What do you think?
Rate this book
Fänrik Ståls sägner #1-2
Vänrikki Stoolin tarinat
Alltsen det svenska rikets begynnelse var också Finland en del av det, innan det katastrofala kriget mot Ryssland ledde till Rikssprängningen genom den ryska erövringen 1808-1809, vilken även bekräftades formellt genom fredsslutet i Fredrikshamn den 17 september 1809.
När första samlingen av Fänrik Ståls sägner gavs ut i december 1848 väckte den oerhört stor entusiasm i såväl Finland som Sverige. Trots att kriget ses ur förlorarens synvinkel kom Sägnerna att få väldigt stor betydelse då diktverket har såväl patriotiska som nationsbyggande aspekter. Runebergs fosterlandskärlek handlar om att med hängivenhet kämpa och arbeta för nationen och inte sälja den. Genom att lyfta fram Finska krigets nesliga historia i ögonblicksbilder och ge krigsskildringarna episodisk anekdotisk form gav Runeberg levande teckningar av folket i krig och skapade på så vis en källa till nationell stolthet.
Det är diktarens förmåga och fantasi det till stor del handlar om i Sägnerna, inte den egentliga historiska sanningen, eftersom Runeberg ville återge krigets anda. Genom att det gått 160 år sen första samlingen gavs ut är det på sin plats med kommentarer till diktverket: Om Runeberg; Ordförklaringar och upplysningar om dikterna; Om finska kriget 1808-1809.
När första samlingen av Fänrik Ståls sägner gavs ut i december 1848 väckte den oerhört stor entusiasm i såväl Finland som Sverige. Trots att kriget ses ur förlorarens synvinkel kom Sägnerna att få väldigt stor betydelse då diktverket har såväl patriotiska som nationsbyggande aspekter. Runebergs fosterlandskärlek handlar om att med hängivenhet kämpa och arbeta för nationen och inte sälja den. Genom att lyfta fram Finska krigets nesliga historia i ögonblicksbilder och ge krigsskildringarna episodisk anekdotisk form gav Runeberg levande teckningar av folket i krig och skapade på så vis en källa till nationell stolthet.
Det är diktarens förmåga och fantasi det till stor del handlar om i Sägnerna, inte den egentliga historiska sanningen, eftersom Runeberg ville återge krigets anda. Genom att det gått 160 år sen första samlingen gavs ut är det på sin plats med kommentarer till diktverket: Om Runeberg; Ordförklaringar och upplysningar om dikterna; Om finska kriget 1808-1809.
205 pages, Hardcover
First published December 14, 1860
28 people are currently reading
406 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 61 reviews
February 5, 2017
J.L. Runebergin ikimuistoinen kokoelma Vänrikki Stoolin tarinat (1848) kertoo mm sankarirunoelman vuosina 1808-1809 käydystä Suomen sodasta. Kirja alkaa hienosti Maamme runolla (1846), jossa on 11 säkeistöä. Runon on säveltänyt Fredrik Pacius (1848), mutta alkujaan runolle oli muitakin säveltäjiä mm. Runeberg itse sävelsi runon. Runon suomennoksia on useita niin kuin säveltäjiäkin, mutta vakiintuneen paikan Suomen kansallisrunona ja - lauluna Maamme-runo sai vasta, kun Paavo Cajander teki siihen suomenkieliset sanat vuonna 1889.
Vänrikki Stoolin tarinoissa on 35 runoa ja kirjan lopussa on 35 sivua kertomusta näistä henkilöistä, joista Runeberg on kirjoittanut runonsa. Moni sankari on päätynyt nykyajan lauluihin esim. Sven Dufva. Sandels esiintyy juomapullossa. Lotta Svärd on saanut yli 6-sivuisen runon, jossa on 44 säkeistöä. Suomen sisällissodan aikana valkoisten puolella olevat naiset perustivat Lotta Svärd-yhdistyksen vuonna 1920 (nimi oli jo aiemmin käytössä), nimen he valitsivat J.L.Runebergin Lotta Svärd runon mukaan.
Monelle on tuttu myös Porilaisten marssi, ainakin sävellysversiona, sillä se on Puolustusvoimain kunniamarssi, Suomen tasavallan presidentin ja Viron Puolustusvoimain komentajan marssi. Monikaan ei tiedä, että se oli alunperin Runebergin runo toisesta painoksesta Vänrikki Stoolin tarinoita vuodelta 1860.
Runebergin mukaan kirjan kertojalle Vänrikki Stoolille ei ole yksittäistä henkilöhahmoa, vaan henkilö on monen sodankävijän kertomuksista koottu kokoelma.
Vänrikki Stoolin tarinoissa on 35 runoa ja kirjan lopussa on 35 sivua kertomusta näistä henkilöistä, joista Runeberg on kirjoittanut runonsa. Moni sankari on päätynyt nykyajan lauluihin esim. Sven Dufva. Sandels esiintyy juomapullossa. Lotta Svärd on saanut yli 6-sivuisen runon, jossa on 44 säkeistöä. Suomen sisällissodan aikana valkoisten puolella olevat naiset perustivat Lotta Svärd-yhdistyksen vuonna 1920 (nimi oli jo aiemmin käytössä), nimen he valitsivat J.L.Runebergin Lotta Svärd runon mukaan.
Monelle on tuttu myös Porilaisten marssi, ainakin sävellysversiona, sillä se on Puolustusvoimain kunniamarssi, Suomen tasavallan presidentin ja Viron Puolustusvoimain komentajan marssi. Monikaan ei tiedä, että se oli alunperin Runebergin runo toisesta painoksesta Vänrikki Stoolin tarinoita vuodelta 1860.
Runebergin mukaan kirjan kertojalle Vänrikki Stoolille ei ole yksittäistä henkilöhahmoa, vaan henkilö on monen sodankävijän kertomuksista koottu kokoelma.
Read
March 20, 2014In a recent review of translations of poems of the Swede Tomas Tranströmer and the Finn Paavo Haavikko
https://www.goodreads.com/review/show...
I give a little background information about Finnish literature. There I mention the "national poet of Finland," Johan Ludvig Runeberg (1804-1877), who actually wrote in Swedish.(*) Curious, I looked into Runeberg's ouevre and soon found that his most highly regarded work is Fänrik Ståls sägner (The Tales of Ensign Stål), an epic cycle of poems about the Swedish-Russian war of 1808-09 in which Finland was forced into the Russian empire. Epic poems are not my favorite genre, but I learned of a translation into English by a certain Charles Wharton Stork,(**) published by the Princeton University Press in 1938, and located a copy through interlibrary loan.
Prior to the 1808-09 war Sweden and Russia had crossed swords quite often, but at the beginning of the 19th century they were both allied against Napoleon. Suddenly, Czar Alexander I went over to Napoleon's side, and when Gustaf IV refused to follow, the Russians fell upon Finland without even a declaration of war. A rich story of courage, cowardice, and stupidity; acts of honor and self-sacrifice, as well as acts of treachery, horror and depredation ensued - in other words, human beings being human, for better and for worse... This is the subject of The Tales of Ensign Stål.(***)
Runeberg was a small boy during that war, but using various eyewitness accounts he collected over the years, as well as published and unpublished histories and memoirs, he wrote a sequence of poems which he published in two parts in 1848 and 1860, though some individual poems from the cycle appeared earlier. And what a reception the cycle received! I'll just mention that the first poem in the cycle, Our Land, now constitutes the lyrics of the Finnish national anthem.
