What do you think?
Rate this book
Napoleon
Vad rörde sig egentligen under Napoleons hatt? Herman Lindqvist berättar inspirerat den sagolika historien om den lille korsikanske invandraren som blev alla fransmäns kejsare och Europas mäktigaste härskare sedan Romartiden.
Inte sedan Romartiden hade någon styrt över ett så stort rike eller kommenderat så väldiga arméer som Napoleon Bonaparte. Han drömde om ett Europa med en valuta, en lag och en huvudstad: Paris. Hans dröm kostade miljoner människor livet. Hans krig, hans reformer och beslut har påverkat folken i Europa, Sydamerika och USA ända fram till våra dagar.
Ändå var det inte Frankrike som var hans ungdoms dröm, det var Korsika. Napoleon kunde inte ett ord franska då han kom till Frankrike, han förblev korsikan hela sitt liv och som en korsikansk klanhövding delade han ut kungariken och furstendömen till sina sju syskon. Bland hans främsta rivaler fanns Jean Baptiste Bernadotte som blev kung Karl XIV Johan. Deras inbördes kamp var bitter och pågick ända till dödsbädden.
Historien börjar på Korsika och slutar på S:t Helena. Det är berättelsen om den fattige korsikanske patrioten, den passionerade kvinnokarlen och ivrige brevskrivaren som ville bli författare eller vetenskapsman men som i den franska revolutionens virvlar såg sin chans och blev sin tids mäktigaste man. Hur var det möjligt? Vad fick honom att för exakt 200 år sedan sätta kejsarkronan på sitt huvud? Var det storhetsvansinne eller den logiska belöningen för alla hans segrar?
Inte sedan Romartiden hade någon styrt över ett så stort rike eller kommenderat så väldiga arméer som Napoleon Bonaparte. Han drömde om ett Europa med en valuta, en lag och en huvudstad: Paris. Hans dröm kostade miljoner människor livet. Hans krig, hans reformer och beslut har påverkat folken i Europa, Sydamerika och USA ända fram till våra dagar.
Ändå var det inte Frankrike som var hans ungdoms dröm, det var Korsika. Napoleon kunde inte ett ord franska då han kom till Frankrike, han förblev korsikan hela sitt liv och som en korsikansk klanhövding delade han ut kungariken och furstendömen till sina sju syskon. Bland hans främsta rivaler fanns Jean Baptiste Bernadotte som blev kung Karl XIV Johan. Deras inbördes kamp var bitter och pågick ända till dödsbädden.
Historien börjar på Korsika och slutar på S:t Helena. Det är berättelsen om den fattige korsikanske patrioten, den passionerade kvinnokarlen och ivrige brevskrivaren som ville bli författare eller vetenskapsman men som i den franska revolutionens virvlar såg sin chans och blev sin tids mäktigaste man. Hur var det möjligt? Vad fick honom att för exakt 200 år sedan sätta kejsarkronan på sitt huvud? Var det storhetsvansinne eller den logiska belöningen för alla hans segrar?
607 pages, Hardcover
First published January 1, 2004
49 people are currently reading
383 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 40 reviews
April 7, 2022
Ruotsalainen historioitsija Herman Lindqvist on tullut muun muassa Kun Suomi oli Ruotsi -teoksensa myötä viihdyttävänä tarinankertojana, eikä "Napoleon" (WSOY, 2005) aiheuttanut poikkeusta sääntöön. Vaikka lievää toistoa esiintyi, niin olihan tämä tavattoman mukaansatempaava suurmieselämäkerta, jota luki kuin parastakin romaania! Itse asiassa tulinkin miettineeksi, että jos George R.R. Martin otti vaikutteita saagaansa Ruusujen sodasta, niin tässäpä olisi aineksia vähän vastaavanlaiseen - on verisiä taisteluita, romantiikkaa, petoksia, juonittelua ja ties mitä. Lisää vaan keitokseen lohikäärmeet, niin se on siinä!
Lindqvist suhtautuu selvästi elämäkertansa kohteeseen myönteisesti, tosin tunnustaen tämän tekemät virheet esimerkiksi surullisenkuuluisalla Venäjän-sotaretkellä. Napoleonista syntyy vaikutelma monin paikoin aika modernina hallitsijana, joka pyrki muovaamaan Eurooppaa muutenkin kuin tykein ja kiväärein. Nykymaailmassa hänen vaikutuksensa näkyy esimerkiksi lainsäädäntötyössä.
Suurten linjojen lisäksi Lindqvist rakastaa pieniä ja vähän turhanpäiväisiäkin anekdootteja. Lukija oppii muun muassa sen, että Napoleon tykkäsi laulaa ja vieläpä kovaa, mutta ei ilmeisesti pysynyt lainkaan nuotissa, tai että hän lueskeli mielellään historiaa, mutta ei syttynyt Nuoren Wertherin kärsimysten kaltaiselle kirjallisuudelle.
Marsalkka Bernadotte saa kirjassa merkittävän roolin, mikä selittynee osin tekijän ruotsalaisuudella.
Lindqvist suhtautuu selvästi elämäkertansa kohteeseen myönteisesti, tosin tunnustaen tämän tekemät virheet esimerkiksi surullisenkuuluisalla Venäjän-sotaretkellä. Napoleonista syntyy vaikutelma monin paikoin aika modernina hallitsijana, joka pyrki muovaamaan Eurooppaa muutenkin kuin tykein ja kiväärein. Nykymaailmassa hänen vaikutuksensa näkyy esimerkiksi lainsäädäntötyössä.
Suurten linjojen lisäksi Lindqvist rakastaa pieniä ja vähän turhanpäiväisiäkin anekdootteja. Lukija oppii muun muassa sen, että Napoleon tykkäsi laulaa ja vieläpä kovaa, mutta ei ilmeisesti pysynyt lainkaan nuotissa, tai että hän lueskeli mielellään historiaa, mutta ei syttynyt Nuoren Wertherin kärsimysten kaltaiselle kirjallisuudelle.
Marsalkka Bernadotte saa kirjassa merkittävän roolin, mikä selittynee osin tekijän ruotsalaisuudella.
November 8, 2020
The best and most entertaining history book I've read.
Truly entertainingly written I couldn't put it down. I really got a good understanding of Napoleons private life and achievements as a great emperor/general of a (at times) well organized army.
Truly entertainingly written I couldn't put it down. I really got a good understanding of Napoleons private life and achievements as a great emperor/general of a (at times) well organized army.
