Kutsumus ei ole taivaankappale, joka lähestyy kirjailijaa valon nopeudella. Kirjailijaksi ei synnytä. Kirjailijaksi ajaudutaan. Elämä tekee sen ihmiselle. Tai ihminen tekee elämästään sellaisen, ettei voi kuin kirjoittaa.
Iskevistä lauseistaan tunnettu Kreetta Onkeli myöntää Kutsumuksessa kirjailijan ammatista kaiken: varastamisen, mielijohteet ja hatusta vetämisen.
Kreetta Onkeli is a Finnish writer and columnist. In 2013, she received the "Finlandia Junior Award" for his work «Poika, joka menetti muistinsa» (The Boy Who Lost His Memory) Kreetta Onkeli grew up in rural municipalities of Luhanka and Joutsa. She graduated from Joutsa High School in 1989 and studied at the Theater Academy's dramaturg degree program. Onkeli has lived in Helsinki since 1991. Kreetta Onkel's first novel was «Ilonen talo» (1996) which is based on her own childhood experiences. This novel received «The Kalevi Jäntti Award» in 1997. A three-part television film was produced based on the novel «Tervetuloa iloiseen taloon» and on the short story collection «Tervetuloa paratiisiin». Onkeli has worked as a journalist or columnist for Helsingin Sanomat, Talouselämä, Savon Sanomat, Image, Maaseudun Tulevaisuus, Iltalehti and Kuntalehti and along with other journals.
Ilmeisesti varoittavaksi esimerkiksi ja oivalluksen lähteeksi kirjailijan urasta haaveileville tarkoitettu Kutsumus lässähtää lupaavan alun jälkeen töksähteleväksi sarjatuli lausannoksi. Kirjan kritiikki kolahtaa omaan nilkkaan, kun teennäisyys ja päämäärättömyys pääsevät valloilleen kuten niin usein käy kotimaisessa kirjallisuudessa.
Kirjoitustyyli on tässä musta kiva, sopii teokseen hyvin. Inhorealistisia, välillä kyllä humoristisiakin tunnelmia välittyy aika tehokkaasti. Välillä on kyllä aikamoista vyörytystä, näkökulma ja paikka vaihtuu nopeasti, eikä mihinkään jäädä pitkäksi aikaa pohtimaan. Nautin ja välillä naurahdin.
Toisaalta: eihän tästä oikein mitään jäänyt käteen. Kirjallisuusalasta kertominen kyllä kiinnostaa, ja tässä on siihen miellyttävän kriittinen ote.
Tämä kirja löysi tiensä käteeni ja lukulistalleni sattumalta, Tuusulaiselta kirpputorilta, josta ostin sen 2 eurolla kauniilta ja ystävälliseltä myyjältä, joka sanoi olleensa kirjan kirjoittaneen kirjailijan kanssa samassa koulussa, vai sanoikohan olleensa jopa samalla luokalla, Joutsassa. Ja sanoi kirjailijan voittaneen esikoisteoksellaan (Iloinen talo) jonkun palkinnon tai tunnustuksen.
Olipa hyvä sattuma, että tuo kirja ajautui sattumalta käteeni ja lukulistalle. Oli mukava lukukokemus, luin kirjan läpi melkeinpä yhdellä istumalla, yhden illan aikana.
Pidin kirjasta ja sen kirjoitustyylistä paljon. Paljon lyhyitä lauseita. Irrallisia tarinoita. Ihmiselämän erilaisia kokemuksia. Tarinoita. Koettuja tai keksittyjä, kuitenkin uskottavia. Oikeita tarinoita. Mielenkiintoisia. Elämän näköisiä ja makuisia. Ihmisen kokoisia.
Suosittelen lukemaan, vaikka tiedostankin, että tämä ei olle kaikkien lempiluettavaa. Itse kuitenkin pidin siitä.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Oli ainakin minulle :)
Melkoisen itseironiseen sävyyn kirjoitettu naivistinen kuvaus stereotyyppisestä kirjailijaelämästä ja stereotyyppisestä kustannusmaailmasta. Teoksen kieli on yksinkertaista toteavaa päälausetykitystä ja jotkin detaljit ovat sen verran tökeröitä, että mielikuva kirjailijaelämästä juuri sellaisena kuin se kirjassa kuvataan välittyy aika vahvasti. Kevyitä nauruja kirjan kanssa kyllä välillä saa, vaikka totuudesta ei hirveästi olisi tavoitettukaan. Kokonaisuus kuitenkin tuntuu vähän tyhjänpäiväiseltä.
Erilainen lukukokemus. Ensimmäinen Onkelini, ehkä olisi ollut hyvä lukea joku aiempi teoksensa alle, mutta menee se näinkin. Näkökulma, aika ja paikka vaihtuivat juuri kun vähän kerkesin päästä mukaan tarinaan, joten hämmentynyt olo on taattu. Päällimmäinen fiilis kuitenkin sellainen, että enemmänkin olisin voinut lukea.
Erittäin humoristinen ja viihdyttävä teos kahdesta naisesta ja heidän elämistään, maailmoistaan, näkemyksistään. Sopii ehdottomasti kesälukemiseksi tai piristykseksi talvi-iltana. Onkeli loisti luomalla kaksi todellista naishahmoa, jollaisia omassakin elämässäni olen useammin kuin kerran joutunut/saanut kuunnella.
Pakko antaa viisi tähteä. Vaikkei kirja mitenkään täydellinen ollut. Lauseet olivat kuitenkin oivaltavia. Töksähtelevät päälauseet sopivat tyyliin. Asioita todettiin. Nauroin useasti ääneen. Samastuin kirjoittajien tuskaan. Sain tämän sopivasti luettua kesäloman viimeisenä päivänä.
Hyvää, Onkelille tyypillistä päälausekeskeistä suomea. Ihan mielenkiintoinen näkemys kirjailijuuden vähän epäglamöröösimmästä puolesta, nousuista ja laskuista.