The narrator, a young man having much in common with Runeberg in his 20's, meets an old down-on-his-luck soldier, Fänrik Stål (Ensign Steel), and the callow youth is soon sitting at the Ensign's feet, mouth open and heart pounding, as the old soldier spins his stories from the war. These stories are spun in verse - each poem a story, an episode - which is located a great deal closer to Robert Louis Stevenson's than to Alfred Tennyson's and is not in the least grandiose or pompous.
Though idealized, the main figures, both leading generals and low ranking soldiers, emerge with their failings, eccentricities and courage. The little farmsteads isolated out in the forests and the relatively small scale engagements of the war are convincingly evoked. And, unusually enough for patriotic verse, the Russians are not uniformly monstrous, while the Finns and Swedes are not uniformly heroic.
For those who care about such things, Stork faithfully maintained the rhyme schemes of the original. For example, the first poem is written in strict abaabb, the second in ababcc in both original and translation. The rhythmic differences between English and Swedish eliminated any real possibility to maintain rhythm schemes. The language is energetic, the line lengths and rhyme schemes change from poem to poem, assuring that no tedium arises. I did enjoy reading this little book, despite the occasional wince at lines like
Hurrah! What matters the dying?
We're gentlemen, boys, today.
or these, spoken by a young woman whose betrothed failed his duty,
Mother, I sought until the light no more the west was streaking,
But never found amid the slain the face that I was seeking.
I'll dwell no longer in a world when men deceive and lie;
I found not him among the dead, and therefore I will die.
The edition I read includes an informative and extremely enthusiastic introduction by the Finn Yrjo Hirn.
(*) Finnish and Swedish are both national languages of Finland.
(**) Poet, playwright, novelist (1881-1971) who translated from the Swedish and German. In this volume Stork translated two-thirds of the poems found in Fänrik Ståls sägner.
(***) The original Swedish can be found online here:
http://runeberg.org/fstal/
Rating
http://leopard.booklikes.com/post/829...
https://www.goodreads.com/review/show...
I give a little background information about Finnish literature. There I mention the "national poet of Finland," Johan Ludvig Runeberg (1804-1877), who actually wrote in Swedish.(*) Curious, I looked into Runeberg's ouevre and soon found that his most highly regarded work is Fänrik Ståls sägner (The Tales of Ensign Stål), an epic cycle of poems about the Swedish-Russian war of 1808-09 in which Finland was forced into the Russian empire. Epic poems are not my favorite genre, but I learned of a translation into English by a certain Charles Wharton Stork,(**) published by the Princeton University Press in 1938, and located a copy through interlibrary loan.
Prior to the 1808-09 war Sweden and Russia had crossed swords quite often, but at the beginning of the 19th century they were both allied against Napoleon. Suddenly, Czar Alexander I went over to Napoleon's side, and when Gustaf IV refused to follow, the Russians fell upon Finland without even a declaration of war. A rich story of courage, cowardice, and stupidity; acts of honor and self-sacrifice, as well as acts of treachery, horror and depredation ensued - in other words, human beings being human, for better and for worse... This is the subject of The Tales of Ensign Stål.(***)
Runeberg was a small boy during that war, but using various eyewitness accounts he collected over the years, as well as published and unpublished histories and memoirs, he wrote a sequence of poems which he published in two parts in 1848 and 1860, though some individual poems from the cycle appeared earlier. And what a reception the cycle received! I'll just mention that the first poem in the cycle, Our Land, now constitutes the lyrics of the Finnish national anthem.
The narrator, a young man having much in common with Runeberg in his 20's, meets an old down-on-his-luck soldier, Fänrik Stål (Ensign Steel), and the callow youth is soon sitting at the Ensign's feet, mouth open and heart pounding, as the old soldier spins his stories from the war. These stories are spun in verse - each poem a story, an episode - which is located a great deal closer to Robert Louis Stevenson's than to Alfred Tennyson's and is not in the least grandiose or pompous.
Though idealized, the main figures, both leading generals and low ranking soldiers, emerge with their failings, eccentricities and courage. The little farmsteads isolated out in the forests and the relatively small scale engagements of the war are convincingly evoked. And, unusually enough for patriotic verse, the Russians are not uniformly monstrous, while the Finns and Swedes are not uniformly heroic.
For those who care about such things, Stork faithfully maintained the rhyme schemes of the original. For example, the first poem is written in strict abaabb, the second in ababcc in both original and translation. The rhythmic differences between English and Swedish eliminated any real possibility to maintain rhythm schemes. The language is energetic, the line lengths and rhyme schemes change from poem to poem, assuring that no tedium arises. I did enjoy reading this little book, despite the occasional wince at lines like
Hurrah! What matters the dying?
We're gentlemen, boys, today.
or these, spoken by a young woman whose betrothed failed his duty,
Mother, I sought until the light no more the west was streaking,
But never found amid the slain the face that I was seeking.
I'll dwell no longer in a world when men deceive and lie;
I found not him among the dead, and therefore I will die.
The edition I read includes an informative and extremely enthusiastic introduction by the Finn Yrjo Hirn.
(*) Finnish and Swedish are both national languages of Finland.
(**) Poet, playwright, novelist (1881-1971) who translated from the Swedish and German. In this volume Stork translated two-thirds of the poems found in Fänrik Ståls sägner.
(***) The original Swedish can be found online here:
http://runeberg.org/fstal/
Rating
http://leopard.booklikes.com/post/829...
November 2, 2016
Vänrikki Stoolin tarinoilla oli hetkensä, mutta lukeminen tuntui etupäässä pakkopullalta.
November 28, 2022
juu tää ei ollu mun juttu mut hei sentään löyty joku kiintiölotta
November 12, 2023
Syystäkin klassikko! Tiivistä ja täyteläistä tarinankerrontaa. Täältä löytyvät porilaisten marssi, Lotta Svärd sekä lukemattomat kansanviisauksiksi muuttuneet sanonnat, joten sikäli kuuluisi ihan yleissivistykseen. Kansallisromantiikkaa parhaimmillaan: kuoleman kultti ja sankaruuden ihanne.
October 2, 2020
The most beautifully written war propaganda I've ever read.
January 25, 2020
Aloin lukea tätä pitkin hampain, sillä harvoin olen lukutuulella kovin paatokselliselle sotarunoudelle. Vanhahtavat juhlalliset sanavalinnat ja säkeiden poljento pitivät etäällä tekstistä aika pitkään, mutta yllätyksekseni jossain vaiheessa etäännyttävä vaikutus alkoi hellittää ja lopussa nuoren Wilhelm von Schwerinin kohtalo jo vähän jopa kirveli silmiä! Poika-parka on kuitenkin ihan oikeasti ollut olemassa.
En erityisesti rakasta tämän tyyppisiä teoksia, mutta oli hauska lukea laajempi konteksti usein käytetyille sitaateille ja tietenkin lukea koko esitys tunnetuimmista hahmoista (Lotta Svärd, Sven Dufva jne.). Lisäksi tämän painoksen plussana on kirjan lopussa oleva luettelo ja henkilöhistoriatiivistelmä runoissa esiintyvistä ihmisistä ja henkilöistä, joille keksityt hahmot luultavasti perustuvat. Pyöristän siksi 2,5 kolmeen tähteen.
