Sanna Auhto on pikkukaupungin kirjastonhoitaja, leski ja yksinhuoltaja. Peter Mackus on lääkäri ja runoilija, keski-ikäinen perheenisä. He ovat kumpikin Ruotsissa asuvia ulkomaalaisia.
Sanna ja Peter tapaavat yhteisissä kulttuuririennoissa ja alottavat kirjeenvaihdon. Pian on kyse enemmästäkin: paperirakkaus johtaa eroottiseen suhteeseen, salaisten tapaamisten kauniiseen mutta nöyryyttävään kauteen. Romanssi päättyy yhtä yllättävästi kuin on alkanutkin: postilaatikko ja puhelin vaikenevat. Vihasta selvittyään Sanna terästäytyy näkemään suhteen - sellaisena kuin se todella oli.
Aila Meriluoto kirjoitti Peter-Peteriin riemastuttavasti rakkaudesta ja rakastumisen voimasta. Ruotsissa asuva suomalaissyntyinen Sanna Auhti on yksinhuoltaja, joka on kokenut murskaavan avioliiton ja epätasapainoisen rakkaussuhteen Suomessa ja paennut menneisyyttään Ruotsiin vähän kuin aloittaakseen puhtaalta pöydältä. Kirjastonhoitajan työnsä myötä hän ottaa yhteyttä erääseen emigrantti-kirjailijaan, jonka kanssa alkaa kiihkeä kirjeenvaihto. Se johtaa rakastumiseen ja seksisuhteeseen, joka tuntuu herättävän Sannan uuteen kukoistukseen.
Romaani rakentuu Sannan kirjeistä Peter-Peterille. Lopussa myös Sannan päiväkirjamerkinnät kertovat suhteen etenemisestä.
Ilmestyessään vuonna 1971 kirja herätti kohua, koska Sanna Auhti oli tunnistettavissa Aila Meriluodoksi ja Peter-Peterin, naimissa olevan lääkäri-kirjailijan, henkilöllisyyttä arvailtiin. Kirja kohahdutti myös rehellisillä seksin kuvauksilla.
Nykylukijalle kirja toimii edelleen yllättävän hyvin. Rakkaussuhteen koko kaari ja naisen voimakas ja rehellinen heittäytyminen tunteen vietäväksi kukoistavat siinä häpeämättöminä.
Aila Meriluodon (s.1924) Peter-Peter (1971) on syväluotaava tarina ihastumisesta, rakastumisen kehittymisestä ja kaikennielevästä intohimosta. Kirja on omaelämäkerrallinen ja siitä on tehty elokuva vuonna 1972 nimellä Haluan rakastaa, Peter. Tarinan kertojana toimii Ruotsissa asuva suomalainen Sanna, joka kirjoittaa lastenkirjoja, mutta on osapäiväisesti töissä kirjastossa. Sanna haluaa järjestää yleisötilaisuuksia kirjastossa, joissa käsitellään ulkomaalaisten tilannetta ja häivytetään rajaa ja aggressioita ruotsalaisten ja maahanmuuttajien väliltä. Sanna lähestyy siis kirjeellä Ruotsissa asuvaa baltialaislähtöistä tohtori Peter Mackusta, joka on myös kirjailija, ja kirjeidenvaihdosta sulkeutuu kiihkeä mielipiteidenvaihto eri asioista. Molemmat henkilöt ovat jo keski-ikäisiä, Sanna on leskeksi jäänyt yksinhuoltaja ja Peter on naimisissa. Peter-Peter on uskomattoman hienoa ja ajattelevaa sekä pohdiskelevaa tekstiä. Kirja sisältää Sannan kirjeitä Peterille, päiväkirjamerkintöjä, romaaniluonnoksen otteita, siis aika monipuolisesti eri tekstilajeja. Peter-Peter on maahanmuuttajan silmin kerrottu intohimoinen rakkaustarina paljastumisenpelkoineen, epätoivoinen halu rakastaa ja olla rakastettu, samalla vimmainen toisen naisen asemasta kiinnipitäminen tuntuu jo melkein alusta lähtien tuhoontuomitulta. Aila Meriluoto tuo tarinallaan kaiken elävästi lukijan eteen.
Odotukset ja todelisuus eivät kohdanneet Peter-Peterin kohdalla. Hullaantuneen rakastumisen kuvaus sinänsä on kiinnostava aihevalinta, ja yhä tänäkin päivänä keski-ikäisen naisen näkökulmasta kuvaus olisi harvinainen. Kirjemuoto yhdistettynä omaelämäkerrallisuuteen ei vain tuntunut sopivan tähän, vaikka rakkauskirjeiden kontrasti romaanikatkelmiin toikin mielenkiintoista jännitettä.
Kirjasta ehkä paistaa läpi, että se on kirjoitettu omakohtaisen kokemuksen pohjalta osana jätetyksi tulemisen prosessointia, vereslihalla, mutta toisaalta se juuri tekee romaanista niin autenttisen ja todistusvoimaisen. Luin sen tehdessäni gradua Meriluodon päiväkirjoista, joiden kanssa se onkin läheisesti kytköksissä.
Aila Meriluodolla on ihania, kauniita ja älykkäitä juttuja, tässäkin romaanissa, mutta vaikka lukeminen oli miellyttävää, tarinaan ja muotoon jäi ehkä kaipaamaan jotain. Ainakin kun oli jo lukenut Vaarallista kokea -päiväkirjat.