Parvekejumalat

by Anja Snellman

Somaliperheen tytär Anis asuu Muukalaistalossa ja unelmoi asioista, jotka kantasuomalaisille teinitytöille ovat itsestään selviä. Hän haluaisi hengailla kaupungilla, surffata netissä, käydä leffoissa ja bileissä, mutta isällä on muita suunnitelmia. Niihin eivät kuulu huulipuna, korvakorut ja farkut, joihin Anis pukeutuu salaa isän ja veljien haukkapartiolta. Ainakaan niihin eivät kuulu pojat, etenkään eräs Luka, joka haluaa pelastaa Kuolleenmeren, ja jonka Anis tapaa Al Goren ilmastoluennolla. Samaan aikaan taiteilijaäidin tytär Zahra, entiseltä nimeltään Alla Pohjola, pukee ylleen niqabin, jolla peittää vartalonsa kuvat ja arvet, jotka muistuttavat entisestä elämästä. Zahra on päättänyt palata kotiin, kääntyä islamilaiseksi. Huivinsa alla hän on uusi, puhdas ja tahraton. Hän löytää muitakin kotiinpalaajia, perustaa Halajan-ryhmän ja järjestää islamilaisuuteen tutustuttavan tapahtuman. Kun Aniksen ja Zahran tiet risteävät, kummankin elämä muuttuu lopullisesti.

Cover Image Designer/Päällyksen suunnittelu: Piia Aho
Cover Image Artist/Kannen kuvat: Jorma marstio

Genres: Finnish Literature, Fiction, Contemporary, Religion, School, Read For School

316 pages, Hardcover

First published January 1, 2010

About the author

The first 10 books of Anja Snellman have been published under her maiden name Anja Kauranen.
Anja Snellmannin 10 ensimmäistä teosta on julkaistu hänen tyttönimellään Anja Kauranen.

EN: Anja Snellman (previously Kauranen) is a successful Finnish author. She grew up in neighborhood of Kallio in Helsinki. She went to the Aleksis Kivi school and Alppilan Yhteislyseo. Between 1973 and 1981 Kauranen studied in the University of Helsinki.

Her first book Sonja O. kävi täällä was published in 1981. It is considered her literary breakthrough. Her literary career has continued 30 years and she has published over 20 books. Her works have been translated to 16 languages. In 2007 Snellman got the Pro Finlandia medal for her literary work.

Since the beginning of 90s Snellman has lived and worked part of the year at the island of Crete in Greece. She changed her name from Kauranen to Snellman due to her first marriage and has continued using it as her writer name ever since.

Between 2001-2006 Snellman was at the Helsinki Book Fair Programme Committee Chairman. In 2007-2009 she was the artistic director of the Vasa Litteraturfest. Snellman is also a journalist and has written columns to several Finnish magazines. She also has had her own talk show since Autumn of 2010 on SuomiTV.

FI: Anja Snellman (os. Kauranen) kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973-1981 Kauranen opiskeli Helsingin Yliopistossa.

Syksyllä 1980 hän kirjoitti yhdessä Esa Saarisen kanssa Ylioppilaslehteen kirjoituksen, jossa arvosteli jyrkästi ajan suomalaista romaanitaidetta. Seuraavana vuonna 1981 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka muodostui hänen kirjalliseksi läpimurroksi. Hänen pitkäjännitteinen kirjailijanuransa on kestänyt sen jälkeen lähes kolme vuosikymmentä ja yli kaksikymmentä julkaistua teosta. Hänen teoksiaan on käännetty 16 kielelle. Snellman palkittiin kirjallisesta urastaan Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2007.

1990-luvun alusta kirjailija on asunut ja työskennellyt osan vuodesta Kreetalla, Haniassa. Vuodesta 1997 lähtien, ensimmäisen avioliittonsa myötä, Anja Kaurasesta tuli Anja Snellman, millä nimellä hänen teoksensa on sen jälkeen julkaistu.