En erityisesti rakasta tämän tyyppisiä teoksia, mutta oli hauska lukea laajempi konteksti usein käytetyille sitaateille ja tietenkin lukea koko esitys tunnetuimmista hahmoista (Lotta Svärd, Sven Dufva jne.). Lisäksi tämän painoksen plussana on kirjan lopussa oleva luettelo ja henkilöhistoriatiivistelmä runoissa esiintyvistä ihmisistä ja henkilöistä, joille keksityt hahmot luultavasti perustuvat. Pyöristän siksi 2,5 kolmeen tähteen.
October 24, 2024
Huh huh tämä oli koettelemus. Viimeisen runon kohdalla aloin jo hyppelemään sanojen yli, että saisin nyt vihdoin siirrettyä luettujen pinoon.
Kuulin Vänrikki Stoolin tarinoista ensimmäistä kertaa lavarunoutena ja ihastuin runomittaan ja laulavaa kieleen. Se pääasiassa pitikin mielenkiintoni yllä koko kokoelman läpi. Luin Juhani Lindholmin käännöksen, jossa oli yllättävän helppo pysyä mukana tapahtumissa ja nähdä hahmot silmien edessä samalla nauttien kauniista kielestä.
Sisältö sen sijaan... Opin ainakin paljon uutta, niin Suomen sodasta, mutta myös kansallisromantiikasta ja Suomen kansan yhdistymisen aatteista. Ylevää tekstiähän tämä onkin, sankarikuolemaa ja kunniaa vaikka muille jakaa, mainitsematta sodan kauhuja ja tuskaa, mutta noh luen Tuntemattoman sotilaan, jos kaipaan realismia.
Yllättävää siis kyllä, viihdyin, vaikka melkein jokaisen runon jälkeen täytyi pitää pitkä tauko, ennen kuin jaksoi jatkaa seuraavaan.
Kuulin Vänrikki Stoolin tarinoista ensimmäistä kertaa lavarunoutena ja ihastuin runomittaan ja laulavaa kieleen. Se pääasiassa pitikin mielenkiintoni yllä koko kokoelman läpi. Luin Juhani Lindholmin käännöksen, jossa oli yllättävän helppo pysyä mukana tapahtumissa ja nähdä hahmot silmien edessä samalla nauttien kauniista kielestä.
Sisältö sen sijaan... Opin ainakin paljon uutta, niin Suomen sodasta, mutta myös kansallisromantiikasta ja Suomen kansan yhdistymisen aatteista. Ylevää tekstiähän tämä onkin, sankarikuolemaa ja kunniaa vaikka muille jakaa, mainitsematta sodan kauhuja ja tuskaa, mutta noh luen Tuntemattoman sotilaan, jos kaipaan realismia.
Yllättävää siis kyllä, viihdyin, vaikka melkein jokaisen runon jälkeen täytyi pitää pitkä tauko, ennen kuin jaksoi jatkaa seuraavaan.
Read
May 22, 2025Jadu. Fint att även utvecklingsstörda kan få vara med och dö en meningslös död för fosterlandet, som min kompis sa om Sven Dufva. Olika tider har av nöden olika ideal, och det är väl förmätet att som uppvuxen i fred belacka den som inte har samma förmån. Men jag har svårt för nationalismens förhärligande av blodsutgjutelse för nationalstaten, även om det är mindre magstarkt när det faktiskt handlar försvar av sitt land än om erövringar. Och Runeberg har ju ett sätt med orden; han kallas inte nationalskald för intet.
Så kontentan är väl blandade känslor och många huvudskakningar.
Så kontentan är väl blandade känslor och många huvudskakningar.
September 27, 2025
Ännu en bok i nostalgins tecken. Den här med lika mustigt språk som tre terminer men spritreferenser och fryntlighet ersätts av kärlek till fosterlandet och en önskan att få blöda och dö för Finland som får grabbarna i boken att verka mer performative en killen med både matcha och Lbubu docka.
Med det sagt är vissa av dikterna riktigt vackra och det känns som att de verkligen förmedlar en ärlig kärlek för ett land och det folk som försvarade det.
Se till att du är redo för nationalism och lite rim som klingar tokiga innan du läser denna. Men kan du förhandla bort de sakerna finns både en och annan tår dolda bland sidorna. Det fanns det i alla fall för mig.
Med det sagt är vissa av dikterna riktigt vackra och det känns som att de verkligen förmedlar en ärlig kärlek för ett land och det folk som försvarade det.
Se till att du är redo för nationalism och lite rim som klingar tokiga innan du läser denna. Men kan du förhandla bort de sakerna finns både en och annan tår dolda bland sidorna. Det fanns det i alla fall för mig.
March 4, 2019
Olipahan tuuttaus isänmaallisuutta ja sotakiihkoa. No, nyt on kansalaisvelvollisuus kunnon porvoolaisena vihdoin täytetty. Aiemmin arvelin, että lukisin tämän ihan alkukielelläkin, mutta taidanpa jättää väliin.
Olen muuten pettynyt internettiin, kun en ole hakemallakaan löytänyt mitään parodiaa nimellä Vänrikki Stöön tärinät. Pitääkö tässä ruveta paskoja inttivitsejäkin itse keksimään?
Olen muuten pettynyt internettiin, kun en ole hakemallakaan löytänyt mitään parodiaa nimellä Vänrikki Stöön tärinät. Pitääkö tässä ruveta paskoja inttivitsejäkin itse keksimään?
May 29, 2025
Det visade sig att den lilla skift från 1904 som jag började läsa var del 2 av Fänrik Ståls sägner. Det förklarade varför aldrig Sven Dufva dök upp! Han är med i del 1!
Vad ska jag säga om denna förföriskt romantiserade förljugna krigsskildring? Oh, att få vara 15 år och klen och vek och ändå med mod och käckhet få kämpa mot ryssen, uppnå von Döbelns beundran och gillande innan fienden brutalt tar ens liv. Ack, så ärofullt och eftersträvansvärt!
Runeberg, som aldrig varit ute i fält, sitter bakom sitt skrivbord och plitar på rimmad vers högstämt om det ärofyllda kriget, med visserligen sårade hjältar och unga dödsoffer, men ändå så längtansfullt. Där skulle du varit med, du!
Ja, det är lätt att år 2025 sitta och moralisera, det vet jag.
Får se om jag orkar ta mig an del 1. Det tar på krafterna att läsa rimmad vers. Men Fänrik St��l är ju ett så känt begrepp att jag nog tar nya krafttag! Sven Dufva lurar runt knuten.
Vad ska jag säga om denna förföriskt romantiserade förljugna krigsskildring? Oh, att få vara 15 år och klen och vek och ändå med mod och käckhet få kämpa mot ryssen, uppnå von Döbelns beundran och gillande innan fienden brutalt tar ens liv. Ack, så ärofullt och eftersträvansvärt!
Runeberg, som aldrig varit ute i fält, sitter bakom sitt skrivbord och plitar på rimmad vers högstämt om det ärofyllda kriget, med visserligen sårade hjältar och unga dödsoffer, men ändå så längtansfullt. Där skulle du varit med, du!
Ja, det är lätt att år 2025 sitta och moralisera, det vet jag.
Får se om jag orkar ta mig an del 1. Det tar på krafterna att läsa rimmad vers. Men Fänrik St��l är ju ett så känt begrepp att jag nog tar nya krafttag! Sven Dufva lurar runt knuten.
