What do you think?
Matka jään reunalle
Vaaran, vastuun ja vapauden elementti – huikea kertomus jäästä ja elämän kirjosta sen ympärillä.
Tarinallisessa ja koskettavassa kirjassa luontotoimittaja käy vuoropuhelua niin Virginia Woolfin, naparetkeilijöiden kuin intohimoisten jäätutkijoiden kanssa.
Valkoinen vuodenaika tarttuu ihmisiin. Se kutsuu kotirouvan onnelliseksi vuodeksi Grönlantiin ja työharjoittelijan järven talvea mittaamaan. Se lennättää ylväät keisaripingviinit lohduksi kaamoksen pimeydessä kärvisteleville.
Omakohtaisen kokemuksen läpi sivuille suodattuu vanhan jään ihmeellinen sinisyys, talven hyytävyys ja suru siitä, että lauhtuvat talvet ovat repineet railon ikiaikaiseen liittoon jään kanssa.
Tarinallisessa ja koskettavassa kirjassa luontotoimittaja käy vuoropuhelua niin Virginia Woolfin, naparetkeilijöiden kuin intohimoisten jäätutkijoiden kanssa.
Valkoinen vuodenaika tarttuu ihmisiin. Se kutsuu kotirouvan onnelliseksi vuodeksi Grönlantiin ja työharjoittelijan järven talvea mittaamaan. Se lennättää ylväät keisaripingviinit lohduksi kaamoksen pimeydessä kärvisteleville.
Omakohtaisen kokemuksen läpi sivuille suodattuu vanhan jään ihmeellinen sinisyys, talven hyytävyys ja suru siitä, että lauhtuvat talvet ovat repineet railon ikiaikaiseen liittoon jään kanssa.
191 pages, Hardcover
Published January 27, 2023
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
April 16, 2024
Tarinallinen tietokirja - mikä ihana asia! Ostin tämän itselleni synttärilahjaksi tammikuussa Joensuusta, koska talvi, lumi ja jää ovat suosikkiasioitani. Jään mukana matkustetaan teoksessa niin Lammin tutkimusasemalle, Grönlantiin, Etelänavalle kuin muihin jäisiin paikkoihin. Jäähän kietoutuvat saumattomasti sukupuoliroolit, alkuperäiskansat, ilmastonmuutos, vanhan kansan opit, Virginia Woolf, pääskyset ja pingviinit. Rikasta kieltä oli ilo lukea ja opin paljon uutta aiheesta nimeltä jää. Muistin myös, miltä tuntuu autoilla jäätiellä (jännittävältä). Suosittelen heittäytymään mukaan jäiselle matkalle!
March 5, 2023
3,5 💫 tää oli hyvä, ihanaa kun on olemassa tarinallisten luontotietokirjojen genre. pidempäänkin olisin jaksanut tätä jäätarinaa kuunnella. jäähän kiteytyy ja yhdistyy mm. virginia woolf, lemmikkikoirat, muuttolinnut… piti otteessaan, kaunis, viihdyin. ehkä kiehtovia aiheita olisi voinut olla pari vähemmän ja kirja vielä syväluotaavampi niiden osalta jotka olisi pidetty mukana.
March 13, 2023
Essee-tyyppinen kokoelma ajatuksia, tunnelmia, historiaa ja tarinoita liityen jäähän ja jään ympärille. Kaunista ja kiinnostavaa. Tykkäsin tyylistä.
February 15, 2023
Annika Suvivuo on luonto-ohjaaja ja toimittaja, jonka esikoisteos Matka jään reunalle vie lukijan jään pariin. Tässä kokemuksellisessa tietokirjassa Suvivuo kartoittaa jään olemusta monin eri tavoin. Kirja rönsyilee mukavan vapautuneesti erilaisiin suuntiin.
Ensin aloitetaan pääskyistä. Kesäisten lintujen yhteys jäähän tuntuu etäiseltä, kunnes muistaa Carl von Linnén nykymittapuulla aika hourupäiseltä tuntuvan uskomuksen siitä, että pääskyt viettävät talvensa kaivautuneena järvien pohjamutiin. Koska miksipä ei, ja mitäpä hyviä teorioita sen kummemmin perustelemaan tai tutkimaan.
Jäästä on tietysti mahdotonta puhua puhumatta ilmastonmuutoksesta. Siihen tarjoaa näkökulmansa herra Yhdeksäntoista, ranskalainen opiskelija, joka on tullut Lammin biologiselle asemalle tutkimaan muun muassa eläinlajeja kosteikkojen rannoilla. Talvisaikaan tätä olisi helppo tutkia lumeen jääneistä jäljistä, mutta juuri sinä talvena lumi antaa odottaa itseään. ”Samalla mietin itsekseni, että tammikuussa 2020 jää muistuttaa sellaista rakasta ihmistä, jonka kiireet ovat varoittamatta ja äkkiä lisääntyneet. Suhteeseen hiipii yksipuolisesti lahoavan ystävyyden merkit.”
Pingviineistä ja antarktisista olosuhteistakin puhutaan. Mikäpä olisi keisaripingviiniä parempi voimaeläin kaamosmasennuksen voittamiseen. Naparetkeilyn historia ja sen miehisyys herättää Suvivuossa ihmetystä. Nykyään onneksi naisetkin saavat tutkia jäätä ja retkeillä ääriolosuhteissa, eikä kukaan torppaa naisten pääsyä matkaan vaikkapa kampaamoiden puutteella, kuten Douglas Mawson aikoinaan.