March 31, 2015
Täsmälleen kaksisataa vuotta sitten, maaliskuussa 1815, Pariisin Tuiliers’n palatsissa käyskenteli ympäriinsä hyvin levoton ja kiihtynyt keski-ikäinen mies. Hän oli pukeutunut kolkkahattuun ja vihreään Ranskan ratsuväenkaartin univormuun, jonka rintamusta koristi Ranskan kunnialegioonan risti. Tähän toi oman kontrastinsa hänen ruumiinrakenteensa, joka oli pyylevä; hänellä oli pienet kädet ja jalat. Ranskaa hän puhui voimakkaasti italialaisittain murtaen, sillä syntyjään hän oli köyhä korsikalainen aatelinen, joka kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana oli kohonnut vallankumouksellisen Ranskan armeijan nuoresta tykistönluutnantista kenraaliksi, sitten direktorion syrjäyttäneeksi konsuliksi ja viimein Ranskan keisariksi.
Vuotta aikaisemmin hän oli hävinnyt sodan pääasiassa Iso-Britanniasta, Preussista, Venäjästä ja Itävallasta koostunutta liittokuntaa vastaan; joutunut luopumaan kruunustaan ja hänestä oli tehty pienen Elban saaren kuningas. Vajaan vuoden saarella oleskeltuaan hän oli tehnyt uhkarohkean maihinnousun Etelä-Ranskaan, käännyttänyt häntä vastaan asetetut Ranskan armeijan yksiköt puolelleen ja ilman laukaustakaan marssinut Pariisiin, ottaen vallan takaisin. Nyt hän tutki huolestuneena saamiaan raportteja, jotka osoittivat, että liittokunnan Ranskaa vastaan muodostaneet maat keräsivät joukkojaan Belgian rajalle. Siellä häntä odottaisi lopullinen yhteenotto erään kaupungin edustalla, joka jäisi maailmanhistoriaan nimellä Waterloo…
Keisari Napoleon Bonaparte (1769 – 1821) tai Nabullione Buonaparte, kuten hänet Korsikassa kastettiin, on eräs maailmanhistorian kuuluisimpia ja varmasti myös tutkituimpia henkilöitä. Häntä ovat käsitelleet niin historiantutkijat, kirjailijat, taiteilijat, elokuvantekijät, psykoanalyytikot, lääkärit kuin muusikotkin – kukapa ei ruotsalaisen Abban kuuluisaa euroviisuhittiä tuntisi. Hänen elämänsä oli todellinen tähdenlento, nousu köyhyydestä ja tuntemattomuudesta Ranskan keisariksi ja eurooppalaisen suurvallan hallitsijaksi. Hänen sortumisensa vallan huipulta oli yhtä legendaarinen: viimeiset vuotensa vallasta syösty keisari vietti Saint Helenan saarella, etelä-Atlantilla. Hän jätti jälkeensä perinnön, joka vaikutti voimakkaasti Euroopan historiaan, muun muassa kansallisuusvaltioiden syntyyn. Hänen nimiinsä on laitettu edelleen monessa Euroopan maassa lainsäädännön pohjana tunnettu lakikokoelma; hänen ansiostaan ajamme täällä Suomessa tien oikeaa puolta ja talojen numerointi on järjestetty kadun molemmin puolin joko parillisiksi tai parittomiksi; ilman häntä Suomen historia olisi saattanut mennä kokonaan toiseen suuntaan, ehkäpä osana Ruotsin kuningaskuntaa.
Ruotsalainen kirjailija ja toimittaja Herman Lindqvist (s. 1943) tunnetaan erittäin suositeltavasta Ruotsin historia. Jääkaudesta tulevaisuuteen -teoksestaan. Lindqvist on ollut tuttu näky myös television kulttuuri- ja historia-dokumenteista. Äkkiseltään ajatus tehdä kirja Ranskan keisarin elämästä kuulostaa erikoiselta – hänestä kun on tehty yli satatuhatta kirjaa – mutta selitys löytyy lähempää kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksikaan: Ruotsissa Napoleon-tutkimusta on tehty pitkään, sillä nykyinen kuningas Kaarle XVI Kustaa (s. 1946, kuninkaana vuodesta 1973) polveutuu alenevasti suoraan Jean-Baptiste Bernadotteen (1763 – 1844), Napoleonin kenraaliin ja marsalkkaan, joka aluksi myötäili häntä, mutta tilaisuuden tullen vaihtoi puolta ja ryhtyi Ruotsin kuninkaaksi nimellä Kaarle XIV Juhana. Bernadotte haaveili Ranskan kuninkuudesta Napoleonin jälkeen, mutta siihen hänen rahkeensa eivät riittäneet. Bernadottet ovat kuitenkin siitä asti hallinneet Ruotsia aina näihin päiviin saakka, ollen pitkäikäisin, yhä valtaistuimella istuva hallitsijasuku.
Lindqvist käsitteleekin tarkasti Bernadotten vaiheita, eikä suinkaan mairittelevaan sävyyn. Välillä nykyisen kuningashuoneen perustajan tekemisiä käsitellään tavalla, josta ei puutu ilkimoivia, pilkettä silmäkulmassa pursuavia anekdootteja. Tällainen esittely ei välttämättä olisi suotavaa muiden Euroopan kuningashuoneiden arvonsa tuntevien sukujen käsittelyssä, mutta läntisessä kansankodissamme sellainen suotakoon. Eläköön kansanvalta!
Lindqvistin esitystapa on lineaarinen: Napoleonin elämän eri vaiheet käydään lävitse syntymästä hautaan aika- ja paikkajärjestyksessä. Elämänkertana mielenkiintoista Napoleonissa on Ranskan keisarin henkilökohtaisen elämän kuvaaminen. Moni Napoleoniin liitetty legenda, alkaen hänen väitetystä lyhyestä mitastaan tai kuuluisasta tavastaan pitää kättään takin liepeen sisäpuolella, selitetään. Käy ilmi, että hän oli klassisen yleissivistyksen omaksunut, runsaasti uusinta tieteellistä, filosofista ja historiallista kirjallisuutta lukeva, uudistusmielinen ja ahkera hallitsija, joka oli monessa suhteessa sitoutunut Ranskan vallankumouksen aatteisiin, vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon – ainakin, mikäli ne pönkittivät hänen valta-asemaansa. Uskonnolliselta vakaumukseltaan hän tuntui olleen melkeinpä ateisti ja sukupuolisuhteiltaan polyamorian kannattaja – myös naisille!
