Aloitetaan heti oleellisimmalla. Minä olen aina pitänyt Ross Halfinin rockkuvista. Hän kuvaa perusrockkuvia ja sen hän tekee hyvin. Mutta on hämmästyttävää, kuinka vähän tähän kirjaan on saatu sisällytettyä oikeasti hyviä ja ilmaisuvoimaisia kuvia. Minä jäin myös kaipaamaan enemmän selittäviä ja kuvaavia tekstejä, jotka kertoisivat jotain kuvista. Oivaltavien otoksien kohdallahan tätä ei suinkaan välttämättä tarvitse, mutta, anteeksi vain, sellaisia kuvia tässä kirjassa on kuitenkin yllättävän vähän. Joukossa on toki myös aivan loistaviakin otoksia. Täytyykin olla. Mutta kokonaisuus jää silti laimeaksi. Valokujakirjassa myös taitto ja kuvien sijoittelu on erittäin oleellista. Tässäkin kohden minusta tuntuu, että tällä kertaa on menty siitä, missä aita on matalin. Maiden ei ole koskaan kuullostanut niin tylsältä, kuin tämän kirjan kuvat antavat olettaa. Onneksi joukossa on muutama hieno kuva, joita jää hetkeksi mielellään tutkimaan, muuten olisin tullut lähinnä pahalle tuulelle.