December 9, 2023
Den här är en kär samling av flera skäl: dels är den väldigt vackert skriven, men på ett mustigt sätt som är välanpassat till ämnet, dels fick jag som grabb den läst för mig av min styvfar. Det fanns mycket som runnit mig ur minnet, och annat som var väldigt varma återseenden. Dikten om Döbeln är imponerande, liksom den om Sveaborg. Som grabb var jag väldigt imponerad av de två dragonerna, vilket knappast är förvånande. Nu ser jag nyanserna i den. På samma sätt rördes jag då som nu av dikten om fiendesoldaten som ser sitt hem som döende - att våga vara respektfull inför en motståndare föreföll mig en ärlighetsdygd, och nu därtill som ett särskilt mod. Det är lätt att demonisera, svårare att se båda sidor utan att tappa ork att stå för det man tror på. Runebergs dikt slog hårt efter rikssprängningen, både i Finland och här hemma, och det förtjänade den.
February 28, 2023
Jos joudun vielä kerrankin lukemaan sanan "Siikajoki" tai "hurme", silppuan tämän kirjan tuhanneksi pikku siivuksi ja syön ne.
Mikäli nyt hieman totisempia ollaan, ei tämä nyt hirveintä lukemaani schaibaa ollut. Aiheet vain toistivat itseään, kieli oli joko huonosti käännettyä tai alkuaankin epäselvää, sanasto nykylukijalle huonosti aukeavaa ja ylipäätään koko meno niin maan perkeleen yksitoikkoista.
Ehkä siis ihan hyväkin, että Runebergistä muistetaan lähinnä ne tortut.
Mikäli nyt hieman totisempia ollaan, ei tämä nyt hirveintä lukemaani schaibaa ollut. Aiheet vain toistivat itseään, kieli oli joko huonosti käännettyä tai alkuaankin epäselvää, sanasto nykylukijalle huonosti aukeavaa ja ylipäätään koko meno niin maan perkeleen yksitoikkoista.
Ehkä siis ihan hyväkin, että Runebergistä muistetaan lähinnä ne tortut.
July 1, 2021
Melkein vuosi vierähti tämän parissa. Ei ollut todellakaan meikäläisen kirja. Mutta nyt on luettu tämänkin klassikko. Jos joku kysyisi että mitä luin, voi olla että en osaisi vastata.
February 7, 2022
Liputuspäiviä ei voi ottaa pois kalenterista
Read
September 10, 2025Vänrikki Stoolin tarinat eivät oikeastaan ole tarinoita vaan runoja. J. L. Runebergin lyyrinen teos sisältää 35 runoa ja ensimmäisenä on Maamme, joka myöhemmin sävellettiin kansallislauluksi. Myös ikoniset hahmot Sven Dufva ja Lotta Swärd ovat Vänrikki Stoolin tarinoita.
Kiinnitin huomion suomenkielisten nimien puuttumiseen. Alunperin kyseessä oikeasti oli Stålin tarinat ja sivuilla tulee vastaan nimiä kuten Adlercreutz, von Törne, von Essen, Stolt, Zidén ja niin eteenpäin. Varsinaista kantaväestöä kuvataan sotavanhukseksi, torpan tytöksi tai sotilaspojaksi. Jopa venäläisvastustajaa kunnioitetaan runossa Kulnev, mutta sitä kansaa, jonka maassa taistelut käytiin, ei juurikaan huomioida.
Vänrikki Stoolin tarinat on hyvin henkilökeskeinen teos. Runot avautuvat kunkin päähenkilön ja hänen tekojensa kautta. Viapori eli nykyinen Suomenlinna on ainoa oman runon ansainnut, joka ei ole ihminen. Teoksessaan Runeberg epätoivoisesti maalaa katastrofiin päättynyttä sotaa jollain lailla sankarilliseksi, vaikka totuus on jotain aivan muuta. Loppujen lopuksi suomalaiset hyötyivät siirtymisestä Venäjän vallan alle ja siitä alkoi vaihe, joka vei aina itsenäisyyteen asti.
Vänrikki Stoolin tarinat on 1800-luvun kirjallista tilpehööriä, riimitettyjä toiveunia suurista uroteoista. Aikoinaan hyvinkin arvostettu, mutta nykyään kiusallista luettavaa.
Kiinnitin huomion suomenkielisten nimien puuttumiseen. Alunperin kyseessä oikeasti oli Stålin tarinat ja sivuilla tulee vastaan nimiä kuten Adlercreutz, von Törne, von Essen, Stolt, Zidén ja niin eteenpäin. Varsinaista kantaväestöä kuvataan sotavanhukseksi, torpan tytöksi tai sotilaspojaksi. Jopa venäläisvastustajaa kunnioitetaan runossa Kulnev, mutta sitä kansaa, jonka maassa taistelut käytiin, ei juurikaan huomioida.
Vänrikki Stoolin tarinat on hyvin henkilökeskeinen teos. Runot avautuvat kunkin päähenkilön ja hänen tekojensa kautta. Viapori eli nykyinen Suomenlinna on ainoa oman runon ansainnut, joka ei ole ihminen. Teoksessaan Runeberg epätoivoisesti maalaa katastrofiin päättynyttä sotaa jollain lailla sankarilliseksi, vaikka totuus on jotain aivan muuta. Loppujen lopuksi suomalaiset hyötyivät siirtymisestä Venäjän vallan alle ja siitä alkoi vaihe, joka vei aina itsenäisyyteen asti.
Vänrikki Stoolin tarinat on 1800-luvun kirjallista tilpehööriä, riimitettyjä toiveunia suurista uroteoista. Aikoinaan hyvinkin arvostettu, mutta nykyään kiusallista luettavaa.
April 29, 2025
Kiitokset saa tuo alttius rajaton,
min hehku Pohjan jäilläkään ei laannut,
kiitokset kallis verikin, jok’ on
turvaksi vastaisuuden vuotaa saanut,
ett’ aina sille toivon sanat soi:
viel’ uusi päivä kaikki muuttaa voi.
(Vänrikin tervehdys)
min hehku Pohjan jäilläkään ei laannut,
kiitokset kallis verikin, jok’ on
turvaksi vastaisuuden vuotaa saanut,
ett’ aina sille toivon sanat soi:
viel’ uusi päivä kaikki muuttaa voi.
(Vänrikin tervehdys)
April 1, 2023
2.5 / 5.0
Betydelsen och rollen av Fänrik Ståls sägner kan inte förnekas. Det är verket som byggde en av våra nationalsbilder: finnar som stränga och käcka soldater som aldrig ger sig upp. Runebergs bragd var inte bara lättvindig propaganda, eftersom han skapade bilden ur ett förlorat krig och visade respekt både åt vän och ovän. Man måste också komma ihåg att Runeberg spelade en viktig roll i skapandet av vårt naturromantiska nationalsidentitet - så han siktade vår syn mot kalla fjäll och ofruktbara ödemarker och visade dem i skönhets ljus. Så han verkligen gjorde nåt!
Runeberg framställer krig som ett tillstånd av ära och ädel frenesi var individen tappar sig. Det spelar ingen roll vad hon ser ut, vem är hennes föräldrar eller hur gammal är hon: om hon är tapper och färdig att dö för hennes fosterland, det är allt som betyder något. Men det här gäller också för fienden: de är inte onda, de bara deltar i samma äraspel och följer samma regler. Krig är en fråga av liv och död som måste utföras, precis som en skörd. Och du kampar för hela landet: ett land som en ideal, inte ett land när levande individer bor i. Runebergs bild är ganska fruktansvärd eftersom den verkar förändra människor till automater.
