What do you think?
Rate this book
Punainen mekko
Tositapahtumiin perustuva romaani prostituoidun työstä Suomessa
"Kun juttu oli ohi ja pystyin ajattelemaan kokemusta selkeästi, tajusin sen olevan helpoin koskaan ansaitsemani satanen. Ehkä se oli hetken epämukavaa, mutta eikös kaikki työ ollut? Ero oli vain siinä, että tämä kesti paljon vähemmän aikaa kuin työt yleensä."
Miksi pitäisi siivota toisten sotkuja, kun paremman palkan saa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Punaisen mekon päähenkilö. Nooralle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ymmärtäisi. Eikä lopettaminen ole helppoa – ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa.
Tarina etenee tiiviisti. Kerronta on lakonista ja toteavaa, siitä on riisuttu paatos tai glorifiointi. Intensiivisinä toistuvat kohtaukset pakottavat epämiellyttävän lähelle raadollista arkea.
Punainen mekko on kivulias kuvaus eksyneestä sukupolvesta, jonka tulevaisuutta samentavat epärealistiset haavekuvat. Päähenkilö haluaisi kelvata, mutta epävarmuus ja itseinho ovat aitojen ihmissuhteiden tiellä. Arka, sinnikäs tyttö puhuu avoimesti, ja tuntemuksiin on helppo samastua.
Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä. Se on ainutlaatuinen kuvaus siitä, millaista on elää prostituoituna ahtaassa suomalaisessa kaupungissa. Fiktiivinen tarina perustuu omakohtaisiin kokemuksiin.
"Kun juttu oli ohi ja pystyin ajattelemaan kokemusta selkeästi, tajusin sen olevan helpoin koskaan ansaitsemani satanen. Ehkä se oli hetken epämukavaa, mutta eikös kaikki työ ollut? Ero oli vain siinä, että tämä kesti paljon vähemmän aikaa kuin työt yleensä."
Miksi pitäisi siivota toisten sotkuja, kun paremman palkan saa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Punaisen mekon päähenkilö. Nooralle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ymmärtäisi. Eikä lopettaminen ole helppoa – ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa.
Tarina etenee tiiviisti. Kerronta on lakonista ja toteavaa, siitä on riisuttu paatos tai glorifiointi. Intensiivisinä toistuvat kohtaukset pakottavat epämiellyttävän lähelle raadollista arkea.
Punainen mekko on kivulias kuvaus eksyneestä sukupolvesta, jonka tulevaisuutta samentavat epärealistiset haavekuvat. Päähenkilö haluaisi kelvata, mutta epävarmuus ja itseinho ovat aitojen ihmissuhteiden tiellä. Arka, sinnikäs tyttö puhuu avoimesti, ja tuntemuksiin on helppo samastua.
Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä. Se on ainutlaatuinen kuvaus siitä, millaista on elää prostituoituna ahtaassa suomalaisessa kaupungissa. Fiktiivinen tarina perustuu omakohtaisiin kokemuksiin.
288 pages, Hardcover
First published January 1, 2010
2 people are currently reading
45 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 30 reviews
May 7, 2011
No huhhuh, olipa aivan järjettömän huono kirja. Kirjailijan teksti oli kypsymätöntä ja tylsää - takakannen mukainen "lakonisuus" tuntui tarkoittavan sitä, ettei osata kuin kirjoittaa pelkkiä päälauseita eikä sen enempää kuvailla mitään. Päähenkilö oli sekä tyhmä kuin saapas että itsekeskeinen ja piittaamaton velvollisuuksista. Kun mukaan sotkettiin epämääräinen ihastuminen ja kissan hankkiminen, niin koko kirja alkoi tuntua juoneltaan enimmäkseen neljätoistavuotiaan kirjoittamalta.
Prostituution käsitteleminen aiheena on tietenkin rohkeaa, mutta jos se tehdään näin, niin voi nyt helvetti. Kirjan lukemisen jälkeen tuli enemmän sellainen fiilis, että pakko varmaan alkaa huorata itse todistaakseen, että siitä on mahdollista kirjoittaa paremminkin.
Prostituution käsitteleminen aiheena on tietenkin rohkeaa, mutta jos se tehdään näin, niin voi nyt helvetti. Kirjan lukemisen jälkeen tuli enemmän sellainen fiilis, että pakko varmaan alkaa huorata itse todistaakseen, että siitä on mahdollista kirjoittaa paremminkin.
July 6, 2020
Apua miten tämmönen on julkaistu? Ja vielä Gummerukselta??? Eihän tää kirjailija osannut edes kirjoittaa. Paikallaan polkevaa yhdentekevää tekstiä ja yksiulotteiset, kärjistetyt henkilöhahmot. Aiheutti myötähäpeää.
