Sanotaan, että naisella ei ole koskaan liikaa ystäviä tai kenkiä. Korkokengät liittyvät naisen elämänvaiheisiin ensimmäisistä huterista korkokenkäaskelista hääkorkkareiden valitsemiseen, raskausajan flätseihin ja edelleen järkeviin rouvaskenkiin. Jokainen nainen haluaisi juuri sopivat korot, ja kenkämyyjän tehtävä on selvittää, mistä kenkä puristaa.
Mirja Tervo työskenteli yli vuoden newyorkilaisessa ylellisessä kenkäsalongissa, jossa korot maksoivat tyypillisimmillään 500 dollaria. Työssään hän oppi ymmärtämään kenkähovin nokkimisjärjestyksen, tunnistamaan eri asiakastyypit ja ennen kaikkea käyttämään itse matalakorkoisia kenkiä. Omakohtainen kirja kurkistaa luksuskenkäkaupan kulisseihin ja kenkämyyjän arkeen, johon kuuluu yhtä lailla hienostunutta hajuveden tuoksua kuin sukkamehua ja liikavarpaitakin.
Huimaavat korot tarjoaa huikean näköalan kenkämaailmaan ja sen kiihkeisiin sesonkeihin. Tässä maailmassa alennusmyynnit ovat mellakka, jossa kenkiä viskotaan, asiakkaat ovat raivoissaan ja myyjät paniikkikohtauksen partaalla. Tervo tarkastelee salonkielämää kaiken nähneen kenkämyyjän kyynisyydellä mutta myös etnologin avoimella kiinnostuksella: Ovatko korkokengät kulkuväline, statussymboli vai seksikkyysmittari? Mitä vääntyneet varpaat kertovat omistajastaan tai kenkämuodin vaihteluista?
Minä en pitänyt tämän kirjan lähestymistavasta. Jäi epäselväksi, miksi kirjoittaja oli hankkitunut luksuskenkiä myymään; oliko kyseessä pelkkä antropologinen havainnontijakso vai mitä. Olipa myyjän vaikuttimet mikä tahansa, hänen asenteensa kirjoittaa asiakkaistaan oli täysin vailla empatiaa. Kirjasta jäi ikävä, seiskalehtimäinen maku. Siinä tarjottiin halveksivan kirjoittajan juorulehtinäkymä luksuskenkäkauppojen elämään. Asiaakin seassa oli, mutta ollakseen hyvä kirja, tämä teos olisi tarvinnut aimo annoksen empatiaa ja inhimillisyyden hyvksymistä.
Vaikken käytä korkeita korkoja lainkaan - mukavuudenhaluisena en ole vaivautunut opettelemaan - niin aihepiiri kiinnostaa. Tai oikeammin mikä tahansa New Yorkista suomeksi kirjoitettu kiinnostaa. Toimii myös amerikkalaistyylisenä myynnin oppikirjana: yliystävällinen asiakaspalvelu jatkuu kohdallasi vain niin kauan kuin näytät siltä että rahaa on.
Odotin kirjalta enemmän viihdyttäviä sisäpiirin anekdootteja erilaisista asiakkaista ja heidän tavoistaan ja olihan siinä niitäkin, mutta väliin lätkityt jo pseudotiedettä lähentelevät pätkät liittyen toteemeihin ja psykologisiin analyyseihin kenkien käyttäjistä eivät sopineet kuvaan. Joko tai tässä tapauksessa. Tiivistettynä aiheesta olisi saanut muutaman kymmenen sivua viihdyttävää katsausta New Yorkin kenkäkauppakulttuurista, mutta nyt tämä kaikki tiedepöpinä pakottivat vähän väliä eri moodiin.
Mirja Tervo työskenteli New Yorkilaisessa kenkäkaupassa, jossa myytiin kalliita kenkiä. Humoristisella otteella Tervo esittelee kenkäkaupan asiakkaat ja työntekijät. Asiakkaat ovat lähinnä toinen toistaan epämiellyttävämpiä ja työ kenkäkaupassa on palkkaussysteemin takia erittäin kilpailuhenkistä. Parhaimmillaan Tervo on juuri kuvatessaan kaupan työyhteisöä. Kengistäkin riittää kiinnostavaa faktaa mutta, koska en itse ole kenkähullu, ei se noussut kirjan kiinnostavimmäksi anniksi.
Sain tämän kirjan lainaan, ja lueskelin sitä muun tylsemmän kirjallisuuden lomassa. Kirja on aikamoista karkkia, helppolukuista, värikästä, mutta aiheuttaa pientä sokeriähkyä. Vaikka New Yorkilaisen korkokenkäkaupan arjessa riittää hauskoja sattumuksia ja erikoisia asiakkaita, kuvailu toistaa itseään paikka paikoin, eikä pysty päääse alan pinnallisuutta syvemmälle. Teksti ei ole tarpeeksi karua, että se koskettaisi tai saisi oikeasti pohtimaan omaa käyttäytymistään. Nyt lukia pääsee vain luonto-ohjelman tapaan katselemaan erikoisen eläinlajin, luksuskorkokenkiä himoitsevien naisten, outoja tapoja. Kirjoittajan sosiaali-antropolokisesta tietämyksestä on lukijalle iloa, mutta mielestäni kirja olisi voinut olla joko enemmän fiktiota tai vaihtoehtoisesti kovempaa tiedettä, jotta se olisi kohonnut sen koronmitan ylemmäksi.
En ole tainnut lukea tietokirjaa kannesta kanteen sitten yliopistoaikojen. Tämä kirja onkin sopivan pehmeä pudotus takaisin asiallisen faktakirjallisuuden pariin.
Entisen New Yorkin kenkäsalongin myyjän tarinointi on yhtä raskas kuin naistenlehti, eli ei todellakaan raskas. Viihdyttävä, kiinnostava ja yllättävä sitäkin enemmän. Maailmanmenon hulluuden kauhistelu on parasta viihdettä, ainakin kun aihe on jotain näin kesyä kuin korkokengät. Tämän pienen yksityiskohdan kautta aukeaa näköala naisten elämään kaukana rapakon takana. Mikrohistoriaa parhaimmillaan.
Tämä kirja osoitti viihdyttävään muotoon puettuna kuinka naurettavia kauneusihanteita länsimaissa vallitsee ja kuinka epäluonnollisiin mittoihin pelkkä kenkäbisnes voi nousta. Hyvin helppolukuinen kirja mutta antaa jonkin verran ajattelemisen aihetta. Ainakin olen kiitollinen, etten ole lähtenyt rumbaan mukaan ja ostan ilman omatunnontuskia mukavia ja järkevän hintaisia jalkineita.
Viihdyttävä tietokirja, joka onnistui hyvin yhdistämään keveyttä ja sivistävää tietoa. Jos tietokirjoista on mielikuvana paksuina, tylsinä ja pölyisinä, niin tämän kirjan avulla sen ennakkoluulon voi yrittää karistaa.
Most Finns considered this an easy read. I sure did not find it so, most likely since it was not a fiction but Mirja's recollection of working on a New York very high end shoe salon that opened 2007. Interesting and different read for me.