Napoleonin rakkauselämä saakin kirjassa osansa ja kun kyseessä on ranskalainen (korsikalainen) rakkaus, intohimolta, mustasukkaisuudelta ja petoksilta ei vältytä. Lukijasta tulee tirkistelijä, joka pääsee seuraamaan eurooppalaisen hovielämän riehakasta ja eroottista menoa. Kauniiden ja rohkeiden juonikuviot eivät tunnu missään, kun pääsee lukemaan Napoleonin kirjoittamia rakkauskirjeitä, seuraamaan hänen naissuhteitaan tai todistamaan hänen sisarustensa toilailuja. Suku on todellakin pahin! Oma lukunsa on legendaarisen jälkimaineen saavuttanut Napoleonin puoliso, ”tärkein nainen”, keisarinna Joséphine (1763 – 1814). Napoleonin intohimoinen rakkaus ei lannistanut tätä oman arvonsa tuntevaa naista pitämästä itsellään rakastajia tai taistelemasta paikastaan miehensä rinnalla ja omaisuudesta tämän perhettä vastaan. Lapsuudesta saakka vaikuttanut romanttinen, Napoleon-myytin vääristämä, kuva keisarinnasta muuttui allekirjoittaneella täysin. Mikä valloittava nainen!
Kun pitää mielessä, että Lindqvist on joutunut tekemään todella suuren työn, kahlatessaan lävitse paitsi jo olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta, myös runsaasti arkisto- ja muita lähteitä, tuntuu ehkä kohtuuttomalta toivoa, että hän olisi käsitellyt joitakin asioita kirjassa hivenen tarkemmin. Ensimmäiseksi nousevat mieleen Napoleonin henkilökohtaiset motiivit: Miksi hän elämässään teki niin kuin teki? Lindqvist kuljettaa lukijaa kovaa vauhtia halki vuosien, ihmisten ja tapahtumapaikkojen. Lopputulos on hedelmällisen nautittavaa luettavaa, mutta pääosanesittäjän omat, henkilökohtaiset syyt jäävät hivenen epämääräisiksi. Napoleon oli kunnianhimoinen? Hän halusi tehdä Ranskasta suuren? Hän halusi tehdä perheestään eurooppalaisen dynastian? Hänellä oli vimmainen tahto valtaan? Varmasti totta, mutta lukija olisi ehkä halunnut kirjailijan itsensä muodostaman kuvan keisarin persoonasta.
Toiseksi nousevat historialliset tapahtumat, henkilöt ja ilmiöt. Ranskan vallankumouksen merkitys sekä Napoleonille että muulle maailmalle käsitellään niin nopeasti, että ellei lukija entuudestaan ole selvillä niiden painoarvosta, merkitykset uhkaavat jäädä hivenen puolinaisiksi. Myös muut maailmanhistorian tapahtumat, kuten äskettäin käyty Yhdysvaltain vapaussota tai Iso-Britannian laivastoon perustuva maailmanherruus selitetään vain ohimennen. Historialliset toimijat esitellään pääsääntöisesti hyvin, mutta ulkokohtaisesti. Vastuu jätetään jälleen lukijalle.
Oma lukunsa ovat ne lukuisat sodat ja taistelut – kaikenkaikkiaan 64 taistelua – joihin Napoleon itse osallistui. Ellei lukija ole selvillä 1800-luvun alun sotataktiikasta, Lindqvistin välillä hyvinkin nopea käsittely uhkaa jättää hänen merkityksensä sotapäällikkönä hivenen avoimeksi. Miten hän ja Ranskan armeija saattoivat voittaa taisteluita Euroopassa toistuvasti ja niin pitkään? Oliko Napoleonin sotataidon salaisuus jotain muutakin kuin Lindqvistin mainitsema nopea tilanteen arvioiminen ja vastustajan keskelle suunnattu kiilamainen hyökkäys? Satojentuhansien ruumiiden ilmestyminen ensimmäisessä yleiseurooppalaisessa maailmansodassa (!) olisi kaivannut hivenen enemmän perusteluja ja esittelyä, esimerkiksi juuri Waterloon kohdalla. Olisiko elämäkertaa voinut jatkaa parillasadalla sivulla enemmän?
Lindqvistin elämänkertaa, kuten elämänkertoja yleensä, lukiessa herää klassinen historianfilosofinen kysymys: kuinka paljon yksilö vaikuttaa historian kulkuun? Napoleonin kohdalla mieleen nousee luonnollisesti Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770 – 1831) jykevä hahmo. Hän todisti henkilökohtaisesti Napoleonin ratsastuksen Jenaan, välittömästi kaupungista käydyn taistelun jälkeen vuonna 1806, ja käytti häntä esimerkkinä maailmanhistorian hengen ilmentymänä historiallisten henkilöiden välityksellä. On totta, että monet Napoleonin Ranskassa tekemät uudistukset olivat merkityksellisiä ja osa hänen tekemistään päätöksistä heijasteli myös Ranskan rajojen ulkopuolelle, esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Suomeen: Ilman Tilsitin sopimusta 1807, Suomen kohtalo osana Ruotsia olisi saattanut olla kokonaan toisenlainen.
Oleelliseksi kysymys nousee erityisesti Napoleonin henkilöpalvonnan takia. Kuolemansa jälkeen hänen maineensa vahvistui Ranskassa ja myös muualla Euroopassa. Keisarin ruumis noudettiin Saint Helenalta ja haudattiin juhlallisin menoin Pariisin Invalidikirkkoon vuonna 1840. Napoleon-kultti sai tuulta purjeisiinsa. Lindqvistin kirjoittamaa elämänkertaa lukiessa ja hänen Napoleoniin kohdistamiensa superlatiivien jälkeen nouseekin toistuvasti mieleen, onko kirjailija itse jäänyt osittain Napoleon-kultin pauloihin? Ehkä sellaisen välttäminen on yli sadantuhannen teoksen ja kahden vuosisadan jälkeen mahdotonta.
Kaiken kaikkiaan Lindqvistin Napoleon on erittäin suositeltava, yleissivistävä teos Ranskan keisarista ja hänen merkityksestään historialle. Lindqvistin populaari kirjoitustyyli imaisee mukaansa. Tällaisia elämänkertoja on erittäin mieluista lukea, joten kuusisataa sivua etenevät helposti. Erityinen kiitos myös kirjan painoasusta korkeatasoisine, nelivärisine kuvituksineen. Tällaisia kirjoja painetaan valitettavasti aivan liian harvoin.
