Unohdettujen kirja

Korento #3

by Anne-Maija Aalto

Vavahduttava tulevaisuuskuva maailmasta, jossa ihmisyys on vaarassa kadota. Palkitun, taidokkaasti kirjoitetun romaanisarjan päätös.

Julman, sortovaltaisen Unionin alueelta pakoon päässyt Mai on ollut kuukausia sijoitusleirillä, ilman tietoa rakastettunsa Satomin ja taakse jääneen perheensä kohtalosta. Viimein hän näkee vilauksen Satomista uutisissa. Satomin tilanne on epätoivoinen, hänen muistinsa on nollattu ihmistutkimuslaitoksessa. Kun Maille tarjoutuu mahdollisuus yrittää muuttaa tapahtumien vääjäämätöntä kulkua, hän tarttuu uhkayritykseen empimättä.

Vangitsevan jännittävä Unohdettujen kirja on jatkoa kirjoille Korento ja Mistä valo pääsee sisään, joka sai Finlandia-palkinnon.

Genres: Science Fiction, Young Adult, Dystopia, Romance

460 pages, Hardcover

First published October 15, 2024

Reviews

[Sara · Rating 4 out of 5]

4,5 tähteä

Riipaiseva, koskettava, lohduton jatko Satomin ja Main tarinalle. Vaikka pidinkin Aallon tavasta punoa tarinan jokainen lanka täyteen merkityksiä, luoda vahva tunnesidos, tuoda valoa synkkienkin hetkien keskelle, Unohdettujen kirja tuntui paikoitellen raskaalta luettavalta. Pitkälti tästä syystä lukeminen venyi, koska Unohdettujen kirjan kanssa ei tuntunut oikealta rentoutua sohvan nurkassa vaan upota tarinaan pala palalta, hienotunteisesti. Alku veti nopeasti mukaansa, mutta sävy muuttuu tarinan aikana kun tapahtumia kuvaillaan molempien päähenkilöiden näkökulmista, osittain samoja tapahtumia tarkastellen vain eri suunnasta. Toisaalta pidin kovasti siitä, että sain tarkastella maailmaa nyt molempien silmin, rinnatusten, sillä tunnuin saavan paremman otteen niin Main kuin Satominkin tunteista ja tuskasta. Aalto on ehdottomasti parhaimmillaan merkityksellisyyksien löytämisessä, kuvaillessaan asiat rehellisesti ja tunteita kaihtamatta.

Tapahtumat eivät olleet varsinaisesti yllättäviä, - vaikka yhdessä näkökulman vaihdoksessa järkytyin, mihin toinen hahmoistamme jäi - vaan ne tuntuivat luontevalta jatkolta kaikelle sille, mitä tapahtui jo Korennon aikana. Ennen kaikkea tunnen oikeasti saaneeni ehyen tarinan, vaikka moni asia jääkin mainitsematta tai pimeän verhon taakse, vain tulkittavaksi rivien välistä. On kuitenkin rehellisesti myönnettävä, että trilogian tummat sävyt tekevät toki tarinasta todentuntuisen, onhan tässäkin maailmassa samankaltaisia ihmiskohtaloita ja korruptoituneita johtajia, että aina vain synkkenevän. Ulkokansalaisuus, komentajien kaltoinkohdellut nymfit, muistojen muuntelu, kansan alistaminen vallanpitäjien ikeen alle tuntuvat moukarin iskuilta toisensa jälkeen.

Tarinan huipentumana Unohdettujen kirja ei ole vain synkkyyttä, vaan valoa pääsee verhojenkin läpi.

[Taru · Rating 5 out of 5]

Rakastin jokaista hetkeä, jonka sain viettää Satomin ja Main kanssa. En ois voinu kuvitellakaan upeampaa loppua tälle tarinalle. Vaikka samaan aikaan jäi haikeus, että sarja loppuu, tuntuu myös siltä, että kaikki tärkeä on sanottu ja tarina on kerrottu. Kirjan kieli on kaunista, kuten aiemmissakin osissa. Maailma on rakennettu niin aidoksi, että se tuntuu todelta.

Satomi ja Mai, teitä tulee ikävä <3

[Tupu · Rating 4 out of 5]

3,5 * Trilogian odotettu päätösosa. Hieman häiritsi mielleyhtymät Handmaid's tale- sarjaan. Muuten yhtä kaunista kuvaavaa ja vahvaa tekstiä ekologisesti ja yhteiskuntakriittisesti kuin aiemmissa osissa.

