What do you think?
Rate this book
Kosmoksen siruja
Aloitin kirjoittajan urani lähes neljäkymmentäviisi vuotta sitten, kun isä pentele sujautti kirjoittamani kouluaineen Pohjolan Sanomiin artikkeliksi. Aiheena taisi olla kaukoputken kehitys, joten ei tässä paljon ole kehitystä tapahtunut.
Tähän kirjaan on koottu Esko Valtaojan artikkeleita ja muita lyhyitä kirjoituksia. Valtaoja kirjoittaa ”tietämättömyyttä, toivottomuutta ja tylsistymistä vastaan”, aiheet kattavat tietenkin maailmankaikkeutemme outouksia: mustat aukot, pimeä aine ja energia, todellisuus, elämä ja sen synty, maailmanloppu.
Valtaoja paneutuu luonnontieteilijän asenteella myös henkisempiin asioihin, kuten tutkijoiden uskonnollisuuteen, harhaoppeihin, tieteenfilosofiaan ja taiteeseen. Kirjan lopussa hän spekuloi ihmiskunnan tulevaisuudesta ja avaruusmatkailun mahdollisuuksista.
Valtaojalla on ehtymättömästi oivaltavia esimerkkejä ja vertauksia. Hänen vahvasti omaan elämään nojaava kerrontansa päästää meidät kurkistamaan loputtoman uteliaan tiedemiehen ajatuksiin. Aiemmin julkaistut artikkelit on varustettu tuoreilla jälkisanoilla. Osa teksteistä on ennen julkaisemattomia ja osa tätä kirjaa varten kirjoitettuja.
Tähän kirjaan on koottu Esko Valtaojan artikkeleita ja muita lyhyitä kirjoituksia. Valtaoja kirjoittaa ”tietämättömyyttä, toivottomuutta ja tylsistymistä vastaan”, aiheet kattavat tietenkin maailmankaikkeutemme outouksia: mustat aukot, pimeä aine ja energia, todellisuus, elämä ja sen synty, maailmanloppu.
Valtaoja paneutuu luonnontieteilijän asenteella myös henkisempiin asioihin, kuten tutkijoiden uskonnollisuuteen, harhaoppeihin, tieteenfilosofiaan ja taiteeseen. Kirjan lopussa hän spekuloi ihmiskunnan tulevaisuudesta ja avaruusmatkailun mahdollisuuksista.
Valtaojalla on ehtymättömästi oivaltavia esimerkkejä ja vertauksia. Hänen vahvasti omaan elämään nojaava kerrontansa päästää meidät kurkistamaan loputtoman uteliaan tiedemiehen ajatuksiin. Aiemmin julkaistut artikkelit on varustettu tuoreilla jälkisanoilla. Osa teksteistä on ennen julkaisemattomia ja osa tätä kirjaa varten kirjoitettuja.
336 pages, Paperback
First published January 1, 2010
6 people are currently reading
80 people want to read
About the author
Esko Valtaoja
23 books74 followersEsko Jorma Johannes Valtaoja (pronounced [ˈesko ˈʋɑltɑˌojɑ]) (1951, Kemi) is a Finnish astronomer and writer. Valtaoja works as a professor at the University of Turku where he studies quasars.
In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.
Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.
Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.
In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.
In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.
Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.
Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.
In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
February 4, 2018
Tämäpä Valtaoja oli vielä lukematta. Hyvä että tuli paikattua, mainio artikkelikokoelmahan tämä, paljon hyviä ajatuksenalkuja. Lukisin sen varsinaisen trilogian ensin, mutta jos ne kaikki on luettu, niin tokihan tämäkin kannattaa lukea.
February 2, 2022
Valtaoja on minusta parhaimmillaan lyhyissä kolumnin mittaisissa jutuissa. Tämä vuonna 2010 julkaistu kirja on koostettu hieman pidemmistä lehtijutuista ja niihin kirjoitetuista jälkisanoista. Hyvin toimii tämäkin. Kuten Valtaoja itsekin esipuheessa toteaa, jonkun verran jutuissa on toistoa, mutta eipä tuo ainakaan minua häirinnyt. Kertaus kun on opintojen äiti. Ja jälkisanat ovat usein kiinnostavampia kuin itse alkuperäinen juttu.
