What do you think?
Rate this book
Rusetti
Anu Kaajan neljännessä, virtuoosimaisessa proosateoksessa haltioidutaan kuumista renessanssipojista, keskustellaan maalausten ja kahvipöydän esineiden kanssa sekä parannellaan särkynyttä sydäntä.
Rusetin kertoja on kirjailija, joka etsii nautintoja Euroopan kaupunkien taidemuseoista, kahviloista ja teknoklubeilta. Ihastuksen väristyksiä tarjoavat niin rokokoomaalausten ryöppyävät rusettirivit kuin rakastettujen kasvoja koristavat lävistykset.
Esineitä on kuitenkin helpompi rakastaa kuin häilyviä ihmisiä - kunhan ei syvenny liiaksi miettimään ylellisyyden taakse kätkeytyvää riistoa.
Rusetti on aistillinen ja kiihottavan analyyttinen romaani, kauneuden ja melankolian äkkisyvä ylistys, joka ei tee eroa fetissiklubin ja taidemuseon välillä. Se on aikalaiskuvaus ja nerokas muotokuva ihmisten esineellistämisestä ja esineiden inhimillistämisestä.
Rusetin kertoja on kirjailija, joka etsii nautintoja Euroopan kaupunkien taidemuseoista, kahviloista ja teknoklubeilta. Ihastuksen väristyksiä tarjoavat niin rokokoomaalausten ryöppyävät rusettirivit kuin rakastettujen kasvoja koristavat lävistykset.
Esineitä on kuitenkin helpompi rakastaa kuin häilyviä ihmisiä - kunhan ei syvenny liiaksi miettimään ylellisyyden taakse kätkeytyvää riistoa.
Rusetti on aistillinen ja kiihottavan analyyttinen romaani, kauneuden ja melankolian äkkisyvä ylistys, joka ei tee eroa fetissiklubin ja taidemuseon välillä. Se on aikalaiskuvaus ja nerokas muotokuva ihmisten esineellistämisestä ja esineiden inhimillistämisestä.
254 pages, Hardcover
First published February 14, 2023
16 people are currently reading
331 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 37 reviews
Read
February 11, 2023Nyt uidaan orgastisessa mehussa. Saa juoda. Saa upota ja maiskutella. Paljon muutakin saa. On kaikki luvat. Rajattomuus suorastaan.
Oletko koskaan lukenut niin, että sormesi hyväilisivät patsasruumista? Minä tein niin nyt ensimmäistä kertaa.
Anu Kaajan uutuusteoksen Rusetti kannessa* on Michelangelon Kuoleva orja, joka on muuta kannen materiaalia sileämpää. Lukiessani koskettelen Kuolevaa orjaa jatkuvasti. Se syöttää minuun tuntemuksia ja minä puolestani jätän siihen sormenjälkiä.
Kannen Kuoleva orja on pilkottu kolmeen osaan tuoden osiensa kautta esiin Rusetin rakenteen:
I Rusetin solmiminen - A flame that's blue
II Rusetti koristeena - I'm like a cake
III Rusetin avaaminen - Cut me in two
Rusetti on Kaajan edellisten teosten Leda ja Katie-Kate lapsi. Toki se on myös aikuinen, mutta edellä mainitut ovat sen vanhempia, joista se kasvaa ja työntyy esiin omana loistokkaana itsenään.
Rusetti ei asetu mihinkään ennalta määriteltyyn lajityyppiin. Sitä voi kutsua romaaniksi, totta kai voi, sillä romaani on lajikkeena sika, joka kyllä syö, mitä sille syöttää. Teos sisältää runsaasti esseelle tyypillisiä piirteitä, eikä autofiktiokaan ole Rusetille vierasta. Kaaja tuo myös ekplisiittisesti esiin, miten hän pyytää suostumuksen autofiktiiviseen kirjoittamiseen ja saa vastaukseksi
"Kyllä sä voit kirjoittaa mistä haluat. Ja ymmärrän, että kysyt, koska itsekin tuossa tilanteessa kysyisin."
Rusetissa ei ole keskeistä tarinallisuus ja juonelliset kehitelmät, eikä siinä kuvatut henkilöt ole romaanihenkilöitä, vaan todellisen maailman ihmisiä.
En ole kiinnostunut lajityypittämään teoksia, eikä Rusetti tee tässä suhteessa poikkeusta. Kuitenkin teoksen asettaminen eri lajityyppien kehykseen on mitä kiinnostavinta, koska tämä pohdinta tuo teoksesta esiin piirteitä, joita välttämättä ei muutoin tulisi ajatelleeksi. Valehtelisin, jos väittäisin, että Rusetin vastaanottoa ei kohdallani hallinneet ensisijaisesti esseistiset vaikutelmat.
Jos haluaa päästä helpolla voi toki nimittää Rusettia hybridiksi, mutta miksi ihmeessä päästäisi itsensä kuin Border Collien veräjästä?
Yhden genremahdollisuuden tarjoaa Rusetti itse heti alkusivullaan: Bow row rococo.
Rusetti on teos, jota en (vielä yhden lukukerran jälkeen ainakaan) halua julkisesti tulkita. Se, että näin on kertoo siitä, että Rusetti herättää minussa paljon. En halua vannoa vihkivaloja, en lyödä lukkoon. Sen sijaan haluan uida Rusetin tuottamassa nautinnossa ja lukiessani olen valmis nakkaamaan ostoskoriini Michel de Montaignen sanat, että "kaikki maailman mielipiteet päätyvät siihen, että nautinto on päämäärämme."
Jos Rusetin kuvaamiseen saisi käyttää vain yhden sanan valitsisin juuri nautinnon. Tämä varmaan on jo käynytkin selväksi, mutta totean sen vielä, että asiasta ei jäisi pienintäkään epäselvyyttä. Huomatkaamme myös, että Rusetin vastaanottamiseen liittyvä nautinto on ymmärrettävä laajassa merkityksessä, joka sisältää sekä ruumiillisen, aistillisen että älyllisen nautinnon.
Mistä Rusetin nautinto on tehty?
Kuvaitaiteesta ja sen tarkastelusta, museokäynneistä, rakastetuista, keskusteluista esineiden kanssa, Jussi-nimisestä ystävästä.
Kaaja kirjoittaa Jussista useimmiten muodossa "ystäväni Jussi". Jussin kanssa kävellään ja pohditaan ja matkustetaan. Jussista tulee tekstiä arkitodellisuuteen ankkuroiva voima.