Vuotta aikaisemmin hän oli hävinnyt sodan pääasiassa Iso-Britanniasta, Preussista, Venäjästä ja Itävallasta koostunutta liittokuntaa vastaan; joutunut luopumaan kruunustaan ja hänestä oli tehty pienen Elban saaren kuningas. Vajaan vuoden saarella oleskeltuaan hän oli tehnyt uhkarohkean maihinnousun Etelä-Ranskaan, käännyttänyt häntä vastaan asetetut Ranskan armeijan yksiköt puolelleen ja ilman laukaustakaan marssinut Pariisiin, ottaen vallan takaisin. Nyt hän tutki huolestuneena saamiaan raportteja, jotka osoittivat, että liittokunnan Ranskaa vastaan muodostaneet maat keräsivät joukkojaan Belgian rajalle. Siellä häntä odottaisi lopullinen yhteenotto erään kaupungin edustalla, joka jäisi maailmanhistoriaan nimellä Waterloo…
Keisari Napoleon Bonaparte (1769 – 1821) tai Nabullione Buonaparte, kuten hänet Korsikassa kastettiin, on eräs maailmanhistorian kuuluisimpia ja varmasti myös tutkituimpia henkilöitä. Häntä ovat käsitelleet niin historiantutkijat, kirjailijat, taiteilijat, elokuvantekijät, psykoanalyytikot, lääkärit kuin muusikotkin – kukapa ei ruotsalaisen Abban kuuluisaa euroviisuhittiä tuntisi. Hänen elämänsä oli todellinen tähdenlento, nousu köyhyydestä ja tuntemattomuudesta Ranskan keisariksi ja eurooppalaisen suurvallan hallitsijaksi. Hänen sortumisensa vallan huipulta oli yhtä legendaarinen: viimeiset vuotensa vallasta syösty keisari vietti Saint Helenan saarella, etelä-Atlantilla. Hän jätti jälkeensä perinnön, joka vaikutti voimakkaasti Euroopan historiaan, muun muassa kansallisuusvaltioiden syntyyn. Hänen nimiinsä on laitettu edelleen monessa Euroopan maassa lainsäädännön pohjana tunnettu lakikokoelma; hänen ansiostaan ajamme täällä Suomessa tien oikeaa puolta ja talojen numerointi on järjestetty kadun molemmin puolin joko parillisiksi tai parittomiksi; ilman häntä Suomen historia olisi saattanut mennä kokonaan toiseen suuntaan, ehkäpä osana Ruotsin kuningaskuntaa.
Ruotsalainen kirjailija ja toimittaja Herman Lindqvist (s. 1943) tunnetaan erittäin suositeltavasta Ruotsin historia. Jääkaudesta tulevaisuuteen -teoksestaan. Lindqvist on ollut tuttu näky myös television kulttuuri- ja historia-dokumenteista. Äkkiseltään ajatus tehdä kirja Ranskan keisarin elämästä kuulostaa erikoiselta – hänestä kun on tehty yli satatuhatta kirjaa – mutta selitys löytyy lähempää kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksikaan: Ruotsissa Napoleon-tutkimusta on tehty pitkään, sillä nykyinen kuningas Kaarle XVI Kustaa (s. 1946, kuninkaana vuodesta 1973) polveutuu alenevasti suoraan Jean-Baptiste Bernadotteen (1763 – 1844), Napoleonin kenraaliin ja marsalkkaan, joka aluksi myötäili häntä, mutta tilaisuuden tullen vaihtoi puolta ja ryhtyi Ruotsin kuninkaaksi nimellä Kaarle XIV Juhana. Bernadotte haaveili Ranskan kuninkuudesta Napoleonin jälkeen, mutta siihen hänen rahkeensa eivät riittäneet. Bernadottet ovat kuitenkin siitä asti hallinneet Ruotsia aina näihin päiviin saakka, ollen pitkäikäisin, yhä valtaistuimella istuva hallitsijasuku.
Lindqvist käsitteleekin tarkasti Bernadotten vaiheita, eikä suinkaan mairittelevaan sävyyn. Välillä nykyisen kuningashuoneen perustajan tekemisiä käsitellään tavalla, josta ei puutu ilkimoivia, pilkettä silmäkulmassa pursuavia anekdootteja. Tällainen esittely ei välttämättä olisi suotavaa muiden Euroopan kuningashuoneiden arvonsa tuntevien sukujen käsittelyssä, mutta läntisessä kansankodissamme sellainen suotakoon. Eläköön kansanvalta!
Lindqvistin esitystapa on lineaarinen: Napoleonin elämän eri vaiheet käydään lävitse syntymästä hautaan aika- ja paikkajärjestyksessä. Elämänkertana mielenkiintoista Napoleonissa on Ranskan keisarin henkilökohtaisen elämän kuvaaminen. Moni Napoleoniin liitetty legenda, alkaen hänen väitetystä lyhyestä mitastaan tai kuuluisasta tavastaan pitää kättään takin liepeen sisäpuolella, selitetään. Käy ilmi, että hän oli klassisen yleissivistyksen omaksunut, runsaasti uusinta tieteellistä, filosofista ja historiallista kirjallisuutta lukeva, uudistusmielinen ja ahkera hallitsija, joka oli monessa suhteessa sitoutunut Ranskan vallankumouksen aatteisiin, vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon – ainakin, mikäli ne pönkittivät hänen valta-asemaansa. Uskonnolliselta vakaumukseltaan hän tuntui olleen melkeinpä ateisti ja sukupuolisuhteiltaan polyamorian kannattaja – myös naisille!
Napoleonin rakkauselämä saakin kirjassa osansa ja kun kyseessä on ranskalainen (korsikalainen) rakkaus, intohimolta, mustasukkaisuudelta ja petoksilta ei vältytä. Lukijasta tulee tirkistelijä, joka pääsee seuraamaan eurooppalaisen hovielämän riehakasta ja eroottista menoa. Kauniiden ja rohkeiden juonikuviot eivät tunnu missään, kun pääsee lukemaan Napoleonin kirjoittamia rakkauskirjeitä, seuraamaan hänen naissuhteitaan tai todistamaan hänen sisarustensa toilailuja. Suku on todellakin pahin! Oma lukunsa on legendaarisen jälkimaineen saavuttanut Napoleonin puoliso, ”tärkein nainen”, keisarinna Joséphine (1763 – 1814). Napoleonin intohimoinen rakkaus ei lannistanut tätä oman arvonsa tuntevaa naista pitämästä itsellään rakastajia tai taistelemasta paikastaan miehensä rinnalla ja omaisuudesta tämän perhettä vastaan. Lapsuudesta saakka vaikuttanut romanttinen, Napoleon-myytin vääristämä, kuva keisarinnasta muuttui allekirjoittaneella täysin. Mikä valloittava nainen!
Kun pitää mielessä, että Lindqvist on joutunut tekemään todella suuren työn, kahlatessaan lävitse paitsi jo olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta, myös runsaasti arkisto- ja muita lähteitä, tuntuu ehkä kohtuuttomalta toivoa, että hän olisi käsitellyt joitakin asioita kirjassa hivenen tarkemmin. Ensimmäiseksi nousevat mieleen Napoleonin henkilökohtaiset motiivit: Miksi hän elämässään teki niin kuin teki? Lindqvist kuljettaa lukijaa kovaa vauhtia halki vuosien, ihmisten ja tapahtumapaikkojen. Lopputulos on hedelmällisen nautittavaa luettavaa, mutta pääosanesittäjän omat, henkilökohtaiset syyt jäävät hivenen epämääräisiksi. Napoleon oli kunnianhimoinen? Hän halusi tehdä Ranskasta suuren? Hän halusi tehdä perheestään eurooppalaisen dynastian? Hänellä oli vimmainen tahto valtaan? Varmasti totta, mutta lukija olisi ehkä halunnut kirjailijan itsensä muodostaman kuvan keisarin persoonasta.
Toiseksi nousevat historialliset tapahtumat, henkilöt ja ilmiöt. Ranskan vallankumouksen merkitys sekä Napoleonille että muulle maailmalle käsitellään niin nopeasti, että ellei lukija entuudestaan ole selvillä niiden painoarvosta, merkitykset uhkaavat jäädä hivenen puolinaisiksi. Myös muut maailmanhistorian tapahtumat, kuten äskettäin käyty Yhdysvaltain vapaussota tai Iso-Britannian laivastoon perustuva maailmanherruus selitetään vain ohimennen. Historialliset toimijat esitellään pääsääntöisesti hyvin, mutta ulkokohtaisesti. Vastuu jätetään jälleen lukijalle.
Oma lukunsa ovat ne lukuisat sodat ja taistelut – kaikenkaikkiaan 64 taistelua – joihin Napoleon itse osallistui. Ellei lukija ole selvillä 1800-luvun alun sotataktiikasta, Lindqvistin välillä hyvinkin nopea käsittely uhkaa jättää hänen merkityksensä sotapäällikkönä hivenen avoimeksi. Miten hän ja Ranskan armeija saattoivat voittaa taisteluita Euroopassa toistuvasti ja niin pitkään? Oliko Napoleonin sotataidon salaisuus jotain muutakin kuin Lindqvistin mainitsema nopea tilanteen arvioiminen ja vastustajan keskelle suunnattu kiilamainen hyökkäys? Satojentuhansien ruumiiden ilmestyminen ensimmäisessä yleiseurooppalaisessa maailmansodassa (!) olisi kaivannut hivenen enemmän perusteluja ja esittelyä, esimerkiksi juuri Waterloon kohdalla. Olisiko elämäkertaa voinut jatkaa parillasadalla sivulla enemmän?
Lindqvistin elämänkertaa, kuten elämänkertoja yleensä, lukiessa herää klassinen historianfilosofinen kysymys: kuinka paljon yksilö vaikuttaa historian kulkuun? Napoleonin kohdalla mieleen nousee luonnollisesti Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770 – 1831) jykevä hahmo. Hän todisti henkilökohtaisesti Napoleonin ratsastuksen Jenaan, välittömästi kaupungista käydyn taistelun jälkeen vuonna 1806, ja käytti häntä esimerkkinä maailmanhistorian hengen ilmentymänä historiallisten henkilöiden välityksellä. On totta, että monet Napoleonin Ranskassa tekemät uudistukset olivat merkityksellisiä ja osa hänen tekemistään päätöksistä heijasteli myös Ranskan rajojen ulkopuolelle, esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Suomeen: Ilman Tilsitin sopimusta 1807, Suomen kohtalo osana Ruotsia olisi saattanut olla kokonaan toisenlainen.
Oleelliseksi kysymys nousee erityisesti Napoleonin henkilöpalvonnan takia. Kuolemansa jälkeen hänen maineensa vahvistui Ranskassa ja myös muualla Euroopassa. Keisarin ruumis noudettiin Saint Helenalta ja haudattiin juhlallisin menoin Pariisin Invalidikirkkoon vuonna 1840. Napoleon-kultti sai tuulta purjeisiinsa. Lindqvistin kirjoittamaa elämänkertaa lukiessa ja hänen Napoleoniin kohdistamiensa superlatiivien jälkeen nouseekin toistuvasti mieleen, onko kirjailija itse jäänyt osittain Napoleon-kultin pauloihin? Ehkä sellaisen välttäminen on yli sadantuhannen teoksen ja kahden vuosisadan jälkeen mahdotonta.
Kaiken kaikkiaan Lindqvistin Napoleon on erittäin suositeltava, yleissivistävä teos Ranskan keisarista ja hänen merkityksestään historialle. Lindqvistin populaari kirjoitustyyli imaisee mukaansa. Tällaisia elämänkertoja on erittäin mieluista lukea, joten kuusisataa sivua etenevät helposti. Erityinen kiitos myös kirjan painoasusta korkeatasoisine, nelivärisine kuvituksineen. Tällaisia kirjoja painetaan valitettavasti aivan liian harvoin.
March 17, 2017
Napoleon föddes på Korsika men flyttade tidigt till det franska fastlandet för att studera vid en internatskola för att bli militär. Det var startskottet för hans passion för krig och historia; hans stora idol var Julius Caesar och han spenderade timmar till att studera krigsstrategier och historiska slag.
Inom militären klättrade han snabbt i rang tack vare sin ambition och sina kunskaper. Det dröjer inte länge innan han inser sitt eget värde och anpassar sina drömmar därefter. Lagom till hans student från krigsskolan tar den fransk revolutionen fart och Napoleon ser sin chans att få en roll inom det nya styret.
