Gå inte ensam ut i natten

Helsingforskvartetten #4

by Kjell Westö

Det är 1960-tal och trion Jouni, Ariel & Adriana får ett länge eftertraktat skivkontrakt, men deras låt Älä käy yöhön yksin som skulle bli en hit glöms snabbt bort. Gruppen splittras och medlemmarna går åt skilda håll - Jouni ut i dagen, Ariel och Adriana ut i natten.

Jouni, den hårdföra arbetarkillen från Berghäll, har både talang och framfusighet. Efter en karriär som journalist och programvärd på TV ger han sig in i politiken och han klättrar lika snabbt upp i hierarkin som Ariel klättrar ner - till droger och spritlangning vid Slussen i Stockholm. Till en för tidig död...

Adriana har överklass tatuerat i ryggmärgen. Hon är vacker, omsvärmad, men gåtfull och när hon en gång börjat gå in i sig själv hittar hon aldrig ut igen.

Vem var de? Vad hände med dem? frågar sig följande generation: Adrianas yngre syster Eva och hennes av-och-till-pojkvän Frank Loman, som visar sig ha en närmare relation till Ariel än han någonsin kunnat önska sig.

Från generation till generation finns mönstret inskrivet i oss. Vi söker kärlek. Vi hittar den, vi hittar den inte. Vi söker vänskap och lojalitet, någon att lita på. Vi försöker förstå. Vi förstår inte. Och vi förstår.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Historical Fiction, Historical, Contemporary, Unfinished

556 pages, Hardcover

First published January 1, 2009

About the author

Kjell Westö is a Finnish author and journalist. Westö writes in Swedish.

In 2006, Westö won the prestigious Finlandia Prize for his novel Där vi en gång gått . He has been long-listed for the 2007 International IMPAC Dublin Literary Award.

Reviews

[Emmy Stiernblad · Rating 4 out of 5]

En jättefin roman som handlar om personer som inte helt passar in i samhället, såna som ”bara består av luft”. Det handlar också om släktskap, vänskap och Helsingfors. Det är ett fantastiskt karaktärsbygge, Kjell Westös bästa. Samtidigt är den lite väl många sidor och han försöker få med väldigt mycket. Extra kul att läsa om man är som jag och är musikintresserad och gillar att läsa om 60/70-talet.

[Tanja Berg · Rating 2 out of 5]

Abandoned at page 258. I did pick up again after a two month hiatus, but a few pages later a new voice entered the book. I feel completely disoriented and won't bother to read the rest.

The story is that of three Helsinki grown youths who have a single half-assed hit in the early 60's. One of them succeeds at everything he attempts and starts a political career. The other two drift into darkness. Unless you're a huge fan of the city of Helsinki, this isn't interesting at all. It could have been, the premise is good but the focus is off as it is more on the town than on the people in it.

[Aapo · Rating 2 out of 5]

Hämmästyttävän vetämättömästi kirjoitettu tarinan vahvuuteen nähden. Lukuisia ärsyttäviä asioita, mm. kertojan vihjailut tulevista tapahtumista ja päälleliimatut maininnat historiallisista tapahtumista. Ärsyttäviä nämä olivat siksi, koska ne eivät toimineet. Tarina ja henkilöhahmot olisivat ehkä kaivanneet lisätyöstöä, iso osa tekstistä tuntui lähinnä taustoitukselta. Lopussa sentään oli vähän enemmän vetoa ja joitakin näkemyksellisiä pätkiä oli muuallakin pitkin matkaa.

[Marieinsweden · Rating 4 out of 5]

Besöket i Helsingfors ger boken en extra dimension. Utspelar sig från 1964 till nutid, så mycket jag känner igen mig i. Snygga kopplingar till Där vi en gång gått.

[Denise · Rating 3 out of 5]

Beginning with the eventful lives of a trio of friends in Helsinki in the 60s, this started out interesting enough but was just too longwinded. Perhaps if any of the characters had been likable, I'd have had more patience with the endlessly meandering story. I did like the ending, I just wish we could have gotten there a few hundred pages sooner.