Mitään sinänsä uutta tämä ei valtaojansa tunteville tuo. Kirja käsittelee lähinnä tähtitiedettä ja tieteen olemusta ja sisältää melko runsaasti pohdintaa uskonnoista ja uskomisesta, kaikki ryyditettynä viittauksilla populaarikulttuuriin ja Valtaojan omaan elämään. Kevyttä tiedeviihdettä parhaimmillaan siis, jos nyt Valtaojan optimistisesta tyylistä tykkää. Minä tykkään.
Kosmoksen siruja vaikutti vähän nopeammin kasaan hutaistulta kuin muut Valtaojan (ja Ursan) kirjat. Ei sieltä asiavirheitä silmiin pistänyt, mutta kaikenlaisia pieniä kirjoitus- ja huolimattomuusvirheitä oli yllättävänkin paljon. Muutamia esimerkkejä: Kirjassa puhutaan ”vesiatomista” kolmessa virkkeessä peräkkäin (s. 191). Jane Austen on muuttunut Jane Austiniksi (s. 263) ja Jack Vance Jac Vanceksi (s. 283). Tenzing Norgaysta tuli Tenzig Norgay (s. 299). Valtaoja viittaa monessa jutussa Olaf Stapledonin Viimeiset ja ensimmäiset -teokseen, mutta sivulla 319 kirjan nimi onkin Ensimmäiset ja viimeiset. Hän mainitsee myös H. G. Wellsin kuuklassikon The First Men in the Moon, joskin muodossa The First Men on the Moon (s. 287). Pikkujuttu muuten, mutta kun (SPOILERIVAROITUS!) Wellsin kirjan seikkailut tapahtuvat nimenomaan Kuun sisällä, herää kysymys, kuinka paljon Valtaoja muistaa lapsuudessaan lukemastaan kirjasta.
Hakemisto kirjassa on, mutta kun tätä pika-arviota varten yritin sitä hyväksikäyttäen löytää noita muistamiani mokia vähän nopeammin, ei siitä paljon iloa ollutkaan, sillä puutteita oli turhan paljon. Eiväthän nämä ja muut pikkufibat mitenkään lukunautintoa pilaa, mutta aina vaan minua ihmetyttää, miksi kirjojen oikoluvusta tingitään, kun tällaiset turhat lapsukset olisi äärimmäisen helppo poimia pois.
Sivuhuomatuksena Valtaojan muuhun tuotantoon löytyi sivulta 78 tällainen mielenkiintoinen pätkä: ”Trilogioitten jatko-osilla on taipumus mennä alaspäin kuin lehmän häntä,... Minäkin lupaan olla yrittämättä jatko-osaa omaan ’trilogiaani’.” Tämä on tietenkin näin jonkunlaisen Valtaoja-fanin näkökulmasta lohdullinen lupaus, sillä kyllähän taso laski jo sen trilogian aikana todella rajusti. Trilogian parin viimeisen kirjan sijasta kannattaa minun mielestäni lukea mieluummin vaikka tämä kerrassaan mainio juttukokoelma.
Ai niin, kuten Valtaojan kirjoissa yleensäkin, tässäkin on kammottavan ruma kansi.
Sivumennen sanoen, luulin lukeneeni Kosmoksen siruja jo aikaa sitten, mutta ilmeisesti mantereenvaihdoksen vuoksi tämä jäi välistä. Hyvä että tuli nyt aukko paikatuksi. Kirja oli aikoinaan myös saatavissa laillisena ja ilmaisena PDF:nä Ursan kirjakaupasta. Nyt tuo linkki ei toimi, joten voipi olla, että maksuton vaihtoehto on poistunut Ursan valikoimista. Sääli.
Summa summarum: Noin neljä ja puoli tähteä viidestä (koska jo aikanaan Goodreadsiin liittyessäni päätin olla täällä vähän normaalia synkkämielistä itseäni hövelimpi).
Mitään sinänsä uutta tämä ei valtaojansa tunteville tuo. Kirja käsittelee lähinnä tähtitiedettä ja tieteen olemusta ja sisältää melko runsaasti pohdintaa uskonnoista ja uskomisesta, kaikki ryyditettynä viittauksilla populaarikulttuuriin ja Valtaojan omaan elämään. Kevyttä tiedeviihdettä parhaimmillaan siis, jos nyt Valtaojan optimistisesta tyylistä tykkää. Minä tykkään.
Kosmoksen siruja vaikutti vähän nopeammin kasaan hutaistulta kuin muut Valtaojan (ja Ursan) kirjat. Ei sieltä asiavirheitä silmiin pistänyt, mutta kaikenlaisia pieniä kirjoitus- ja huolimattomuusvirheitä oli yllättävänkin paljon. Muutamia esimerkkejä: Kirjassa puhutaan ”vesiatomista” kolmessa virkkeessä peräkkäin (s. 191). Jane Austen on muuttunut Jane Austiniksi (s. 263) ja Jack Vance Jac Vanceksi (s. 283). Tenzing Norgaysta tuli Tenzig Norgay (s. 299). Valtaoja viittaa monessa jutussa Olaf Stapledonin Viimeiset ja ensimmäiset -teokseen, mutta sivulla 319 kirjan nimi onkin Ensimmäiset ja viimeiset. Hän mainitsee myös H. G. Wellsin kuuklassikon The First Men in the Moon, joskin muodossa The First Men on the Moon (s. 287). Pikkujuttu muuten, mutta kun (SPOILERIVAROITUS!) Wellsin kirjan seikkailut tapahtuvat nimenomaan Kuun sisällä, herää kysymys, kuinka paljon Valtaoja muistaa lapsuudessaan lukemastaan kirjasta.
Hakemisto kirjassa on, mutta kun tätä pika-arviota varten yritin sitä hyväksikäyttäen löytää noita muistamiani mokia vähän nopeammin, ei siitä paljon iloa ollutkaan, sillä puutteita oli turhan paljon. Eiväthän nämä ja muut pikkufibat mitenkään lukunautintoa pilaa, mutta aina vaan minua ihmetyttää, miksi kirjojen oikoluvusta tingitään, kun tällaiset turhat lapsukset olisi äärimmäisen helppo poimia pois.
Sivuhuomatuksena Valtaojan muuhun tuotantoon löytyi sivulta 78 tällainen mielenkiintoinen pätkä: ”Trilogioitten jatko-osilla on taipumus mennä alaspäin kuin lehmän häntä,... Minäkin lupaan olla yrittämättä jatko-osaa omaan ’trilogiaani’.” Tämä on tietenkin näin jonkunlaisen Valtaoja-fanin näkökulmasta lohdullinen lupaus, sillä kyllähän taso laski jo sen trilogian aikana todella rajusti. Trilogian parin viimeisen kirjan sijasta kannattaa minun mielestäni lukea mieluummin vaikka tämä kerrassaan mainio juttukokoelma.
Ai niin, kuten Valtaojan kirjoissa yleensäkin, tässäkin on kammottavan ruma kansi.
Sivumennen sanoen, luulin lukeneeni Kosmoksen siruja jo aikaa sitten, mutta ilmeisesti mantereenvaihdoksen vuoksi tämä jäi välistä. Hyvä että tuli nyt aukko paikatuksi. Kirja oli aikoinaan myös saatavissa laillisena ja ilmaisena PDF:nä Ursan kirjakaupasta. Nyt tuo linkki ei toimi, joten voipi olla, että maksuton vaihtoehto on poistunut Ursan valikoimista. Sääli.
Summa summarum: Noin neljä ja puoli tähteä viidestä (koska jo aikanaan Goodreadsiin liittyessäni päätin olla täällä vähän normaalia synkkämielistä itseäni hövelimpi).
February 11, 2018
Mielenkiintoisia kirjoituksia avaruudesta ja maailmasta. Hieman sekava siitä syystä, mutta yksittäisiä kirjoituksia on helppo lukea. Kunkin kirjoituksen jälkikirjoitus tarjoaa syvällisempää analyysiä ja taustaa.
April 20, 2018
4,5 tähteä
August 23, 2018
Arvio myöhemmin.
April 16, 2015
Täydellinen kirja. Juuri sitä uteliaisuuden kiihotusta, miksi minä ylipäätään luen. Tämä pitää ahmia aika ajoin ja hommata taas muutama Eskon viittaamista kirjoista lisää. Hauska oli huomata että sitten viime kerran olin lukenut taas monta Eskon lähteistä, mutta monta on vielä lukematta.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews