Myrskyluodon Maija

Myrskyluodon Maija #1-3

by Anni Blomqvist, Björn-Christer Lindgren (translator), Liisa Ryömä (translator)

Maija kasvaa saaristolaiskodin turvallisessa mutta ankarassa ilmapiirissä. Lapset tottuvat pienestä pitäen kovaan työhön, ja vanhempien sana on laki. Ajan tavan mukaan Maijan mielipidettä ei kysytä silloinkaan, kun hänet luvataan Kala-Erkerin Jannelle vaimoksi. Maijan ja Jannen uusi koti rakennetaan tulisijaa myöten itse kaukaiselle Myrskyluodolle. Työntäyteiset päivät kuluvat nopeasti, ja pariskunnan välinen rakkaus ja luottamus kasvavat kuin huomaamatta. Elämä meren naapurina opettaa nöyryyttä ja vahvuutta. Lapsellisesta nuoresta tytöstä kasvaa vähitellen oikea saariston nainen, voimakas ja sitkeä. 1800-luvun saaristolaiselämä on ankaraa, mutta Maijan tarinassa on myös karua kauneutta ja lämpöä. Elämä on yksinkertaista, arjen ilot ovat pieniä ja konkreettisia. Lasten varttuminen, arkinen työ ja saariston turvallinen yhteisö tuovat voimaa, jonka varassa jaksetaan myös surun hetket. Anni Blomqvist kertoo Maijan tarinan lämmöllä, turhia konstailematta. Kirjan rauhallinen tunnelma ja lempeä huumori jättävät lukijalleen kotoisan olon. Myrskyluodon Maija on tarina ihmisen ja luonnon alkuperäisestä yhteydestä, joka nykypäivän ihmiseltä on unohtumassa.

Kirjassa on yksissä kansissa rakastetun saaristolaissarjan kolme ensimmäistä osaa: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä ja Maija.

Genres: Fiction

443 pages, Hardcover

First published January 1, 1970

Reviews

[Hanna Huhdanmäki · Rating 2 out of 5]

tuli ihan vainoharhainen olo kun huomasi muilta lukijoilta viistähtiä viistähden perään, että oonkohan mä edes lukenut samaa kirjaa vai oonko vaan jotenkin tyhmä sekä ymmärtämätön

vai lähdinkö tähän vaan liian vaaleanpunaisilla laseilla leffan nähtyäni, ja kun en kohdannutkaan pakahduttavan tasavertaista rakkaustarinaa ja feminististä vapautuneisuutta niin pettymykseksihän se sitten muljahti

käteen ei jäänyt saaristoromantiikkaa, ainoastaan hiton paha olo siitä millaista oli olla nainen noina aikoina (miten ei voi uskaltaa keneltäkään kysyä mitään, oliko se oikeasti tuollaista vai onko maija vaan urpo?!?!!?)

[Matti · Rating 4 out of 5]

Elämisen meininkiä ulkosaaristossa.
Hieno kirjahan tämä on, ei siinä mitään. Hieman kuitenkin dialogi tökkii ja vaikuttaa teennäiseltä etenkin nuorten keskustellessa keskenään. Monesti myös tulee tunne että kirja on kirjoitettu perinnetiedoksi, kun jokainen maatalon työvaihe kuvaillaan piinaavan tarkasti ja joka ikinen käytettävän työkalun osakin luetellaan.
Silti päähenkilöt ovat erittäin eläviä ja heidän elämäänsä huomaa seuraavansa henki kurkussa. Vaikka ei heille sen kummempia tapahdukaan. Tai toki tapahtuu, mutta juoni piileekin juuri siinä että kirja on arkisen elämän kuvaus, ja varsin onnistunut sellainen.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Ihana ihana saaristo! Lempipaikkani maailmassa! Mutta tarinana tylsä ja yksinkertaisesti kirjoitettu. Kirjassa kuvataan - sinänsä ansiokkaasti - paljon sen aikaisia maatalon töitä ja kodin askareita, sekä kerrotaan muinaisista uskomuksista, mutta aiheesta olisi varmasti saanut paljon enemmänkin irti. Dramaattisistakin juonenkäänteistä on onnistuttu kertomaan kovin latteasti. Myös Maijan ja Jannen tarina viipyilee liikaa, ja on turhan häveliäs. Kirja käykin paremmin historiikiksi kuin juonivetoiseksi romaaniksi. Myös saariston ihanaa luontoa olisi voinut kuvata elävämmin (kun kerrankin saaristosta kirjoitetaan). Aiheena siis mielenkiintoinen, mutta tekstistä olisi saanut paljon mielenkiintoisemman, kuvailevamman ja syvemmänkin.