[Niina · Rating 2 out of 5]

Jätin tämän aluksi kesken, ei yhtään minun tyyppiseni kirja. Lukupiirin muiden jäsenten kehotuksesta luin loppuun.Aikakausi 60-00 ei sinänsä kiinnosta, ei kiinnosta ajan musiikkibisnes eikä Helsingissä sekoilu. Kukaan hahmoista ei resonoi millään tavalla, ehkä vähän lähinnä ärsyttää tai säälittää, etenkin Frank ja Eva. Lopulliseksi arvosanaksi annan armosta 2/5, koska onhan Westön kieli aivan uskomattoman kaunista hetkittäin. Vaikka, kuten toinen lukupiirin jäsen sanoi, tämä kirja on kirjoitettu selvästi keski-iän ylittäneille miehille.

[Alex · Rating 5 out of 5]

This book is so nice, you want to read it again and again. A lot of intertwinned lifestories, a lot of good music. Along the book, I started hearing again to Led Zep, Pink Floyd, Jimi Hendrix. And also, i found out a lot about Finnland.

[Taneli Repo · Rating 4 out of 5]

Olen lukenut Kjell Westön romaaneja satunnaisessa järjestyksessä ja enpä sitäkään tiennyt, että Älä käy yöhön yksin (2009) oli Westön näkemyksen mukaan "Helsinki-kvartetin" neljäs ja viimeinen osa. Muut osat olivat Leijat Helsingin yllä, Isän nimeen ja Missä kuljimme kerran. Voi tosin olla, että Westö itsekin on muuttanut mieltään asiasta, koska Helsinki-teema ja tietyt henkilöhahmot ovat jatkaneet elämäänsä myös Westön myöhemmissä kirjoissa. Jos itse pitäisi jaotella, niputtaisin yhteen Leijat Helsingin yllä, Isän nimeen ja tämän kirjan ja laittaisin Missä kuljimme kerran ja Kangastus 38:n toiseen nippuun. Älä kulje yöhön yksin -romaanin myötä olen tullut lukeneeksi tai kuunnelleeksi kaikki Westön romaanit.

Siinä, missä muissa Westön romaaneissa päähenkilöt ovat olleet enemmän tai vähemmän bättre folkia, ovat tämän romaanin keskeiset henkilöt selkeästi työväenluokkaa, joskin siitä eroon pyrkiviä. Omat suomenruotsalaiset sukulaiseni ovat olleet hieman samaa kategoriaa, joten tähän romaaniin oli helpompi samaistua kuin Westön muihin teoksiin. Tarinan ensimmäisessä osassa Adriana, Ariel ja Jouni tekevät musiikkia 1960-luvulla, toisessa päähenkilönä on Männistön lähiössä kasvava Frank Loman, josta tulee kirjailija. Tarinassa on muutamia yllättäviä käänteitä, joten en spoilaa sen enempää.

Jonkinlaisena kaukonäköisyytenä voi pitää sitä, että jo 2009 Westö pani merkille, että milleniaalit muistuttivat huomatavasti 1970-luvun stalinisteja, joita päähenkilö nimitti ironisesti "loisteputkiksi".

[Mimi · Rating 3 out of 5]

Syksy oli niin kiireinen, että lukeminen jäi tauolle, ja kirja kesken niin pitkäksi aikaa, että ehdin kadottaa sen siskonpoikien leikkihuoneeseen.
Ehkä johtuukin katkonaisesta lukemisesta, että lukukokemuskin jäi vähän mitäänsanomattomaksi. Siinä missä Missä kuljimme kerran teki vaikutuksen sillä, miten 1900-luvun alun Helsinki oli tuotu eloon tekstissä, Älä käy yöhön yksin -teoksen vuosisadan loppupuoliskon kuvailu ei koskaan saavuta samaa personifikaatiota, vaikka fiktiivinen Männistön lähiö onkin oiva oodi Helsingin sotavuosien jälkeiselle lähiökulttuurille.

Hahmot eivät myöskään oikein muodostu kiinnostaviksi kokonaisuuksiksi. Vaikka kirja sijoittuu Suomen statusluokkien tasoitus- ja murrosaikaan, erilaisista sosioekonomisista taustoista tulevien hahmojen kehityskaarien seuraaminenkaan ei anna sitä tyydytystä, mitä olisi toivonut. Kirjan viimeinen osa taas lähinnä ärsytti ja vesitti paljon keskimmäisen osan ihmissuhteiden merkitystä, enkä ymmärrä, miten Westö on voinut pitää moista ideaa hyvänä.

Varsinkin kirjan ensimmäiseen osaan keskittynyt musiikkifiilistely taas ei korkeintaan Ukko Nooan osaavaan lukijaan vedonnut.

[Emilia E · Rating 4 out of 5]

3,5 tahtea:
Kirja kertoo elamantarinoiden kulusta ja sattumuksista ja siina on oma vetonsa ja lumonsa. Varsinkin loppupuolella sanoma tulee kauniisti esiin.
Minua kuitenkin hairitsi jonkin verran tiettyjen henkilohahmojen yksiuloitteisuus: alkuperaisesta kolmikosta vain (suht arsyttavalla) Jounilla on selkea sisainen ristiriita, ja hanen sisaista maailmaansa paasee siten lahelle. Ariel ja Adriana jaavat tietynlaisen 'hauras haaveilija' yksinkertaistuksen taakse. Alkuperaiskolmikon elamantarinat ovat myos niin aarimmaisia ja poikkeuksellisia, etta se syo jonkin verran tarinan uskottavuutta ja samaistuttavuutta.
Hetkittain olisi kaivannut vahan enemman rytmia nain pitkaan teokseen.
Kokonaisuudessa lukukokemus oli vaikuttava.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Pidin tästä ihan alussa todella paljon, ihailin kaunista kieltä ja henkilöhahmot kiinnostivat. Ensimmäisen osan loppuessa, kun näkökulma siirtyikin vuosia eteenpäin Frankin elämän kuvaamiseen, motivaatio lopahti. Yhtäkkiä edessä olikin hirveästi uusia nimiä ja Jouni Mannerin nimi vilahteli seassa vain harvoin. Tähän tuli kuitenkin poikkeus, ja yhtäkkiä tarinat yhdistyivätkin rytinällä yhteen. En oikein tiedä, pidinkö siitä ratkaisusta, että jokainen alun kolmikosta tuli mukaan Frankin tarinaan. Loppu yllätti ja jätti ehkä vähän pahan maun suuhun. Arielin kohtalo olisi ollut mielestäni parempi ilman viimeisiä lukuja.
Kiinnostun Westön kirjoja kohtaan kyllä heräsi, ilmeisen taitava kirjoittaja on kyllä kyseessä! Täytyy tutustua siis lisää.

[Paula · Rating 2 out of 5]

Kirja muodostuu kahdesta eri tarinasta, jotka löyhästi nivoutuu yhteen kirjan loppuosalla. Ensimmäinen tarina kertoo kolmesta nuoresta jotka dokailee keskenään. Toinen tarina kertoo myös kolmesta nuoresta jotka dokailee keskenään. Erityisesti toisen tarinan alussa tuli fiilis, että kyseessä on vaan ekan tarinan kopio ja kirja tuntui todella pitkästyttävältä.

Vaikka Westö on tunnettu siitä että hän kuvailee paljon Helsinkiä, tuli välillä tunne, että nämä jatkuvat kuvailut siitä miten joku kävelee Hakaniemen torilta Kallion kirkolle ja kadunnimillä name droppailu oli vaan sivujen täytettä kun muutakaan ei keksitty.

Kirjan pelasti täysin loppuosa, jossa tarinat nivoutuu yhteen ja loppu on jollain tavalla kaunis.

[Tarmo Syvapuro · Rating 3 out of 5]

Kirja ystävyydestä, rakkaudesta ja nuorten kasvamisesta aikuisuuteen ja vastuuseen. Jouni, Ariel ja Adriana kuvattu hienosti, heihin pääsi hyvin sisälle. Frank ja Eva ja muut jäivät pinnallisiksi. Alamaailmaa, musiikkia, politiikkaa. Aikajana oli pitkä kuin nälkävuosi, 1960-luvulta 2000-luvulle. Paras jakso oli kuitenkin 1960-80. Sen jälkeen tarina väljähtyi ja oikeastaan muuttui tylsäksi. Helsinkiä kuvattu hyvin, sai kiintopisteitä omaan nuoruuteen. Musiikki kohdistui hyvin ajanjaksoon ja vahvisti omia muistijälkiä. Romaani oli pitkä, turhan pitkä, väkisin venytetty. Mutta tarinan loppu oli yllättävä ja kiintoisa.

[Mervi Rauhala · Rating 4 out of 5]

Westö on armoitettu tarinankertoja. Hahmot, ajankuva, miljöö, tapahtumat - kaikki tuntui aidolta ja mahdolliselta.