[meri · Rating 4 out of 5]

ihana, hirveä, upea, vetävä.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Anne-Maija Aalto aloitti dystopiatrilogiansa Korento -romaanilla – olkoonkin, että siinä vaiheessa ei tainnut vielä olla ajatusta trilogiasta. Aalto halusi vain kirjoittaa kahdesta nuoresta naisesta eristyksissä suljetulla saarella. Kirjalle ei ollut tarkoitus tulla jatkoa, mutta Aalto halusi pysyä tarinan maailmassa. Tulos oli Mistä valo pääsee sisään , lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla palkittu jatko-osa Main ja Satomin tarinalle.

Molemmat aiemmista tarinoista sijoittuvat pääasiassa Itäisten Kauppaliittojen Unionin alueelle, erityisesti pienemmälle saarelle, joka on Japani merenpinnan merkittävän nousun jälkeen. Japanilaiset ovat unionissa ulkokansalaisia, joilla ei ole täysiä kansalaisoikeuksia. Kirjassa on Orjattaresi-henkistä tunnelmaa, sillä nuoret naiset kelpaavat kyllä mainiosti nymfeiksi, siis käytännössä seksiorjiksi. Kirjoissa puhuttiin myös mertentakaisesta mantereesta, jossa asiat ovat paremmin. Kolmannessa kirjassa on nyt aika matkustaa sinne.

Mai on päässyt pakoon Itäisten Kauppaliittojen Unionista. Satomin piti tulla mukana, mutta pako ei onnistunut, joten nyt Mai on yksin pakolaisleirillä sopeutumassa uuteen elämäntapaan vapaassa ja yltäkylläisessä maailmassa Unionin ahdingon jälkeen. Samaan aikaan Satomin tilanne on heikko: hänen muistinsa on nollattu kokeellisessa tutkimuksessa ja nyt hän on tyytyväisenä saman komentaja Rafikovin nymfinä, jonka palveluksessa Maikin on ollut. Pystyykö Mai pelastamaan rakkaimpansa?

Eipä tämäkään mikään iloinen kirja ole. Edeltäjiensä tapaan Unohdettujen kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta ihan nuorimmille lukijoille en tätä tarjoaisi – kohderyhmä on kuitenkin enemmän nuorissa aikuisissa. Maailma on edelleen kiehtova, joskin sarjan alkupään tunnelma oli kiehtovampi. Aalto oli sikäli oikeilla jäljillä, että entinen Japani oli kiinnostavampi ympäristö kuin tämä mertentakainen manner. Niinpä tässäkin kirjassa vietetään paljon aikaa tarkastellen tapahtumia Satomin näkökulmasta Unionin romahduksen keskellä.

Trilogia muodostaa oikein hienon kokonaisuuden ja on Orjattaresi-henkisen dystopiascifin ystäville oikein mainiota luettavaa.

[Kristina · Rating 5 out of 5]

mitä parhain lopetus vielä paremmalle sarjalle. tbh vähän dissappinting ku kukaan ei kuollu eikä ollu mitään dramaattista loppua. paitsi siis vallankumous ja sillee mut.. onnellinen loppu kuitenki!
olin viimeset kaks viikkoo täysin tän ja mvps lumoissa koska nää vaan vetää mukaansa ja pitää otteessaan. RAKASTAN anne-maijan kirjotustyyliä ja NAISET HAHMOT RAKKAUS JA SE MAAIILMAAA JA ALEKSEI JA MARIJA EENKESTÄÄ rakastin marijaa miksei sitä ollu enemmän täs. ihan tyhmää et satomilta otettiin ihmisyys ja ajatukset pois mut sit noni vapaus, amerikkaan loppu hyvin kaikki hyvin! MUTTA siis olihan sillä nyt muistoja jotenki ja tunteita mut niinku girliellä on just vuosien traumat vaikka mistä?!
suosikki hahmot oli marija ja mai. MUSTA main tää limbo oli ihan epäselvä! MITENNIIN VUOSIA?
ylipäätään, parasta kirjotusta tähän mennessä, juoni on perus dystopiasarjan lopetus, tykkäsin oikeestaan ylipäätään mvps:stä enemmän. haluisin lukee semmosen mis se sarja loppuu ja kaikki kuolee ja maailma pysyy yhtä katkerana.(ainii poppy war, mun lemppari kauhutarina)

[Booksheltie · Rating 5 out of 5]