Vuosina 2001-2006 Anja Snellman toimi Helsingin kirjamessujen ohjelmatoimikunnan puheenjohtajana. Vuosina 2007-2009 hän oli Vasa Litteraturfestin taiteellinen johtaja. Anja Snellman on myös journalisti, joka on kirjoittanut kolumneja mm. Suomen Kuvalehteen, Annaan, Veikkaajaan, Kaks Plussaan ja tätä nykyä Iltalehteen. Snellman on kahden vuoden ajan toimittanut MTV3:n Huomenta Suomessa torstaiaamuisin mediakriittistä Mediakokki-ohjelmaa yhdessä Lauri Karhuvaaran kanssa. Syksyllä 2010 Snellman aloitti nimeään kantavan keskusteluohjelmasarjan Anja Snellman: Saanko esitellä?, jota esitetään suorina lähetyksinä maanantai-iltaisin SuomiTV:llä.

Reviews

[Inga Pizāne · Rating 2 out of 5]

Grāmata ir ļoti vērtīga, skaudra, dziļa un plaša (par musulmaņu imigrantu spēju/nespēju/vēlmi/nevēlēšanos iekļauties Rietumu vērtību sabiedrībā), vienīgais man traucēja tie divi paralēlie stāsti. Nespēju iegrimt pietiekami dziļi abos vienlaicīgi. Vairāk uzrunāja stāsts par Anīsu. Manuprāt, grāmata būtu daudz spēcīgāka, ja autore būtu koncentrējusies tikai uz vienu no stāstiem.

[Lote Š. · Rating 4 out of 5]

Gribētu lasīt kā "abu pasauļu" kritiku, bet grāmatas beigās pati autore norāda, ka Rietumu TV kailums tomēr ir daudz maigāks par Islāma sieviešu nogalināšanu. Kamēr viena meitene bēg no musulmaniskajām ģimenes tradīcijām un ierobežojumiem, otra Islāmā atrod patvērumu, bet vai šis patvērums ir tā vērts, ja citur tas prasa nāvi?

Nezinu, vai man patīk fakts, ka par šo tēmu tik kategoriski raksta kāds, kas pats nenāk no tās pasaules. Arī es nenāku no tās pasaules, bet sarunās ar brīnišķīgu meiteni no Pakistānas es reiz dzirdēju par pavisam citu Allāhu un citu, lai arī man kā eiropietei joprojām jocīgu, ģimenes dzīvi, kas neiekļāva naidu un vardarbību.

Protams, nevajag aizvērt acis un izlikties, ka kaut kur pasaulē reliģija netiek tulkota kā pamudinājums darīt ārprātīgas lietas, bet tā var iztulkot vismaz divas mums zināmas reliģijas. Šī grāmata paver skatu tikai uz vienu. Sabiedrībai, kurai trūkst saskarsmes ar Islāma pasaules daudzajām šķeltnēm, šī viena grāmata var atstāt ļoti spēcīgu iespaidu, un manuprāt ir nedaudz bezatbildīgi rakstīt to tikai šajā rakursā, apzinoties kontekstu, kurā tā tiks palaista. Ksenofobiskā un kritiskās domāšanas neskartā vidē ielaista, šī grāmata var nodarīt daudz slikta.

Bet skaisti uzrakstīta, spēcīgi sapņaina, laba lasāmviela, kas, cerams, raisīs un raisa diskusijas.

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 2 out of 5]

Anja Snellman kirjoittaa varmasanaisesti solisevaa kieltä, joka etenee pienen, kiihkeän puron tavoin. Implisiittinen kertoja on vahvasti naisen asialla ja ottaa kantaa tyttöjen sukuelinten silpomiseen, kunniaväkivaltaan ja naisen asemaan muslimiyhteisön keskellä. Tärkeistä teemoistaan huolimatta kantasuomalaisen kirjoittajan kynäilemänä tarina näyttäytyy falskina. Stereotypiat tyhmistä, koulutusta kaihtavasta ja väkivaltaisista maahanmuuttajamiehistä kukkivat runsaina läpi teoksen, ja koko kirja tuntuu tavattoman epäkorrektilta ajassa, joka on täynnä epäluuloa erilaisuutta kohtaan.