Aiheiden kirjo jään ympärillä on häikäisevä. Suvivuo kirjoittaa Adolf Nordenskjöldistä, jäämiinoista, avantoon vajoamisesta, jääteistä, kionofobiasta, hoitokalastuksesta, Grönlannista, koirista ja ties mistä. Samalla kirja on kuitenkin tiivis, alle 200-sivuinen, eikä missään vaiheessa sorru turhan laveaan jaaritteluun. Aiheesta toiseen siirrytään kiitettävällä ripeydellä.
Hyvää luontoesseistiikkaa on ilo lukea – vaikkapa Riikka Kaihovaaran tekstejä – ja tämä teos liittyy siihen seuraan mukavasti. Vaikka tämä ei varsinaisesti esseeteos olekaan, omakohtainen tietokirjallinen tyyli on kuitenkin hyvin esseemäinen ja kirjan luvut ovat enimmäkseen itsenäisiä kokonaisuuksia. Yhdistelmä uuden oppimista, kokemusten välittymistä ja tarinointia toimii. Suvivuon kokemukset ja kertomukset ovat kiinnostavia ja tarjoavat jäästä ja siihen liittyvistä luontoilmiöistä uusia tiedonvälähdyksiä luontoaiheista kiinnostuneille lukijoille.
Ensin aloitetaan pääskyistä. Kesäisten lintujen yhteys jäähän tuntuu etäiseltä, kunnes muistaa Carl von Linnén nykymittapuulla aika hourupäiseltä tuntuvan uskomuksen siitä, että pääskyt viettävät talvensa kaivautuneena järvien pohjamutiin. Koska miksipä ei, ja mitäpä hyviä teorioita sen kummemmin perustelemaan tai tutkimaan.
Jäästä on tietysti mahdotonta puhua puhumatta ilmastonmuutoksesta. Siihen tarjoaa näkökulmansa herra Yhdeksäntoista, ranskalainen opiskelija, joka on tullut Lammin biologiselle asemalle tutkimaan muun muassa eläinlajeja kosteikkojen rannoilla. Talvisaikaan tätä olisi helppo tutkia lumeen jääneistä jäljistä, mutta juuri sinä talvena lumi antaa odottaa itseään. ”Samalla mietin itsekseni, että tammikuussa 2020 jää muistuttaa sellaista rakasta ihmistä, jonka kiireet ovat varoittamatta ja äkkiä lisääntyneet. Suhteeseen hiipii yksipuolisesti lahoavan ystävyyden merkit.”
Pingviineistä ja antarktisista olosuhteistakin puhutaan. Mikäpä olisi keisaripingviiniä parempi voimaeläin kaamosmasennuksen voittamiseen. Naparetkeilyn historia ja sen miehisyys herättää Suvivuossa ihmetystä. Nykyään onneksi naisetkin saavat tutkia jäätä ja retkeillä ääriolosuhteissa, eikä kukaan torppaa naisten pääsyä matkaan vaikkapa kampaamoiden puutteella, kuten Douglas Mawson aikoinaan.
Aiheiden kirjo jään ympärillä on häikäisevä. Suvivuo kirjoittaa Adolf Nordenskjöldistä, jäämiinoista, avantoon vajoamisesta, jääteistä, kionofobiasta, hoitokalastuksesta, Grönlannista, koirista ja ties mistä. Samalla kirja on kuitenkin tiivis, alle 200-sivuinen, eikä missään vaiheessa sorru turhan laveaan jaaritteluun. Aiheesta toiseen siirrytään kiitettävällä ripeydellä.
Hyvää luontoesseistiikkaa on ilo lukea – vaikkapa Riikka Kaihovaaran tekstejä – ja tämä teos liittyy siihen seuraan mukavasti. Vaikka tämä ei varsinaisesti esseeteos olekaan, omakohtainen tietokirjallinen tyyli on kuitenkin hyvin esseemäinen ja kirjan luvut ovat enimmäkseen itsenäisiä kokonaisuuksia. Yhdistelmä uuden oppimista, kokemusten välittymistä ja tarinointia toimii. Suvivuon kokemukset ja kertomukset ovat kiinnostavia ja tarjoavat jäästä ja siihen liittyvistä luontoilmiöistä uusia tiedonvälähdyksiä luontoaiheista kiinnostuneille lukijoille.
July 4, 2023
Rakastan näitä kirjoja, jotka kertovat jostain asiasta kaiken, tutkivat kaikenlaisia näkökulmia ja yhdistelevät rohkeasti eri alojen ajattelua. Kun se tehdään vielä oivaltavalla, kauniilla kielellä, tuli Suvivuon teoksesta yksi kevään piristyksistä!
March 26, 2023
upea ja kaunis tietokirja, joka saa arvostamaan jäätä enemmän
January 29, 2025
Ehkä 2,5? Kiinnostavia aiheita ja pätkiä mutta kokonaisuutena sekava. Tuli vähän liian monta kertaa mieleen, oliko tämä nyt kirja jäästä vai toimittajasta itsestään.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews