Viktorin ja Melissan piti olla ikuisia ystäviä, kaksi toisensa löytänyttä kummajaista koulun tasaharmaan oppilasmassan kansoittamalla käytävällä. Mutta Melissa pilasi kaiken, ja Viktor päätti tehdä Melissan elämästä elävän painajaisen.
Kun Viktor kohtaa Melissan sattumalta järven rannalla, hän tönäisee kinastelun päätteeksi uimataidottoman tytön laiturilta. Viktor syöksyy auttamaan, mutta liian myöhään.
Seuraavana päivänä Melissa ilmestyy kouluun kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pian Viktor huomaa itse olevansa keskellä painajaista.
Märät jalanjäljet, hurjat hallusinaatiot, armottomat kiusanteot ja ansat johtavat Viktorin takaisin kirotulle rikospaikalle.
Järven pimeissä syvyyksissä odottaa karmaiseva totuus.
En osaa päättää, pidänkö tästä kirjasta vai en. Tässä on toisaalta jotenkin turhan mahtipontinen ja toistava tyyli. Kirjassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, vaan suurin osa sivuista kuluu samankaltaisten harhojen ja epätodellisen olon raportointiin. Kuitenkin kirjaa lukiessa tuli ahdistunut ja jopa vähän epätodellinen olo, eli kirja pääsi vähän ihon alle. Kirja ei siis ole mitään jumpscare-kauhua vaan sellaista, joka saa parhaimmillaan epäilemään omaa mielenterveyttään.
Kirjassa on lähes selkokielisen napakoita lauseita ja lyhyitä lukuja, joten kokemattomampikin lukija selvinnee tästä hyvin. Otan kirjan luultavasti kasien genrevinkkauksiin, koska ohutta kauhua nuorille ei todellakaan ole liikaa.
Harri István Mäki on pitkän linjan kirjailija, joka on tehnyt lasten- ja nuortenkirjoja vuodesta 1999 alkaen kovaa tahtia: kirjoja on ilmestynyt kymmeniä. Haamukustannuksellakaan Mäki ei ole ensimmäistä kertaa asialla: Haamu on julkaissut aikaisemmin muutaman Mäen lasten satukirjan zombieista, aaveista ja vampyyreistä.
Kirottu on kuitenkin nuorten kauhukirja. Sen pääosassa on Viktor, joka heti kirjan aluksi tappaa parhaan ystävänsä Melissan. Melissa on jostain syystä Viktorin mielestä kaiken tämän elämässä vallitsevan kurjuuden alkusyy, joten Viktor päätyy tuuppaamaan Melissan laiturilta järveen. Uimataidoton Melissa uppoaa pinnan alle, eikä Viktor säntää perään pelastamaan ystäväänsä, ei ennen kuin on aivan liian myöhäistä.
Viktor tuntee syyllisyyttä, totta kai. ”En halunnut tappaa häntä, halusin vain pelotella hänet hengiltä.” Mutta kummallista kyllä, seuraavana päivänä Melissa on taas koulussa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tästä alkaa Viktorin pitkä piina.
Kirja kuvaa Viktorin kärsimyksiä syyllisyydentunnoissaan ja tuskissaan. Ympärillä tapahtuu kaikenlaista yliluonnollista ja kummallista, kirja hyödyntää veteen liittyvän kauhun peruskuvastoa tavalla, joka on paatuneelle kauhufanille tuttua, mutta silti ilahduttavan karmivaa.
Tyyliltään Kirottu on pääasiassa lyhyiden kappaleiden ja lukujen tykitystä. Luvut ovat keskimäärin muutaman sivun mittaisia ja kappaleet usein vain yksittäisiä lauseita tai rivejä. Teksti etenee takovalla tahdilla kovaa vauhtia ja imaisee kyllä lukijansa mukaansa.
Nuorten kauhukirjoille lienee kyllä kysyntää ja sikäli Kirottu on kirja paikallaan. Ihan täysosuma se ei kuitenkaan ole. Loppuratkaisu tulee vähän äkisti ja töksähtäen. En ollut ihan tyytyväinen siihen, miten asiat ratkeavat; en mene syvemmälle vältelläkseni spoilereita, mutta sanotaan nyt vain, että lopetus ei tosiaan ollut kirjan parasta antia.
Kannattaako silti lukea? Miksipä ei. Kuten todettua, hyviä nuorten kauhukirjoja ei Suomessa liiaksi julkaista, ja vauhdikas teos ei kovin pitkään vähän heikommankaan lukijan käsissä viivy. Kyllä tätä voi kauhunjanoisille yläkoululaisille suositella.