Ihmiset keskustelevat useimmiten ihmisten kanssa. Jotkut myös eläinten kanssa ja on niitäkin, jotka nimeävät kasvejaan ja puhuvat niille. Edellisen lauseen kirjoitettuani katson peikonlehteäni Esteriä ja sen sisarusta Elisaa. Tyttäreni huoneessa riehuu Lorenzo ja malttia edustaa Laila, kasveja hekin. Olohuoneeni lattialla tiukassa paketissa on Pekka, joka identifioituu joulukuuseksi.
Rusetissa keskustelukumppaneina ovat mm. foliorusetti, lusikka, kahvikuppi, asetti ja leikkokukka. Mitä jos esineillä onkin sielu? Ja voisiko kukaan tosissaan väittää, että keskustelu kahvikupin kanssa olisi vähemmän antoisaa kuin jonkun mielipiteiltään rajoittuneen ihmisen?
Jos esineiden kanssa keskustelu vaikuttaa oudolta, niin vedetäänpä suitsista. Kukapa ei olisi pyytänyt ääneen printteriä toimimaan tai manannut wordiä, joka ei suostu siistiin numerointiin. Ja kirjat, nekin kai periaatteessa ovat enemmän esineitä kuin hengittäviä olentoja. Toki vain periaatteessa ja erityisesti esseitä lukiessani keskustelen lukemani kanssa. Väitän vastaan, hyökkään ja puolustan. Kirjoitan teoksen marginaaliin.
Voidaan siis kysyä ja kysytään: millä tavoin keskustelu kirjallisen teoksen kanssa eroaa keskustelusta kahvikupin kanssa?
Voidaan kysyä ja kysyttiin, mutta annetaan jokaiselle mahdollisuus vastata itse.
Kaajan kertojan matkassa koetaan kokonaisvaltaisia taide-elämyksiä, jotka synnyttävät janon lähteä katsomaan Rusetissa kuvattuja taideteoksia nyt heti paikalla.
Rusetti synnyttää halun hullaantua taiteesta yltäkylläisesti ja yli järjen rajojen. Haluan seisoa museossa taideteoksen edessä ja mennä siitä ihanasti juovuksiin. Olen valmis pyörtymään ja toipumaan vieraan ihmisen tarjoaman hajusuolan avulla.
On ihaninta.
Rusetissa taideteosten vastaanotto kaiuttaa vanhempien aikojen kulttuurisia kerrostumia, johon yhtyy Kaajan nerokas kielenkäyttö. Näin renessanssin aikaiset patsaat saavat luokittelun "kuumimmat, hekumallisimmat ja hätkähdyttävimmät renessanssipojat." Ei mitään pölyisyyttä ja renessanssipojat voisivat hyvinkin bailata teknoklubeilla, joissa teoksessa myös käydään.
Tunnelma Rusetissa on vahvasti eurooppalainen ja syvästi sivistynyt. Se on esteettisesti korostunut moniääninen laulu, joka ei suostu lähtemään lukijasta. Patsaat, muotokuvat, Dürerin Nuori jänis. Hedelmäasetelmien hedelmämehu, hedelmien nahkea pinta, niissä jo asuva alkava mätäneminen.
Rusetti sekä täyttää että jättää halun saada loputtoman tuntuisesti lisää. Tämä teos - juhlaa kaikki tyynni.
Oletko koskaan lukenut niin, että sormesi hyväilisivät patsasruumista? Minä tein niin nyt ensimmäistä kertaa.
Anu Kaajan uutuusteoksen Rusetti kannessa* on Michelangelon Kuoleva orja, joka on muuta kannen materiaalia sileämpää. Lukiessani koskettelen Kuolevaa orjaa jatkuvasti. Se syöttää minuun tuntemuksia ja minä puolestani jätän siihen sormenjälkiä.
Kannen Kuoleva orja on pilkottu kolmeen osaan tuoden osiensa kautta esiin Rusetin rakenteen:
I Rusetin solmiminen - A flame that's blue
II Rusetti koristeena - I'm like a cake
III Rusetin avaaminen - Cut me in two
Rusetti on Kaajan edellisten teosten Leda ja Katie-Kate lapsi. Toki se on myös aikuinen, mutta edellä mainitut ovat sen vanhempia, joista se kasvaa ja työntyy esiin omana loistokkaana itsenään.
Rusetti ei asetu mihinkään ennalta määriteltyyn lajityyppiin. Sitä voi kutsua romaaniksi, totta kai voi, sillä romaani on lajikkeena sika, joka kyllä syö, mitä sille syöttää. Teos sisältää runsaasti esseelle tyypillisiä piirteitä, eikä autofiktiokaan ole Rusetille vierasta. Kaaja tuo myös ekplisiittisesti esiin, miten hän pyytää suostumuksen autofiktiiviseen kirjoittamiseen ja saa vastaukseksi
"Kyllä sä voit kirjoittaa mistä haluat. Ja ymmärrän, että kysyt, koska itsekin tuossa tilanteessa kysyisin."
Rusetissa ei ole keskeistä tarinallisuus ja juonelliset kehitelmät, eikä siinä kuvatut henkilöt ole romaanihenkilöitä, vaan todellisen maailman ihmisiä.
En ole kiinnostunut lajityypittämään teoksia, eikä Rusetti tee tässä suhteessa poikkeusta. Kuitenkin teoksen asettaminen eri lajityyppien kehykseen on mitä kiinnostavinta, koska tämä pohdinta tuo teoksesta esiin piirteitä, joita välttämättä ei muutoin tulisi ajatelleeksi. Valehtelisin, jos väittäisin, että Rusetin vastaanottoa ei kohdallani hallinneet ensisijaisesti esseistiset vaikutelmat.
Jos haluaa päästä helpolla voi toki nimittää Rusettia hybridiksi, mutta miksi ihmeessä päästäisi itsensä kuin Border Collien veräjästä?
Yhden genremahdollisuuden tarjoaa Rusetti itse heti alkusivullaan: Bow row rococo.
Rusetti on teos, jota en (vielä yhden lukukerran jälkeen ainakaan) halua julkisesti tulkita. Se, että näin on kertoo siitä, että Rusetti herättää minussa paljon. En halua vannoa vihkivaloja, en lyödä lukkoon. Sen sijaan haluan uida Rusetin tuottamassa nautinnossa ja lukiessani olen valmis nakkaamaan ostoskoriini Michel de Montaignen sanat, että "kaikki maailman mielipiteet päätyvät siihen, että nautinto on päämäärämme."
Jos Rusetin kuvaamiseen saisi käyttää vain yhden sanan valitsisin juuri nautinnon. Tämä varmaan on jo käynytkin selväksi, mutta totean sen vielä, että asiasta ei jäisi pienintäkään epäselvyyttä. Huomatkaamme myös, että Rusetin vastaanottamiseen liittyvä nautinto on ymmärrettävä laajassa merkityksessä, joka sisältää sekä ruumiillisen, aistillisen että älyllisen nautinnon.
Mistä Rusetin nautinto on tehty?
Kuvaitaiteesta ja sen tarkastelusta, museokäynneistä, rakastetuista, keskusteluista esineiden kanssa, Jussi-nimisestä ystävästä.
Kaaja kirjoittaa Jussista useimmiten muodossa "ystäväni Jussi". Jussin kanssa kävellään ja pohditaan ja matkustetaan. Jussista tulee tekstiä arkitodellisuuteen ankkuroiva voima.
Ihmiset keskustelevat useimmiten ihmisten kanssa. Jotkut myös eläinten kanssa ja on niitäkin, jotka nimeävät kasvejaan ja puhuvat niille. Edellisen lauseen kirjoitettuani katson peikonlehteäni Esteriä ja sen sisarusta Elisaa. Tyttäreni huoneessa riehuu Lorenzo ja malttia edustaa Laila, kasveja hekin. Olohuoneeni lattialla tiukassa paketissa on Pekka, joka identifioituu joulukuuseksi.
Rusetissa keskustelukumppaneina ovat mm. foliorusetti, lusikka, kahvikuppi, asetti ja leikkokukka. Mitä jos esineillä onkin sielu? Ja voisiko kukaan tosissaan väittää, että keskustelu kahvikupin kanssa olisi vähemmän antoisaa kuin jonkun mielipiteiltään rajoittuneen ihmisen?
Jos esineiden kanssa keskustelu vaikuttaa oudolta, niin vedetäänpä suitsista. Kukapa ei olisi pyytänyt ääneen printteriä toimimaan tai manannut wordiä, joka ei suostu siistiin numerointiin. Ja kirjat, nekin kai periaatteessa ovat enemmän esineitä kuin hengittäviä olentoja. Toki vain periaatteessa ja erityisesti esseitä lukiessani keskustelen lukemani kanssa. Väitän vastaan, hyökkään ja puolustan. Kirjoitan teoksen marginaaliin.
Voidaan siis kysyä ja kysytään: millä tavoin keskustelu kirjallisen teoksen kanssa eroaa keskustelusta kahvikupin kanssa?
Voidaan kysyä ja kysyttiin, mutta annetaan jokaiselle mahdollisuus vastata itse.
Kaajan kertojan matkassa koetaan kokonaisvaltaisia taide-elämyksiä, jotka synnyttävät janon lähteä katsomaan Rusetissa kuvattuja taideteoksia nyt heti paikalla.
Rusetti synnyttää halun hullaantua taiteesta yltäkylläisesti ja yli järjen rajojen. Haluan seisoa museossa taideteoksen edessä ja mennä siitä ihanasti juovuksiin. Olen valmis pyörtymään ja toipumaan vieraan ihmisen tarjoaman hajusuolan avulla.
On ihaninta.
Rusetissa taideteosten vastaanotto kaiuttaa vanhempien aikojen kulttuurisia kerrostumia, johon yhtyy Kaajan nerokas kielenkäyttö. Näin renessanssin aikaiset patsaat saavat luokittelun "kuumimmat, hekumallisimmat ja hätkähdyttävimmät renessanssipojat." Ei mitään pölyisyyttä ja renessanssipojat voisivat hyvinkin bailata teknoklubeilla, joissa teoksessa myös käydään.
Tunnelma Rusetissa on vahvasti eurooppalainen ja syvästi sivistynyt. Se on esteettisesti korostunut moniääninen laulu, joka ei suostu lähtemään lukijasta. Patsaat, muotokuvat, Dürerin Nuori jänis. Hedelmäasetelmien hedelmämehu, hedelmien nahkea pinta, niissä jo asuva alkava mätäneminen.
Rusetti sekä täyttää että jättää halun saada loputtoman tuntuisesti lisää. Tämä teos - juhlaa kaikki tyynni.
August 1, 2023
No huhhuh, olihan tämä siis just niin voimakas, värisyttävä, värikäs, ahmaiseva ja kylläinen kuin odotinkin. Ja vähän vielä jotain enemmän.
Ainoa oikea paikka lukea tätä toki oli Turku, jossa lukuvuorokauden aikana törmäsin niihin molempiin kirjassa mainittuihin dj:hin, tietenkin. Harmi kun puutalopalatsi ei ole tänään auki, muuten menisin sinne nauttimaan tanssista ja Mona Lisan joka paikkaan kurottavasta katseesta.
Ah, niin hyvä.
Ainoa oikea paikka lukea tätä toki oli Turku, jossa lukuvuorokauden aikana törmäsin niihin molempiin kirjassa mainittuihin dj:hin, tietenkin. Harmi kun puutalopalatsi ei ole tänään auki, muuten menisin sinne nauttimaan tanssista ja Mona Lisan joka paikkaan kurottavasta katseesta.
Ah, niin hyvä.
March 4, 2023
Suoruudessaan Kaajan teoksista vähiten intiimi! Ja helpoiten suositeltava! Eheä kokonaisuus ja suht. helppolukuinen. Esteettisesti ja älyllisesti antelias, pinkki, herkullinen!! Vähän karsimisen varaa joissain paikoin, kuitenkin autofiktiosta tulee joskus semmonen myötätuntoinen fiilis että: Ehkä tämä on nyt kuitenkin tärkeää?
Anu Kaaja 💝💞💖💗💕💘💓 Top 5. kuuminta renessanssipoikaa on huomionsa ansainneet, jään miettimään 💦💦💦
Anu Kaaja 💝💞💖💗💕💘💓 Top 5. kuuminta renessanssipoikaa on huomionsa ansainneet, jään miettimään 💦💦💦
March 12, 2023
Mä en yleensä lue näin kokeilevaa ja taiteellista proosaa. Kaajan Rusetti on autofiktiivinen, ylistys taiteelle ja omaperäinen sekä hyvällä tavalla omalaatuinen teos. Olisin lukenut pidemmästikkin Kaajan taideanalyysejä, joita kirjaan lisätyt kuvat havainnollistivat. Rusetti kertoo myös kolmesta exästä, jotka on nimetty heidän lävistystensä mukaan tai paremminkin kirjan päähenkilön/kertojan suhteesta heihin. Toisaalla taas käydään henkeviä keskusteluja lusikan, lautasliinan ja sokerin kanssa kahvilassa tai kierretään Euroopassa taiteen perässä.
