Kirkkaan selkeää

by Maarit Verronen

Kun Tiksu P ajautuu velkakierteeseen, hän päättää ottaa riskin ja suostuu muodonmuutokseen tosi-tv:ssä. Leikeltynä ja monta numeroa pienempänä Tiksu maksaa velkansa, saa paremman turvallisuusstatuksen ja voi jälleen miettiä tulevaisuuttaan.

Päädyttyään yllättäen vanhan kuumailmapallon omistajaksi hän liittyy säätutkijoiden matkaan selvittämään, kuinka ilmastonmuutosta manipuloidaan. Tutkimukset kuitenkin lopetetaan, joten Tiksu eroaa värikkäästä seurueesta ja jatkaa palloineen matkaansa työttömäksi jääneen orjan, Janin, kanssa. He ajautuvat siruttomien jäljittäjiksi Etelä-Eurooppaan, paahtavan auringon, kuumuuden ja kulkutautien kiusaamiksi. Matkan varrella he kohtaavat siruttomia, toisia jäljittäjiä ja muita ihmisiä, joilla on omat erikoiset tapansa pysytellä hengissä.

Genres: Dystopia, Finnish Literature, Fiction, Science Fiction, Fantasy

211 pages, Hardcover

First published January 1, 2010

About the author

ENG: Maarit Verronen received a Licentiate of Philosophy, majoring in Astronomy, in 1991 from the University of Oulu. She also worked there as a teacher and a researcher from 1987 until 1993, and since 1994 she's been a full-time writer. Verronen lives in Helsinki.

FI: Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede.

Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–1993. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.

Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja.

Esikoisteos Älä maksa lautturille sai Kalevi Jäntin palkinnon 1993. Verronen oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaaneilla Yksinäinen vuori ja Pimeästä maasta. Hän sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia. Teos käsitteli sivullisuutta ja erillisyyttä, yksinäistä vaeltamista ja yhteisöjen laitamilla elämistä.

Verronen sai lukiolaisten Nuori Aleksis -palkinnon 2005 teoksesta Keihäslintu. Sukupuuttoon kuolleesta linnusta muodostuu kokoelmassa ihmislajin pahuuden ja ajattelemattomuuden vertauskuva.

Karsintavaihe (2008) oli Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana. Tässä ja seuraavassa romaanissaan Kirkkaan selkeää (2010) Verronen käsittelee yhteiskunnan jakamista kahtia, huononnettuja elinoloja, ihmisten syrjäyttämistä ja orjuuttamista. Kirkkaan selkeää sai Tähtivaeltaja-palkinnon 2011.

Verronen kuuluu järjestöihin Amnesty International, PEN, Suomen kirjailijaliitto, Suomen muinaistaideseura ja Talviuimarienkerho.

Reviews

[niina · Rating 1 out of 5]

Quite a let-down, though it might be said I led myself on by thinking I'd get something I'm used to judging by the fact that the author is linked together with my favourite one at a couple of places, oh well.
At numerous times I was about to leave this book unfinished, got through it thanks to my inborn stubbornness only - and, in a way, it was worth it: The very last paragraph of the book made a lot of the book whole lot clearer and gave the reason of its' writing visible to a less considerate reader (in this case, me).

Still, can't say I enjoyed nor even liked this. The writing style was too stripped and wry, the story too fast-paced coupled with lack of any kind of feeling on the narrator's side which made it hard (if not impossible) to identify with it or really care... which, then again, was kind of the whole point of the book. Very clever, still unpleasant.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Realistisen tuntuinen ilmastonmuutosdystopia. Pidän kovasti neutraalista, välillä lähes tunteettomasta kerronnasta. Näin tapahtui, eikä siitä sen enempää. Taudit leviävät ympäri Eurooppaa, ihmisiä sirutetaan ja luokitellaan. Tämä tulevaisuuskuva on kokonaisuudessaan masentava mutta uskottava ja neutraali, asiatekstimäinen kerronta lisää uskottavuutta entisestään.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Verronen kirjoittaa omalla vahvalla tyylillään ajatuksia herättiä tulevaisuudenkuvia jotka voisivat toteutua. Pelottaviakin, mutta ei kovin kaukaa haettuja...

