ENG: Johanna Sinisalo is an award-winning Finnish author. She was born in Sodankylä in 1958. During 1984-1997, she worked as a professional designer in advertising, after which she started as a screenwriter and writer. Sinisalo's first novel, Troll, won the Finlandia prize, the most important literature award in Finland. As her hobbies, Sinisalo mentions astronomy, gastronomy, hiking, literature and comics.
The author notes that her novels always feature a bit of the small everyday reality. However, overcoming the borders of realism does not mean that the author's works were to be classified as sci-fi or fantasy – from Sinisalo's point of view, categorizing literature by genre should be left behind.
FI: Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 Sinisalo toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi. Sinisalon esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi voitti vuoden 2000 Finlandia-palkinnon. Sittemmin Sinisalo on saanut muun muassa James Tiptree Jr. -palkinnon, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ja Prometheus-palkinnon.
Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella.
Tärkeitä kirjailijoita Sinisalolle ovat olleet Tove Jansson, Astrid Lindgren, L. M. Montgomery, Ray Bradbury, Volter Kilpi, Vladimir Nabokov, Michel Tournier ja Margaret Atwood. Tieteiskirjallisuuden lukemisen Sinisalo aloitti lapsena Edgar Rice Burroughsin seikkailukirjoilla. Niiden jälkeen hän löysi George Orwellin ja Aldous Huxleyn, joiden teoksissa science fiction on yhteiskunnan havainnoinin ja arvostelun väline.
Kirjailija toteaa, että hänen romaaneissaan on aina jokin pieni piirre arkitodellisuuden ulkopuolelta. Sinisalo on useiden muiden tavoin muistuttanut, että puhdas realismi on varsin nuori, 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirjallinen suuntaus. Realismin rajojen ylittäminen ei kuitenkaan tarkoita, että kirjailijan teokset olisivat lajityypiltään scifiä tai fantasiaa. Sinisalon mielestä lajityyppiajattelusta pitäisi irtautua.
Sinisalo painottaa, että spekulatiivisuus ei ole kirjallisuudessa itseisarvo, vaan että sen kautta voidaan sanoa jotain oleellista jopa paremmin kuin realismin keinoin. Fantasian tai science fictionin kirjoittaminen ei ole päämäärä vaan väline kirjallisuuden tuottamiseen. Sinisalo käyttää sanaa ”viistovalaistus” kuvaamaan tämän välineen toimintaa: todellisuuden tutkiminen uudesta ja ennenkokemattomasta näkökulmasta voi paljastaa uusia puolia, joita ei ole voinut aikaisemmin nähdä.
Huh, yllättävä ja karmiva. Lyhyt tarina, mutta silti kokonainen ja otteessaan pitävä. Olen halunnut kokeilla geokätköilyä, mutta en tiedä haluanko enää. En ainakaan yksin.
Johanna Sinisalo, Kätketyt (Radiant Words, 2006) kirja, s. 52
Sinisalo onnistui yllättämään minut jälleen, sillä ajattelin, ettei pieni kirjanen voi sisältää kunnon tarinaa. "Kätketyt" on kuitenkin ehyt ja hieno pienoisromaani.
Aivan alku tuntui tylsältä, ja kerran aiemmin hyydyin siihen ja palautin kirjasen lukematta. Jotain geokätköilyä, ääh. Kun päähenkilö tulee tutuksi ja tarina oikeasti alkaa, on pakko saada selville, mistä on kyse, ja lopussa huomasin kulmieni nousevan ylös ja ajattelevan: totta kai juuri tästä oli kyse.
"Kätketyt" on mainio välipalakirjanen. Vaarana tosin on, että geokätköily alkaa kiinnostaa. Ehkä. Ehkä ei sittenkään. Ehkä joskus. Kaverin kanssa.
Hauska miniromaani geokätköilystä - mutta ei ihan tavallisesta. Sinisalo esittelee kirjassa harrastusta (myös niille, joille se ei entuudestaan ole tuttu), kuvailee kauniisti luontoa ja lopuksi luo karmaisevaa jännitystä. Ehkä en ikinä enää uskalla kätköillä, ainakaan yksin. Hyvin keksitty, kolahti tällaiseen geokätköiijään.
Kirja on vuodelta 2006, ja joissain kohdin huomasi, että aikaa on kulunut se 17 vuotta. Teknologia ja maailma on muuttunut.
Lukemisesta on aikaa, koska olen lukenut tämän oman geokätköilyharrastuksen alussa, mutta tämä kirja palaa mieleen aina toisinaan kätköillessä. Silloin ei todellakaan tee enää mieli etsiä yhtään geokätköä-
Vangitseva, rehellinen ja yllättävä katsaus ihmisen elämään ja mielentilaan, joka huipentuu miellyttävästi. Täydellinen yhden pimeän illan pikalukukokemus!
Johanna Sinisalo tarjoilee harmittoman pikku kirjasen geokätköilystä. Tarinassa keski-ikäinen nainen saa kätköilystä uuden harrastuksen, joka tuo mukanaan myös romanttisen mysteerin. Premissi on aika ontuva, ja aika kepeää höttöä ”Kätketyt” pääasiallisesti onkin. Sinisalo kuitenkin maustaa muuten niin sielutonta teosta ironialla, jopa lajityyppiparodialla, mikä tekee näinkin kehnosta tekeleestä yllättävän luettavan.
Uudelleenluenta vuosien takaa. Taisipa olla ensimmäinen kotimainen geokätkö-juttu, ja melkoisen hyytävä sellainen. Muistaakseni Me naisissa -jatkarina ilmestynyt tarina pikkukirjasena. Samoihin aikoihin luin Susanna Mooren In the cut, joka mullisti dekkariluentani hyväksi aikaa. Vieläkin värisyttää.
Tätä on kiva vinkata, jos opettaja vaan antaa valita :).
Yllättävän eheä pienoisromaani (sanan jokaisessa merkityksessä), kriteerit täyttyivät ja odotettu ja toivottu Sinisalomaisuus puski kaikesta huolimatta esiin.