Sapfo eli, opetti ja kirjoitti 600-luvulla eKr. Lesboksen saarella Vähän Aasian rannikolla. Hänen tuotannostaan on säilynyt pääasiassa katkelmia, täydellisenä ei monikaan runo. Tästä huolimatta häntä pidetään Hellaan ja koko antiikin suurimpana lyyrikkona. Ja totta on, että rakkauden, eroottisen intohimon laulajana hänelle ei löydy vertaista – ei vielä tänäkään päivänä. Iltatähti, häälaulu sisältää kaikki Sapfon säilyneet tekstit Pentti Saarikosken nautittavina suomennoksina.
Work of Greek lyric poet Sappho, noted for its passionate and erotic celebration of the beauty of young women and men, after flourit circa 600 BC and survives only in fragments.
Ancient history poetry texts associate Sappho (Σαπφώ or Ψάπφω) sometimes with the city of Mytilene or suppose her birth in Eresos, another city, sometime between 630 BC and 612 BC. She died around 570 BC. People throughout antiquity well knew and greatly admired the bulk, now lost, but her immense reputation endured.
vanhinta kirjallisuutta mitä oon ikinä lukenu ja vaikka nää onki vaan palasia alkuperäsistä, niin jotenki kiehtovaa miten kaukaa menneisyydestä näiden runojen sisältämät ajatukset on kulkeutunu. osa säkeistä tuntu myös tosi päiväkirjamaisilta, mikä oli kiinnostavaa. en osaa antaa mitään tähtiarviota, mut todella kaunis teos, vaikka myös hämmentävä.
täs oli tosi paljon kaunista ja puhuttelevaa. paljon myös hämmentävää. jotenkin upeeta miten teksti on säilynyt läpi ajan. ja jotenki sekin on mielenkiintoista miten sitä on koottu kuin palapeliä, josta puuttuu osa paloista.
luin tätä idyllisissä olosuhteissa kukkien ja auringon ympäröimänä. kaunis, tarkka ja yllättäväkin teos! tykkäsin jopa enemmän mitä ajattelin ennen lukemista, ja voisin palata tähän joskus myöhemmin. ♡
PS. uskon, että Lyyti-fanit olis tosiaan tän kohderyhmää. Purppurakauppias-biisissä on ainakin lainaus yhteen runoista ;)
Sapfon runoista on säästynyt vain palasia, jotka oli koottu tähän teokseen. Puuttuvat osat tekivät runoista fragmentaalisia, toisaalta se vaati täyttämään aukkoja itse omalla mielukuvituksella ja toisaalta taas se sai runot vaikuttamaan paikoitellen enemmän modernilta nykyrunoudelta. Jotkut säkeet olivat todella puhuttelevia ja ne kutsuivat pysähtymään äärelleen. Miten joku runon säe, joka on kirjoitettu niin kauan aikaa sitten, pieni osanen suuremmasta kokonaisuudesta voi mennä niin ihon alle. Oli myös hauska pohtia, mitä kaikkea mahdollista alkuperäisessä kokonaisessa runossa on ollut. Sitä emme saa ikinä tietää, valitettavasti. Silti nämäkin säilyneet palaset olivat kauniita ja väkeviä. En odottanut tämän tekevän näin suurta vaikutusta, mutta Sapfon runot nousivat suoraan lempirunojeni kärkeen. Sapfo 🫶
parasta oikein vanhojen tekstien lukemisessa on se, että saa aina vaan lisää todisteita siitä, kuinka samanlainen ihmiskokemus lopulta on paikasta ja vuosikymmenestä, vuosisadasta tai vuosituhannesta riippumatta. harmi, että niin monesta runosta on jäljellä enää vain pieni palanen. tuntuu melkeinpä, että pitää lukea lisää sapfoa, että tästäkin teoksesta sais enemmän irti.