Napoleons tid som kejsare över Frankrike, dess kolonier världen runt är en viktig händelse i vår historia då det är en tid som ändrade inte bara Frankrike för all framtid utan hela den moderna världen; från Sverige till Egypten till Västindien. Han var ambitiös och nyfiken; och mycket mer accepterande än hans föregångare på franska tronen.
Jag kunde en del om honom innan jag läste den här boken men jag hade ingen större uppfattning om honom som personer – eller exakt vad han åstadkommit eller gjort. Medan jag definitivt håller med om en del av hans åsikter och handlingar så är han en intressant person, och det var väldigt lätt att sugas in i historien om honom. Jag fann honom lika intressant som jag fann Jean Bernadotte underhållande. Möjligtvis är det till stor del tack vare Lindqvists sätt att skriva men jag är rätt säker på att Napoleon är en av de historiska figurer jag tycker mest om.
Det är som sagt mycket jag inte kan ställa mig bakom när det gäller Napoleon men han är definitivt revolutionerande i det Europa han föddes in i. Han ogillades till stor del mest för att han ansågs vara radikal; och jag antar på ett sätt att i moderna termer skulle man kunna säga att han var för vänster för en världsdel som högern satt sina klor i.
Jag är rätt säker på att detta kommer endast vara den första av flera böcker om Napoleon som jag kommer att läsa. Jag kommer definitivt uppskatta hans del i Assassin's Creed: Unity på ett helt nytt sätt dessutom.
Inom militären klättrade han snabbt i rang tack vare sin ambition och sina kunskaper. Det dröjer inte länge innan han inser sitt eget värde och anpassar sina drömmar därefter. Lagom till hans student från krigsskolan tar den fransk revolutionen fart och Napoleon ser sin chans att få en roll inom det nya styret.
Napoleons tid som kejsare över Frankrike, dess kolonier världen runt är en viktig händelse i vår historia då det är en tid som ändrade inte bara Frankrike för all framtid utan hela den moderna världen; från Sverige till Egypten till Västindien. Han var ambitiös och nyfiken; och mycket mer accepterande än hans föregångare på franska tronen.
Jag kunde en del om honom innan jag läste den här boken men jag hade ingen större uppfattning om honom som personer – eller exakt vad han åstadkommit eller gjort. Medan jag definitivt håller med om en del av hans åsikter och handlingar så är han en intressant person, och det var väldigt lätt att sugas in i historien om honom. Jag fann honom lika intressant som jag fann Jean Bernadotte underhållande. Möjligtvis är det till stor del tack vare Lindqvists sätt att skriva men jag är rätt säker på att Napoleon är en av de historiska figurer jag tycker mest om.
Det är som sagt mycket jag inte kan ställa mig bakom när det gäller Napoleon men han är definitivt revolutionerande i det Europa han föddes in i. Han ogillades till stor del mest för att han ansågs vara radikal; och jag antar på ett sätt att i moderna termer skulle man kunna säga att han var för vänster för en världsdel som högern satt sina klor i.
Jag är rätt säker på att detta kommer endast vara den första av flera böcker om Napoleon som jag kommer att läsa. Jag kommer definitivt uppskatta hans del i Assassin's Creed: Unity på ett helt nytt sätt dessutom.
September 20, 2021
A popular history of Napoleon, told by one of Sweden's great storytellers Francophile Herman Lindqvist. Here Napoleon is portrayed as the good dictator - who seized power, defeated France's enemies and made France prosper through intelligent laws and personal thrift, but who eventually lost his judgement and crashed.
Give this to a child and he will root for Napoleon from page one. The darker sides are not hidden, they are mentioned but are not given the right spin to make Napoleon seem like the first fascist, which is the interpretation the English and their colonial offshoots like to make. Here he comes across as a great and good man with flaws. (Which certainly may be an accurate judgement. Were it not for 20th century fascism and communism, it might have been the universal judgement.)
I guess books like this can shape a nations perceptions of a man. If Hitler had won books like this would make subsequent generations care about the positives, and brush away the negatives. Books like this probably pop up spontaneously in all countries, and then those in power may choose to promote or demote them, thereby achieving propaganda without needing a propaganda ministry.
Lindqvist is a fine writer and an enthusiast, but not a rigorous person and with moderate intellectual curiosity, such a man can be highly useful for a regime.
This is another of those books you should give to your curious 13 year old nephew.
Give this to a child and he will root for Napoleon from page one. The darker sides are not hidden, they are mentioned but are not given the right spin to make Napoleon seem like the first fascist, which is the interpretation the English and their colonial offshoots like to make. Here he comes across as a great and good man with flaws. (Which certainly may be an accurate judgement. Were it not for 20th century fascism and communism, it might have been the universal judgement.)
I guess books like this can shape a nations perceptions of a man. If Hitler had won books like this would make subsequent generations care about the positives, and brush away the negatives. Books like this probably pop up spontaneously in all countries, and then those in power may choose to promote or demote them, thereby achieving propaganda without needing a propaganda ministry.
Lindqvist is a fine writer and an enthusiast, but not a rigorous person and with moderate intellectual curiosity, such a man can be highly useful for a regime.
This is another of those books you should give to your curious 13 year old nephew.
January 7, 2024
Utmärkt skildring av världshistoriens kanske mest intressanta figur. Lindqvist fick nästan varenda sida att flyga förbi och det var bland det mest intressanta jag någonsin läst. Inte för seriös och tradig men heller inte för lätt och skämtsam. Napoleons liv är så händelserikt och tar så många vändningar, innehåller så många fascinerande detaljer och färgstarka karaktärer samt ofattbara händelser som påverkar oss än idag, att man knappt kan tro att det faktiskt har hänt. Allt detta skildrar Herman Lindqvist fenomenalt. Ett måste för den historieintresserade!
April 19, 2025
This was a well written book that looks to be well researched about Napoleon Bonaparte. The low rating is because it was at times too detailed, and because of my personal disinterest in Biographies. It would however be a super book for anyone interested in the man and his history
January 3, 2021
Interesting! Napoleon was remarkable in every way!
February 23, 2025
Herman on ehkä suosikkini kaikista populaarihistorioitsijista. Sujuvaa, neutraalia ja inhimillistä kuvaamista.