Mä en tiedä mikä tässä kiehtoi, mutta Kaajan kieltä oli nautinnollista lukea. En ole koskaan pitänyt itseäni taideihmisenä, mutta kuten sanoin olisin lukenut taideanalyysejä enemmänkin. Silti ehkä turhan korkealentoista omaan makuun, mutta kuitenkin samaan aikaan virkistävän erilaista. Mun on jotenkin vaikea edes kuvailla tätä kirjaa tai muodostaa tästä järkevästi muotoiltua mielipidettä.
Mä en tiedä mikä tässä kiehtoi, mutta Kaajan kieltä oli nautinnollista lukea. En ole koskaan pitänyt itseäni taideihmisenä, mutta kuten sanoin olisin lukenut taideanalyysejä enemmänkin. Silti ehkä turhan korkealentoista omaan makuun, mutta kuitenkin samaan aikaan virkistävän erilaista. Mun on jotenkin vaikea edes kuvailla tätä kirjaa tai muodostaa tästä järkevästi muotoiltua mielipidettä.
May 21, 2023
Tästä pitäis kirjotella Käkriäiseen sitten kritiikki. Ensi tuntumalta jäin kaipaamaan hitusen enemmän tapahtumia taideteosten käsittelyn vastapainoksi ja lukuihin enemmän pituutta, jotta oltaisiin ylletty yltäkylläisyyden ja hekumallisuuden teemoihin täysin.
January 2, 2026
Kaaja on mahtava kirjailija, ja tässä oli hieno kompositio, mutta ei kuitenkaan jotenkin ollut meikäläisen kirja
liittynee aihevalintoihin: vaikka kertojan käsittelemistä taideteoksista on kuvat mukana, ovat värikylläiset maalaukset mustavalkoisina printteinä nuhjuisia, ja tuntuu etteivät kuvat pelasta teoksia tuntematonta lukijaa + millenniaalien ah-niin-vapaat-mutta-hankalat rakkauskuviot eivät vaan istu meikälukijan pirtaan
seuraavaa Kaajaa odotan taas kuitenkin innolla!
liittynee aihevalintoihin: vaikka kertojan käsittelemistä taideteoksista on kuvat mukana, ovat värikylläiset maalaukset mustavalkoisina printteinä nuhjuisia, ja tuntuu etteivät kuvat pelasta teoksia tuntematonta lukijaa + millenniaalien ah-niin-vapaat-mutta-hankalat rakkauskuviot eivät vaan istu meikälukijan pirtaan
seuraavaa Kaajaa odotan taas kuitenkin innolla!
January 6, 2024
Ihana, ihana rakastettava kirja jonka ei olisi tarvinnut loppua ikinä; olisin voinut seurailla Kaajan pohdintoja existä, taiteesta, arkisten asioiden kauneudesta ja maailmassa (ja Berliinissä) olemisesta aivan ikuisesti. Kaajan tuotanto on ihailtavan monimuotoinen; aiempien kirjojen perusteella on mahdotonta kuvitella, mitä seuraava tuo tullessaan. Nyt tarjolla on autofiktiota, mutta tavallista rikkaammassa ja muodokkaammassa muodossa, useiden teemojen risteillessä kauniiksi ruseteiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Erityisen ihastunut olin entisten rakkauksien käsittelystä tavalla jota harvoin näkee; kunnioituksen ja yhteisen kasvun kuvauksen kautta.
Huomaan myös vuosi vuodelta tulevani kateellisemmaksi ihmisille, jotka ovat saaneet humanistisen sivistyksen ja osaavat puhua siitä. Onneksi heitä voi kuunnella ja yrittää piilotella omaa vähäistä ymmärrystään hiljaisuuden alle. Anu Kaaja osaa kirjoittaa taiteesta innostavasti, kiinnostuksen herättäen.
Vaikka kirjassa ei ole mitään selkeää kronologiaa, tärkeimmät paikat, erityisesti Turku ja Berliini, heräävät eloon ja herättävät epämääräisen kaipuun jonnekin; kahvilaan, museoon, ihmettelemään. Sen sijaan teknoklubeista itselleni riittää jatkossakin ihan sanalliset kuvaukset - ikäeromme ei ole kymmentäkään vuotta, mutta tunnen itseni menneen, harmaan, sodanjälkeisen sukupolven edustajaksi kun tunnustelen Kaajan jälkiä Euroopassa. Rakastin Ledaa, rakastin Katie-Katea, nyt viimeistään olen aivan myyty ja Kaaja saa lopullisen paikan suomalaisen nykykirjallisuuden omaäänisenä uudistajana.
Huomaan myös vuosi vuodelta tulevani kateellisemmaksi ihmisille, jotka ovat saaneet humanistisen sivistyksen ja osaavat puhua siitä. Onneksi heitä voi kuunnella ja yrittää piilotella omaa vähäistä ymmärrystään hiljaisuuden alle. Anu Kaaja osaa kirjoittaa taiteesta innostavasti, kiinnostuksen herättäen.
Vaikka kirjassa ei ole mitään selkeää kronologiaa, tärkeimmät paikat, erityisesti Turku ja Berliini, heräävät eloon ja herättävät epämääräisen kaipuun jonnekin; kahvilaan, museoon, ihmettelemään. Sen sijaan teknoklubeista itselleni riittää jatkossakin ihan sanalliset kuvaukset - ikäeromme ei ole kymmentäkään vuotta, mutta tunnen itseni menneen, harmaan, sodanjälkeisen sukupolven edustajaksi kun tunnustelen Kaajan jälkiä Euroopassa. Rakastin Ledaa, rakastin Katie-Katea, nyt viimeistään olen aivan myyty ja Kaaja saa lopullisen paikan suomalaisen nykykirjallisuuden omaäänisenä uudistajana.
April 17, 2023
Nams mikä kirja, haluun maalata tän, oikeesti palata muutamiin sivuihin ja lukea ne uudelleen ja maalata ne parhaani mukaan ne kelat.
August 19, 2025
Kiinnostava lukuelämys, vaikka päällimmäiseksi jäi tunne, etten ihan ymmärtänyt, en saanut rusettia auki. Itselle vieraan maailman kuvaaminen on aina kiinnostavaa, samoin Turku ja tietenkin Jussi.
Keskustelut esineiden kanssa tuntuivat kirjoituskurssin harjoitelmilta. Taideteosten kuvailu oli sen sijaan huikeaa. Olisin toivonut värikuvallista versiota kirjasta. Sellaisiakin kuulemma on. Nyt piti googlata.