[Aro · Rating 2 out of 5]

Verrosen romaani alkaa ja takakansiteksti kertoo tilanteesta, joka ohitetaan hyvin nopeasti: Tiksun leikkauksilla ja datapukujen olemassa ololla on hyvin vähän tekemistä tarinan kanssa. Romskun ensimmäiset 30 sivua pitää tahkota läpi ennen kuin kerronta alkaa sujua. Aloitus hapuilee laajalti sinne tänne.

Tuntuu, etten oikein päässyt jutun juonesta kunnolla jyvälle, koska liian paljon jätettiin lukijan arvailun varaan eikä asioita käsitelty satunnaisia vihjailuja lukuun ottamatta (eläkeläiskommuunit, epidemia, koordinaattori). Harvoin pääsen valittamaan liian vähäisestä ekspositiosta, mutta nyt kävi niin. Varsinainen juonikin on loppujen lopuksi aika ohut, joskin tykkäsin siitä, miten Verronen oli rakentanut ilmastonmuutoksen runtelemaa maailmaansa.

[Riitta · Rating 5 out of 5]

Pidän vallan tavattomasti Maarit Verrosen kuivakkaasta, asiallisesta tyylistä, joka kuvastaa hienosti hänen päähenkilönsä tervejärkistä suhtautumista hulluun ja sekavaan maailmaan, jossa hän yrittää selviytyä. Ja selviytyykin, tyynesti ottaen vastaan mitä tulee ja soveltaen sitä usein kaivattua maalaisjärkeä.
Maarit Vertonen on todellinen lohtukertoja, otan hänen kirjansa eteeni silloin, kun tulevaisuus alkaa liikaa ahdistaa. Kyllä tästä selvitään!

[Tapani Aulu · Rating 2 out of 5]

Realistinen ilmastonmuutos-teknologiadystopia, joka jäi ainakin itselleni hyvin ohueksi. Aihe ja tarina ei ollut kevyt, mutta käsittely oli. Tuntui, että mentiin vain paikasta toiseen pysähtymättä oikein mihinkään paikkaan tai teemaan. Pätevää scifiä, mutta vain nomuvien osalta.

[anuelina · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava idea. Kerronta oli kovin asiatekstimäistä ja neutraalia. Olisin halunnut tietää enemmän uudesta maailmasta.

[Eija · Rating 2 out of 5]

Kirkkaan selkeää on monella tapaa samanlainen dystopia kuin Verrosen aiempi Karsintavaihe. Kerronta on totista, jotenkin väritöntä ja toteavaa. Kerrontatavan vuoksi tekstiä on raskaanpuoleista lukea eikä lukukokemus ole viihdyttävä. Kirjan tuoma sanoma on toki tärkeä. Myös sisällössä on yhteneväisyyttä Karsintavaiheen kanssa. Ihmiset on sirutettu ja yhteiskuntakelpoisuus ilmaistaan värikoodein. Työllistyminen on vaikeaa ja työstä maksetaan minimaalinen korvaus. Luonnosta ei välitetä, raha ratkaisee. Kirkkaan selkeässä eletään monilta osin keinotekoisessa maailmassa, missä säätä ja luonnon normaali toimintoja manipuloidaan. Seurauksena on ilmastonmuutos ongelmineen. Mm. auringon haitallinen säteily on voimakasta, joka tuo monia ongelmia elämään ja luontoon. Muita esiin tulleita yhteiskunnallisia epäkohtia on mm. vaikeasti hoidettavat tartuntataudit, stimulanttien liika käyttö sekä reaalielämän korvaaminen simulaatioilla.

[Thua · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen, vaikkakin ahdistava kirja, joka sai katsomaan nykyistäkin maailmanmenoa hiukan toisin silmin. Parani loppua kohti. Onneksi päähenkilön elämään mahtui toivoa, uskoa parempaan ja kauniita periaatteita. Päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, miten ihmisen ja ihmiskunnan sopeutumiskyky on toisaalta hieno, toisaalta todella huono ominaisuus. Ja mikä olikaan se elämän tarkoitus?

[Suketus]

Pelottava tulevaisuuden kuva, ilmastonmuutoksen, kulkutautien ja ihmisarvon romahduksen jälkimaininki. Tarinan puitteet toimivat, mutta se pysyy etäisenä, ikään kuin raporttina.