[Maria]

ristiriitaiset fiilikset. parvekejumalat oli voimakas, kaunis ja rankka. snellman kirjoittaa tosi hienosti ja kirjan kieli on sen parasta antia. sain lukukokemuksesta kokonaisuudessaan paljon.

mietityttää kuitenkin se, mistä asemasta tää kirja on kirjoitettu ja kuinka juoni ja hahmot nojaa pitkälti stereotypioihin ja kauhukuviin. pohdin, miksi tää kirja on kirjoitettu ja miksi tää näkökulma on valittu?

anis oli kuitenkin hurmaava!

[Andrejs · Rating 4 out of 5]

Es nekad neesmu lasījis ko līdzīgu „Balkonu dieviem”, grāmatu par arābiem un islāmu manā plauktiņā vispār ir maz, lai gan tēma ir pat ļoti saistoša. Tāpat man ļoti patika Anīsas tēls un tas, ka Anja Snellmane uzdrošinās apšaubīt ne tikai islāma robežas, bet arī rietumu brīvību un parāda absurdo kā vienā, kā otrā (un tas nekas, ka to darot viņa (visdrīzāk) hiperbolizē kā vienu, tā otru).

Pietam, šī ir tieši tāda grāmata, kādu mūsdienās un, it īpaši, latvieši literatūrā ļoti trūkst - http://vairsneatceros.wordpress.com/2...

[Nani · Rating 4 out of 5]

Tuntematta somaliyhteisöjä voin arvioida vain teoksen kaunokirjallista antia. Sitä oli paljon. Snellmanin kieli on niin elävää, että se jää mieleen muhimaan. Henkilöt uskottavia. Tarina pieni ja suuri. Elsa Saision lukemana teksti vei mukanaan!

[Ginny-Sunny Weasley · Rating 2 out of 5]

Katselin tätä kirjaa kirpputorilla lukuisia kertoja ja ihmettelin, miksi kuulostaa niin tutulta, kun en ole lukenut. No, nyt löysin äidinkielen kirjaesseen vuodelta 2017, ja voi kuulkaa: ilmeisesti OLEN lukenut tämän! En ymmärrä. Epäilin jo, ettei löytämni essee olisi kirjoittamani, mutta luin lauseita sieltä täältä ja no, kyllä mä omat kommenttini tunnistan.

Huom, tämä essee tänne vain itselleni muistiinpanoksi:

"Kun Anis kietoo huivin päänsä ympärille, rajoitukset ja vaatimukset puristavat hänen herkkää päänahkaansa. Käskyjen noudattamattomuudesta seuraa isku. Kangas kiristää ja ahdistaa
muslimitytön yllä, kun taas kantasuomalaisen taiteilijan tyttärelle Alla-Zahralle huivi on kevyt ja
tuo turvaa. Vapaamielisessä kodissa varttunut opiskelijatyttö hakee lohtua islamista. Anja
Snellmanin romaanissa Parvekejumalat (2010) nuoret kamppailevat yhteiskunnan normien ja
ihmisten ahdasmielisyyden kanssa ja etsivät omaa itseään. Aikakaudelleen tyypillisesti teos
käsittelee yhteiskunnallisia aiheita vapaalla ja leikittelevällä kielellä ja samaistuttavilla hahmoilla.
Alla-Zahra on elänyt värikästä ja huoletonta elämää, mutta ahdistus ja turvattomuus
ovat kalvaneet häntä jo pitkään. Hänellä on arpia, lävistyksiä, tatuointeja ja vahvat rajaukset
silmiensä ympärillä, ja ihmissuhteiden sijaan hän keskittyy polttamaan tupakkaa ja rukoilemaan
Allahia ja moni ihminen oli kyseenalaistanut tytön valintoja ja kaikonnut tämän elämästä:
”—vanhat tutut vaihtoivat toiselle puolelle katua. Joillekin hän yritti aluksi selittää. Kyllä tähän
voisi suhtautua hiukan niin kuin muihinkin normista poikkeaviin elämäntapavalintoihin;
ruokavalioon, kierrätykseen, moniala-aktivismiin, burleskiin, gootteiluun”. Mutta miksi nyt
suomalainen pukisi päällensä hijabin? Uskosta luopuva ja maallistunut henkilö, ehkä vielä
kristittykin, koetaan tavalliseksi. Muslimiksi muuttuva ihminen on kummajainen.