Hyvä aihe ei tee hyvää kirjaa.
Hyvä aihe ei tee hyvää kirjaa.
January 6, 2013
Ei mikään kaunokirjallinen merkkiteos. Kerronnan yksioikoisuus ja pinnallisuus häiritsivät ja itse juonikin jätti kylmäksi. Eniten häiritsee kuitenkin päähenkilö: Hän on näköalaton juuri kirjoittanut tyttö, jolla ei ole toiveita tulevaisuudesta eikä juuri ajatuksia. Hänellä ei ole ystäviä eikä hän rakasta ketään eikä mitään. Asiakkaat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ystävällisiä, mutta päähenkilö suhtautuu heihin negatiivisesti. Kissaansakin hän pahoinpitelee eikä pohdi omaa pahaa oloaan sen taustalla. Kirjan kannessa lukee, ettei kirja moralisoi, mutta päähenkilön olemus tekee sitä tahtomattaan. Lukija ei pysty samaistumaan tyttöön ja hän jää jonkinlaiseksi toiseudeksi, huoraksi, jonka valinnat ja tapa suhtautua asioihin ovat vastenmielisiä. Kaupoista varasteleminen vielä vahvistaa tätä näkökulmaa.
Lukukokemus jätti ainoastaan kysymyksen, miksi tyttö ryhtyi prostituutioon, kun ei pitänyt siitä eikä ollut pakotettu taloudellisestikaan. Tätä ei avata tarkemmin. Vaikutelma oli epätodellinen: kuin ei olisi haluttu kertoa tai pohtia asiaa syvällisemmin.
En suosittele kirjaa, sen uteliaisuutta herättävästä aiheesta huolimatta.
Lukukokemus jätti ainoastaan kysymyksen, miksi tyttö ryhtyi prostituutioon, kun ei pitänyt siitä eikä ollut pakotettu taloudellisestikaan. Tätä ei avata tarkemmin. Vaikutelma oli epätodellinen: kuin ei olisi haluttu kertoa tai pohtia asiaa syvällisemmin.
En suosittele kirjaa, sen uteliaisuutta herättävästä aiheesta huolimatta.
February 16, 2011
Kirja varmastikin hyvästä ja tärkeästä aiheesta, ja oli ainakin kirjoitettu helposti luettavassa muodossa. En vaan voinut sille mitään, että mua ärsytti koko ajan aivan valtavasti se kuinka typerä ja tyhmä kun saapas romaanin päähenkilö oli... Toisaalta, ehkä päähenkilölle olis pitänyt tehdä joku psykiatrinen diagnoosi, mikä selvittäis sen käytöstä. Tässä oli kyllä oiva esimerkki tästä nykyään niin toitotetusta "kaikki-mulle-nyt-heti-en-piittaa-paskaakaan-toisista" -tyypistä. Sen lisäksi, että päähenkilö oli vielä tyhmä kuin saapas, niin se oli myös varas ja eläintenrääkkääjä. Eipä tullut tytölle mieleen, et ehkä kissa kuoli sen takia että sitä paiskottiin pitkin seiniä... Ja yhdessä kohtaa kirjassa itkettiin sitä, kuinka meni viimenenkin palanen omasta itsestä, kun sai orgasmin asiakkaan kanssa. Kun ei ollut montaakaan sivua, kun oli saanut orgasmin sen sukkahousumiehen kanssa... Kaksi tähteä ihan siitä hyvästä, et tää ei ollu niin huono mitä huonoimmat lukemani kirjat, vaikka sinne pohjalle menikin.
September 12, 2013
Voiko jättää teoksen ilman tähtiä? Tuntuu ettei tämä tekele ansaitse edes sitä yhtä. Hätäistä, hätäistä, hätäistä: "juoni", "juonen" rakentaminen, kirjoitusasu, otsikko, kaikki, kesken jäänyttä. Pisti ärsyttämään, että luin koko kirjan. Joskus aloittelevana lukijana 13 vuotiaana olisin kenties tästä teoksesta pitänyt, mutta nyt tämä tuntui aikuisen lukijan halveeramiselta. Ei lämmittänyt millään tasolla. Onneksi oli kirjaston lainakappale.
March 11, 2023
Kirja todennäköisesti ajaa asiansa, eli näyttää melko realistiselta vaikuttavia välähdyksiä syrjäytyneen nuoren ihmisen elämästä seksityötä tehden. Ja seksityön mahdollisusta vaikutuksista nuoren ihmisen minäkuvaan.
Olen lukenut vähän kerronnaltaan samankaltaisia nuortenkirjoja aikanaan, mutta se mikä erottaa tämän yhdestä sen ajan lempinuortenkirjastani on se, että siinä päähenkilö oli ympärillään olevaa hahmokaartia nokkelampi ja siksi häntä tavallaan kannusti myös läpi angstin, samantekevän seksin, satunnaisen päihteiden käytön ja yleisesti huonojen valintojen. Oli tunne, että pienikin tapahtuma voisi pelastaa päähenkilön, auttaa jaloilleen. Hahmon vaikeuksiin samastui, mutta hahmon näki myös niiden ulkopuolelta, vähän optimistisemmassa valossa.
Tämä kirja taas alkaa huonosta tilanteesta ja oli aikalailla suora matka vielä huonompaan, ihan ehkä viimeisiä paria sivua lukuunottamatta. Tämän kirjan Noorasta on tosi vaikeaa tykätä, mikä muodostuu isoksi ongelmaksi kun Noora on läpi tarinan enimmäkseen joko yksin tai pahvia ohuempien nimettömien tai nimettyjen hahmojen kanssa. Olisin kuollakseni kaivannut sivuhahmoksi esimerkiksi toista seksityön tekijää, jonka tarina olisi kulkenut tavalla tai toisella eri radalla kuin Nooran. Tarjonnut toisia näkökulmia ja mielenkiintoista dialogia aiheista, joita Noora nyt joutui ruotimaan pääasiassa yksin mielessään läpi kirjan.
Kaikesta synkkyydestä huolimatta tavallaan pidin loppupuolen Noorasta alkua enemmän. Alkupuolen Noora vaikutti turhauttavan suunnattomalta ja vähän naiivilta ja laiskalta, vaikka toisaalta samaistun siihen miten vaikeaa itseään on pakottaa tekemään vaikkapa samantekevää siivoustyötä päivästä toiseen. Loppupuolen Noora on helvetin rikki, mutta tavallaan hioutunut rehellisemmäksi, vähemmän pinnalliseksi. Todella toivon tälle fiktiiviselle hahmolle parempia aikoja tarinan jälkeen.
Tätä ei ollut mitenkään iloa lukea enkä näe syytä, miksi tekisin koskaan samaa uusiksi.
Olen lukenut vähän kerronnaltaan samankaltaisia nuortenkirjoja aikanaan, mutta se mikä erottaa tämän yhdestä sen ajan lempinuortenkirjastani on se, että siinä päähenkilö oli ympärillään olevaa hahmokaartia nokkelampi ja siksi häntä tavallaan kannusti myös läpi angstin, samantekevän seksin, satunnaisen päihteiden käytön ja yleisesti huonojen valintojen. Oli tunne, että pienikin tapahtuma voisi pelastaa päähenkilön, auttaa jaloilleen. Hahmon vaikeuksiin samastui, mutta hahmon näki myös niiden ulkopuolelta, vähän optimistisemmassa valossa.
Tämä kirja taas alkaa huonosta tilanteesta ja oli aikalailla suora matka vielä huonompaan, ihan ehkä viimeisiä paria sivua lukuunottamatta. Tämän kirjan Noorasta on tosi vaikeaa tykätä, mikä muodostuu isoksi ongelmaksi kun Noora on läpi tarinan enimmäkseen joko yksin tai pahvia ohuempien nimettömien tai nimettyjen hahmojen kanssa. Olisin kuollakseni kaivannut sivuhahmoksi esimerkiksi toista seksityön tekijää, jonka tarina olisi kulkenut tavalla tai toisella eri radalla kuin Nooran. Tarjonnut toisia näkökulmia ja mielenkiintoista dialogia aiheista, joita Noora nyt joutui ruotimaan pääasiassa yksin mielessään läpi kirjan.
Kaikesta synkkyydestä huolimatta tavallaan pidin loppupuolen Noorasta alkua enemmän. Alkupuolen Noora vaikutti turhauttavan suunnattomalta ja vähän naiivilta ja laiskalta, vaikka toisaalta samaistun siihen miten vaikeaa itseään on pakottaa tekemään vaikkapa samantekevää siivoustyötä päivästä toiseen. Loppupuolen Noora on helvetin rikki, mutta tavallaan hioutunut rehellisemmäksi, vähemmän pinnalliseksi. Todella toivon tälle fiktiiviselle hahmolle parempia aikoja tarinan jälkeen.
Tätä ei ollut mitenkään iloa lukea enkä näe syytä, miksi tekisin koskaan samaa uusiksi.