Keskustelut esineiden kanssa tuntuivat kirjoituskurssin harjoitelmilta. Taideteosten kuvailu oli sen sijaan huikeaa. Olisin toivonut värikuvallista versiota kirjasta. Sellaisiakin kuulemma on. Nyt piti googlata.
March 10, 2023
Yllättävin ja ilahduttavin kirja hetkeen. Taitava kirjoittaja!
Eniten pidin keskusteluista esineiden kanssa. Enpä olisi arvannut. Oikein avartavia keskusteluja, joista erityisesti asetin kanssa käyty j��i mieleeni.
Taideosuudet olivat myös todella kiinnostavia. Perehdytään kaikenlaiseen mielenkiintoiseen alkaen kuumista renessanssipojista lolitojen kautta kahvivaahtotaiteeseen.
Autofiktiiviset osuudet jäivät jotenkin irtonaiseksi. En oikein tiedä mistä lopulta kerrottiin. On tapahtumia, tunteita, elämää. Näistä tulee samanlainen olo kuin autofiktiivisten tekstien kanssa yleensä. Etäännyttäminen ja ehkä ihan vain ajallinen etäisyys asioihin voisi kirkastaa, että mistä oikeastaan haluaa kirjoittaa.
Eniten pidin keskusteluista esineiden kanssa. Enpä olisi arvannut. Oikein avartavia keskusteluja, joista erityisesti asetin kanssa käyty j��i mieleeni.
Taideosuudet olivat myös todella kiinnostavia. Perehdytään kaikenlaiseen mielenkiintoiseen alkaen kuumista renessanssipojista lolitojen kautta kahvivaahtotaiteeseen.
Autofiktiiviset osuudet jäivät jotenkin irtonaiseksi. En oikein tiedä mistä lopulta kerrottiin. On tapahtumia, tunteita, elämää. Näistä tulee samanlainen olo kuin autofiktiivisten tekstien kanssa yleensä. Etäännyttäminen ja ehkä ihan vain ajallinen etäisyys asioihin voisi kirkastaa, että mistä oikeastaan haluaa kirjoittaa.
April 13, 2023
Tunnistin tosi elämästä molemmat DJ hahmot, sekä ainakin kaksi, ehkä jopa kolmannen tanssijoista.
Sekä tottakai Jussin ja Homeisen Discon (joka ei ole oikeasti homeessa toim.huom.)
Millä yritän sanoa että kirja sijoittuu suurelta osin kotikaupunkiini, sen ihmisiin ja useisiin yksityiskohtiin siellä, eli viiden tähden arvioni saattaa olla hieman puolueellinen, joskin 100% seison tähtieni takana.
Kirja avaa hienosti Kahvila, Museo ja Klubi kulttuurin sismpiä filosofioita ja analysoi taidetta upeasti omasta näkökulmasta, maagista realismia avuksi käyttäen. Lue Deluxe painos värikuvien kanssa jos mahdollista.
Sekä tottakai Jussin ja Homeisen Discon (joka ei ole oikeasti homeessa toim.huom.)
Millä yritän sanoa että kirja sijoittuu suurelta osin kotikaupunkiini, sen ihmisiin ja useisiin yksityiskohtiin siellä, eli viiden tähden arvioni saattaa olla hieman puolueellinen, joskin 100% seison tähtieni takana.
Kirja avaa hienosti Kahvila, Museo ja Klubi kulttuurin sismpiä filosofioita ja analysoi taidetta upeasti omasta näkökulmasta, maagista realismia avuksi käyttäen. Lue Deluxe painos värikuvien kanssa jos mahdollista.
March 12, 2023
Deittisovellus, joka tarjoaa kumppaniehdokkaita fyysisen etäisyyden tai yhteisten tuttavien perusteella, ehdottaisi minulle Rusettia aina uudestaan. Mikä tunnistettavien ihmistyyppien ja tuttujen paikkojen virta! Deittisovellus, joka laskee yhteensopivuusprosentteja lukuisten kysymysten avulla, puolestaan paljastaisi, että joistakin (toisinaan yllättävistä, usein obskuureista) jaetuista kiinnostuksenkohteistamme huolimatta emme ole match made in Berlin.
July 10, 2023
En tiedä yhtään, mikä tämä kirja oli, joten laitettakoon se laajaan nykykirjallisuuden laariin. Kirjassa tuntuu olevan autofiktiivistä parisuhdepohdintaa, esseemäisiä taidejaksoja, tietokirjamaista opetusta, häpeämättömän subjektiivia teoslistauksia sekä yllättävän syvälliseksi kehkeytyviä esinehaastatteluita, kohteena kahvilapöydältä löytyvät esineet. Kirjaa rytmittää runsaahko kuvitus, jonka mustavalkoisuus suorastaan huutaa etsimään teosten kuvia värillisinä.
Jos pääsee yli siitä, ettei tätä kirjaa pysty kategorisoimaan, pystyy varmasti nauttimaan sen sekametelistä. Autofiktiivinen päähenkilö Anu kiertää Euroopassa mennen maailman aatelisten tavoin suurella kiertueellaan, ja poimii lukijalleen erilaisia kulttuuri- ja ihmishavaintoja nautittavaksi. Kaajan teksti on kepeää ja vaivatonta lukea, muttei missään nimessä höttöä vaan kutsuu pohtimaan ihmisyyden monia eri puolia, oikeudenmukaisuutta ja estetiikkaa esillenostamiensa esineiden ja ihmissuhteiden kautta.
Jos pääsee yli siitä, ettei tätä kirjaa pysty kategorisoimaan, pystyy varmasti nauttimaan sen sekametelistä. Autofiktiivinen päähenkilö Anu kiertää Euroopassa mennen maailman aatelisten tavoin suurella kiertueellaan, ja poimii lukijalleen erilaisia kulttuuri- ja ihmishavaintoja nautittavaksi. Kaajan teksti on kepeää ja vaivatonta lukea, muttei missään nimessä höttöä vaan kutsuu pohtimaan ihmisyyden monia eri puolia, oikeudenmukaisuutta ja estetiikkaa esillenostamiensa esineiden ja ihmissuhteiden kautta.
August 9, 2023
Laitoin neljä vaikka ehkä enemmän kolme ja puoli.
Olisin halunnut pitää tästä enemmän! Kirjan kolmesta rakennuspalikasta (ihmissuhteet, tavarat, taide ja kulttuuri) ei jotenkin kolissut kuin tuo viimeinen. Mutta se mikä tässä toimii erittäin hyvin on kokonaisuus tai ääni tai näkökulma. Se on hyvin eheä ja selvä ja johdonmukainen. Hieno saavutus sekin, vaikka ei sit ihan minulle iskenytkään. Helppo silti nähdä että joillekin tietyille tämä on täydellinen kirja.