Tykkään siitä, että kirja innostaa selvittämään lisätietoja ja tämä Westö innosti googlaamaan. Oli pakko hakea tietoa Françoise Dorléacista.

Ja Joan Baezin kaunis, sydäntäsärkevän haikea klassikko Diamonds and Rust on nyt soinut pari päivää repeatilla.

Now you're telling me
You're not nostalgic
Then give me another word for it
You who are so good with words
And at keeping things vague
'Cause I need some of that vagueness now
It's all come back too clearly
Yes, I loved you dearly
And if you're offering me diamonds and rust
I've already paid.

- Joan Baez, Diamonds and Rust

[Jukka-Pekka · Rating 2 out of 5]

Älä käy yöhön yksin kertoo Frank Lomanin elämästä ja vähän muustakin. Hämmentävästi kirja alkaa juuri tällä muulla. Ja pääsee sitten vasta vauhtiin kun Frank tulee kuvioihin.

En ole lukenut Westöötä aiemmin ja yllätyin hieman miten kömpelö kirja oli. Se tuntui koostuvan pääosin irrallisista kohtauksista joiden isoin anti oli mainita jokin helsinkiläinen ravintola tai osoite.

[Kristina Bähr · Rating 5 out of 5]

Lång bok som har så många lager. Älskar Westös karaktärsportätt som inte är så ensidigt stereotypa, utan mer som människor är. Komplexa, sammansatta, med drömmar och rädslor. Kommer bära med mig den här ett tag.

[Marianne Faas · Rating 5 out of 5]

Ajattelin lukiessani, että 4 tähteä. Sittemmin kysyin itseltäni, että kuinka usein nautin niin lukiessani, ja pakkohan tämä oli viiteen tähteen nostaa.
Rakastan tämän kirjailijan kirjoja ja tapaa kirjoittaa.

[Per Lindahl · Rating 4 out of 5]

Westö är alltid bra, så även här. En rejäl kloss till roman och det tog mig ett tag att komma in i den, men den vecklar ut sig på ett fantastiskt sätt. Det ”longitudinella” blir så starkt, de olika tiderna och människorna kopplar till varandra. Ett människoliv som länkar till ett annat…

[Noora · Rating 5 out of 5]

Kukaan ei kirjoita musiikista, Helsingistä ja ihmisistä - ja ennen kaikkea kaikista näistä yhdessä - kuin Kjell Westö. Aivan timanttia, suosittelen kaikille!

[Okidoki · Rating 2 out of 5]

Berättelsen lunkar sävligt fram. Den finlandssvenska dialogen går mig ofta förbi.

[Goran Remborg · Rating 4 out of 5]

Riktigt bra roman, om vänskap,. kärlek, svek, Helsingfors, från 60-talet och framåt. Bra skriven och berättad på ett smart sött

[Akseli Koskela · Rating 3 out of 5]

Liian tylsä.. Viimeiset 150 sivua kuin väkisin deadlinen edessä kirjoitettu. Mutta Helsinkikuvaukset olivat westömäisen romanttisia. Jäi mietityttämään, mikä oli tosielämästä lainattua..

[Mari Moisio · Rating 4 out of 5]

Taattua Westötä! Pidin juu, mutta aihepiiri ei ehkä kiinnostavin juuri nyt.

[SmillaBlue · Rating 4 out of 5]

It was a very interesting read seeing what was happening during the 70s and upwards but it was a bit of a drag at times, 700 pages was a bit too much for my unpacient liking.

[Coolkuutti · Rating 3 out of 5]

Vähän meh.

[Ronja · Rating 3 out of 5]

Heikoin Westö, jonka olen tähän mennessä lukenut. Alku oli hidas ja pelkkää ns. taustaa tarinalle. Itkin silti. Ja lopulta myös välitin.

[Susanne · Rating 5 out of 5]

En favoritbok! Speciellt intressant att läsa när jag just då bodde i Helsingfors, där boken utspelar sig.

[Crystal Miu · Rating 2 out of 5]

2,5, tääkään ei ollut ihan mulle

[Anders Demitz-Helin · Rating 2 out of 5]

The worst Westö, for me. To much bla bla.

[Jarmo · Rating 4 out of 5]

Olen osannut lukea noin 34 vuotta, mutta tämä on ensimmäinen lukemani Westö. Yksityiskohtaista kerrontaa ja kantava tarina, mutta dialogin kirjoittajana Westö ei kyllä ole parhaimmillaan.