September 7, 2023
Olipa järjettömän huono kirja. Kieli, kerronta, hahmo, kaikki. En ymmärrä sitä kustantamon tyyppiä, joka on tämän päästänyt julkaisuun asti. Ilman mediaseksikästä ”perustuu omiin kokemuksiin” -merkintää tämä tuskin ikinä nähnyt päivänvaloa.
Viimeistän eläinkidutuskohtaus katkaisi selkäni ja kaduttaa, että käytin aikaa tämän lukemiseen. En voi yhtään kenellekään suositella - jos seksityö teemana kiinnostaa niin paljon paljon parempia, myös kokemukseen nojaavia tarinoita on. Lisäksi on naivia väittää, että kirja, joka alkaa Andrea Dworkinin sitaatilla voi olla seksityön suhteen neutraali, tai kuten luvataan, ei poliittinen tai ei moralisoiva.
Viimeistän eläinkidutuskohtaus katkaisi selkäni ja kaduttaa, että käytin aikaa tämän lukemiseen. En voi yhtään kenellekään suositella - jos seksityö teemana kiinnostaa niin paljon paljon parempia, myös kokemukseen nojaavia tarinoita on. Lisäksi on naivia väittää, että kirja, joka alkaa Andrea Dworkinin sitaatilla voi olla seksityön suhteen neutraali, tai kuten luvataan, ei poliittinen tai ei moralisoiva.
May 10, 2025
Ahdistavaa luettavaa ja jotenkin samaistuttavaa tai ymmärrettävää. Ei kirjassa kuitenkaan paljoa tapahdu vaan se toistaa itseään tarpeeksi kauan, jotta tiedetään huonon olotilan olevan pysyvä.
Jos päähenkilön käytöstä ei tunnista on kirja varmaan tylsä tai epäuskottava - jos siihen pystyy jollain tasolla samaistumaan on se ahdistava.
Jos päähenkilön käytöstä ei tunnista on kirja varmaan tylsä tai epäuskottava - jos siihen pystyy jollain tasolla samaistumaan on se ahdistava.
August 9, 2018
Huonolla tavalla lakoninen, suuria palasia puuttui ja paikoitellen dialogi oli todella naiivia. Plussaa kuitenkin kiinnostavasta aiheesta, helppolukuisuudesta ja onnistuneesta ahdistuksen kuvaamisesta.
January 30, 2022
Huonoin pitkään aikaan lukemani kirja. Tai ei ehkä kirja sinänsä, mutta aihe ei yhtään osunut minulle. Minun makuuni päähenkilö sekoilee liikaa ja seksikohtauksia oli myös liikaa. Minä en myöskään voi sietää kirjoja, missä viattomat eläimet kärsivät.
July 17, 2024
Minulla oli ennakkoluuloja teosta kohtaan, kun olin lukenut muiden arvosteluja kirjasta. Meinasin jopa olla lukematta koko teoksen, mutta onneksi aloin lukemaan,
sillä kirja on todella koskettava ja realistinen kuvaus ahdistuneesta,syrjäytyneestä ja hukassa olevasta nuoresta naisesta. Suosittelen!
sillä kirja on todella koskettava ja realistinen kuvaus ahdistuneesta,syrjäytyneestä ja hukassa olevasta nuoresta naisesta. Suosittelen!
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 2, 2019
Hyvin raflaava teos nuoren naisen prostituutiokokeilusta.
January 1, 2020
Huono kirja. Päähenkilö on raivostuttava ja tekee inhottavia asioita, siis lähinnä prostituution ulkopuolella. Tulee mieleen, että kirja on ylipäätään julkaistu raflaavan aiheensa takia.
January 12, 2022
Lasken tän helmet -lukuhaasteen kohtaan 46: Kirjan kansi on punainen tai nimessä on sana "punainen".
Kirjan aihe ja juoni kiinnostivat minua, jonka takia sen halusin lukea. Lähiö- ja köyhyyskuvailu vaikuttivat aluksi hyviltä, mutta valitettavasti jätin kirjan kesken sen huonon kirjoitustyylin vuoksi.
Kirjan aihe ja juoni kiinnostivat minua, jonka takia sen halusin lukea. Lähiö- ja köyhyyskuvailu vaikuttivat aluksi hyviltä, mutta valitettavasti jätin kirjan kesken sen huonon kirjoitustyylin vuoksi.
March 30, 2013
Tiilikan ”Punaisessa mekossa” prostitoitu ei edustanut ihmiskaupan uhria, joka oli valheellisilla lupauksilla houkuteltu työhön, vaan tavallista suomalaista naista, joka etsi tästä reitistä keinon elättää itsensä. Hän valikoi työnsä tavalla, joka vaikuttaa suuresti ärsyttävän joitain tahoja (joidenkin ”kadun miesten” näkemys tuntuu olevan, että nuoret haluavat heti tienaamaan mahdollisimman helposti mahdollisimman paljon rahaa – ylimitoitettuja toiveita ja odotuksia joillain toki on), eivätkä raskaat pienipalkkaiset työt innosta.
Hän ei myöskään ajautunut seksialalle jonkun pakon vuoksi, ellei rahan tarvetta voida pitää sellaisena, eikä rahoittanut itsensä myymisellä huumausaineiden käyttöä. Asiakkaat, joita Noora halveksui, eivät olleet väkivaltaisia tai marginaaleja edustavia, vaan aivan tavallisen jokapäiväisiä suomalaisia miehiä. He maksoivat ostamistaan palveluista ja saattoivat vielä kiittääkin lähtiessään.
”Punainen mekko” on toinen lukemani romaani, joka käsittelee prostituutiota (ensimmäinen oli Belle de Jourin kirja), mutta edeltävään karkkimaisen keveästä kirjasta tämä eroaa kuin yö päivästä. Siinä missä Belle on korkeatasoiseksi seuralaiseksi luokiteltava yön kuningatar, jolla on takana niin ehjä mieli kuin akateeminen koulutuskin, on Noora hukassa itsensä kanssa ja rikkoutuu työtä tehdessään entistä enemmän.
Bellen korkeat korot, tyylikkäät vaatteet ja hotellien käytävät ovat Nooralle fyysisiä oireita, henkistä pahoinvointia ja väistämätöntä valumista kohti pohjaa. Molempia kirjojen pohjalla on omakohtaiset kokemukset, mutta siinä missä toisen kuvaus alasta on kuin romanttisesta fantasiasta, on se toisella melkein groteskiksi muuttunutta todellisuutta, jossa ei kauniita ajatuksia juuri esiinny.
Tiilikan romaania leimaa myös hyvin voimakas viimeistelemättömyyden tunne, teksti vaikuttaa kerralla kirjoitetulta tilitykseltä, jota ei ole oikoluettu lainkaan. Varsinainen tarina on myös suoraviivainen ja aiheen syvällisempi käsittely on jätetty kokonaan pois, vaikka se olisi voinut tuoda romaaniin enemmän sanomaa. Nyt kaavamaisiin yhdyntäkuvauksiin (jotka eivät ole erityisen seksuaalisia vaan enemmänkin karkeita) kyllästyy nopeasti, vaikka kirjan lukeekin läpi jo pelkästään nähdäkseen miten Nooran lopulta käy.
Hän ei myöskään ajautunut seksialalle jonkun pakon vuoksi, ellei rahan tarvetta voida pitää sellaisena, eikä rahoittanut itsensä myymisellä huumausaineiden käyttöä. Asiakkaat, joita Noora halveksui, eivät olleet väkivaltaisia tai marginaaleja edustavia, vaan aivan tavallisen jokapäiväisiä suomalaisia miehiä. He maksoivat ostamistaan palveluista ja saattoivat vielä kiittääkin lähtiessään.
”Punainen mekko” on toinen lukemani romaani, joka käsittelee prostituutiota (ensimmäinen oli Belle de Jourin kirja), mutta edeltävään karkkimaisen keveästä kirjasta tämä eroaa kuin yö päivästä. Siinä missä Belle on korkeatasoiseksi seuralaiseksi luokiteltava yön kuningatar, jolla on takana niin ehjä mieli kuin akateeminen koulutuskin, on Noora hukassa itsensä kanssa ja rikkoutuu työtä tehdessään entistä enemmän.
Bellen korkeat korot, tyylikkäät vaatteet ja hotellien käytävät ovat Nooralle fyysisiä oireita, henkistä pahoinvointia ja väistämätöntä valumista kohti pohjaa. Molempia kirjojen pohjalla on omakohtaiset kokemukset, mutta siinä missä toisen kuvaus alasta on kuin romanttisesta fantasiasta, on se toisella melkein groteskiksi muuttunutta todellisuutta, jossa ei kauniita ajatuksia juuri esiinny.
Tiilikan romaania leimaa myös hyvin voimakas viimeistelemättömyyden tunne, teksti vaikuttaa kerralla kirjoitetulta tilitykseltä, jota ei ole oikoluettu lainkaan. Varsinainen tarina on myös suoraviivainen ja aiheen syvällisempi käsittely on jätetty kokonaan pois, vaikka se olisi voinut tuoda romaaniin enemmän sanomaa. Nyt kaavamaisiin yhdyntäkuvauksiin (jotka eivät ole erityisen seksuaalisia vaan enemmänkin karkeita) kyllästyy nopeasti, vaikka kirjan lukeekin läpi jo pelkästään nähdäkseen miten Nooran lopulta käy.
November 22, 2017
Elina Tiilikka: Punainen mekko
Gummerus 2010
Päiväys 13.1.2012
Vuoden toisena kirjana sain luetuksi tämän kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan romaanin kotikutoisesta prostituutiosta. Kirjan päähenkilö Noora ei tahdo saada pikkukaupungissa muuta kuin siivousduunia ja siihenkin hän kyllästyy päivässä. Seuraavana uravalintana sitten kokeillaan strippausta - yhden keikan verran sitäkin. Tällä pohjustuksella sitten päästään siihen, että Noora tuntee olevansa valmis siirtymään isojen rahojen ääreen ja jättää ilmoituksen itsestään nettiin.
Tarina lähtee siis liikkeelle hyvin pelkistetysti eikä kielikään kovin vivahteikasta ole. Jossain vaiheessa ihan odottelin lauseita, jotka yhdistetään ala-astemaisesti vain lisäämällä "sitten" toisen alkuun. Toki kirjan edetessä asiasisältökin koveni prostituutiokuvauksiin, joissa yksinkertaisilla sanankäänteillä varmaankin oli tyylillinen päämääränsä. Itse oisin kuitenkin odotellut jotain niin sanotusti uskottavampaa tunnepuolen kuvausta ammatinvalinnasta ja sillä tiellä jatkamisesta. Nyt mä en yksinkertaisesti vaan uskonut tätä. Merkittävimmät juonenkäänteet oli jotenkin teennäisiä ja mulle tuli niistä sellanen kuva, että niillä vaan haluttiin päästä asiaan vaikka väkisin minkä tahansa aasinsillan kautta. Alkupuolellakin se, että yksi ensimmäisistä yhteydenottajista oli jo alalla pidemmän aikaa toiminut Mira joka halusi opastaa Nooraa tuntui melko kummalliselta ja vaan tavalta saada jotain kautta ammatinharjoittamisen faktat kerrottua.
Tällaisten omakohtaisten kokemusten jakaminen fiktiiviseksi suodatettuna toki on ihan ok asia, ja siksihän itsekin tähän tartuin, että aihepiiri kiinnosti. Toteutus ei vaan nyt toiminut, vaan jäi pintapuoliseksi kerronnaksi. Kuvaukset asiakaskohtaamisista toki oli likaisia eikä uravalintaa glorifioitu, vaikka "helppo" tapa päästä koviin tuntitaksoihin onkin kysymyksessä. Numeroarvosanoja en oo kirjojen kohdalla antanut enää pitkään aikaan, mutta kouluasteikolla tää jäänee johonkin seiskan pintaan.
Gummerus 2010
Päiväys 13.1.2012
Vuoden toisena kirjana sain luetuksi tämän kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan romaanin kotikutoisesta prostituutiosta. Kirjan päähenkilö Noora ei tahdo saada pikkukaupungissa muuta kuin siivousduunia ja siihenkin hän kyllästyy päivässä. Seuraavana uravalintana sitten kokeillaan strippausta - yhden keikan verran sitäkin. Tällä pohjustuksella sitten päästään siihen, että Noora tuntee olevansa valmis siirtymään isojen rahojen ääreen ja jättää ilmoituksen itsestään nettiin.
Tarina lähtee siis liikkeelle hyvin pelkistetysti eikä kielikään kovin vivahteikasta ole. Jossain vaiheessa ihan odottelin lauseita, jotka yhdistetään ala-astemaisesti vain lisäämällä "sitten" toisen alkuun. Toki kirjan edetessä asiasisältökin koveni prostituutiokuvauksiin, joissa yksinkertaisilla sanankäänteillä varmaankin oli tyylillinen päämääränsä. Itse oisin kuitenkin odotellut jotain niin sanotusti uskottavampaa tunnepuolen kuvausta ammatinvalinnasta ja sillä tiellä jatkamisesta. Nyt mä en yksinkertaisesti vaan uskonut tätä. Merkittävimmät juonenkäänteet oli jotenkin teennäisiä ja mulle tuli niistä sellanen kuva, että niillä vaan haluttiin päästä asiaan vaikka väkisin minkä tahansa aasinsillan kautta. Alkupuolellakin se, että yksi ensimmäisistä yhteydenottajista oli jo alalla pidemmän aikaa toiminut Mira joka halusi opastaa Nooraa tuntui melko kummalliselta ja vaan tavalta saada jotain kautta ammatinharjoittamisen faktat kerrottua.
