Astrid Anna Emilia Lindgren, née Ericsson, (1907 - 2002) was a Swedish children's book author and screenwriter, whose many titles were translated into 85 languages and published in more than 100 countries. She has sold roughly 165 million copies worldwide. Today, she is most remembered for writing the Pippi Longstocking books, as well as the Karlsson-on-the-Roof book series.
Awards: Hans Christian Andersen Award for Writing (1958)
Pepin persoona on todella valloittava. Luin Pepin seikkailut ensimmäistä kertaa vasta nyt, eivätkä hänen seikkailunsa kolahtaneet samalla tavoin kuin ne varmasti lapsena luettaessa olisivat tehneet. Mutta ehdottomasti Peppi on klassikkostatuksensa ansainnut.
Tosiaan… luin tämän ensimmäisen kerran ihan pienenä ja nyt näin 18 vuotiaana uudestaan ja voin sanoa, että tämä kirja on kyllä todella huvittavaa luettavaa näin vanhemmalla iälläkin. Eli ansaitsee kyllä lastenkirjan kantilta arvioituna nuo 4 tähteä.
Kirja muodostuu Pepin ja hänen ystäviensä Annikan sekä Tommin seikkailuista. Pepistä hulvattoman hahmon tekevät hänen kummalliset tapansa, absurdi vahvuus, näsäviisas ja paikoin sarkastinen vuorovaikuttaminen sekä lukuisat lukuisat valheelliset tarinat.
Annikaan ja Tommiin verrattuna hän on kuin joku vastavoima kaikessa kummallisuudessaan. Sillä Annika ja Tommi edustavat enemmän tuon ajan stereotyyppisiä tyttö- ja poikalapsi kuvia.
Kirjassa näkyy jonkin verran ajan vaikutus (kirjoitettu 40-50- luvuilla) , mutta toisaalta erityisesti Pepin kuvauksessa tarina on aikaansa edellä. Peppi on nimittäin hyvinkin vahva ja itsenäinen persoona, joka puhuu aikuisillekin vastaan. Hän poikkeaa siis vahvasti perinteisestä tyttölapsen sterotypiasta tai ylipäätään lapsen stereotypiasta. Mielestäni hän on kuitenkin vallattomuudessan todellisuudessa lähempänä oikeaa lasta kuin usein kilteiksi kuvatut lapset ovat.
Kirjassa on paljon kohtia, joita ei ehkä nykypäivänä kirjoitetuista lastenkirjoista löydä. Muun muassa maininnat nuuskaamisesta ja aseista.
Tarinassa on myös oikein mainioita sutkautuksia ja niihin onkin hyvä lopettaa tämä arvio:
Hieno herra: ”Lapset ovat pahinta mitä tiedän.” Peppi: ”Niin minustakin,— kaikki lapset pitäisi ampua.”
”Annika mietti etupäässä sitä, olisiko parempi olla kuollut. Ja Tommi yritti muistella olisko tässä maailmassa mitään elämisen arvoista”
”Isoilla ihmisillä ei ole ikinä hauskaa. Heillä on vain ikäviä töitä” — ”ja kummallisveroja (kunnallisveroja).” ~ Peppi Pitkätossu
pepiltä odotetaan parempaa käytöstä monissa tilanteissa, vaikka ei hän tahallaan ole huonotapainen. kirja muistuttaakin siitä, että on aivan tajuttoman vaikeaa olla Todella Hieno Nainen! kapinalliset, impulsiiviset ja omia sääntöjä keksivät tytöt varmasti löytävätkin pepistä paljon samaistuttavia piirteitä – eivät kai pienet sosiaaliset etikettivirheet nyt niin pahoja asioita ole. teos on monilta osin aikansa tuote, mutta tarina on joka tapauksessa valloittava, sympaattinen ja ihastuttava. peppi antaa lukijalle myös erään tärkeän opin: elämässä on hyvä olla leikkiä ja seikkailua – silloin jopa aikuisuus on hauskempaa.
Onhan tässä myös osuvia ja mukavan anarkistisia tarinoita, mutta tämä oli erittäin haastava iltasatukirja jatkuvan rasismin takia. Sensuroin armotta vähän väliä.
Peppi on kestänyt Lindgrenin teoksista selvästi huonoiten aikaa.
Hyvin isosti aikansa kuva eli ei ole erityisen hyvin kestänyt aikaa rasismin ja kaiken muun kirjassa ilmaistun takia... Kuitenkin ihan kiva nostalginen lukukokemus, kuvattiin hienosti yhteiskunnan käytösodotuksia lapsille ja alltogether mukava matka lapsuuteen.
Ihastuttava lastenkirja. Ajaton ja mukaansatempaava. Peppi on hahmona täysin epärealistinen mutta silti uskottava, kapinahenkinen lapsi, josta aikuisetkin voisivat ottaa mallia.