Suomen tasa-arvo ei ole niin kukoistuksessaan kuin moni täällä kuvittelee. Se on
oikeastaan aika valikoivaa. Hyväksymme kyseenalaistamatta sen, mihin olemme tottuneet,
emmekä mieti, mikä olisi paras vaihtoehto tai onko niiden parhaimmuudella edes väliä. Esimerkiksi
absolutistilta tivataan jatkuvasti, että miksi tämä ei juo. Helpoimmalla pääsisi, jos vain joisi, vaikka alkoholihan on epäterveellistä ja aiheuttaa ties mitä kamaluuksia. Sekasyöjät ärsyyntyvät
vegaaneista ja toisinpäin ja homous on väärin, koska Raamattu niin sanoo. Ainakin median mukaan
Raamatussa kielletään homous, joten onhan sen nyt pakko olla totta. Parvekejumalat käsittelee
moninaisen yhteiskuntamme epäkohtia maahanmuuttaja- ja kantasuomalaisperheen
näkökulmasta, mikä saa miettimään erityisesti sitä, kuinka normeista poikkeaminen on monesti
ihmisille valtava ongelma. Joku asia on oikein tai väärin, koska niin on aina ollut ja koska joku on
joskus päättänyt niin. Normit ovat ihmisten itse luomia oletuksia ja ne vaihtelevat eri
ihmisryhmien kesken. Aniksen isällä on tapana sanoa ”Kaikki on hyvin niin kuin aina ennenkin on
ollut”.

Anis unelmoi asioista, jotka ovat monille itsestäänselvyyksiä. Vanhoillinen
muslimiperhe ei hyväksy Aniksen haaveita itsensä toteuttamisesta, ilmastonmuutokseen
vaikuttamisesta ja muotimaailman ammentamisesta, sillä he kokevat tällaiset turhuudeksi.
Perheen mielestä kaikki on Allahin käsissä. Jos siis vaikka ympäristömme tuhoutuu, se on Allahin
tahto, ja sitä pitää kunnioittaa. Tyttö ei saa käydä konserteissa, ei lukea muotilehtiä, ei puhua
ilmastoasioista eikä edes viettää aikaa heidän asuntonsa parvekkeella, josta voisi katsella
harmaata Helsinkiä ja naapureiden tekemiä parvekeasetelmia. ”Anis kuvitteli päähänsä huivin
sijasta seppeleen, jonka oli nähnyt eräällä käytävän marmoriveistoksella” ilmaisee Aniksen
tuntemuksia siitä, kuinka hän tuntee olevansa kahlittuna sääntöihin ja auktoriteettien julmuuteen.
Tytön nimi tarkoittaa voimakasta ja hieman epätavallista maustetta, mikä kuvailee hyvin
päähenkilön kyseenalaistavaa ja uteliasta luonnetta. Hänen äitinsä puolestaan on nimeltään Waris,
jolla viitataan harmaaseen ja tavalliseen varislintuun.

Säännöistä poikkeamisesta seuraa rangaistus. Aniksen isä pahoinpitelee tyttärensä
esimerkiksi löydettyään tämän Madonna-lehtileikkeet. Perheenjäsenet vain puuhailevat asunnossa
omiaan, eikä kukaan puutu asiaan. Pahoinpitelyä tapahtuu useamminkin. Kirjan juoni on muuten
aikakaudelleenkin tyypillisesti melko olematon ja teksti on lähinnä henkilöiden arjen kuvailua,
mutta lopussa tapahtuu dramaattinen käänne. Anis heitetään parvekkeelta. Hänen oma
perheensä heittää hänet parvekkeelta. Miksikö? Koska hän ei kelpaa sellaisena kuin on ja perheen
miehillä on oikeus päättää hänen kohtalostaan. Näin vain on ja kuuluu olla. Miehillä on kaikki valta
ja naista saa rangaista väkivalloin, mikäli mies ei ole tyytyväinen. Eikö?

Suomalaiset kutsuvat monesti kansaamme avarakatseiseksi ja vapaamieliseksi, mutta
onko avarakatseista olettaa, että oletetulta polulta poikkeavat tuomitaan? Päiväkodin jälkeen mennään peruskouluun, lukioon ja yliopistoon, hankitaan hyvätuloinen ammatti ja pukeudutaan etiketin mukaan. Sitten perustetaan ydinperhe ja asutaan omakotitalossa kissan ja koiran kanssa ja
kirkossa käydään pääsiäisenä ja jouluna. Omaisuudesta tai saavutuksista ei puhuta, tai on
ylpistynyt ”porvari”, mutta ilman sitä kaikkea on epäonnistuja. Pitää myös muistaa olla oma
itsensä, mutta ei liikaa.

Jos elämän tarkoitus on olla onnellinen, miksi yhteiskunta ja yhteisöt rajoittavat
ihmisten tekemisiä ja onnellisuutta niin vahvasti? Eihän täällä kuuluisi joutua elämään
onnettomana valmiin kaavan mukaan, jos sydän hapuilee sen ulkopuolisia asioita. Aniksen perhe
vaatii elämän pyhittämistä uskonnolle, eikä vaihtoehtoja ole. Zahra taas kokee islamin tukevan ja
suojelevan häntä, mutta muut kyseenalaistavat hänen valintansa ja jopa tuomitsevat.
Nykyihmisellä on tarve toteuttaa itseään yksilönä, mutta silti meitä yritetään sulattaa osaksi suuria
joukkoja."

[Ance · Rating 5 out of 5]

No visas sirds alkstu, lai šī būtu tikai izdoma, kurai maz sakara ar realitāti.
Bet manai gribēšanai vai negribēšanai nav pilnīgi nekādas nozīmes. Visādi citādi – skaists, burvīgi izrakstīts darbs.

[Zane Šturme · Rating 5 out of 5]

100 stars!
It will be difficult for couple of days- the aftertaste is so strong and impressive that it leaves me unsatisfied and sad because I finished the book.

It's an easy read but not an easy storyline.

[Kai · Rating 1 out of 5]

Read this for school, not my cup of tea, was ok

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Kun suljin Anja Snellmanin puhuttelevan teoksen Parvekejumalat takakannen kiinni, pidin hiljaisen hetken kaikille sorretuille tytöille ja naisille. Parvekejumalat on upea yhteiskunnallinen teos, joka katselee mikrotasolta koko suunnatonta sorrettujen tyttöjen ja naisten asemaa. Olen hengästynyt, olen ihmeissäni, vapisen ja pelkään kaikkien sorrettujen tyttöjen ja naisten kohtaloa.

Ja se sorto voi tapahtua täällä Suomessa, sillä me emme asu lintukodossa, vaan me olemme koko ajan kiihtyvällä vauhdilla muuttumassa yhä monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi. Monikulttuurisuus voi olla rikkaus, mutta se voi olla myös turvattomuutta, ja tytöille ja naisille jopa vangin elämää, kun katsomme heitä suomalaisilla silmillä. Heidän vanginvartijoina toimii koko perhe, suku ja oma kansa. Minäkin katselen maahanmuuttajia lumikin silmillä, kuten Anja Snellman kuvailee meitä suomalaistyttöjä ja – naisia kirjansa sivuilla.

Parvekejumalat on fiktiota, mutta se voi olla myös Suomessa asuvan tytön elämässä faktaa. Parvekejumalat on kaikkien sorrettujen tyttöjen ja naisten puolesta kirjoitettu kirja.

[Helka Ermala · Rating 3 out of 5]

Kieli on sujuvaa ja suurimmalta osin kaunista. Tarina oli kiinnostava ja koskettava. Kantaaottavuus oli kuitenkin välillä melkoisen raskaalla kädellä annosteltua ja nyansseja ei kovin paljoa löytynyt. Harkitsin 2 tähden antamista, mutta kyllä tämä sen verran vaikuttava lukukokemus oli että kolme annan.

[Kreeta · Rating 2 out of 5]

Sujuvaa kieltä ja pitää otteessaan. Tärkeää pitää naisten sortoa esillä. Häiritsi kuitenkin suunnattomasti aiheenvalinta, etenkin kun kirjan lopussa annettiin kiitoksia lähinnä sanakirjoille. Etuoikeutetun, ulkopuolisen valkoisen toisille kaltaisilleen kauhisteltavaksi kirjoittama kirja ruskeista ihmisistä ilman että nämä itse pääsevät ääneen jätti huonolla tavalla oudon tunteen.

