"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Näin alkoi eräs Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso.
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.
Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.
Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.
Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.
FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun huomasin etten ollut muistanut lisätä tätä kirjaa omiin hyllyihini tänne Goodreadsiin. Kyllä en tykkää, että ihmiset elvistelevät lukemisillaan tai lukematta jättämisillään. Se mikä on luettu on luettu, vaikka sitten myöhemmin hävettäisikin tunnustaa sitä. Kyllä luin. Maistui vähän jääräpäiselle ja keskeltä änkyrälle, mutta menihän se alas kaivoveden huuhtelemana. Niitä makuvissyjä minä en ole koskaan ymmärtänyt. Voisin pahoittaa niistäkin mieleni, mutta en nyt ala siihen kun se ei tähän mitenkään liity.
Jo pitkään lukulistalla ollut teos. Tykkäsin kovasti, erilaista kuin mitä yleensä luen. Nauroin ääneen monesti, mutta jäin myös pohtimaan pitkään kuinka vaikeaa on varmasti sopeutua ajan tuomiin muutoksiin. Hyvä. Tosi hyvä.
Mielensäpahoittaja on mies, jonka kanssa olen monesta asiasta eri mieltä, mutta jota pidän siitä huolimatta sympaattisena ja samastuttavana. Lyhyt, mutta paljonpuhuva teos - kerrassaan hurmaavaa luettavaa!
Minulle kävi tämän kirjan kanssa hassusti. Ensinnäkin oletin tämän olevan enemmän tai vähemmän nauramista vanhuudelle/vanhuksille ja no minähän en nauranut, vaan nyökyttelin, sillä olin IHAN SAMAA MIELTÄ jäärän kanssa(nauroin myöhemmin kyllä). Sitten mietin ensimmäiset 30 sivua, että tämäkö se nyt sitten on, mistä on niin vauhkottu. Että mikä tässä nyt sitten niin ihmeellistä on? Sitten seuraavana päivänä jatkoin siitä 30 sivusta eteenpäin ja sitten se alkoi: ääneen nauraminen ja katkelmien lukeminen ääneen poikaystävälle. Kirjahan oli hulvaton! Täynnä asiaa ja huumoria.
Kirja, joka saa minut nauramaan ääneen, on aika ihme, joten nostan kyllä hattua Kyrölle. Ja nostan hattua Kyrölle, kun en oikein olisi halunnut pitää tästä, koska hei kaikki muut pitävät, niin meinasin antaa tälle neljä tähteä. Mietin sitten, että no mikäs on se mutta, jonka takia annan neljä. No en keksinyt sitä, joten viisi tuli ja siinä on. Lajissaan aivan mahtava!
Olen asunut täällä kohta ihmiselämän ja yhden yhtä liito-oravaa en ole nähnyt. Tavallisia oravia on vaikka kuinka, mutta tehdäänkö tavallisille oraville tunneleita tai ylikulkupaikkoja, kyllä ei tehdä. Jos orava haluaa ylittää tien, sen on kipitettävä autojen sekaan ja rukoiltava, vaikka tokko oravilla jumalaa on."
Vihdoin sain paikattua Mielensäpahoittajan mentävän aukon yleissivistyksessä! Onhan tämä nyt kerrassaan loistava kirja, kyllä ei voi muuta väittää. Aivan hulvattoman hauskoja juttuja, mutta yllättävän paljon myös surumielisiä tai muuten vain liikuttavia kohtia.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin ensiksi siitä, että sain luettua odottelun jälkeen kirjan vasta nyt ja kyllä minä sitten niin mieleni pahoitin siitä, kun tämä kirja oli niin lyhyt, koska olisin mielelläni lukenut sitä vielä vähän enemmän.
Kirjan keskiössä on vanhan liiton vanha mies, karvahattupäinen ja vanhoja periaatteita ja aatteita kunnioittava herrasmies, joka ottaa teoksessa kantaa nykymaailman vaihtuvaan ja alati huonontuneeseen menoon. Hän pahoittaa mielensä monesta asiasta, esimerkiksi siitä, että Arvi Lind ei ole enää lukemassa uutisia tai rumista ihmisistä, jotka saavat taistella läpi harmaan kiven, jotta jotenkin pärjäisivät tässä elämän piirissä.
