Vaeltavat vainajat

Mortuí non silent #2

by Sari Rainio, Juha Rautaheimo

On maaliskuinen aamuyö vuonna 2010. Rikoskonstaapelit Minna Perkola ja Tommi Pohjalainen seisovat Tattarisuolla ja katselevat edessään seisovaa asuntovaunua. Hyytävässä yössä satelee hiljalleen lunta, asuntoauton avonaisessa oviaukossa retkottaa verinen ruumis.

Ensimmäinen vainajaan liittyvä mysteeri hämmentää poliiseja jo ennen kuin aamu ehtii valjeta: miten on mahdollista, että kymmenen vuotta sitten kuollut ihminen makaa nyt puukotettuna Tattarisuolla? Kuka loppujen lopuksi oli tämä erakon elämää viettänyt keski-ikäinen mies?

Kun rikosylikonstaapeli Ville Karilan luotsaama murharyhmä alkaa oikeuslääkäri Viola Kaarion avulla selvittää suorasukaiselta ryöstömurhalta vaikuttavaa rikosta, paljastuu sen taustalta vähitellen vuosikymmenien takainen tragedia, joka herättää henkiin myös Karilan omat nuoruusmuistot.

Mortui non silent -sarjan toisessa osassa seurataan rikostutkinnan lisäksi verkon kiristymistä sarjan ensimmäisessä osassa esiintyneen vaarallisen auervaaran, Tapani Hellevirran ympärille. Onko paha vihdoin saamassa palkkansa ja auervaara kohtaamassa tekojensa seuraukset?

Genres: Audiobook, Crime, Fiction, Finnish Literature, Mystery

476 pages, Hardcover

First published January 1, 2022

Reviews

[Mari / 1001 kirjaa · Rating 5 out of 5]

En vaan voi olla antamatta tälle viittä tähteä! Järjettömän viihdyttävä ja koukuttava dekkari, jossa on jo ensimmäisestä osasta tutut elementit, mutta ehkä jopa vielä vahvempi kokonaisuus.

Rakastan miten tämä sarja ottaa genrestään kaiken ilon irti ja viittaa toistuvasti ja hauskasti vanhoihin salapoliisikirjoihin ja -tv-sarjoihin. Juoni koukutti ja oli riittävän uskottava, Pikku Naantalin miljöö oli minulle entuudestaan ihan vieras mutta ihastuin siihenkin. Aivan erityisen kiitoksen annan siitä, miten kirjassa kuvataan ystävyyttä eri ikäisten ja eri sukupuolta olevien hahmojen välillä - sellaista kerrontaa ei kirjallisuudessa liiaksi ole.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Hiipivää ja tunnelmoivaa dekkarin kaavussa vaeltavaa shakespeare-tragediaa! Mietin tätä lukieassani ylipäätään dekkareita, että miksi tykkään niistä, ja miksi toisaalta en? Tavallaan haluan päästä jonnekin sellaisiin fiiliksiin, joita koin katsoessani poliisisarjoja lapsena: hauskoja hahmoja, jotka pyrkivät ratkaisemaan erikoisia arvoituksia, ja samalla sekoilevat enemmän tai vähemmän työssään ja elämässään koska ovat ihmisiä. Toisaalta myös on kiva yrittää päässään ratkaista tarinaa, ja myös on kiva tulla hämätyksi. Pidin tästä, mutta taas jätettiin roikkumaan yksi ekasta osasta kantava jännite, jota joudun sitten odottamaan seuraavaan osaan 😀

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Eka osa oli erinomainen, ja varmaankin siitä syntyneiden odotusten vuoksi tämä oli hienoinen pettymys - mutta kelpo dekkari kuitenkin! Tämä sopii perinteisen ja perinpohjaisen poliisityön faneille.

[Pekka Mukkala · Rating 5 out of 5]

Vaeltavat vainajat on kirjoittajaipari Juha Rautaheimon ja Sari Rainion toinen dekkari. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, sillä toinen kirjoittajista on kokenut poliisi ja toinen on kustannustoimittaja. Tarinassa on erittäin todentuntuisia kohtia, joita on vaikea kirjoittaa, jos ei ole asiasta omakohtaista tietoa. Kun tähän lisätään päähenkilöiden hyvät kuvaukset ja lopputuloksen yllätyksellisyys, on käsillä hyvä dekkari, jota on miellyttävä lukea. Helsinki-kuvaus on myös mainiota, jopa yllättävän tarkkaa. Kirjasarjan kannattaa aloittaa Vainajat eivät vaikene teoksesta, koska toisen teoksen päätapahtumien rinnalla kuljetetaan toista rikosta, joka aukeaa helpommin, jos on lukenut ensimmäisen kirjan. Mortui non silent- dekkarisarja saa jatkoa ja sitä kannattaa todella odottaa. Pisteet 10/10.

