Kun Lapinmaahan laskeutuu talviyö, Maaren tarpoo peskissään nietoksessa. Hän ei katsele taivaalla leimahtelevia revontulia eikä kuuntele metsikössä huhuavan huuhkaimen öistä huutoa vaan puristaa kätensä nyrkkiin ja tihentää tahtiaan kohti salaista kohtauspaikkaa. Enää hän ei suostu odottamaan vaan vaatii selvän vastauksen. Onko hänellä samaanin lahjat vai ei?
Maarenilla on palava into oppimiseen ja ymmärtämiseen. Suvussa on ollut suuria tietäjiä, mutta kukaan ei rohkaise häntä samalle tielle. Kuinka voisikaan, Maarenhan on pelkkä tyttö. Jos oma suku ei opeta, oppi on haettava muualta. Löytyy yllättäviä kumppaneita ja opastajia, onhan laaja Lapinmaa täynnä tuonpuoleisen väkeä: maahisia, staaloja, seitoja, haltioita ja manoja. He kuuluvat arkeen siinä missä porot, hanget, taivaan revontulet ja purojen kirkkaat vedetkin. Maaren oppii pian, etteivät tututkaan asiat ole aina sitä, miltä näyttävät. Häntä askarruttaa, mihin hän voi käyttää uusia tietojaan ja taitojaan ja onko hänestä tietäjäksi. Sitä hän ei osaa edes aavistaa, kuinka hänen käy kun hän rakastuu vieraaseen mieheen.
Havasteen romaani on romantisoitu rakkaus- ja kasvutarina lapin noidasta. Kertomuksessa on voimakkaana läsnä yliluonnollinen ja samaanien vuorovaikutus manalan väen ja susien kanssa.
Maarenin tarina on sijoitettu jonnekin lappiin johonkin Ruotsin vallan aikaan. Sekä ympäristöä että ajanjaksoa sävyttää epämääräisyys. Nopeasti teksti vie lukijansa pieneen saamelaisten kylään, jossa elää päähenkilö nuorena tyttönä.
Lapin tyttö tajuaa jo pienenä olevansa jotenkin erilainen ja kuuluvansa samaanien sukuun, mutta naisnoidille ei yhteisössä ollut sijaan, joten vanhan ”rumpu-ukon” kuoltua veljestä Oulasta tulee suvun noitaihminen. Maaren sen sijaan joutuu piilottelemaan kykyjään ja sietämään serkkujensa Nillan ja Matelin kiusaamista.
Tarina tempoutuu eteenpäin Maarenin teinivuosina, jolloin hän lähtee kesäretkelle metsän siimekseen ja ajautuu lesbonoitien oppeihin. Päivisin palvotaan Matterahkaa, Juksakkaa, Leibolmaita ja opetellaan loitsuja. Öisin taasen on aika perehtyä naisten kesken aistien nautintoihin.
Noidat opettavat, miten mies pyydystetään ja miten Maaren kuuluu susien heimoon. Hän saa niskaansakin suden merkin, jonka ansiosta pääsee kirmaamaan pitkin niittyjä ja tantereita ihmissutena. Opeteltuaan loitsunsa Maaren palaa takaisin omaan kylänsä syksyllä. Kukaan ei ollut ihmetellyt, mihin Maaren katosi tai lähtenyt etsimään lapin tuntureilta. Aivan kuin Maaren olisi piipahtanut vain puolukoita poimimaan.
Etiäiset ovat noidalle tärkeitä ennusmerkkejä, ja niin tuleva aviomies, etelän mies Mikko Lumijoki tulee kylään ostamaan turkiksia etelän ihmisille. Maaren väijyy Mikkoa, ja tämän nukkuessa tekee väkevimmät loitsunsa ja tuoksunsa hajareisin taikaloitsujen vaikutuksessa vääntelehtivän Mikon päälle.
Edessä on muutto etelään. Poika syntyy, ja hänet nimetään Kyötikiksi. Maaren piilottaa oman rumpunsa metsään ja silloin tällöin keskustelee kuolleiden kanssa. Lapin samaani saa yhteyden manalaan mennessään uneen, ja tuonpuoleisessa harhailee ja etsii muitakin noitaveljiä ja siskoja. Lopulta suden hahmon ottanut Maaren saa suurelta karhulta ja omalta isoäidiltään ohjeita, kuinka pelastaa lapin kansa.
Maarenin on aika ottaa jälleen sudenhahmo ja mennä pelastamaan heimoveljet ja siskot. Seuraavassa osassa tarina jatkuu…
Erittäin mielenkiintoinen kirja naiseksi kasvamisesta ja oman paikkansa ja kutsumuksensa täyttämisestä, vaikka kutsumus sotii vallitsevia tapoja vastaan. Kirjan kielen avulla lukija pääsee aistimaan Maarenin aistien kautta Lapin tuoksut ja tarinat. (tammikuu 2010)
I love all Havaste's books. when I read her old times books I travel inside the story feeling same feel what is written in story. sory my bad english today