Tällaisen kirjan tehtävä on sivistää lukijaansa, ja sen tämä kirja toden totta tekee. Olen tiennyt jo pitkään, että Napoleon oli suuri sotapäällikkö, mutta hänen ansioistaan muilla elämän alueilla olin autuaan tietämätön. Ranskan vallankumoulsen aatteiden levittäminen ympäri Eurooppaa oli Napoleonin suuri aikaansaannos. Laki, joka on sama kaikille. Koulutus, joka perustuu pätevyyteen. Jätehuolto. Terveydenhuolto. Se mitä me pidämme "yhteiskuntana", on monessa mielessä Napoleonin aikaansaannosta. Ei ole ihme, että hänen aikansa kuninkaat ja ruhtinaat vihasivat häntä sydämensä kyllyydestä - heillä oli paljon menetettävää. Mielestäni Napoleon oli historian oikealla puolella.
Tällaisen kirjan tehtävä on sivistää lukijaansa, ja sen tämä kirja toden totta tekee. Olen tiennyt jo pitkään, että Napoleon oli suuri sotapäällikkö, mutta hänen ansioistaan muilla elämän alueilla olin autuaan tietämätön. Ranskan vallankumoulsen aatteiden levittäminen ympäri Eurooppaa oli Napoleonin suuri aikaansaannos. Laki, joka on sama kaikille. Koulutus, joka perustuu pätevyyteen. Jätehuolto. Terveydenhuolto. Se mitä me pidämme "yhteiskuntana", on monessa mielessä Napoleonin aikaansaannosta. Ei ole ihme, että hänen aikansa kuninkaat ja ruhtinaat vihasivat häntä sydämensä kyllyydestä - heillä oli paljon menetettävää. Mielestäni Napoleon oli historian oikealla puolella.
September 25, 2020
4.5 stjärnor. Naturligtvis visste jag vem Napoleon var men jag kunde väldigt lite om honom så jag hittade denna boken och bestämde mig för att lära mig mer. Boken är väldigt välskriven, mycket fakta men skrivit på ett väldigt läs vänligt sett. Den var både intressant och underhållande. En av de bättre fakta böcker jag läst.
February 16, 2022
Napoleon oli ihmeellinen kaveri, jolta alkuun tuntui onnistuvan ihan kaikki ja jo kolmekymppisenä hän oli huudattanut itsensä keisariksi, mutta sitten kaikki alkoikin mennä pieleen. Lindqvist kirjoittaa hänen elämästään mukaansatempaavasti, mutta kuitenkin tietokirjatyyliin. Mukana on niin sotaretkiä kuin perhe- ja tunne-elämää ailahteluineen.
June 29, 2023
Mäktig biografi över en mäktig man. Herman Lindqvist är en mycket bättre historieberättare än vad vissa anser. Det enda negativa är väl hans mycket tydliga pro-Napoleon hållning som ytterst sällan utmanas. Eftersom jag själv håller med Lindqvist i hans förhållningssätt blir boken fortfarande en trevlig läsupplevelse, men den tappar lite tyngd som en objektiv biografi.
August 9, 2010
Very good and enjoyable book about Napoleon Bonaparte, one of the most famous warlords of all time.
November 29, 2025
Det er præcist sådan nogle bøger, jeg vil læse. Jeg lærer om historiske begivenheder, om historiske personer samt om kultur, strukturer og lignende. Samtidig med en medrivende fortælling. Jeg har dog stadig svært ved alle karaktererne, og det bliver ikke nemmere af de franske navne på lydbog.
Hvad jeg har lært:
-Napoleon var adelig, om end ikke magtfuld fra fødsel.
-Napoleon følte sig korsikansk i rigtig mange år, og kæmpede længe for Korsikas frihed og IKKE Frankrig.
-Napoleon var faglig dygtig (dog ikke til sprog), men overhovedet ikke populær i sin ungdom. Han virkede ikke dygtig i personlige relationer, men havde sans for propaganda.
-Han brugte meget ofte samme taktik med at skære en kile gennem fjendens tropper (hvis de ikke allerede var opdelt) og nedkæmper dem en af gangen.
-Han havde reelt magten fra 1799 til 1814, og så kort igen i 1815.
-Hans kejserkåring i starten af 1800 var ret ekstrem og ikke alle tætte støttede op, bl.a. ikke Napoleons mor. Han virker her mere magtsyg end tidligere.
-Han var ekstremt lenient med folk. Alle der trodsede ham fik flere chancer, og det virkede til at man kunne gøre hvad som helst uden reel konsekvens.
-Det også med konsekvenser bl.a. ift. Østrig, som han ikke straffer for gang på gang at gå imod ham, men derimod belønner med at gifte sig med dem. Hvilket så slet ikke hjælper ham med at undgå endnu en krig mod Østrig.
-Han hjalp familien meget til titler og troner. Og igen og igen, selvom de fejlede og svigtede ham. Det virkede meget dumt, og formentlig til dels afspejling af Korsikansk kultur.
-Storbritannien virker som den store aggressor. De angreb igen og igen. Napoleon vandt bare de krige, han enten arvede og forsvarede sig i. Og han var offensiv.
-Han tøvede ikke med krige, som kostede mange soldater livet. Men han brød sig ikke om at miste mange soldater. Slet ikke hvis det ikke gav en sejr.
-Utroskab. Det er helt vildt. De var jo kristne, men alle var sammen med alle, og intet havde konsekvens.
-Napoleon var IKKE religiøs, men han så en værdi i religionen og folks behov for religion, så han støttede ofte op om det. Både i Europa og i Ægypten.
-Han tabte ikke tronen i Rusland, men det var nok starten på det.
-Han kunne måske have vundet i Rusland, hvis han på et tidspunkt ikke forgæves ventede på forhandlingssvar fra Zar Alexander, som aldrig svarede.
-Han vandt slag efter Waterloo, men meget mindre skala.
-Koalitionen tilbød fred efter Waterloo, hvor Frankrig skulle afgive territorier. Napoleon sagde ja, men koalitionen fortrød.
Hvad jeg har lært:
-Napoleon var adelig, om end ikke magtfuld fra fødsel.
-Napoleon følte sig korsikansk i rigtig mange år, og kæmpede længe for Korsikas frihed og IKKE Frankrig.
-Napoleon var faglig dygtig (dog ikke til sprog), men overhovedet ikke populær i sin ungdom. Han virkede ikke dygtig i personlige relationer, men havde sans for propaganda.