[mooma · Rating 5 out of 5]

Jonnekin 4,5-5 tähden hujakoille tää menee. Tosi hyvä! Jopa siis parempi kuin eka osa. Eka hätkähdin tän pituutta, mut ei tässä juurikaan mitään ylimääräistä ollut. Taas äänikirjan lukijoille plussaa. Ihana tunnelma. Edelleen murharyhmän välit lämpimät ja välillä tuli naurettua näiden jutuille huolella. 70-luvun tulipalo ja sitä seuranneet tapahtumat taas olis voinut särkeä sydämen. Ja ihan loistava loppu. Jotenkin upposi kyl tosi hyvin!

[Tytti Hirvonen · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin ja viihdyin tämän parissa. Tunnelma sekä lempeä ja hyväksyvä tapa katsoa asioita tekivät taas vaikutuksen.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

4½⭐

[Kirsi Vatanen · Rating 4 out of 5]

Kelpo dekkari. Ehkä hieman liian pitkä.
Tykkään lukea entisajan Helsingistä kertovia tarinoita murhalla tai ilman.

[Tiina Mahlamäki · Rating 3 out of 5]

Vanhan ajan cosy crime -dekkari, joka sijoittuu nykypäivään, mutta nykypäivän tilanteeseen (ja murhaan) löytyvät syyt 1980-luvulta. Monimutkainen juonikuvio rakentuu kokonaiseksi palapeliksi, joitain paloja saattaa jäädä ylikin.

[Tupu · Rating 4 out of 5]

Ensimmäistä osaa parempi. Syvensi henkilöhahmoja. Henkilöhahmot puutteineen inhimillisiä. Tarina oli traaginen loppuun asti. Seuraavaa osaa odotellessa :)

[Pekka Mukkala · Rating 5 out of 5]

Vaeltavat vainajat on kirjoittajaipari Juha Rautaheimon ja Sari Rainion toinen dekkari. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, sillä toinen kirjoittajista on kokenut poliisi ja toinen on kustannustoimittaja. Tarinassa on erittäin todentuntuisia kohtia, joita on vaikea kirjoittaa, jos ei ole asiasta omakohtaista tietoa. Kun tähän lisätään päähenkilöiden hyvät kuvaukset ja lopputuloksen yllätyksellisyys, on käsillä hyvä dekkari, jota on miellyttävä lukea. Helsinki-kuvaus on myös mainiota, jopa yllättävän tarkkaa. Kirjasarjan kannattaa aloittaa Vainajat eivät vaikene teoksesta, koska toisen teoksen päätapahtumien rinnalla kuljetetaan toista rikosta, joka aukeaa helpommin, jos on lukenut ensimmäisen kirjan. Mortui non silent- dekkarisarja saa jatkoa ja sitä kannattaa todella odottaa. Pisteet 10/10.

[Eija Miettunen · Rating 5 out of 5]

Tämä toinen osa vetäisi heti mukaansa, oli helpompi lukea, kun poliisihenkilöt olivat jo tuttuja. Vaikka juonenhaaroja oli moneen suuntaan, juttu eteni ja kirja oli luettava lähes yhteen kyytiin. Surullisia kohtaloita. Olikohan tähän vielä jatkoa luvassa.....

[Kimmo S · Rating 4 out of 5]

Yksinään asuntovaunussa elävä toipuva alkoholisti murhataan raa’asti. Murhan selvittelyssä päädytään penkomaan kolmenkymmmenen vuoden takaista, ratkeamattomaksi jäänyttä, murhapolttoa. Onko menneisyyden rikollinen tullut tiensä päähän, vai onko kyse jostain ihan muusta? Sivujuonessa jahdataan Auervaaraa, joka pääsi sarjan edellisessä osassa pakoon.

Sujuvaa luettavaa, joskin kristillisten perinteiden kuvailun määrä vähän vieraannutti.

[Kirjasieppo · Rating 5 out of 5]

Jälleen mainio dekkari kirjailijakaksikolta. Kerronta on selkeää ja poliisin työn kuvailu niin seikkaperäistä, että olen saanut hyviä vihjeitä omaankin työhöni. Kiitosta vaan!

[tilda · Rating 3 out of 5]

Upeaa kieltä ja kerrontaa, kiinnostavia hahmoja ja ihan mielenkiintoinen mysteeri. Kerronta oli paikoin junnaavaa ja aiheutti vähän kyllästymistä, siksi kirja ei ihan jaksanut vakuuttaa loppuun saakka.

[Annukka · Rating 4 out of 5]

Selkeämpi kuin sarjan ensimmäinen kirja. Tai sitten on niin, että sarjan keskiset henkilöt ovat jo tuttuja, niin koko kirja on helpompi hahmottaa. Ei mene henkistä energiaa siihen, että mietii eri henkilöiden kohdalla "kukas nyt tämä taas olikaan", vaan voi keskittyä itse tarinaan.