Att dö är det viktigaste. Man gråter inte av sorg utan en känsla av skönhet: hur vackert det är att dö för fosterlandet! Och ingenting är värre än att förråda detta land: läs hur Cronstedt beskrivs efter han och Sveaborg kapitulerade: “tag allt vad mörker finns I grav, och allt vad kval I liv, och bilda dig ett namn därav, och det åt honom giv”. Med skildringar av lågande känslor, Runeberg ville skapa ett odödligt mönster av nationel kärlek.
Jag tänker att han var inte en särskilt bra diktare i alla fall. När det gäller poesin, uppskattar jag rika uttryck, kraftiga känslor, blandade sinnen och en känsla av det sublima… och Fänrik Ståls sägner saknar de alla. Runebergs uttryck är vanliga och banala och han upprepar dem för mycket. Häri pladdrar han konstant av döds skördar, silverhår, eld i blick och bröst, fosterlands skönhet och morgonrodnads likelse till blod. Hans versmått varierar, men patoset är dämpad av hans förutsägbara språk. Sägnerna är mestadels för lätta att förstå och för tråkiga att väcka sublima känslor.
Men verket försöker att göra det, det försöker att visa sin läsare hur vackert och mäktigt land Finland är och hur tappra dess folk. Problemet är att sägnerna visar honom ingenting nytt: de presumerar att läsaren har redan deltat av den eldande finländska folkanda. Men om han inte håller med, Runeberg kan inte hjälpa honom med sina stumma dikter. Jag kände mig som mina reaktioner berodde mer på min sinnestillstånd än själva dikterna.
Betydelsen och rollen av Fänrik Ståls sägner kan inte förnekas. Det är verket som byggde en av våra nationalsbilder: finnar som stränga och käcka soldater som aldrig ger sig upp. Runebergs bragd var inte bara lättvindig propaganda, eftersom han skapade bilden ur ett förlorat krig och visade respekt både åt vän och ovän. Man måste också komma ihåg att Runeberg spelade en viktig roll i skapandet av vårt naturromantiska nationalsidentitet - så han siktade vår syn mot kalla fjäll och ofruktbara ödemarker och visade dem i skönhets ljus. Så han verkligen gjorde nåt!
Runeberg framställer krig som ett tillstånd av ära och ädel frenesi var individen tappar sig. Det spelar ingen roll vad hon ser ut, vem är hennes föräldrar eller hur gammal är hon: om hon är tapper och färdig att dö för hennes fosterland, det är allt som betyder något. Men det här gäller också för fienden: de är inte onda, de bara deltar i samma äraspel och följer samma regler. Krig är en fråga av liv och död som måste utföras, precis som en skörd. Och du kampar för hela landet: ett land som en ideal, inte ett land när levande individer bor i. Runebergs bild är ganska fruktansvärd eftersom den verkar förändra människor till automater.
Att dö är det viktigaste. Man gråter inte av sorg utan en känsla av skönhet: hur vackert det är att dö för fosterlandet! Och ingenting är värre än att förråda detta land: läs hur Cronstedt beskrivs efter han och Sveaborg kapitulerade: “tag allt vad mörker finns I grav, och allt vad kval I liv, och bilda dig ett namn därav, och det åt honom giv”. Med skildringar av lågande känslor, Runeberg ville skapa ett odödligt mönster av nationel kärlek.
Jag tänker att han var inte en särskilt bra diktare i alla fall. När det gäller poesin, uppskattar jag rika uttryck, kraftiga känslor, blandade sinnen och en känsla av det sublima… och Fänrik Ståls sägner saknar de alla. Runebergs uttryck är vanliga och banala och han upprepar dem för mycket. Häri pladdrar han konstant av döds skördar, silverhår, eld i blick och bröst, fosterlands skönhet och morgonrodnads likelse till blod. Hans versmått varierar, men patoset är dämpad av hans förutsägbara språk. Sägnerna är mestadels för lätta att förstå och för tråkiga att väcka sublima känslor.
Men verket försöker att göra det, det försöker att visa sin läsare hur vackert och mäktigt land Finland är och hur tappra dess folk. Problemet är att sägnerna visar honom ingenting nytt: de presumerar att läsaren har redan deltat av den eldande finländska folkanda. Men om han inte håller med, Runeberg kan inte hjälpa honom med sina stumma dikter. Jag kände mig som mina reaktioner berodde mer på min sinnestillstånd än själva dikterna.
December 31, 2024
Tuppasi menemään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta tutut paikannimet ja sukunimet herättivät aina mielenkiinnon.
January 2, 2025
Oli hyvä!!
February 13, 2025
Lukukokemuksena tämä kirja oli huomattavasti miellyttävämpi Runebergin Hirvenhiihtäjiin verrattuna ja itse tarinoista sain enemmän irti. Tosin jo kolme tähteä on liikaa tällaiselle isänmaan puolesta kuolemisen mässäilylle, mutta pakko käyttää nyt vähän erilaista arvostelutekniikka.
Lempitarinani oli ehdottomasti teoksen toinen tarina, Vänrikki Stool. Se tuntui yllättävän paljon realismilta, mutta vain kansallisromantiikkaan verhoiltuna. Stool kuvattiin tyhjänä, väsyneenä ja jopa rumana miehenä, jota vastavalmistunut ylioppilas pilkkasi. Ylioppilas sai kuitenkin selville, kuinka urheita Suomen puolesta sotineet ovat olleet ja halusi kuulla lisää Stoolin sota-ajoista. Tarinassa kuvataan, kuinka Stooliin tulikin yhtäkkiä eloa ja puhtia. Se on hyvin realistinen kuvaus, kuinka sodassa taistellut yleensä jää ikiajoiksi sotaan myös kiinni. Sotatantereelta löytyy jokainen ystävä, jokainen nuoruusvuosi, jokainen vitsi ja jokainen menetys. Vaikka Stool kuvataankin isänmaalliseen kuvaan sopien hyvin iloisena sodasta, on muuten Stoolin olemuksen kuvaus hyvin realistinen. Tykkäsin siitä.
Kuitenkin suurin osa teoksesta on isänmaallisuuden perässä kuolaamista ja kaatuneiden sotilaiden kuolemisen juhlimista. Eli mieluusti kyllä lukisin esim. Tuntemattoman Sotilaan vastapainoksi tälle teokselle.
Lempitarinani oli ehdottomasti teoksen toinen tarina, Vänrikki Stool. Se tuntui yllättävän paljon realismilta, mutta vain kansallisromantiikkaan verhoiltuna. Stool kuvattiin tyhjänä, väsyneenä ja jopa rumana miehenä, jota vastavalmistunut ylioppilas pilkkasi. Ylioppilas sai kuitenkin selville, kuinka urheita Suomen puolesta sotineet ovat olleet ja halusi kuulla lisää Stoolin sota-ajoista. Tarinassa kuvataan, kuinka Stooliin tulikin yhtäkkiä eloa ja puhtia. Se on hyvin realistinen kuvaus, kuinka sodassa taistellut yleensä jää ikiajoiksi sotaan myös kiinni. Sotatantereelta löytyy jokainen ystävä, jokainen nuoruusvuosi, jokainen vitsi ja jokainen menetys. Vaikka Stool kuvataankin isänmaalliseen kuvaan sopien hyvin iloisena sodasta, on muuten Stoolin olemuksen kuvaus hyvin realistinen. Tykkäsin siitä.