Olisin halunnut pitää tästä enemmän! Kirjan kolmesta rakennuspalikasta (ihmissuhteet, tavarat, taide ja kulttuuri) ei jotenkin kolissut kuin tuo viimeinen. Mutta se mikä tässä toimii erittäin hyvin on kokonaisuus tai ääni tai näkökulma. Se on hyvin eheä ja selvä ja johdonmukainen. Hieno saavutus sekin, vaikka ei sit ihan minulle iskenytkään. Helppo silti nähdä että joillekin tietyille tämä on täydellinen kirja.
December 1, 2024
Olipa inspiroiva lukukokemus – toisaalta teki mieli googletella samalla ja toisaalta antaa tekstin kuljettaa. Nautin alaviitteiden tarkentavista huomioista.
January 11, 2024
3,5 💫 tää oli paikoin loistava, esim. taideteosten analyysit olivat hurmiollisen hyviä ja rusetti-kakku-kermavaahto-tyypin tekstit myös. exien mukaan ynnäily ei niinkään kiinnostanut, enkä ylipäätään taida olla ihan kohderyhmää mutta nautin monista osista tosi paljon.
October 10, 2023
Anu Kaajan Katie-Kate oli hieno lukukokemus ilmestyessään joitakin vuosia sitten. Rusetti on osittain samantyyppinen, mutta ehkä hitusen helpommin luettava. Upeasti kirjoitettu hieno kirja joka ylistää elämän pieniä iloja ja estetiikan tärkeyttä. Tämä on melko suositeltava, ja luulen että monet “vaikeampaa” kirjallisuutta karttavatkin lukijat voisivat pitää tästä.
September 4, 2024
Sain tämän toukokuun alussa lahjaksi saamani kirjan vihdoin luettua kokonaan. Lukemisen pätkittäisyys ei tässä haittaa, sillä koko teos on autofiktion, taidehistorian ja -analyysien ja fiktiivisten esineiden haastattelujen kollaasi. Tänä vuonna olen lukenut aika paljon kirjoja, joista en oikein tiedä mitä ajatella. Näin myös "Rusetin" kohdalla.
Kirja on niin hyvin kirjoitettu, että hetkittäin tunsin kateutta. Myös siitä, miten kirjailija on saanut kirjoittaa renesanssitaiteesta, josta hän tietää paljon ja johon selvästi suhtautuu intohimoisesti. Maalauksista kertovat osuudet olivatkin kirjan parasta antia (ainakin ****1/2)! "Kuumimmat, hekumallisimmat ja hätkähdyttävimmät renessanssipojat - Top 5" - mahtavaa.
Sen sijaan kirjailijan kahvilassa käymät keskustelut kahvikupin, servetin, aluslautasen ja neilikan kanssa olivat minusta noh, vain typeriä. Vaikka keskusteluissa olikin kiinnostavaa analyysia esineistä. Loppua kohti nämä alkoivat tökkiä siinä määrin, että kokonaisarvioksi jää 3. Kirja tuntui ylipäätään paikoin tekotaiteelliselta.
Kirjassa on paljon kuvia taideteoksista. Ilmeisesti siitä on olemassa myös painos, jossa kuvat ovat värillisiä, nyt mustavalkokuvat eivät tietenkään tehneet oikeutta teoksille. Mutta löytyväthän ne netistä. Muutaman kohdalla tutkinkin kuvia tarkkaan suurella näytöllä. Ja taidemuseoihin tämä teos houkuttelee myös!
Kirja on niin hyvin kirjoitettu, että hetkittäin tunsin kateutta. Myös siitä, miten kirjailija on saanut kirjoittaa renesanssitaiteesta, josta hän tietää paljon ja johon selvästi suhtautuu intohimoisesti. Maalauksista kertovat osuudet olivatkin kirjan parasta antia (ainakin ****1/2)! "Kuumimmat, hekumallisimmat ja hätkähdyttävimmät renessanssipojat - Top 5" - mahtavaa.
Sen sijaan kirjailijan kahvilassa käymät keskustelut kahvikupin, servetin, aluslautasen ja neilikan kanssa olivat minusta noh, vain typeriä. Vaikka keskusteluissa olikin kiinnostavaa analyysia esineistä. Loppua kohti nämä alkoivat tökkiä siinä määrin, että kokonaisarvioksi jää 3. Kirja tuntui ylipäätään paikoin tekotaiteelliselta.
Kirjassa on paljon kuvia taideteoksista. Ilmeisesti siitä on olemassa myös painos, jossa kuvat ovat värillisiä, nyt mustavalkokuvat eivät tietenkään tehneet oikeutta teoksille. Mutta löytyväthän ne netistä. Muutaman kohdalla tutkinkin kuvia tarkkaan suurella näytöllä. Ja taidemuseoihin tämä teos houkuttelee myös!
Read
June 5, 2024Kaaja is such a brilliant mind who can do whatever she wants and I'll be there clapping my hands and salivating. It's such a pleasure, in such a fun, dirty way. I get the feistiest of smiles when reading this stuff. I've read only Katie-Kate before but it was a such a pure expression of the power of her thinking that I was sold. I trusted this brain, I thought. And the fact that it's not for everybody makes it better. I feel seen when I read this stuff though It's obviously not aimed at me. But listen: it's a way of seeing. And nothing, absolutely nothing, is more important than that. Than to see, interpret, break down and feel the true essence of things. Because we are just dropped in this world and rarely truly question why, what is that, why is this thing so absurd and so on. And this was perfectly that. A way of seeing. This was not the Seasons-quadrilogy by Knausgård, though there's a same kind of undertone or maybe philosophy. This was just pure fun with tons of new things to learn and great sights.
February 19, 2023
Ostan kirjoja hyvin harvoin. Nyt S&S onnistui kuitenkin viekoittelemaan minut kirjaostoksille markkinoimalla Anu Kaajan uuden Rusetti-romaanin erikoispainosta. Numeroitu ja signeerattu erikoispainos on paitsi ilahduttava ylellisyysesine, myös tavanomaista versiota parempi nelivärikuvituksensa vuoksi. Tähän satsasin mielelläni, sen verran hyvän vaikutelman jättivät Kaajan edelliset romaanit Katie-Kate ja Leda.
