Aurum

by Tommi Melender

Romaani, joka kiidättää lukijansa huimaa vauhtia läpi suomalaisen 1900-luvun.

Usvasalmen suvun miehet ovat aina halunneet muuttaa maailmaa, mutta omaa elämäänsä he eivät ole koskaan hallinneet. Näin ajattelee suvun matriarkka, 102-vuotias Siiri Usvasalmi, jota hänen lapsenlapsenlapsensa Uuku haastattelee sukumyytejä ravistelevaan teokseen. Taustalla väijyy kysymys, käyttävätkö ihmiset aatteita vai aatteet ihmisiä.

Melenderin kunnianhimoinen romaani kuljettaa antisankareitaan kautta edellisen vuosisadan, halki kansallisten voittojen ja henkilökohtaisten tappioiden. Olavi ja Pertti Usvasalmen vaiheiden takaa kuultaa suomalaisen kirjallisuuden merkkihenkilöitä ja -teoksia, jotka lukija joko tunnistaa tai ei. Aurumissa on myös haamuja, hylättyjä huvipuistoja ja kaiken yllä häämöttävän ekokatastrofin uhka.

"Pertti Usvasalmen työpöydältä löytyy lappu, johon hän on kirjoittanut siistillä käsialalla, jokaisen kirjaimen kauniisti piirtäen: Elämä on ollut varteenotettava kokemus, ja ajoittain se on jopa ylittänyt odotukseni. Minulla ei ole syytä katua elämääni, mutta ei myöskään kuolemaani."

441 pages, Hardcover

First published April 1, 2023

About the author

Tommi Melender (s. 2. helmikuuta 1968 Espoo) on suomalainen kirjailija. Hän on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan valtio-oppi. Melender on ammatiltaan toimittaja ja asuu Vantaalla. Hänen tuotannossaan on vahvoja vaikutteita ranskalaisesta kirjallisuudesta. Melenderin romaani Ranskalainen ystävä oli vuoden 2009 Finlandia-palkintoehdokas.

Melender julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Tässäoloa tai unta parikymppisenä vuonna 1989. Seuraavan kokoelmansa Maanosa minussa hän julkaisi vasta 2003. Melenderin esikoisromaani Kunnian mies ilmestyi 2007, sekin WSOY:n kustantamana. Toinen romaani Ranskalainen ystävä ilmestyi 2009 ja kolmas Lohtu 2011.

Kustantajansa esittelyn mukaan Melender käsittelee aikansa ilmiöitä uteliaana mutta etäältä, välillä satiirisin keinoin. Melenderin ensimmäinen esseekokoelma Kuka nauttii eniten ilmestyi Savukeitaan julkaisemana vuonna 2010.

Reviews

[E.E. Leivo · Rating 3 out of 5]

Puhutteleva kirja, jota oli paikoin epämiellyttävä lukea realistisen ankean ihmis- ja mentaliteettikuvauksen vuoksi (olen romaanien suhteen eskapistinen). Täydellisellä suomen kielellä kirjoitettua, syväluotaavaa ja teräväkatseista tekstiä lukiessa aivot saivat pureskeltavaa, ja loppupuolella kirjaa jo ahmi. Itselleni teoksen viehätys piili sisällön monipuolisuudessa, yksityiskohtien runsaudessa ja taiten sommitellussa rakenteessa, jota kirjailija loppusanoissaan selvensikin ja joka vaatii teoksen loppuun lukemista, vaikka pari kertaa mietin urakan kesken jättämistä. Onneksi en jättänyt.

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Useamman sukupolven tarina, joka tihentyy nykyaikaan, kun tullaan loppua kohden. Tietylla tavalla viihdyttävä kirja, hahmot ovat itseään isompia. Ei voi verrata reaalimaailmaan. Pari Melenderiä kirjassa on, mutta kirjoittaja kertoo lopussa, että heille ei ole esikuvaa todellisuudessa.

[Ara · Rating 4 out of 5]

Epätasainen mutta kiinnostava

[Taina · Rating 2 out of 5]

Kyllä kesti jotenkin tosi kauan päästä kirjaan mukaan, vaikka sinällään ihan hyvin kirjoitettu. Jääkiekkoreferenssitkään ei pelastaneet.

[Kimmo K · Rating 3 out of 5]

Kuten kirjailija lopun lyhyessä "selittely-osiossaan" toteaakin kyseessä on melkoinen sekametelisoppa kirjaksi.

Jos katsoo teosta kaunokirjallisena sukukronikkana ja 'Täällä Pohjantähden alla'-kaltaisena Suomen viime vuosisadan myllerryksiä yksittäisten ihmisten näkökulmasta tarkastelevana romaanina, niin tältä osin teos ei tuo mitään uusiä näkökulmia, mutta mikä vielä laihempaa, niin mm. nuorempien polvien psykologia ja motiivit aiempiin sukupolviin suhtautumisessa ei pysy uskottavana - etenkään päädyttäessä teoksen erikoisimpaan hahmoon Paavo Usvasalmeen. Ja jos tavoitteena olisi ollut suomen historiaa peilaava ja ruotiva sukuromaani, niin tuon kaltaisen materiaalin päälle heitetyt tökeröt 'Tuntematon sotilas'- ja 'Talvisota'-elokuvien repliikkien lainaukset sekä mm. kaikkien aikojen typerimmät ja epäuskottavimmat henkilöiden sukunimet, eivät todellakaan tue tuollaista tavoitetta.

Kirjallisena "taideteoksenakaan" tämä ei vienyt khatarsista lähellekään.

Toivottavasti kirjailija ei saa koskaan päähänsä kirjoittaa sotaromaania, koska niin kömpelö ja monin tavoin epäuskottava oli tämän teoksen talvisota-osuus. Siinä oli myös asiavirheitä, kuten pervitiinin käyttö. Sitä ei tuolloin vielä Suomen armeija käyttänyt (tuli saksalaisten mukana), joskin muita huumausaineita varmastikin jo tuolloin käytettiin piristeenä.

Eniten kirjassa nautin muutamista hyvin osuvista henkilöiden lausahduksista, kuten:
"Pojat ovat traagisia. Heidän on niin kauheasti oltava muuta kuin ovat."
"On nähtävä kansakuntienkin yli, katsottava koko elonkehää. Meillä ei ole kuin tämä yksi maapallo, ja jos me sen menetämme, menetämme kaiken. Elonkehä on elämänpuolustajan ainoa kotimaa."

Erittäin huvittava oivallus kirjoittajalta oli laittaa hyvin ikävien ihmisten suvun nimeksi oma sukunimensä. eli Melender. Näiden "mukavien Melenderien" lisäksi teoksesta löytyi myös pari muuta kohtaa, joissa nauru irtosi helposti ja voimalla. Epäilemättä kirjailijalla on ollut hauskaa tätä kirjoittaessaan, mutta valitettavasti tuskin kukaan lukija saa läheskään yhtä paljon iloa irti.

Väen vängällä piti tähänkin teokseen seksuaalivähemmistöjen koleat touhuilut tuoda "mainostettavaksi". Tätä aihepiiriä olen niin kurkkuani myöten täynnä, että seuraava romaani, joka tuota laatua taas pakkosyöttää saa yhden tähden, vaikka yleisansiot edellyttäisivätkin enemmän.