[Tiina Leinonen · Rating 3 out of 5]

Oikeuslääkäri Viola Kaario ja rikostutkija Ville Karila ratkovat rikoksia toisessa dekkarissaan. Tyyli on edelleen mukavan vanhanaikainen ja edellisessä kirjassa karkuun päässyt julma auervaara Tapani Hellevirta joutuu Erkki Laineen tähtäimeen. Mies haluaa kostaa tyttärensä kuoleman ja etsii Tapania palkkaamiensa yksityisetsivien avulla. Viola kipuilee salaisuuksiensa kanssa ja välttelee ystäväänsä Karilaa. Poliisit kutsutaan paikalle kun asuntovaunussa asustellut salaperäinen mies Ilpo Saari löydetään puukotettuna. Karilan mielestä miehen nimi kuulostaa tutulta ja pian asiaan liittyy vahvasti vanha tuhopoltto Karilan entisillä kotikulmilla. Ilpo Saarta on epäilty tuhopoltosta jossa on kuollut Gloria Pöllänen, perheenäiti jonka kanssa Ilpolla oli ollut riitaa. Kovin pidetty Gloria ei taloyhtiössä ollut joten muitakin murhaajaehdokkaita löytyy. Glorian lapset Gabriel, Greta ja Gigi eivät ole myöskään epäilysten ulkopuolella. Gabriel on menestynyt liikemies ja Greta opettaja mutta Gigi on sortunut alkoholismiin. Karila arvelee että Ilpon murha liittyy vanhaan tuhopolttoon eikä hän aivan väärässä olekaan. Mutta miten Pelastusarmeijan upseeri Ulla Talvela ja kirjastonhoitaja neiti Hilpinen liittyvät asiaan? Onko Gigin isän tyttärelleen antama alibi aito? Mitä Gabriel Pöllänen salailee? Kirjassa seurataan uutta ja vanhaa rikostapausta rinta rinnan. Kaikki liittyy kaikkeen. Loppuratkaisua hieman kritisoin koska dekkarissa ei pitäisi koskaan tuoda lopussa esiin ns. yllätyshenkilöä josta lukija ei ole aiemmin tiennyt mitään. Lukijalla pitäisi olla kaikki johtolangat tiedossa jotta hän voi ratkaista rikoksen. Viola Kaario päättää vihdoin kertoa kaikki salaisuutensa ystävälleen Ville Karilalle mutta tietenkään näihin paljastuksiin ei tässä(kään) kirjassa vielä päästä. Lupaavaa tekstiä mutta lässähtää lopussa. Seuraavaa odotellessa, jos siinä vihdoin päästäisiin asiaan.

[Timo Pietilä · Rating 3 out of 5]

Seuraava osa Sari Rainion ja Juha Rautaheimon dekkarisarjassa Helsingin murharyhmän tutkimuksista. Tällä kertaa rikos on kohtuullisen tavanomaisen tuntuinen aluksi: asuntovaunussa vuosia asustellut yksinäinen laitapuolen kulkija on puukotettu kuolleeksi. Yllätys tulee, kun hänen henkilöllisyyttään aletaan selvittämään. Mies on kuollut jo kymmenen vuotta sitten - tai ainakin hänet on julistettu kuolleeksi tuolloin, hänen kadottuaan vuosia aikaisemmin. Mies vielä osoittautuu murharyhmän päällikön Ville Karilan lapsuuden ystäväksi. Hänen epäiltiin sytyttäneen Karilan kotitalossa syttyneen tulipalon, jossa kuoli yhden perheen äiti. Kun poliisilla ei vahvojen epäilyjen tueksi löytynyt todisteita, mies - tai tuolloin vielä lähinnä nuorukainen – katosi, eikä häntä sen jälkeen kukaan nähnyt, ennen kuin nyt. Voisiko tällä vanhalla jutulla olla jokin yhteys nykyaikaan? Ville Karila pääsee kuulustelujen yhteydessä tapaamaan useamman lapsuuden tuttunsa, myös Talon Kauneimman Tytön, johon oli ainakin aikoinaan ollut palavasti rakastunut. Samalla oikeuslääkäri Viola Kaario yrittää saada kiipeliin viime kirjassa ilman rangaistusta selvinneen auervaaran.

Kirja ei ehkä ollut aivan hyvä kuin edellinen osa. Se sisälsi hyvin leppoisaa, hitaahkosti etenevää ja mukavaa kerrontaa, mutta se oli ehkä jo hiukan liian leppoisaa ja hidasta. Viola Kaario oli myös liian vähäisessä roolissa, hän on kuitenkin sarjan mielenkiintoisimpia hahmoja ja jäi nyt lähinnä sivurooliin. Jotenkin kielellisestikin kirja tuntui edellistä heikommalta – ehkä etenkin tekstin ”jäntevyys” oli heikompaa ja juonen kuljetus ei ollut yhtä sujuvaa. Mukavaa kuunneltavaa kirja kuitenkin oli automatkoilla, ja juoneen mahtui monta kiemuraa.