Häntä pitävät elämässä kiinni hoitokodissa elelevä vaimo, joka ei enää puhu eikä hössötä, mutta tämän tapaaminen auttaa pitämään maan jalat pinnalla- ja mikä tärkeintä, vanhoista periaatteista kiinni, sillä niistä ei tingitä- kyllä hänen mielestään se ensimmäinen akka on aina se paras, vaikka nalkuttaisi kuinka.
Mielensäpahoittaja ei ymmärrä poikansa ja tämän perheen elämänmenoa, ja siitä hän saa monet kerrat pahoittaa mielensä.
Näissä sfääreissä tarina etenee. Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä monista sellaisista asioista, joita nykyaikana moni tulee miettineeksi mutta massan painostuksesta harva uskaltaa antaa sille näkyvyyttä. Minne on kadonnut se sisukkuus ja sitkeys, jota vanhempi sukupolvi kantoi mukanaan äidinmaidossa?
Muuttuva ja alati tyytymätön nykymaailma on mielensäpahoittajan vaikein vastapari. Tuomas Kyrö on onnistunut tässä teoksessaan vangitsemaan mielen pahoittamiset niin hyvällä tavalla, että tätä lukiessa huvittaa hyvällä tavalla, sillä harvoin sitä tulee luettua yhtä rehellistä tekstiä!
Erittäin hauska kirja siitä mistä kaikesta mielensä voi pahoittaa. Tai oikeastaan kirjassa purnataan nykyistä elämänmenoa ja vastustetaan muutoksia, ihmisten kanssa kanssakäymistä ja kaikkea uutta. Vaikka esimerkiksi kännykkä huomataan kokeilun jälkeen ihan hyväksi vempaimeksi. Sitä vain kuuluu aluksi vastustaa ja hieman pelätä. Kirjassa tiedetään miten on ennen eletty ja pärjätty ja ollaan sitä mieltä että niin olisi pitänyt jatkaa. Kerrontatyylistä lipsutaan pari kertaa aivan hienoisesti, mutta pääpiirteittäin monologi on hykerryttävää ja kehitetyt toistuvat sananparret ovat nerokkaita ja tarttuvia. Henkilökuva on kokonaisvaltaisesti rakennettu ja sille varmasti tästä maasta löytyy esikuvia. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kirjan lopussa oli valkoisia sivuja. Luulin että on vielä lukemista jäljellä, mutta oliko? Kyllä ei ollut.
Ei napannu, onko se sitten se oma ikuinen papattomuus vai se että hynysen kirja ennen tätä oli vähän "ronskimpi" versio ilman tarinaa juuri ennen tätä.
Ensimmäinen Kyrön kirja, jonka luin ja olenpa iloinen, että luin! Ja vielä yhteen menoon.
Huumorin ja aidon ajatuksen tuntee joka sanassa ja lauseessa. Karun kaunista ja hauskaa sanaleikkiä. Nauroin ääneen ja vähintäänkin hymyilin koko kirjan läpi (ja nyökyttelin päätä), mutta kahdella viimeisellä sivulla kyyneleet tulvahtivat. Enkä oikein edes tiedä miksi. Luen ehdottomasti seuraavatkin osat!
Tuomas Kyrön "Mielensäpahoittaja" (WSOY, 2010) on lyhyistä luvuista koostuva pienoisromaani kahdeksankymppisestä sotaveteraanista, joka elelee yksikseen omakotitalossa, käy välillä katsomassa vaimoaan hoitokodissa ja pahoittaa säännöllisin väliajoin mielensä niin joulupöytään tuodusta kalkkunasta, liito-oravista, uudesta terveyskeskuslääkäristä sandaaleista, nykymaailmaa vaivaavasta kiireestä ja muista vastaavista ilmiöistä.
Kyrö maalaa päähenkilönsä liioittelevin vedoin ja kärjistäen, mutta jotakin hyvin tunnistettavaa ja tavattoman sympaattista mennyttä aikaa edustavassa ja periaatteilleen uskollisessa mielensäpahoittajassa on (etenkin jos lukija on kasvanut Kainuussa).