Tällaisten omakohtaisten kokemusten jakaminen fiktiiviseksi suodatettuna toki on ihan ok asia, ja siksihän itsekin tähän tartuin, että aihepiiri kiinnosti. Toteutus ei vaan nyt toiminut, vaan jäi pintapuoliseksi kerronnaksi. Kuvaukset asiakaskohtaamisista toki oli likaisia eikä uravalintaa glorifioitu, vaikka "helppo" tapa päästä koviin tuntitaksoihin onkin kysymyksessä. Numeroarvosanoja en oo kirjojen kohdalla antanut enää pitkään aikaan, mutta kouluasteikolla tää jäänee johonkin seiskan pintaan.
March 16, 2012
Kirjaa markkinoidaan prostituutiosta kertovana, oikeisiin kokemuksiin perustuvana teoksena. Se on kuitenkin oikeasti kertomus kipuilevasta nuoresta naisenalusta, jonka elämässä huoraaminen näyttelee korkeintaan sivuosaa enkä itse olisi lähtenyt myymään kirjaa siitä kertovana- pääosassa ovat kasvukivut, tasapainoton elämäntyyli sekä vaikeus pukea tunteita sanoiksi.
Päähenkilöllä on melko varmasti jokin psyykkinen sairaus, tunnistan tämän puolen kun itsekin sellaista sairastan...ja juuri siksi hänen raivokohtauksensa, joissa mm. kissa lentää seinään, tuntuvat hyvin tutuilta. Tavallaan lohduttavaa lukea sellaista, mutta toisaalta mm. näpistelyn korostaminen ei sovi kuvaan, joka henkilöstä aluksi annetaan. Vai onko se sitten tarkoituksellista, en tiedä..? Kai niinkin voisi ajatella, että sairas ihminen ei aina näe vikoja toimintamalleissaan.
Punainen Mekko oli ihan luettava ja paikkapaikoin jopa aavistuksen viihdyttävä teos. Se ei kuitenkaan ole läheskään sitä, mitä lupaa, ja uskon että useampi lukija pettyy tai peräti kauhistuu lukiessaan päähenkilön sekoiluja (rikokset, huumeet, mielenterveysongelmat, sukupuolitaudit..). Päällimmäiseksi jäi kuva, että kirjailija tahtoi kirjoittaa joko omista tai jonkun läheisen kipuiluista, mutta tarvitsi ns. keppihevosen tarinalle...joka tässä tapauksessa on prostituutio.
Päähenkilöllä on melko varmasti jokin psyykkinen sairaus, tunnistan tämän puolen kun itsekin sellaista sairastan...ja juuri siksi hänen raivokohtauksensa, joissa mm. kissa lentää seinään, tuntuvat hyvin tutuilta. Tavallaan lohduttavaa lukea sellaista, mutta toisaalta mm. näpistelyn korostaminen ei sovi kuvaan, joka henkilöstä aluksi annetaan. Vai onko se sitten tarkoituksellista, en tiedä..? Kai niinkin voisi ajatella, että sairas ihminen ei aina näe vikoja toimintamalleissaan.
Punainen Mekko oli ihan luettava ja paikkapaikoin jopa aavistuksen viihdyttävä teos. Se ei kuitenkaan ole läheskään sitä, mitä lupaa, ja uskon että useampi lukija pettyy tai peräti kauhistuu lukiessaan päähenkilön sekoiluja (rikokset, huumeet, mielenterveysongelmat, sukupuolitaudit..). Päällimmäiseksi jäi kuva, että kirjailija tahtoi kirjoittaa joko omista tai jonkun läheisen kipuiluista, mutta tarvitsi ns. keppihevosen tarinalle...joka tässä tapauksessa on prostituutio.
August 17, 2012
Todella ahdistava kirja. Silti siinä on jotakin otteessaan pitävää, vaikka en kirjasta edes oikeastaan pitänyt ollenkaan. Kirjan teema on tietyllä tavalla aika loppuunkaluttu, vaikka toteutus olikin hiukan erilainen kuin normaalisti. Varsinkin loppua kohden, kun päähenkilö menetti viimeisenkin otteen elämästään, teki mieli lopettaa lukeminen ja jättää koko kirja kesken. Ei ole kuitenkaan tapana jättää kirjoja kesken, joten loppuun tuli luettua. En tiedä, kannattiko tämä, kun lopulta kirjasta jäi vain paha olo.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 17, 2013
Helppolukuista tekstiä. Kirjailijan esikoinen, mikä jonkin verran paistoi läpi. Tarina oli kiinnostava, antoi vastauksia aiheesta heränneisiin kysymyksiin, muttei päässyt juurikaan yllättämään. Ehkä ensimmäinen kirja, jota lukiessa itkin ahdistuksesta ja vihasta. En prostituution vuoksi vaan päähenkilön elämää koskettaneen toisen asian vuoksi. En paljasta enempää, jos joku haluaa lukea. Kelpo teos ja vaiettu aihe. Asioista puhuttiin suoraan, mutta tosiaan jotain lisärosoa, jotain yllättävää olisin kaivannut. Vai onko sitä nykypäivänä muka kuullut kaiken, turtunut?