Melko ok nuorten kauhukirja, jossa puistattavat järvenalaiskummitukset vetävät päähenkilö Viktorin lopussa ahtaaseen ansaansa, jossa hän joutuu tekemään uhrauksia ja lopulta suuren tunnustuksen. Viktor aiheuttaa vahingossa ystävänsä Melissan hukkumisen. Viktor on peloissaan ja aivan lukossa mennessään seuraavana päivänä kouluun, sillä hän ei ole uskaltanut puhua tapahtumasta kenellekään. Hän odottaa joutuvansa pidätetyksi ja tuomituksi, mutta käykin niin, että hän törmää aivan elossa olevan tuntuiseen Melissaan koulun käytävällä. Eikö hän kuollutkaan, vai onko tämä joku kummitus-Melissa?
Viktor päätyy myöhemmin takaisin järven rannalle, johon Melissa hukkui. Melissa oli uimataidoton ja Viktor oli pienen riidan päätteeksi töytäissyt Melissan veteen, jonne hän oli sitten hukkunut, vaikka Viktor oli yrittänyt sukeltaa perään pelastamaan. Nyt järvellä hän saa viestejä, kuiskauksia, näkyjä ja kaikkea. Hänet ovat takaisin järvelle myös johdattaneet erilaiset ansat ja mystiset jalanjäljet. Kuumottavat kuiskaukset, merkit ja vihjeet ovat seuranneet häntä Melissan kuoleman jälkeen jatkuvasti. Viktor ei saa rauhaa pahalta teoltaan, vaan aave-Melissa häneen kohdistaa syytöksiään, ja uhkaa paljastavansa Viktorin suuren rikoksen, ellei Viktor sitten toimi, kuten hän, tämä vale-Melissa, haluaa.
Kirjan loppupuolella järveen kaapattujen sielujen määrä paljastuu yhä isommaksi. Kokonainen järviaaveiden puistattava lauma alkaa rohmuta järveen Viktorin siskoa ja muitakin henkilöitä. Viktor on lähellä menettää myös siskonsa kummitusten kaartille. Kirouksen kumoaa vasta vilpitön tunnustus. Ehkä kirja on myös allegoria siitä, miten huono omatunto voi alkaa piinata ihmistä? Jos joutuu kantamaan sisällään suurta salaisuutta siitä, miten on aiheuttanut toisen ihmisen kuoleman, mutta ei voi tästä kenellekään kertoa, se maalaa koko todellisuuden synkillä sävyillä... Melko hyvä kauhutarina ollakseen näin lyhyt. Nuorille erittäin sopiva kauhukirja, jonka otan mukaan genre-vinkkauksiin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
No nyt! Olipa mahtava, erittäin positiivisesti yllättävä tuttavuus tämä nuorille aikuisille suunnattu kauhuromaani Kirottu. Tekstissä on säeromaanimaisuutta, ja kuvailun ja kielen voimakkuus ja vahvuus sekä romaanin painajaismainen tunnelma imaisevat alusta asti saman pinnan alle ja vesikasvien kuristukseen, jossa päähenkilö Viktorkin on hukutettuaan entisen parhaan ystävänsä. Lukijanakaan ei enää ole varma, mikä on totta, mikä unta ja mikä ahdistuneen mielen tuottamaa.
Tekstiä lukee ahmien eteenpäin miettien, miten ihmeessä tämä painajainen päättyy. Kirjailija onnistuu käsittelemään tuoreella tavalla kiusaajan osaa, ihmisessä olevaa pahuutta mutta myös mahdollisuuksia muuttua. Joskus toimimme, kuin meidät olisi kirottu. Joskus taas olemme itse kironneet itsemme. Silloin myös pinnalle pääsemisen keinot ovat itsellämme. Pienet asiat johtavat painajaisiin, mutta niin ne myös johtavat sieltä ulos, kohti leppeämpiä vesiä. Kirjan viimeiset virkkeet saivat purskahtamaan itkuun.
Kirottu toimii varmasti nuorillekin lukijoille, joille ei liikaa ehtaa kauhua kirjoiteta. Kirottu painii minusta samassa sarjassa Magdalena Hain Sarvijumalan kanssa. Se sopisi koulussa koko luokan kanssa käsiteltäväksi, keskustellen ja draaman keinoin. Kirottu toimisi hyvin myös sytykkeenä aikuistenkin kirjallisuusterapeuttiselle tunnetyöskentelylle.
Romaani oli siis erittäin vaikuttava lukuelämys. Kiitos, Harri Istvan Mäki!
Tämä oli jotenkin aika hyvä, mutta loppu olisi ehkä voinut olla erilainen. Tai en tiedä. Kyllä se toimi näinkin. Anteeksianto oli kirjan tarinan opetus.