Lapsena tuijotin TV:stä Maijasta kertovaa TV-sarjaa, Mårtensonin musiikki on kaikille tuttu, ja teatterissakin olen nähnyt tästä pari tulkintaa. Ja olihan meidän häävalssimmekin 22 vuoden takaa juuri Maijan ja Jannen häävalssi. Mutta nyt vasta tartuin kirjaan. Tässä niteessä oli vain osat 1-3, pitänee jossain vaiheessa etsiä loputkin osat käsiini.

Kirja oli tasapaksuisuudessaan pieni pettymys, ottaen huomioon hahmon tunnettavuuden sekä kaiken sen potentiaalin mitä saaristosta olisi voinut kertoa. Kirja on herttainen kuvaus kouluttamattoman, kokemattoman tytön matkasta kalastajan vaimoksi ulkoluodolle. Olisin kuitenkin kaivannut tapahtumiin lisää syvyyttä. Yleensä sankaritar on reipas ja nokkela, Maija oli yksinkertainen itkupilli. Sinänsä ihan ok että kirjoitetaan sellaisistakin ihmisistä, mutta draaman kaari jäi siinä sivussa vähän heikoksi.

Toki kirjassa kerrotaan miten lapsi synnytetään vailla kummempaa tietoa, neuvolapalveluita tai kätilöä ulkoluodolla. Ja tuskin nykynainen viihtyisi kovin kauaa yksin pienten lasten kanssa ilman seuraa, nettiä ja kännyköitä kaukana yksinäisellä saarella miestä mereltä odotellen. Siitä hatunnosto tietysti Maijalle. Minulle ei tosin koskaan oikein selvinnyt miksi niin ulkomerelle piti lähteä asumaan, eikö kalaa olisi tullut lähempääkin.

”Myrskyluodon Maija on kuin paluu hyvää tekevään yksinkertaisuuteen.”
- Turun Sanomat -

Vähän liian yksinkertaista kuitenkin minun makuuni. Yksinkertaisestakin elämästä saisi kirjoitettua moniulotteisen tarinan. Kotitöiden luettelemisen sijaan kaipasin draaman kaarta, luontokuvausta, syviä tunteita.

[Harri Kaunisto · Rating 2 out of 5]

Luettu koostekirja jossa oli kaikki osat . Lyhyesti entistä kustannustoimittaa mukaillen: "Muistiinpanot tuli jo, koska tulee juttu ?"
Lehmä kuoli , lapsi kuoli , vene kaatui. Miestä ei ole, ruokaa ei ole. Realistinen elämänkuvaus mutta tapahtumien muotoilu kirjaksi on jäänyt kesken. Nuori Maija elää loppumattoman työn ja vastoinkäymisten elämää. Siten hypätään 20 vuotta eteenpäin . Janne hukkui , hautajaisista ei mitään puhuttu. Lapsi syntyy keskosena tähän. Taas 20 vuotta lapsi nyt nainen Johanna lähtee Amerikkaan. Päätalon ihmiset uupui korvessa Maijan näkee nälkää luodolla.
Kenelle. Jos joku luulee, että ennen oli elämä paremmin kuin nyt, niin sille. Åke Lindman filmiä varten uudelleen keksi jonkin verran tarina kaaria. Kerrankin voi suositella että katso elokuva ensin ja siirry kirjaan sitten vasta.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Realistista kuvausta ajan oloista ja arvoista. Hyvät henkilöt. Ei rellestä suruilla eikä iloilla. Onnistunut maisemamaalaus. Hyvin osuvaa kansankuvausta.