Kuitenkin suurin osa teoksesta on isänmaallisuuden perässä kuolaamista ja kaatuneiden sotilaiden kuolemisen juhlimista. Eli mieluusti kyllä lukisin esim. Tuntemattoman Sotilaan vastapainoksi tälle teokselle.
October 19, 2021
I don't hate this book, I totally get why it's so valuable to Finland, but I'm rarely in the right mood to actually read something this... glorifying, I guess. It can't help but irritate me how narrow the portrait of a "good person" is in this. And yes, I get why we need this book and why it was needed when it was written and why that narrow portrait is essential for it, but that alone can't make me enjoy reading it.
April 12, 2023
Oi maamme, maamme, synnyinmaa,
soi, sana kaunoinen!
Ei taivaan alla kukkulaa,
ei laaksoa, ei rantaakaan
niin armasta kuin pohjoinen
maa on tää isien.
Hetkonen – mistäs lähtien Maamme-laulu on noin alkanut? Vuodesta 2007, sillä silloin ilmestyi ensimmäinen osa Juhani Lindholmin uudesta Vänrikki Stålin tarinat -suomennoksesta. Nyt käsillä oleva vuoden 2017 painos yhdistää molemmat osat samoihin kansiin tarkastettuna suomennoksena.
Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) kansallisromanttinen runoelma kuvaa Suomen sotaa 1808–1809, jonka seurauksena Suomesta eli Ruotsin itäisistä lääneistä tuli osa Venäjää. Runeberg kirjoitti sodasta runoelman, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1848 ja jälkimmäinen 1860. Suomeksi teos ilmestyi kokonaisena ensimmäistä kertaa 1877 ja erityiseen maineeseen se nousi viidennen painoksensa myötä vuonna 1889. Tämä Paavo Cajanderin suomennos (vaikka Cajander ei sitä todellakaan yksin suomentanut) teki teoksesta suomenkielisen väestön keskuudessa kestoklassikon. Otto Manninen teki uuden suomennoksen, joka ilmestyi 1902–1909, mutta se ei saavuttanut suurta suosiota.
Juhani Lindholm on ottanut linjakseen suomentaa Runebergin runot luontevaksi, luettavaksi suomeksi, jossa alkuperäisen tekstin kansanlaulunomaisuus säilyy. Tämä on tarkoittanut muun muassa Runebergin jambimitan kääntymisessä monessa runossa trokeeksi. Maamme on sentään saanut pitää tutun jambinsa. Tämä on suomeksi luonteva vaihdos: jambi vaatii säkeen alkuun painottoman tavun, mikä on suomeksi vaikeaa ja vaatii vieraannuttavaa temppuilua. Painokkaalla tavulla alkava trokee sointuu suomeksi paremmin.
Suomennoksesta ei siis pahaa sanaa. On hauskaa bongailla näitä lukematta tuttuja säkeitä uusina suomennoksina. ”Mikäs siinä, enpä kiellä, / olinhan myös itse siellä.”, ”Ne perkeleet ei päästä saa tuon sillan herroiksi!” tai ”Olen tässä, tehkää tehtävänne, / vaan mua vanhempi tää laki meidän / jälkeeni jää tänne.” Porilaisten marssikin on saanut komean suomennoksen, joka luonnollisesti on laulettavissa.
Isäin uhrit muistetaan,
niin Puolasta ja Narvasta kuin Leipzigistä, Lützenistä,
vaan ei Suomi kuollutkaan,
voi täällä veri vihollisten peittää maan.
Melkoisen sotilaallista paatosta tämä Runebergin runoelma enimmäkseen on. Paljon ylistetään sankarikuolemaa, koska mikäpä olisi kauniimpaa kuin kuolla isänmaansa puolesta! Vaan mikä on se isänmaa? Kuten Lindholm jälkisanoissaan toteaa, Runebergin runoista voi saada käsityksen Venäjää vastaan taistelevasta Suomen armeijasta, joka Suomen lipun alla käy taistoon. Tämähän ei suinkaan pidä paikkaansa, vaan ruotsalaisethan tässä sotivat, olkoonkin että sotatantereena on alue, josta sittemmin tuli Suomi.
Selvää onkin, että vaikka runoelman sivuilla käydään todellisilla taistelutantereilla ja kohdataan runsas joukko historiallisia henkilöitä, Runeberg on silti kirjoittanut sotahistoriallisen dokumentin sijasta kansallishenkeä ja isänmaallisuutta lietsovan teoksen. Sen tärkeämpi konteksti on 1840-luvulla kuin vuosisadan alussa, olkoonkin että jälkeenpäin Vänrikki Stålia on luettu kenties totuuspohjaisempana kuin se on, tai ainakin se on vaikuttanut käsityksiin sodasta. Ja vaikuttanuthan tämä on: harvaa kirjaa on Suomen kouluissa niin paljon luettu kuin Vänrikki Stålin tarinoita. Vasta talvisodan jälkeen teoksen merkitys alkoi hiipua, sanoo Wikipedia.
1800-luvun puolella teos oli tärkein poliittinen runoteos, kirjoittaa Johan Wrede Suomen kirjallisuushistoriassa. Teoksessa pelastettiin kansallinen kunnia, sillä hävitty sota saadaan siinä näyttämään ruotsalaisen sotajohdon syyltä ja suomalaisten sotilaiden toimineen etevästi ja tappiossaankin ”korkeamman, historian ennalta määräämän sankarillisen päämäärän täyttävinä”. Teos sementoi Runebergin aseman kansallisrunoilijana.
Kannattaako Vänrikki Stålia sitten lukea enää 2020-luvulla? Henkilökohtaisesti se ei edusta sitä, mitä kirjallisuudelta tai runoudelta kaipaan. Luin kyllä kannesta kanteen, kun piti, mutta kirjallisilta arvoiltaan teos on makuuni tympeä kaikessa sankarikuolemafetisoinnissaan. Runoelman historiallista merkitystä ei kuitenkaan voi kiistää ja siksi voin nähdä, miksi joku tähän haluaisi tarttua vielä tänä päivänä. Jos ei Vänrikki Stålia enää kouluissa luetakaan, siihen runsaasti viittailevaa Tuntematonta sotilasta kyllä luetaan.
Jos siis mieli tekee nähdä, mitä aiemmat sukupolvet on kansakoulussa pakotettu lukemaan eikä nimenomaan hakemalla hae yli sadan vuoden takaista lukuelämystä, voin kyllä suositella tätä Juhani Lindholmin suomennosta: modernimpi kieli tekee lukukokemuksesta sujuvamman ja Lindholmin jälkikirjoitus tarjoaa samoihin kansiin asiaankuuluvaa taustoitusta ja kontekstia, ettei sitäkään tarvitse lähteä hakemaan muualta.
January 1, 2025
How to rate your national poet's work? One would have to consider the historical significance also, if you're so inclined.