Luultavasti kirjan luvut toimivat parhaiten pieninä annoksina nautittuna, ehkä vieläpä ääneen luettuna, mutta yhtenä annoksenakin se menee mainiosti alas - eikä mieli pahoitu, päinvastoin!
Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, ja uskon että se teki hauskasta kirjasta sitäkin hauskemman. Antti Litja lukijana ja tulkitsijana on loistava! Monessa kohtaa tuli naurettua ääneen. Tätä kirjaa on kehuttu, eikä kyllä turhaan. Onneksi tuli viimein kuunneltua tämä itse.
Ensimmäinen cd (eli ensimmäinen neljäsosa) oli paras. Jossain vaiheessa jutut eivät tunnu enää ihan niin tuoreilta ja hauskoilta. Ehkä näitä ei kannattaisikaan lukea/kuunnella putkeen, vaan lukea ja nautiskella vain muutama kerrallaan. Teksteihin tuo kuitenkin hyvin vaihtelua ja syvyyttä se, että välillä huumorin tilalle tulee vakavia aiheita ja esim. päähenkilön suhteita perheeseen ja edesmenneeseen ystävään kuvataan tunteikkaasti.
Antaisin neljä ja puoli tähteä, mutta kun niin tarkaksi ei voi mennä, niin kyllä tämä kallistuu viiteen.
This book contains short, humorous essays or rants about the ever changing cultural environment in Finland as seen by an 80-year-old man desperately clinging to a world long gone. Or perhaps the issues are not limited to Finland, but are shown as they appear here. The rants are written tongue firmly in cheek, yet do not escape or pretend to avoid serious thought or things that really matter. Kyrö outlines the protagonist's character with just a few, but firm lines, simple mannerisms. The character is black and white, two-dimensional, which is very fitting, as this lack of dimensions and growth is the whole point of the book. A delightful read altogether. Recommended for anyone who thinks the whole world is going down the toilet.
Kuten monet muutkin, niin kyllä minäkin niin mieleni pahoitin. Tässä kirjassa kun ei ollut kuin 40 tarinaa ja 130 sivua. Olisin tätä enemmänkin lukenut. Kyllä ei 5 tähteä riitä.
Odotinkohan liikoja tältä kirjalta,mutta mielestäni tämä ei ollut nyt niiiiin hauska. Enemmänkin jollakin tavalla puuduttava. Minua alkoi jo ärsyttää lause kyllä minä mieleni pahoitin...
Tänään 27.10.2024 sain loppuun kirjan nimeltä Mielensäpahoittaja. Mielensäpahoittaja oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Luin Mielensäpahoittaja kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2014 ja toisen kerran vuonna 2019 ja nyt sitten luin sen kolmannen kerran. Mielestäni kolmas lukukerta oli parempi kuin ensimmäinen ja toinen lukukerta. Lukiessani kirjaa nimeltä Mielensäpahoittaja minulle tuli sellainen tunne että Mielensäpahoittaja olisi kertonut minulle kaiken. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍
Kyrön ensimmäisessä Mielensäpahoittajassa viehätti vanhan (herras)miehen hupaisuuttakin herättävä paheksuva, mutta hyväntahtoinen suhtautuminen lähes kaikkeen. Kyrön itseironisuus huokuu sanojen välissä, mikä myös antaa viehättävyyttä kirjan kerronnalle. Uskoisin tämän kirjan naurattavan useampaa iästä, sukupuolesta tai kansalaisuudesta huolimatta, toisia ehkä samaistumisen ja toisia vaikka tilannekomiikan vuoksi. Itse nauroin läpi kirjan, mutta koin myös vahvaa sympatiaa kirjan päähahmoa kohtaan, välillä suruakin. Vahva suositus jokaiselle mielensäpahoittajalle, heidän läheisilleen ja suomalaisia perinteitä ihmettelevälle tai kunnioittavalle.