[Janna · Rating 5 out of 5]

Odotin tämän kirjan lukemista kauan ja innolla enkä todellakaan pettynyt. Kirjan juoni vie mukanaan heti alusta alkaen ja tuttujen hahmojen ansiosta kirjaan oli todella helppo uppoutua.
Kirjan juoni eteni todella upeasti ja innostuin itsekin toden teolla arvailemaan murhaajaa. Melko varhaisessa vaiheessa olin jo varma, että murhaaja oli paljastunut, mutta sitten tulikin mukaan yksi parhaista juonenkäänteistä joita olen ikinään lukenut. Tarinan toinenkin murhaaja yllätti minut täysin enkä kyllä todellakaan arvannut tässä oikein.
Pienen lisäsykäyksen tarinaan tuo Violan ja Erkki Laineen tutkimukset Auervaaraan ja kirjan epilogi oli yksinkertaisesti huikea.
Kaiken kaikkiaan aivan mahtava dekkari enkä malta odottaa jatkoa tähän sarjaan!

[Pia · Rating 4 out of 5]

R & R teki vaikutuksen jo ensimmäisellään ja sama mainio kulku jatkuu. Kirjoittajaparina kustannustoimittaja ja eläköitynyt poliisi taitaa olla lyömätön yhdistelmä: juonenkulku, tarinan rytmi ja sävy sekä poliisityön kuvaus tekevät näistä hurmaavaa luettavaa.

Tällä kerralla sukelletaan Pikku Naantaliin ja Ville Karilan(kin) menneisyyteen. Tähän toiseen osaan punoutuu mukavalla tavalla myös ensimmäisen osan lankoja. Mysteeri sitoo yhteen yhden taloyhtiön menneisyyden ja nykyisyyden tavalla, joka ihan vähän hipoo uskottavuuden rajoja. Mutta niin vähän, että odotan jo kovasti seuraavaa osaa. Ja voi miten haluaisinkaan istua päähenkilöiden kanssa ruokapöytään!

[Anne Holappa · Rating 2 out of 5]

Olinpa pettynyt. Niin suurin odotuksin luin sarjan ensimmäistä kirjaa ja sen lopetettuani ajattelin että tästä sukeutuu huima uusi sarja jota seuraan. Mutta tämä kakkossosa, se ei vaan lähtenyt lentoon. Vasta teoksen lopussa alkoi tapahtumaan sitä vauhtia, että jaksoin vetää homman loppuun. Mutta kieltämättä kävi kerran pari mielessä että nyt hei tarttis vähän kelata eteenpäin.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Ehkä johtuu kahdesta kirjoittajasta, että tekstin laatu vaihtelee niin paljon. Kirjan varsinainen rikostarina selvittelyineen ja hahmoineen (erityisesti Ruhtinatar!) oli tosi hyvin ja elävästi kuvattu, mutta pidemmässä taustatarinassa on imelyyttä, karikatyyreja ja kliseitä sitten senkin edestä. Mutta ihan viihdyttävä tämä silti oli!

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Toinen osa tähän sarjaan oli yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin. Hahmoihin ehtii jo tykästyä, mutta toivottavasti Viola saa kolmannessa osassa vihdoin suunsa auki.

[Noora · Rating 2 out of 5]

"- Etkä sitten pihistele punaviinin kanssa.
- Tilaan sitä pulloittain.
- Hövelit miehet. Ehdottomasti parhaita. Taidankin jo ruveta pohtimaan, laitanko mustan mekon vai sittenkin punaisen."

[Jii · Rating 4 out of 5]

Kuten sarjan edellisestäkin osasta, tästä jäi ristiriitainen maku. Rikosjuoni oli kiinnostava ja ratkaisu yllättävä, kielikin moitteetonta ja Palmu-sitaatteja käytettiin sopivana mausteena eikä ylettömästä kuten ensimmäisessä osassa. Mutta tässäkin oli aivan liikaa jaarittelua eikä tarinaa riittänyt sivumäärään nähden paksuun kirjaan. Kaikenlaisiin sivuseikkoihin tuhlattiin sivukaupalla aikaa (esimerkkinä kolme sivua pohdintaa poliisien pääsiäismenystä) jolloin jännitys lopahti ja lukijan mielenkiinto oli koetuksella. Vähintään sata sivua olisi tästäkin saanut karsia, mutta menköön nyt nipin napin neljä tähteä kun rikosjuoni oli tavallista parempi.