It's a collection of poems, meant to mold, improve and create the Finnish national spirit in the 19th century. The translation that I read is archaic language, thus hard to parse. If I should be blunt, it's war propaganda written by a priest no less, with frequent references to "blood", and glorification of one's sacrifice, during the Finnish War. However, there are also beautiful descriptions of the Finnish landscapes and nature.
There are many reviews here, most likely from students, who are half-forced to read this and may seem to find it quite the simple-minded bore. It seems more like a trend to despise everything to do with Finnish national pride with the youth these days. It's not that I particularly enjoyed the read, but I'd suggest to take a more open mind on these topics and try to approach the material more thoughtfully, instead of stressing out about your home work deadlines and therefore crucifying the work - which seems to often be the case.
There are moments of true beauty here, although I'm not so sure that the Finnish translation from the original Swedish is entirely without its flaws - though I haven't read the original - and would be quite useless at such attempt - even more so than with the archaic Finnish.
One could've easily seen this is as suitable propaganda for the Finnish Reds as well, as it's significantly targeting the lowest ranks, but it didn't quite suit the purposes, being anti-Russian imperialism.
Overall, while sometimes I had no idea what's going on, I found the themes quite repetitive and transparent propaganda, which is of course what you'd like to do to reach the masses. I understand the importance the material had in its time and it's historically somewhat interesting to go through at least once. I'm sorry for the past generations who I hear had to learn the entire content by heart; it's not worth of such commitment.
Despite how the content obviously has deeply resonated with Finns for understandable reasons, I'd say the material fails to speak to the modern audiences due to our current interconnectedness, a plethora of technological advancements and to a degree more nuanced understanding of the world. That is not to say we might not need a bit of primal behavior and morale boost from "The Tales of Ensign Stål", if, knock on wood, the world were to become more unstable.
It's a collection of poems, meant to mold, improve and create the Finnish national spirit in the 19th century. The translation that I read is archaic language, thus hard to parse. If I should be blunt, it's war propaganda written by a priest no less, with frequent references to "blood", and glorification of one's sacrifice, during the Finnish War. However, there are also beautiful descriptions of the Finnish landscapes and nature.
There are many reviews here, most likely from students, who are half-forced to read this and may seem to find it quite the simple-minded bore. It seems more like a trend to despise everything to do with Finnish national pride with the youth these days. It's not that I particularly enjoyed the read, but I'd suggest to take a more open mind on these topics and try to approach the material more thoughtfully, instead of stressing out about your home work deadlines and therefore crucifying the work - which seems to often be the case.
There are moments of true beauty here, although I'm not so sure that the Finnish translation from the original Swedish is entirely without its flaws - though I haven't read the original - and would be quite useless at such attempt - even more so than with the archaic Finnish.
One could've easily seen this is as suitable propaganda for the Finnish Reds as well, as it's significantly targeting the lowest ranks, but it didn't quite suit the purposes, being anti-Russian imperialism.
Overall, while sometimes I had no idea what's going on, I found the themes quite repetitive and transparent propaganda, which is of course what you'd like to do to reach the masses. I understand the importance the material had in its time and it's historically somewhat interesting to go through at least once. I'm sorry for the past generations who I hear had to learn the entire content by heart; it's not worth of such commitment.
Despite how the content obviously has deeply resonated with Finns for understandable reasons, I'd say the material fails to speak to the modern audiences due to our current interconnectedness, a plethora of technological advancements and to a degree more nuanced understanding of the world. That is not to say we might not need a bit of primal behavior and morale boost from "The Tales of Ensign Stål", if, knock on wood, the world were to become more unstable.
December 29, 2018
I loved this, even though the translation is so bad it often lapses into puerile doggerel, e.g.
“Twas his last feat for certain
It was time to draw the curtain”
At other times there is a certain terse power, though – I liked the description of the ineffective General Klingspor:
“A double chin, a single eye, and less than half a heart”.
The reason I liked this so much is because it is a classic of Finnish literature and the subject matter, to my mind, is fascinating: the Russian invasion of Finland in 1809 which led to its severance from the Kingdom of Sweden. The anecdotes recorded here are many and varied, and by no means all are the records of stirring deeds of bravery on the battlefield. The Russians are treated surprisingly sympathetically, and there is an acknowledgement of the mistakes and shortcomings of some of the Swedo-Finns. At its best, the tales have real pathos and power, like the proud beggar boy whose father fell in battle, or the destitute old veteran and his encounter with a wealthy former comrade, or the old woman in the manor house taking a candle to the portraits of her fallen sons to bid them goodnight each evening.
My English copy was published in 1952 and is full of wonderful illustrations of snow clad battle scenes. If I could read it in the original Swedish I would certainly give it five stars; even with the execrable English translation, I enjoyed it hugely and read it all at one sitting.
“Twas his last feat for certain
It was time to draw the curtain”
At other times there is a certain terse power, though – I liked the description of the ineffective General Klingspor:
“A double chin, a single eye, and less than half a heart”.
The reason I liked this so much is because it is a classic of Finnish literature and the subject matter, to my mind, is fascinating: the Russian invasion of Finland in 1809 which led to its severance from the Kingdom of Sweden. The anecdotes recorded here are many and varied, and by no means all are the records of stirring deeds of bravery on the battlefield. The Russians are treated surprisingly sympathetically, and there is an acknowledgement of the mistakes and shortcomings of some of the Swedo-Finns. At its best, the tales have real pathos and power, like the proud beggar boy whose father fell in battle, or the destitute old veteran and his encounter with a wealthy former comrade, or the old woman in the manor house taking a candle to the portraits of her fallen sons to bid them goodnight each evening.
My English copy was published in 1952 and is full of wonderful illustrations of snow clad battle scenes. If I could read it in the original Swedish I would certainly give it five stars; even with the execrable English translation, I enjoyed it hugely and read it all at one sitting.
November 1, 2022
Kansallisrunoilijamme ehkä kuuluisin teos sisältää paitsi Maamme-laulun ja Porilasten marssin, myös tarinoita tuttujen nimien, kuten Lotta Svärd, Sven Tuuva ja olutmerkistä tutun Sandels, takaa.
Olihan siinä oma haasteensa lukea 1800-luvulla runomuotoon kirjoitettuja kertomuksia. Tällainen pitäisi tietysti lukea alkuperäiskielellä - varsinkin runoissa paljon on varmasti lost in translation - mutta Stoolin lukeminen ruotsiksi olisi ollut minulle kyllä aivan liian haasteellista. Hyvä kun suomeksi ymmärsi. Toiset runoista olivat koskettavia tai hauskoja, iso osa kuitenkin melko vaikeaselkoista sisältäen paljon vanhoja sanoja ja runokieltä.
Kirja alkaa siitä kun nuori ylioppilas, minä-kertoja, sanoo toistavansa vanhalta rintamamieheltä, vänrikki Stoolilta, kuulemansa sotajutut. Kirja koostuukin sitten yhteensä 35 runosta, jossa kussakin kerrotaan tarina jostakin Suomen sodassa (1808-1809) taistelleesta isänmaallisesta suomalaisesta. Osa ilmeisesti oikeita henkilöitä, osa Runebergin mielikuvituksesta temmattuja.
Kyllä kai jokaisen suomalaisen tulisi tämä joskus lukea. Voi kyllä olla, että koulussa olen otteita tästä joskus aiemmin lukenut.