Nejspíš jsem Mrzouta četla ve špatný čas na špatném místě. Určitě se jedná o vtipné a oddechové počtení + ilustrace mě fakt baví!! Ale postrádala jsem tam jiskřičku. 2.8
Tää oli tosi osuvaan saumaan luettu kirja, kun just tätä ennen luin erittäin epäonnistuneesti kirjoitetusta vanhuksesta (joka todellisuudessa siis oli 60v..). Tässä musta tuntui että luin mun oman pappani ja hänen sukupolvensa mielenmaisemaa, ja se tuntui kotoisalta ja sympaattiselta. Helppolukuinen ja lyhyehkö teos, musta tää toimi tällaisena kompaktimpana pakettina jopa paremmin kuin yhtään pidempänä.
Musta on kiva että löysin Kyrön tuotannon. Oon ollut tietoinen siitä jo vuosikausia, mutta jostain syystä se ei oo yhtään puhutellut mua. Nyt todella ihmettelen miksi. Tai sitten muutos on tapahtunut mussa.
Kyllä ei ollut yhtään huono kirja. Ei kerta kaikkiaan. Ja minä kun niin olisin toivonut, että tämä olisi ollut ikävä ja mieltä pahoittava ja paheksuttava juttukokoelma. Mielensäpahoittajan mietteet tuntuivat kovin tutuilta, ja niistä oli helppo tunnistaa monenlaisia kansamme aatehistorian kerroksia: mitä milloinkin on pidetty normaalina ja oikeana ja hyvänä ja mitä toisaalta paheksuttavana. Samoja kaikuja kuulee edelleenkin vaikka missä, myös omissa ajatuksissa, ja vain ne tunnistamalla voi lopulta päästä käsiksi uusiin ajattelutapoihin.
Kunpa jaksaisi jokikisen ihmisen suhteen muistaa, että jokainen pinttynyt tapa ja ajattelumalli on vain osanen jostain laajemmasta, hiekanmurunen yhteisön peruskivestä. Omat tavat ovat aina ne parhaat, olivat ne kuinka vanhoja tahansa. Mielensäpahoittaja ei kuitenkaan ole täysin juuttunut omiin ympyröihinsä, vaan jutuista ilmenee, kuinka hän on opetellut vaikka mitä uutta ja innostunut siitä. Esimerkiksi valittamisen hän mainitsee opetelleensa vasta vanhana, jotta saisi päästettyä höyryjä ulos. Ja kännykän käytöstäkin hän kiinnostuu: tekstiviestien lähettelyn mahdollisuudet ovat loputtomat.
Lukijalla oli kirjan lopussa tippa linssissä, kun kertoja oli käynyt niin armaaksi ja tämän kertomus niin herkäksi. Kävi siis samoin kuin mielensäpahoittajalle itselleen: oli vaikea päästää irti, kun oli tullut jo niin tutuksi.
Hei Tuomas ja kiitti vierailusta. Tällä kirjalla aloitan vierailun sieluusi. Onkin aika erikoista tutustua nuoreen mieheen vanhan miehen karikatuurilla. Kun olen lukenut kirjan kerron mitä pidin siitä.
Saara
Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Niin se monesti alkaa. Onneksi tunnelin päässä on aina valoa. Hellyyttävä oli se jäätelönmyyjä luku. Ei nyt ihan niin "perusrasisti" kuitenkaan. Parempi vaikkapa tummaihoinen hyvän suomen kielen taitoinen terveyskeskuslääkäri, kuin joku "sössöttelevä" ja suomalainen poninhäntä juppi. Kahvinjälleenmyyjästä tuli mieleen mökkikylämme...ja monet muut pienet pitäjät. Kyllä... Kyllä ne käy suurkaupungeissa ostamassa suuria eriä kahvia (ja vähän muutakin) myydäkseen kalliimmalla (noin +30%) hinnalla omissa pikku kyläkaupoissaan. Muuten en tätä ilmiötä selitä. Heille soisin ihan samat lait kuin viinan jälleen myyjille!!!! Naureskelen tätä lukua, kun ajelin tuossa nelostietä kohti Jämsää pari päivää sitten... Vihreällä Fordillani, ja sain aikamoisen kiven kökäleen ikkunaani... Audista... Onkohan noilla audeilla joku James Bond tyyppinen kiven heittolaite?
Niin.... Ja lopuksi.... Mitenköhän monta kertaa mielesi pahoitit kaikista kirjoitusvirheistäni? Jos ei muuta... Niin sainpahan mielensä pahoittavan Australian setänikin lukemaan kirjaasi.