Tämä on kyllä varmaan mun lempi trilogia, tästä paremmaksi on vaikea enää päästä!😍
Trilogian viimeinen osakin ansaitsee minulta viisi tähteä. Tässä teoksessa pääsin jotenkin kirjan maailmaan sisälle vielä paremmin kuin aikaisemmissa, teki mieli lukea teos alusta alkaen yhdeltä istumalta.
Tässä teoksessa Main ja Satomin henkilöhahmot on rakennettu todella hyvin, ja hahmoihin pystyy uppoutumaan toden teolla. Muutenkin trilogian hahmot ovat hyvin moniulotteisia, mutta tässä teoksessa se korostuu hahmoissa entisestään.
Viimeiset 50 sivua eivät olleet lemppareitani, mutta lopetus oli ihana, vaikka vaikuttikin ehkä hieman liian nopeasti kerrotulta. Kirja oli kuitenkin kokonaisuudessaan niin hyvä, että ansaitsee heittämällä 5 tähteä!🤩

[Jutta · Rating 4 out of 5]

Pidin enemmän trilogian edeltävistä osista, ja taisin antaa viisi tähteä kummallekin. Pidin tästäkin paljon, mutta tämä oli raskaampaa luettavaa. Olisin toivonut ehkä jotakin dramaattisempaa loppuratkaisua. Hieman häiritsi myös se, että luvut olivat tosi lyhyitä ja kertoja vaihtui koko ajan. Tuli jotenkin levoton olo, kun piti keskittyä kahteen eri tarinaan koko ajan - olkoonkin, että ne liittyivät toisiinsa. Kieli tässä on kaunista kuten aiemmissakin osissa, ja tarinan kokonaisuus kantaa hienosti. Huikean hyvä ollakseen kotimainen. Toivottavasti nämä saavat huomiota ulkomaillakin.

[Linnea · Rating 5 out of 5]

5 ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Siis odotin tätä vikaa osaa rehellisesti melkein vuoden ennen kuin se julkaistiin. Ja tää ei kyllä pettänyt. Niin kaunis kerronta, rakastan Anne-Maijan kirjoitustyyliä ja kuinka hän tekee normaaleistakin sanoista kauniita. Satomin ja Main tarina sai upean päätöksen tässä kirjassa ja se sai tirauttamaan parin kyyneleenkin.

Suosittelisin tosi paljon ainakin sci-fin ystäville tätä koko trilogiaa, mutta myös niille jotka haluaa sydäntäraastavan ja kauniin tarinan luettavaksi. Kolme kirjaa saattaa kuulostaa paljolta ja urakalta mutta nää on tosi nopeatempoisia lyhyiden lukujen vuoksi. Tuntui siltä että edistyy! Niin upea kaikin puolin 🩷

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Trilogian jokaisessa osassa olen eniten nauttinut Aallon runollisesta, kauniista, virtailevasta kielestä. Juonta olisi ollut varaa tiivistää.

Satomin ja Main tarina tulee päätökseensä. Hiekka-aavikko vaihtuu taas mereen, muistot palautuvat vähitellen, oikeus voittaa ja majakassa tuikkii rakkauden tuli.

[Saana · Rating 4 out of 5]

Hieno ja ajankohtainen teos. Tarina jatkuu luontevasti Aallon upealla tavalla kirjoittaa.
Välillä kirja oli epämukava, mutta vain siksi, että se herätti ajattelemaan. Se haastoi meidän ajatteluamme ja sopii tähän maailmantilanteeseen valitettavan hyvin.
Tämän kirjan soisi jokaisen lukevan.

[emi · Rating 5 out of 5]

koskettava lopetus satomin ja main tarinalle♡

[Heidi · Rating 5 out of 5]

5-

[Sara · Rating 3 out of 5]

Vähän melankolinen, ehkä siksi että nämä tapahtumat voivat olla totta jossain puolella maailmaa, juuri nyt. Kieli oli tavattoman kaunista ja sisälsi paljon tuoreita aforismeja.

[Suvi · Rating 5 out of 5]

hittaa

[Taava Saukkonen · Rating 4 out of 5]

Melkein kaiken kirjoitin jo ensimmäisen osan arvosteluun, mutta tästä kolmannesta pidin vähän aiempia osia enemmän. Tässä oli yksi juonenkäänne, joka on mielestäni neljän tähden arvoinen, ja tokihan trilogian loppuun saamisesta tulee hyvä fiilis. Ihan okei kirjasarja.

[Krista · Rating 3 out of 5]

Sarjan ensimmäinen osa, "Korento", oli ehdottomasti sarjan paras. Loppua kohti tuli vähän liian "Orjattaresi"-fiilikset. "Unohdettujen kirja" ei silti missään tapauksessa ole huono kirja, mutta ei itselleni oikein napannut samalla tavalla kuin edelliset osat.