March 14, 2014
Prostituutio on mielenkiintoinen aihe sinänsä, mutta täytyy myöntää, että kirjallisilta ansioiltaan tämä kirja oli kyllä hyvin vaatimaton. Tökeröä, yksinkertaista kieltä, ja isoin pettymys oli kaikkinaisen syvyyden puuttuminen sen suhteen, miltä Noorasta todella tuntui. Loppukin tuli jotenkin töksähtäen vastaan. Aika hurja kontrasti, kun luin toisen esikoiskirjan, Teemestarin kirjan, tällä samalla viikolla!
November 18, 2010
Erittäin lakoniseen ja toteavaan sävyyn kirjoitettuna Punainen mekko kuvaa identiteetin ja itsetunnon hajoamista, jotka johtuvat päähenkilö Nooran valinnasta ansaita rahaa prostituutiolla.
Kirja toisti melkein tylsyyteen asti samaa, joka toisaalta ärsytti, toisaalta laittoi miettimään: "näinkö ankeaa se todella on?". Kirjoitustyyli ei ollut ihan vielä niin hiotunutta.
Kirja toisti melkein tylsyyteen asti samaa, joka toisaalta ärsytti, toisaalta laittoi miettimään: "näinkö ankeaa se todella on?". Kirjoitustyyli ei ollut ihan vielä niin hiotunutta.
April 7, 2013
Teoksessa oli varsin samanlainen kertojaääni kuin Tiilikan uudemmassa tuotoksessa, Myrskyssä, mutta tuosta häiritsevästä tekijästä huolimatta kirja hurahti parempiin suihin nopeasti. Kerronta oli välillä vähän ihmeellisen pomppivaa ja kaikista asioista ei aivan saanut otetta, mutta teoksesta jäi hyvä maku suuhun. Mielenkiintoinen aihe ainakin, ehdottomasti!
July 3, 2013
Aihealueena itselle uusi kirjallisuudessa, joten ei oikein ollut mitään kirjaa mihin tätä rinnastaa. Tarina oli kuitenkin karu, toisinaan kirjoittaja kuitenkin sortui hienoisiin kliseyksiin kielensä kanssa - leikittely olisi tuonut tekstiin jotain vähän tuoreempaa. Esikoiskirjaksi kuitenkin ihan ookoo.
March 22, 2011
Uskomattoman upea ja kaunis romaani. Oli helppo päästä alkuun, tempo oli tasainen ja kirja vei mukanaan heti. Luin sen kerralla loppuun ja yllätyin positiivisesti. En malttanut pitää taukojakaan. Suosittelen.
December 23, 2021
Nopeasti luettu, tosin melko pinnallinen tarina. Loppu oli eläimiin kohdistuvan väkivallan takia ahdistavaa luettavaa, eikä se minusta tuonut mitään lisäsisältöä tarinaan. Päähahmo halveksui kaikkia ihmisiä ympärillään ja hänestä oli hyvin vaikea tykätä. Teema oli kuitenkin mielenkiintoinen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 28, 2011
Tykkäsin kirjasta, sen suorasukaisesta ja hienostelemattomasta tyylistä, jolla se oli kirjoitettu.
October 17, 2011
Mikä pettymys! Kirja oli mielestäni epäkypsä ja päämäärätön pintaraapaisu. En todellakaan suosittele, sillä pelkkä aihe ei tee mistään romaanista lukemisen arvoista.
February 24, 2012
vakavista ja rankoista aiheista kirjoitettu nuortenkirjamaiseen tyyliin.
April 20, 2012
Kaikessa groteskiudessaan ja räävittömyydessään aika mitäänsanomaton kirja. Tykkäsin kirjottajan sarjakuvablogista, siinä oli enemmän sisältöä.
June 10, 2015
Siis muuten ihan soljuvaa tekstiä, MUTTA MITÄ VITTUA KIRJAILIJAN PÄÄSSÄ LIIKKUI TAPATTAESSAAN KISSAA TEKSTISSÄÄN??!?
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 30 of 30 reviews