaista kuvausta nuorista! mut väitän että pelkästään ei-helsinkiläinen voi nauttia tän kirjan helsinkikuvasta… :D jotenkin paistaa läpi sellasen tuoreen helsinkiläisen vaaleanpunainen ja lumoutunut käsitys helsingistä (jonka tunnistan omista maakunnista muuttaneista ystävistäni ;)) kaikkine ratikoineen, väkinäisine paikan- ja kadunnimineen, plus hassuine lähiökäsityksineen… toisaalta tää on tarkotuksella vahvasti helsinkiaiheinen romaani niin en tiiä mitä marmatan ;D sinänsä myös mielenkiintoista nähä oma kotikaupunki toisen silmin. jään innolla oottamaan seuraavia tuotoksia finskalta!

[Minkku · Rating 1 out of 5]

Kirja alkaa kevätkuvauksella raitiovaunun näkökulmasta. Muutoin varsin realistista kuvausta tämän päivän Helsingistä ja otteita kolmen tyypin elämästä.

Pinnistellä piti, että pääsin loppuun. Tämä puhutteleekin varmaan pari-/kolmekymppisiä lukijoita enemmän.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Tässä oli ihmeellinen tunnelma, todella runsas ja irrallinen, ja sitten taas yhtäkkiä mentiin syviin vesiin. Ison kaupungin valtava ärsyketulva ja itseen ja toisiin yhteyden hapuilu jatkuvana virtana.

[Riina Stén · Rating 2 out of 5]

Kuvaileva, tykittävä kieli oli samanaikaisesti uuvuttavaa ja inspiroivaa.

[Eija Toiviala · Rating 2 out of 5]

En pitänyt. Liekö syynä se, että henkilöt olivat nuoria ja itse olen 52-vuotias.

[Tuomo Polo · Rating 2 out of 5]

Parhaimmillaan hienoja kuvauksia erilaisten ihmisten tunnemaailmoista ja samaistumisen mahdollisuuksia, pahimmillaan ajatuksia siitä, onko tämän lukeminen ajanhukkaa.