[Sha · Rating 2 out of 5]

Odotukset oli korkealla, mutta lähinnä jäi tyypertynyt olo. Hahmot jäivät jotenkin ontoiksi, tarina tuntui lähinnä skandaalinhakuiselta ja koko kirja vilisi somalinkielisiä, suoraankäännettyjä sanoja ja lauseita, joita ei suomennettu.

[Irene Piipponen · Rating 4 out of 5]

Pysäyttävä kirja. Snellman on yksi lempikirjailijoitani, hänen tekstinsä ovat sujuvaa luettavaa ja kieli korvaani kaunista. Kirjan aiheen faktoista en voi sanoa mitään, kun en tunne kulttuuria.

[Kirsi Vatanen · Rating 4 out of 5]

Somalikulttuuri on minulle vieras, mutta kirja piti otteessaan vähän puolivälin yli. Kirja on yhä kirjahyllyssäni, mutten taida sitä toiseen kertaan lukea.

[Olli · Rating 3 out of 5]

Omalla tavallaan hyvä kirja. Hyvin käsitelty arkaa aihetta.

[Arska-täti · Rating 3 out of 5]

Raju kuvaus Suomessa asuvan muslimiperheen arjesta ja heidän teini-ikäisen tyttärensä elämästä. Suorastaan tuskallinen lukukokemus.

[Maria Laru · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen vastakkainasettelu. Ajatuksia herättävä kirja.

[Linda Ezerkalna · Rating 5 out of 5]

Viena no manām mīļākajām grāmatām, kuru esmu lasījusi jau divreiz — skaudra, maģiska, par būtisko. Arī valoda brīnišķīga (liels paldies arī Zanei Balodei par lielisko tulkojumu).

[martyna · Rating 3 out of 5]

really controversial, but i liked it

[Sanna · Rating 3 out of 5]

Hirveä ja hyvä. Silmiä avaava, ajatuksia herättävä. Paikoin hiukan sekava.

[Anna · Rating 3 out of 5]

Maahanmuuttokirjallisuutta, jossa kerrotaan länsimaisista arvoista haaveilevan muslimitytön ja muslimiksi kääntyvän tytön tarina. Kirjassa puhutaan tärkeistä asioista, mutta onko esiin tuotu kuva uskonnosta liian mustavalkoinen? Kerronta taitavaa, koukuttavaa ja somalinkielisiä lausahduksia täynnä tuomassa uskottavuutta tarinalle. Lopetus on todella ahdistava toivoa täynnä olevalle kirjalle.

[Elina Balode · Rating 4 out of 5]

Kultūru sadursme, kur katrs grib kaut ko no tās otras, jo sava paša nesakrīt ar personību, mentalitāti.
Drausmīgi, ka ārēji spēki uzliek to kasti, un ne visiem ir iespēja dzīvot to dzīvi, kas sirdij liekas tuvāka. Sevišķi šodienas kontekstā redzams, ka domājošā pasaules daļa ir tomēr ļoti maza un mācīt otram dzīvot ir orku saldais ēdiens.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Nuoren tytön päiväkirja. Tosin tätä Anne Frankia vainoaa oma perhe suomalaisessa lähiössä vuonna 2006. Snellman on tarttunut tulenarkaan aiheeseen, eikä hän yritäkään olla korrekti. Tämän somaliperheen miehet ovat juuri sellaisia naisensortajia ja haluttomia hyväksymään suomalaiset tavat ja arvot, kuin Perussuomalaiset väittävät. Tavallaan näitä miehiä ymmärtää: ei ole helppoa heittää omaa maailmankuvaa romukoppaan ja hyväksyä täysin oman järjen vastainen tapa ajatella. Silti heitä vihaa sydämensä pohjasta. Kuinka he voivat tehdä noin omalle lapselleen? Miksi he pukevat kaiken itselleen vieraan demonin viittaan, kaiken parvekelaseista kirjallisuuteen? Eivätkä salaa osin suomalaistuneet veljet ole sen parempia. Päinvastoin, he ovat poimineet molemmista kulttuureista ne pahimmat puolet. Säälin sekaista inhoa herättää myös kovia kokenut suomalaistyttö, joka hakee pelastusta tiukasta islamista.

