Joka tytön runokirja on Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittama runoantologia, tytön kasvua pohtiva ja tyttöyttä ylistävä kirja, jossa on rautaisannos tyttöyden iloa ja surua. Antologia kattaa runon vuosisatoja kansanrunosta ja antiikista nykypäivään asti.
Mietin kovasti, että yksi tähti vai kaksi. No loppua kohden tuli edes muutama runo, joihin pystyi ehkä samaistumaan mutta muuten aika mitään sanomattomia tai eivät ainakaan koskettaneet minua. Teokseen oli valittu aika vanhoja runoja, olisin toivonut modernimpaa tapaa käsitellä asiaa. Kyseessä tietysti jo monta vuotta vanha kirja, muttei kuitenkaan mikään todellla todella vanha. Runot painottuivat aika pitkälti muutaman naisen kirjoittamiin - laajempaa skaalaa tähänkin olisin toivonut. Runot painottuivat aika paljon myös heteronormatiivisuuteen eikä muuta oltu otettu huomioon. Eikä syy voi olla aika, koska kyllä kirjan ilmestymisen aikoihin oli jo myös muut asiat pinnalla. Ulkoiseen olemukseen olisi voinut myös paneutua. Nyt toki kansi oli kaunis, tykkäsin siitä, mutta muuten kyllä oli aika yksinkertainen. Ja useimmiten yksinkertainen onkin hyvä, mutta tällaisessa voisi edes jonkun viivan vetää sivulle kun runot itsessään on, ainakin osa, niin lyhyitä.
Melko paksu runokirja naiseuden koko kirjosta iloinen ja suruineen. Itse kun olen hieman aloittelija runojen saralla, niin minulle kirja oli melko paljon liian pitkä ja osa runoista oli niin vaikeaselkoisia, että en oikein meinannut ymmärtää niitä. Mutta pidin kirjassa ajatuksesta, että siinä käsiteltiin naiseutta niin moniulotteisesti ja kirjan osat oli hauskasti jaettu eri aihealueisiin. En tosiaan ehkä ihan ollut kirjan kohderyhmää, mutta voisin kuvitella, että yläasteikäisistä ylöspäin voisi löytyä runotyttöjä, joille kirja tuntuisi oikeinkin omalta. Osa runoista oli melko raisuja, joten vinkkaisin 8-luokasta ylöspäin. Vinkkaukseen esimerkkiruno "Tuhkimon pako" sivulta 184.
Odotin hieman laajempaa aikahaarukkaa, nyt tuntui, että modernimmat runot painottuivat. Mutta ah, naiseus, tyttöys ja runous: paljon tunnistettavaa, paljon sellaista, jota en ole itse (vielä) kokenut, mutta jonka tunnisti silti. Vaikka kaikki runot eivät puhutelleet, kokoelmasta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Rakastan sanoja, varsinkin suomen kielen. Sukupuolen binääriys ja heteronormatiivisuus pisti silmään, muttei toisaalta yllättänytkään melkein 20 vuotta vanhan kirjan kirjan ollessa kyseessä.