-Han brugte meget ofte samme taktik med at skære en kile gennem fjendens tropper (hvis de ikke allerede var opdelt) og nedkæmper dem en af gangen.
-Han havde reelt magten fra 1799 til 1814, og så kort igen i 1815.
-Hans kejserkåring i starten af 1800 var ret ekstrem og ikke alle tætte støttede op, bl.a. ikke Napoleons mor. Han virker her mere magtsyg end tidligere.
-Han var ekstremt lenient med folk. Alle der trodsede ham fik flere chancer, og det virkede til at man kunne gøre hvad som helst uden reel konsekvens.
-Det også med konsekvenser bl.a. ift. Østrig, som han ikke straffer for gang på gang at gå imod ham, men derimod belønner med at gifte sig med dem. Hvilket så slet ikke hjælper ham med at undgå endnu en krig mod Østrig.
-Han hjalp familien meget til titler og troner. Og igen og igen, selvom de fejlede og svigtede ham. Det virkede meget dumt, og formentlig til dels afspejling af Korsikansk kultur.
-Storbritannien virker som den store aggressor. De angreb igen og igen. Napoleon vandt bare de krige, han enten arvede og forsvarede sig i. Og han var offensiv.
-Han tøvede ikke med krige, som kostede mange soldater livet. Men han brød sig ikke om at miste mange soldater. Slet ikke hvis det ikke gav en sejr.
-Utroskab. Det er helt vildt. De var jo kristne, men alle var sammen med alle, og intet havde konsekvens.
-Napoleon var IKKE religiøs, men han så en værdi i religionen og folks behov for religion, så han støttede ofte op om det. Både i Europa og i Ægypten.
-Han tabte ikke tronen i Rusland, men det var nok starten på det.
-Han kunne måske have vundet i Rusland, hvis han på et tidspunkt ikke forgæves ventede på forhandlingssvar fra Zar Alexander, som aldrig svarede.
-Han vandt slag efter Waterloo, men meget mindre skala.
-Koalitionen tilbød fred efter Waterloo, hvor Frankrig skulle afgive territorier. Napoleon sagde ja, men koalitionen fortrød.
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 11, 2024
En av de bästa historieböcker jag läst. Lindqvist hjälper läsaren förstå de många strömningar och skeenden som präglade Europa under den tid Napoleon levde. Jag älskade bokens kronologiska upplägg, då det gav mig en känsla för hur de olika händelserna byggde på varandra. Att han gav en sammanfattning om franska revolutionen i början av boken var också hjälpsam. Det bästa med boken var att det under läsningens gång kändes som man faktiskt var där i de historiska skeenden som illustreras så väl av författaren. Att boken hade rikligt med bilder och kartor var också ett stort +.
Skulle säga att om man inte har någon förkunskap om denna perioden är detta en bra bok att börja med.
Enda negativa med boken är att Lindqvist till viss grad har en pro-Napoleon bias, dock tycker jag inte den var så vinklad som andra recensenter beskriver. Lindqvist beskriver t.ex. att Napoleon var i slutet av sitt liv mer benägen att begå strategiska misstag, vilket en mer vinklad författare inte hade framfört.
Skulle säga att om man inte har någon förkunskap om denna perioden är detta en bra bok att börja med.
Enda negativa med boken är att Lindqvist till viss grad har en pro-Napoleon bias, dock tycker jag inte den var så vinklad som andra recensenter beskriver. Lindqvist beskriver t.ex. att Napoleon var i slutet av sitt liv mer benägen att begå strategiska misstag, vilket en mer vinklad författare inte hade framfört.
December 16, 2025
Levande skildring av den komplexa, mångfacetterade revolutionssonen från Korsika. Hatad och älskad av många, spridare av revolutionsidéerna, men också besatt av la ancien regime och de gamla kungahusen. Hungrig taktiker och passionerad älskare. Hans påverkan på Europa är enorm. Man kan inte annat än beundra hans arbetskapacitet och visioner, samtidigt som det står klart att antalet soldater han ansåg kunde dö för saken tycktes obegränsad.
September 25, 2019
I have read this book and Vincent Cronin's bio of Napoleon, and both deserve 5 stars in my opinion. Lindqvist's version had a few more interesting facts than Cronin's, perhaps because he was already familiar with Bernadotte, Napoleon's marshall who became the King of Sweden. Neither version portrayed him as monster, as some English authors are wont to do.
March 4, 2025
Ett genialiskt mästerverk av en informativ biografi. Herman Lindqvist skriver med en inlevelse som få svenska författare åstadkommit med. Boken är otroligt detaljrik, intresseväckande, bitvis humoristisk och välutstuderad. Detta är en av mina absoluta favoritböcker genom tiderna. Rekommenderas stort för historieälskare.
August 31, 2019
Napoleon och den värld han levde i är mer komplex än vad historieämnet i skolan och vanliga historiska böcker visar. Herman Lindqvist har en förmåga att få fram känslan av att sitta lite som en fluga på väggen när det begav sig, utan att för den skull fastna i detaljer.
Read
January 14, 2023Intressant och lättläst bok som har hjälpt mig fylla i en lucka i min allmänbildning. Oftast berättar Lindqvist med bra flyt, bara ibland staplar han fakta på ett lite för torrt sätt, jag är inte intresserad av alla höga militärer…
December 17, 2023
Som alltid när det är Herman Lindqvist så är det intressant, informativt, trevligt och välberättat. Har lärt mig mycket nytt. Tycker om historisk biografier som försöker sätta sig in i personligheten, inte bara personens handlingar.
May 2, 2025
Bra och väldigt informativ. Kunde jag skulle jag ge den 4,5 stjärnor. Avdrag pga ett återkommande stavfel och avsaknad av kartor över fälttåg och slag. Det finns några kartor, ja, men de är otillräckliga.
July 28, 2018
Easy reading
March 2, 2020
Bók sem hver frankófíll ætti að lesa.
May 9, 2022
Jättebra bok
August 16, 2023
En rolig, lättläst och lärorik bok om en mycket mångfacetterad och fascinerande man som under några decennier styrde och krigade runt om i Europa.
February 1, 2024
Otroligt spännande läsning från början till slut!
February 20, 2024
Välskriven, habil men också lite väl frossande spekulativ. En bra introduktion till den franske kejsaren. Varken mer eller mindre.
September 12, 2024
Although he was kind of a simp HE WAS NOT THAT SHORT!
Displaying 1 - 30 of 40 reviews