Aiheensa puolesta tämä on hyvä ja kiinnostava kirja. Rikkonainen rakenne kuitenkin häiritsee ja etäännyttää. Kerronta töksähtelee eikä tarinaan oikein synny imua. Silti tämä jää varmasti mieleen.

[Kelsier/Roona · Rating 3 out of 5]

Saikohan Alla-Zahra koskaan tietää mitä Anikselle kävi? Ja kääntyikö hän lopulta muslimiksi? Kääntyi kaiketi. Allan ja Wandan äidille minullakaan ei hirveästi sympatiaa riittänyt. Melkoinen tukka putkella menijä.

Aniksen sisarusten iät jäivät vähän epäselviksi, mutta ilmeisesti Manteli oli vanhin, kun oli jo töissä (ja jonkinlaisen lähihoitajakoulun käynyt?) ja vanhemmat veljet eivät olleet vielä täysi-ikäisiä, kun ilmeisesti yläastetta käyvä Anis puuhaili heidänkin läksynsä.

Tykkäsin, kun Anis kirjoitteli eri länsimaisille henkilöille mielikuvituskirjeitä ja kuvitteli heidät käymään keskusteluja Allahin kanssa.

Luka olikin ylättävän pienessä osassa. Toki tärkeässä roolissa Aniksen lopullisen kohtalon suhteen suhteen, mutta tykkäsin, että Wanda oli otettu Aniksen kaveriksi. Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä romaani.

[Laura · Rating 1 out of 5]

Itse en lämpeä juurikaan Snellmanin kirjoitustyylille, mutta nappasin tämän teoksen ihan vain kiinnostavan aiheen takia. Yli puoleen väliin sai taistella tekotaiteellisen kielen kanssa, samoin jotkut asiavirheet (pääosin somalikulttuuria koskevat) häiritsivät varsin paljon, ja lopulta päädyttiinkin kovin osoittelevaan ja stereotypittelevaan loppuratkaisuun. En haluaisi sanoa mitään kirjaa huonoksi, mutta ei tälle voi kovin paljoa noita tähtiä antaa, ellei halua tähdittää ennakkoluulojen kasvattamisesta sitten.

[Monica · Rating 1 out of 5]

Minua varoitettiin lukemasta tätä kirjaa, mutta uteliaisuus vei voiton. Sen lisäksi, että Anja Snellman käytti lähdemateriaalina somalian kielen sanakirjoja, hän olisi voinut käyttää lähteenä myös Koraanin suomenkielistä käännöstä. Nyt hän yhdisti törkeällä tavalla Somalian kansanperinteeseen kuuluvat tavat islamiin. Samoin hän yhdisti hullujen muslimien teot muslimeihin, ei hulluihin ihmisiin yleisesti. Islamista tietämättömät suomalaiset eivät valitettavasti ota huomioon sitä seikkaa, että tämä kirja on sekä fiktiivinen, että valheellinen, vaan saavat lisää vettä islamviha-myllyynsä.

[Sara Saarela · Rating 4 out of 5]

Pidin, vaikka kirja olikin kärjistävä ja hieman stereotyyppinen. Aluksi oli vaikea päästä kärryille, mutta kun 30-40 sivuilla pääsi, tarina vei mennessään. Teoksen kirjallisia ansioita oli kehuttu, joten odotukseni olivat aika suuret, mutta ne eivät ikävä kyllä ihan täyttyneet. Parasta oli kirjan pysäyttävyys, lopun surullisuus ja se, että tämä voisi olla totta. Voisi siis sanoa, että kirja oli vaikuttava, vaikka tietenkin olisin toivonut onnellisempaa loppua. Kirjalle tämä loppu oli kuitenkin sopiva.

[Madara · Rating 3 out of 5]

So, if you're born as a girl in a muslim family, you're nothing. You're invisible between men. Read Koran, follow the rules and do whatever your father and brother says. What does such girls in western world? They have to avoid everything but secretly some girls wants to befriend girls who have much more freedom. Deep in their souls they don't want to sin, they just want to be able to choose and don't get punished afterwards.