Rusetti on taideromaani, siitä ei ole epäselvyyttä. Miten sen tiivistäisi? Kokeillaan tällaista: autofiktiivinen kertoja haltioituu kahviloissa ja taidemuseoissa esineistä, taideteoksista ja ihmissuhteista. Siinä sivussa pohditaan vaikkapa luksuksen takana pilkottavaa kärsimystä, kahvitaidetta ja Grand Tour -kulttuuria. Rusetista paistaa läpi eurooppalainen kulttuuriperintö: se on vahvasti kytköksissä tällaiseen vanhaan traditioon. Siinä ei toki Kaajan aikaisemman tuotannon valossa ole mitään yllättävää.
Kaajan teos leikittelee. Kertoja istuu kahvilassa (”jossa olen yksin koko tämän ajan, silloinkin kun ajattelen muita paikkoja ja aikoja”), edessään asetelmana joukko arkipäiväisiä kahvilaesineitä. Tämä pienoismaailma edustaa runsasta vaurautta. Kertoja käy keskustelun jokaisen esineen kanssa; mitä hänelle kertoo pulloon asetettu neilikka, mitä kahvikuppi, mitä asetti sen alla?
Toisena juonteena kulkee autofiktiivinen kerronta ihmissuhteista. On kolme rakastettua, entistä tai nykyistä, jotka on nimetty lävistystyyppien mukaisesti Industrialiksi, Septumiksi ja Snakebiteksi. On ystävä, Jussi. Näiden ihmissuhteiden ja Euroopan kaupungeissa koettavien romanttisten kuvioiden nousut ja laskut ovat keskeinen osa teosta.
Lisäksi on taide. Jos olet koskaan miettinyt, ketkä ja mitkä ovat kuumimmat, hekumallisimmat ja hätkähdyttävimmät renessanssipojat tai barokkiasetelmat, Kaaja listaa teoksessaan parhaat. Tässä kohtaa tullaan erikoispainoksen iloihin: kuvataide on kirjassa merkittävässä osassa ja onhan paljon miellyttävämpää nähdä nämä teokset väreissä. Pienellä vaivannäöllä teosten kuvat löytää onneksi internetistä.
Kirjasta herää kyllä muutenkin paljon googlailtavia kaninkoloja; monia asioita, joita Kaaja kuvailee tavalla, joka houkuttelee tutustumaan tarkemmin. Rusetti onkin ihastuttavan runsas, tähän on purettu kaikenlaisia mielenkiinnon kohteita; tässä on ensyklopedisen romaanin piirteitä. Onneksi se on genre, josta nautin suuresti. Rusetti onkin monin tavoin ilahduttava teos ja on poikkeuksellisesti mukavaa, että se on omassa hyllyssä, jotta siihen voi palata vielä joskus.
Rusetti on taideromaani, siitä ei ole epäselvyyttä. Miten sen tiivistäisi? Kokeillaan tällaista: autofiktiivinen kertoja haltioituu kahviloissa ja taidemuseoissa esineistä, taideteoksista ja ihmissuhteista. Siinä sivussa pohditaan vaikkapa luksuksen takana pilkottavaa kärsimystä, kahvitaidetta ja Grand Tour -kulttuuria. Rusetista paistaa läpi eurooppalainen kulttuuriperintö: se on vahvasti kytköksissä tällaiseen vanhaan traditioon. Siinä ei toki Kaajan aikaisemman tuotannon valossa ole mitään yllättävää.
Kaajan teos leikittelee. Kertoja istuu kahvilassa (”jossa olen yksin koko tämän ajan, silloinkin kun ajattelen muita paikkoja ja aikoja”), edessään asetelmana joukko arkipäiväisiä kahvilaesineitä. Tämä pienoismaailma edustaa runsasta vaurautta. Kertoja käy keskustelun jokaisen esineen kanssa; mitä hänelle kertoo pulloon asetettu neilikka, mitä kahvikuppi, mitä asetti sen alla?
Toisena juonteena kulkee autofiktiivinen kerronta ihmissuhteista. On kolme rakastettua, entistä tai nykyistä, jotka on nimetty lävistystyyppien mukaisesti Industrialiksi, Septumiksi ja Snakebiteksi. On ystävä, Jussi. Näiden ihmissuhteiden ja Euroopan kaupungeissa koettavien romanttisten kuvioiden nousut ja laskut ovat keskeinen osa teosta.
Lisäksi on taide. Jos olet koskaan miettinyt, ketkä ja mitkä ovat kuumimmat, hekumallisimmat ja hätkähdyttävimmät renessanssipojat tai barokkiasetelmat, Kaaja listaa teoksessaan parhaat. Tässä kohtaa tullaan erikoispainoksen iloihin: kuvataide on kirjassa merkittävässä osassa ja onhan paljon miellyttävämpää nähdä nämä teokset väreissä. Pienellä vaivannäöllä teosten kuvat löytää onneksi internetistä.
Kirjasta herää kyllä muutenkin paljon googlailtavia kaninkoloja; monia asioita, joita Kaaja kuvailee tavalla, joka houkuttelee tutustumaan tarkemmin. Rusetti onkin ihastuttavan runsas, tähän on purettu kaikenlaisia mielenkiinnon kohteita; tässä on ensyklopedisen romaanin piirteitä. Onneksi se on genre, josta nautin suuresti. Rusetti onkin monin tavoin ilahduttava teos ja on poikkeuksellisesti mukavaa, että se on omassa hyllyssä, jotta siihen voi palata vielä joskus.
– En tiedä. Joskus tuntuu, että maailmassa kaikki on pahaa ja päättyy surullisesti ja että kannattaako sitä tavoitella yhtään mitään.
– Kannattaa, Jussi sanoo varmalla äänellä, enkä väitä vastaan.
March 16, 2023
Spoilereita kirjan olemuksesta:
Luin mäkin tuon kirjagramin hipsteripäädyn tämän hetken lempilapsen. Kirjaa ei ole äänikirjaversiona, ja syy löytyykin heti alkusivuilta: kirjassa on kuvia.
Kirja on yhdistelmä autofiktiota, taidehistoriaa ja esineiden haastattelua. Kyllä, esineiden haastattelua. Jonkinlainen esinefetissi kirjailijalla on, taitaa asian ihan kirjan sivuillakin mainita. Tässäpä luultavasti toinen syy minkä takia kirja on julkaistu vain Esineenä. Toinen täysin framilla oleva asia, joka myös sanoitetaan, on hedonismi - olin lukevinani tästä hiukan puolusteluja jopa.
