Lumen saartama kahvila

by Laura Honkasalo

Lumen saartama kahvila -kokoelman hienovireisissä, viipyilevissä novelleissa Honkasalo kuvaa lasten ja aikuisten maailman yhteentörmäyksiä, kuten hän teki jo menestykseksi muodostuneessa romaanissaan Sinun lapsesi eivät ole sinun. Hän kertoo myös nuorista naisista elämän taitekohdissa sekä äideiksi tulleista onnen ja hämmennyksen ristiriidoissa. Nuoret kaupunkilaiset matkustavat maailmalla ja tekevät samalla matkaa itsessään.

Kipeät kokemukset ovat syvällä heissä, ne taittuvat surumielisyyteen mutta puhkeavat myös iloon. Honkasalon novellit ovat täynnä ymmärrystä ja oivallusta ihmisestä. Tämä kirja puhuu välittämisestä, yhteisyydestä, tosirakkauden kaipuusta.

Genres: Short Stories, Finnish Literature

214 pages, Hardcover

First published January 1, 2002

About the author

Laura Honkasalo is Finnish writer and journalist who lives in Helsinki. She studied at the Kallio high school of performing arts and graduated from the University of Helsinki in 1999 as Master of Philosophy majoring in art history. She has also studied in Trinity College in Dublin and completed Master of Arts degree in literature at the University of Kent.

Honkasalo has practiced writing since the age of seven and taken part to the Nobelist club at the University of Helsinki. She reads many different types of literature.

Honkasalo doesn't want to become a full time author so she has worked as a journalist in magazines including youth magazine Demi and written regularly also to Sarjainfo magazine. She has also translated Aku Ankka (Donald Duck) comics into Finnish and written manuscripts to comics.

In 2000 Honkasalo got two prizes in competitions. In the WSOY young adult book competition she got the third prize and in the J. H. Erkko short story writing competition the second place. In 2001 she got the Gummerus J. H. Erkko prize.

Reviews

[amaldae · Rating 4 out of 5]

{lokakuu 2014}: lisätähti. Sanotaan 4,5 näin puoli vuotta lukemisen jälkeen, koska minä päätän. ;-)


Novelleja, joiden jälkeen jää tuijottamaan tyhjää. Honkasalon yksinkertainen mutta silti kaunis kieli tekee henkilöihin samastumisen helpoksi, eivätkä tarinat tunnu mustavalkoisilta, vaikka niissä keskitytääkin ensisijaisesti päähenkilöiden elämäntilanteeseen. Erilaiset paikat, suhteet ja tunnetilat tuntuivat hyvin eläviltä. Saatoin kyllä ensin lukea parhaat palat päältä, lopulta osa henkilöistä tuntui vähän turhankin samanluontoisilta ja yksi ärsytti melkein yhtä paljon kuin Täydellisen paistin Taru...

Ansaitsisi täydet viisi tähteä, jos lyhyimmätkin novellit olisivat vieneet yhtä hyvin mukanaan. Tai ehkä moisen tiellä on pikemminkin huono ymmärtämykseni ja vähäinen mielenkiinto osaan - vaikka kuinka pieneenkin - novellien aiheista.

[Sonja Klingberg · Rating 1 out of 5]

Hämmentävää slurrien käyttöä vuodelta 2002, jäi kesken.

[Mika Auramo · Rating 2 out of 5]

Laura Honkasalon novellikokoelma sisältää 11 tarinaa. Pituutta kirjalla on 214 sivua. Aiheina ovat parisuhdeongelmat sekä lasten ja vanhempien välinen ristiriitainen suhde. Ensin mainitussa syynä on usein sitoutumisen pelko ja jälkimmäisessä vanhempien juopottelu.

Liian usein perusasetelma on sama, ja jopa nimistö on samaa. Useimmissa novelleissa päähenkilö on nuori nainen. Toistoa ja ennustettavuutta lisää, että nainen on yleensä akateeminen tai opiskelijaheitukka. Ensin mainittu on kirjailija ja jälkimmäinen opiskelija- ja parisuhdeahdistusta poteva naisenalku. Liian usein tapahtumia ripotellaan eri kolkille maailmaa, ikään kuin matka olisi ihmissuhteen pelastus. Baari-ihmisten kersat ovat ryyppäämistä rajoittavia tekijöitä. Epäuskottavimmillaan ollaan novellissa, jossa pikkuvanha tytöntyllerö tekee baarimikon kanssa matikan läksyt, ja vanhempia juotetaan konttauskuntoon.

Monissa novelleissa naisella on huoli perheen perustamisesta tai yksinjäämisestä, ja miehiin takerrutaan erilaisista syistä. Kaikenlaisia suhteenpelastusviritelmiä kehitellään. Siksi ehkä paras kohderyhmä on nuoret naiset ja soidinmenojaan virittelevät parikymppiset opiskelijat. Silti ehkä samaistuminen ”essoa” kiskoviin ”ravimimmeihin” voi olla työn takana. Kyse ei siis ole hevoskisoista vaan ravebileistä eli reiveistä.

Onnistuneimmillaan teos on muutamassa novellissa, jotka ovat realistisia ja toimivia. Joustoluotossa pelifirman osakasta on höynäytetty, ja perhe-elämä on menossa perikatoon. Nimikkonovellissa paha olo, epävarmuus omasta identiteetistä viiltelyineen toimivat hienosti. Samankaltainen riittämättömyyden tunteen idea on useimmissa muissakin novelleissa. Siksi ehkä kannattaa aloittaakin viimeisestä novellista Palazzo biancosta, joka on kokoelman toivoa paremmasta parisuhdetulevaisuudesta herättävä kertomus, varsinainen kliimaksi.

[Tuuli - Korpimaan lukija · Rating 4 out of 5]

Arvostelu. Suomalaiset kirjoittavat hyviä novelleja, nautin tästä.

[Kristiina · Rating 3 out of 5]

Novellikokoelma. Sopiva määrä inhorealismia ja yksipuolista rakkautta.