Olihan siinä oma haasteensa lukea 1800-luvulla runomuotoon kirjoitettuja kertomuksia. Tällainen pitäisi tietysti lukea alkuperäiskielellä - varsinkin runoissa paljon on varmasti lost in translation - mutta Stoolin lukeminen ruotsiksi olisi ollut minulle kyllä aivan liian haasteellista. Hyvä kun suomeksi ymmärsi. Toiset runoista olivat koskettavia tai hauskoja, iso osa kuitenkin melko vaikeaselkoista sisältäen paljon vanhoja sanoja ja runokieltä.
Kirja alkaa siitä kun nuori ylioppilas, minä-kertoja, sanoo toistavansa vanhalta rintamamieheltä, vänrikki Stoolilta, kuulemansa sotajutut. Kirja koostuukin sitten yhteensä 35 runosta, jossa kussakin kerrotaan tarina jostakin Suomen sodassa (1808-1809) taistelleesta isänmaallisesta suomalaisesta. Osa ilmeisesti oikeita henkilöitä, osa Runebergin mielikuvituksesta temmattuja.
Kyllä kai jokaisen suomalaisen tulisi tämä joskus lukea. Voi kyllä olla, että koulussa olen otteita tästä joskus aiemmin lukenut.
April 27, 2023
Tää oli positiivinen yllätys. Toimi hyvin äänikirjana ja Juhani Lindholmin käännöstä oli mukava kuunnella. Erityiskiitos lopun taustatiedolle sekä kirjan että sodan historiasta. Ne antoivat näkökulmaa ja lisäsivät myös arvostustani kirjaa kohtaan.
Onhan tämä kansallismielinen ja sotamyönteinen kirja, mutta sitä osasin odottaakin. Tavallaan kansallismielisyys loi jopa kiinnostavaa ajankuvaa ja muistutti että nykyajan aatteet saattavat jonain päivänä tuntua ihan yhtä absurdeilta kuin sotahurmos tässä. Minulle tuli myös yllättävän paljon mieleen Tuntematon sotilas, vaikka tyyli ja muoto niin erilaiset ovatkin. Tuntemattoman tavoin tässäkin kirjassa kuvataan yksittäisiä ihmiskohtaloita lämmöllä ja paikoin myös humoristisesti. Kiinnostavaa oli myös, miten hyväntahtoisesti kirjassa suhtauduttiin Venäläisiin kaiken sotamielisyyden keskellä.
Kokonaisuutena siis oikein positiivinen luku/kuuntelukokemus. Tämän kokemuksen innoittamana voisin tutustua tarkemmin historiaan (kuunnellessa tulin hyvin tietoiseksi aukoista yleissivistyksessäni) ja myös jatkaa klassikkojen kuuntelua äänikirjoina; ihanaa miten äänikirjamuoto tuo muuten "vaikean" tuntuisia kirjoja helpommin lähestyttäviksi.
Onhan tämä kansallismielinen ja sotamyönteinen kirja, mutta sitä osasin odottaakin. Tavallaan kansallismielisyys loi jopa kiinnostavaa ajankuvaa ja muistutti että nykyajan aatteet saattavat jonain päivänä tuntua ihan yhtä absurdeilta kuin sotahurmos tässä. Minulle tuli myös yllättävän paljon mieleen Tuntematon sotilas, vaikka tyyli ja muoto niin erilaiset ovatkin. Tuntemattoman tavoin tässäkin kirjassa kuvataan yksittäisiä ihmiskohtaloita lämmöllä ja paikoin myös humoristisesti. Kiinnostavaa oli myös, miten hyväntahtoisesti kirjassa suhtauduttiin Venäläisiin kaiken sotamielisyyden keskellä.
Kokonaisuutena siis oikein positiivinen luku/kuuntelukokemus. Tämän kokemuksen innoittamana voisin tutustua tarkemmin historiaan (kuunnellessa tulin hyvin tietoiseksi aukoista yleissivistyksessäni) ja myös jatkaa klassikkojen kuuntelua äänikirjoina; ihanaa miten äänikirjamuoto tuo muuten "vaikean" tuntuisia kirjoja helpommin lähestyttäviksi.
August 3, 2022
Fänrik Ståhl's Sägner is a work of immense national importance in Finland, and to some extent in Sweden as well. The words of the Finnish national anthem are from here and some of the scenes described in this book are so iconic that they're engraved on the Finnish national psyche and culture and some of the phrases have become sayings. We all know about Sven Dufva, standing alone on the bridge defending it against wave after wave of enemy soldiers. All kids played out that scene back when I grew up. The book is nationalist beyond measure, and glorifying war, heroism and death, as in sacrificing your life for your country, stuff like that.
It unapologetically wallows in 19th century national romanticism and therefore, this book hasn't aged well, and needs to be seen in the light of that. Runeberg's book was, however, a brilliant tool in the Finnish national independence struggle during the 19th century, and as such its importance cannot be overstated.
It unapologetically wallows in 19th century national romanticism and therefore, this book hasn't aged well, and needs to be seen in the light of that. Runeberg's book was, however, a brilliant tool in the Finnish national independence struggle during the 19th century, and as such its importance cannot be overstated.
September 11, 2024
Päätin nyt sivistää itseäni tällä klassikolla, ja olen positiivisesti yllättynyt kokemuksesta.
Kieli ja sanavalinnat on kaunista, vaikkakin nykylukijalle vanhahtavaa. Onneksi sanojen tarkoituksen ymmärtää kontekstista, eikä se niin haittaa lukukokemusta. Erityisen viihdyttävää oli nähdä miten suomen kieltä voi vääntää ja kääntää, jotta se sopisi omiin tarkoituksiin.
Teoksen sisältö on selvästi kansallisromantiikan tuotosta. Verrattuna muihin tunnettuihin suomalaisiin sotateoksiin, Vänrikki Stool kaunistelee sotaa minkä ehtii. Mikä Runebergin mielestä oli sankarillista ja miehekästä, kuulostaa teoriassa omaan korvaan auttamattoman surulliselta. Paikoittain proosa on taas niin kaunista, että näen itsekin kirjoittajan tarkoituksen. Vaikka monta hyvää runoa löytyy, on myös niitä joiden lukeminen on työlästä.
Runokokoelma antaa erinomaisen käytännön kuvan kansallisromantiikan aikakaudesta, joten voisin suositella jo pelkästään sen perusteella.
Kieli ja sanavalinnat on kaunista, vaikkakin nykylukijalle vanhahtavaa. Onneksi sanojen tarkoituksen ymmärtää kontekstista, eikä se niin haittaa lukukokemusta. Erityisen viihdyttävää oli nähdä miten suomen kieltä voi vääntää ja kääntää, jotta se sopisi omiin tarkoituksiin.
Teoksen sisältö on selvästi kansallisromantiikan tuotosta. Verrattuna muihin tunnettuihin suomalaisiin sotateoksiin, Vänrikki Stool kaunistelee sotaa minkä ehtii. Mikä Runebergin mielestä oli sankarillista ja miehekästä, kuulostaa teoriassa omaan korvaan auttamattoman surulliselta. Paikoittain proosa on taas niin kaunista, että näen itsekin kirjoittajan tarkoituksen. Vaikka monta hyvää runoa löytyy, on myös niitä joiden lukeminen on työlästä.
Runokokoelma antaa erinomaisen käytännön kuvan kansallisromantiikan aikakaudesta, joten voisin suositella jo pelkästään sen perusteella.
Displaying 1 - 30 of 61 reviews