Ymmärrän hyvin miksi tähän on ihastuttu. Tää on niin in ja moderni ja zeitgeist kuin olla ja voi. Ollen myös äärimmäisen fiksu, ja kummallisen vähän (ei ollenkaan) ärsyttävä, vaikka kirjailija kertoo kuinka pääsee toistuvasti sisään fetissiklubiin, jonne pääsevät vain harvat ja valitut. Ja monia muita juttuja joihin ei voi samaistua ollenkaan. Mut on myös paljon sitä aivan osuvaa myös itselle.
Jännittävä, tiedostava ja sen vastakohta, itsestä humaltuva, luotaantyöntävä ja takaisinkutsuva, niin, ja täysin vastustamaton.
Kirja on täyttä karkkia. Kirja on karkki. Kirja on konvehti. Konvehdin rusetit, ooo vau ne rusetit! I get it I get it!
Luin mäkin tuon kirjagramin hipsteripäädyn tämän hetken lempilapsen. Kirjaa ei ole äänikirjaversiona, ja syy löytyykin heti alkusivuilta: kirjassa on kuvia.
Kirja on yhdistelmä autofiktiota, taidehistoriaa ja esineiden haastattelua. Kyllä, esineiden haastattelua. Jonkinlainen esinefetissi kirjailijalla on, taitaa asian ihan kirjan sivuillakin mainita. Tässäpä luultavasti toinen syy minkä takia kirja on julkaistu vain Esineenä. Toinen täysin framilla oleva asia, joka myös sanoitetaan, on hedonismi - olin lukevinani tästä hiukan puolusteluja jopa.
Ymmärrän hyvin miksi tähän on ihastuttu. Tää on niin in ja moderni ja zeitgeist kuin olla ja voi. Ollen myös äärimmäisen fiksu, ja kummallisen vähän (ei ollenkaan) ärsyttävä, vaikka kirjailija kertoo kuinka pääsee toistuvasti sisään fetissiklubiin, jonne pääsevät vain harvat ja valitut. Ja monia muita juttuja joihin ei voi samaistua ollenkaan. Mut on myös paljon sitä aivan osuvaa myös itselle.
Jännittävä, tiedostava ja sen vastakohta, itsestä humaltuva, luotaantyöntävä ja takaisinkutsuva, niin, ja täysin vastustamaton.
Kirja on täyttä karkkia. Kirja on karkki. Kirja on konvehti. Konvehdin rusetit, ooo vau ne rusetit! I get it I get it!
December 11, 2024
Aluksi kirja tuntui aika hurmaavalta ja erikoiselta, mutta uutuudenviehätys haihtui melko nopeasti. Esimerkiksi puhuviin esineisiin ehdin jo kyllästyä, vaikka ne alussa riemastuttivatkin.
Pidin Kaajan taidepohdinnoista, ja niitä olisin voinut oikeastaan lukea koko kirjan verran. Niistä heräsi pieni himo ryhtyä itsekin Kulturelliksi Taideihmiseksi ja lähteä ihmettelemään taidemuseoiden antimia.
Kokonaisuus on vähän turhan poukkoileva minun makuuni. Autofiktio on myös sellainen genre, jota en ihan osaa sulattaa.
Jokin Kaajan tyylissä kuitenkin miellytti. En ole lukenut häneltä muuta kuin tämän, mutta pitänee korjata tilanne.
Pidin Kaajan taidepohdinnoista, ja niitä olisin voinut oikeastaan lukea koko kirjan verran. Niistä heräsi pieni himo ryhtyä itsekin Kulturelliksi Taideihmiseksi ja lähteä ihmettelemään taidemuseoiden antimia.
Kokonaisuus on vähän turhan poukkoileva minun makuuni. Autofiktio on myös sellainen genre, jota en ihan osaa sulattaa.
Jokin Kaajan tyylissä kuitenkin miellytti. En ole lukenut häneltä muuta kuin tämän, mutta pitänee korjata tilanne.
March 19, 2023
Maagisen erikoisella tavalla kirjailijan sisäistä kaaosta ja analyysiä esille tuova teos. Erilaiset piipahdukset taidehistorian ja kulttuurihistorian syövereihin sekoittuvat taitavasti modernin ajan "arkiseen" kirjailijaelämään.
Ihan loppuun asti erikoisuus ei jaksa kantaa ja kirjan rakenne muuttui itselle puuduttavaksi. Joskin teoksen erikoisuus on uutta ja raikkaasti rakennettu, pointsit siitä.
Ihan loppuun asti erikoisuus ei jaksa kantaa ja kirjan rakenne muuttui itselle puuduttavaksi. Joskin teoksen erikoisuus on uutta ja raikkaasti rakennettu, pointsit siitä.
August 29, 2024
Ihastuttava tapa käsitellä elottomia asioita ympärillä. Ihmiset ja hahmot ja esineet kaikki kulkevat keskiössä, sivussa käsitellään ihmissuhteiden karvautta ja iloja. Hyvä vastapari äsken lukemalleni Hakkuulle, siinä kaikki taide ja taiteilijat lytätään kertakaikkiaan, tässä niistä innostutaan ja ne herätetään henkiin. Taide herää henkiin kertojan innostuksen mutta myös hyvän taistoituksen kautta. Taidehistoriaa mutta ei tietokirjana vaan autofiktiona. Suositeltu päiväannos ei ole kovin montaa sivua, makea.
April 14, 2024
Eriskummallinen kokoelma erilaisia tekstejä autofiktiosta kuva-analyysiin ja fantastisiin haastatteluihin, joita jotenkin punaisena lankana yhdistää rusetin estetiikka. Kirja toimi parhaiten punaviinilasin kera. Erityismaininta ja kiitos luvusta, jossa esitellään "Kuumimmat, hekumallisimmat ja hätkähdyttävimmät renessanssipojat - Top 5". Dürer 4ever ♥️
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 25, 2023
tavoittelin lukemisen ohessa uskollisesti kolmea nautinnonlähdettä turun museoissa, kahviloissa ja teknoklubeilla. kuolasin varsinkin barokkiasetelmille omistetuille sanoille.
seuraavaksi varaan matkan omalle grand tourille.
seuraavaksi varaan matkan omalle grand tourille.
March 9, 2023
[4,75 tähteä]
March 12, 2023
Ihana, suloinen, nokkelakin. Taiteen kokemisen ja näkemisen pikkutarkka avaaja. Neljäs tähti meni lopun huudahdusten oi, voi ja luettelomaisuuksien toistosta.
May 23, 2023
Kun esineitä meinaa haastatella niin kaunokirjallisuus on mitä parhain foorumi sitä ajatellen.
Displaying 1 - 30 of 37 reviews