En tiedä merkkaako ihmiset tänne lukemiaan runoja ja näytelmiä, vai vaan romaanit / tietokirjat / esseet? Ajattelin nyt alkaa tallettamaan tänne kaikenlaista.
Sapfo on ihana ja tärkeä. Saarikosken suomennoksissa kiehtoo arvoituksellisuus. Millaisia runot olisivat kokonaan säilyneinä? Tieto siitä että suurimmasta osasta runoja on säilynyt vain katkelmia kiehtoo. Aukkoisuus jättää tilaa assosiaatioille, mielessäni täydennän runoa.
Fascinating book. Most of the "poems" are just lonely verses, as only a few of Sapfo's poems have been fully recovered. Reading this book is like making a puzzle with missing pieces: you never get the whole picture, but you can have a hunch of what it might look like.
Joitakin ilmeisesti kiehtoo näiden runojen fragmentaarisuus, mutta mulle se ei tarjonnut mitään. Tuntuu jopa vähän hassulta, että niin pienillä, irrallisilla pätkillä – esim. "tyttö jolla on kaunis ääni" (65) – on niin huomattava arvo, että niitä käännetään ja tutkitaan yhä. Ymmärrän tämän historian tutkimuksen kannalta, kirjallisuuden en niinkään. Toisaalta enhän mä mikään ammattilainen kirjallisuudessakaan ole.
Teoksessa on kyllä paljon nättejä runoja ja niiden osia: "Minä rakastan aurinkoa, kauneutta, se on minun osani täällä" (54). Osa runoista tuntuu lähes päiväkirjamaisilta kuvauksilta eri ihmisistä: "ilkeämpää ihmistä en ole tavannut kuin sinä / Iranna" (53). Toisin kuin Homeroksen eepoksissa, näissä runoissa kirjailijan persoona on kuvioissa, mikä ilmenee esimerkiksi puhujan vanhenemiseen viittaamisessa. Myös muihin aikalaisiin ja henkilökohtaisiin tuttuihin viittaaminen edellyttää kirjailijan henkilökohtaisen persoonan olemassaoloa tekstissä ja reaalimaailmassa.
Tästä en saanut juuri ollenkaan irti, varmaan sillä en ole harjaantunut runouden lukija, mutta varmasti myös tekstien iän ja sen myötä sen fragmenttisuuden vuoksi.
Tiedän et se oli tarkotuksella päiväkirjamainen ja kieliopillisesti väärä mut se kielioppi häiritsi kyl liikaa. Oli vaikee saada selvää mitä se tarkotti jollain asioilla tai sulkumerkeillä mut se on runoutta🤷♀️. Monet runot oli vaan yhen lauseen pituisia mut se tais olla koska tosi moni sen runo on kadonnu. Vaan fragmentteja sapphon runoista on säilyny mikä on aik surullista. Tämmönen runous ei oo ihan mun juttu
3,5 ★ Read poems from Sappho is fascinating and interesting and some poems were beautiful but unfortunately a large parts were just fragments. Thus those remained unclear. Although it added some kind of mystery and made it felt like puzzle. Pity they did not survive as a whole, otherwise it was great to get to know Sappho's poems in Ancient time.
tää on nyt mun toinen versio suomennoksista mitä oon lukenut sapfon runoista. todella kauniita nämäkin versiot!! toisessa suomennoksessa kuitenkin osa on parempia, mutta oli myös kiva lukea tämä, sillä tässä oli monia uusia!! yleisesti sapfon runot on todella kauniita ja harmillista, että niistä on säilynyt niin vähän mitä on <3
I’ve decided not to rate poetry, since there is no good or bad poetry, just different writers and interpretations. But oh my these were beautifully written<3 Sappho has my heart for now on and I wish that more of her work was translated or even survived to this day.
Teki hyvää ihmiselle. Fragmentaarisuus toi uusia tulkintakerroksia tekstiin. Tätä pystyi lukemaan nykyaikaisena runoteoksena ja samaan aikaan oman aikansa tekstien kokoelmana.