Apatosauruksen maa

by Miina Supinen

Apatosauruksen maa on paikka, jossa kartat valehtelevat ja navigaattorit tilttaavat.

Siellä vahtimestari joutuu tekemään tuttavuutta muurahaistilataiteen ja rustiikkia metsästävä antiikkikauppias ostos-tv-rojun alle hautautuneen perheen kanssa.

Siellä leivotaan elinvoimakakku ja tapetaan sapelihammastiikereitä mahdollisimman äänettömästi, ettei vauva herää.

Absurdi lyhytproosakokoelma ylittää naurattamisen rajat terävillä huomioillaan ja inhimillisellä lämmöllään.

Genres: Finnish Literature, Short Stories

173 pages, Hardcover

First published January 1, 2010

Reviews

[Christine · Rating 3 out of 5]

Supisen tyyli on ihaltavan ketterä ja värikäs, ja ihan vain sen vuoksi päätin napata kirjan mukaan kirjaston poistomyynnistä. Harmittavan monilta kokoelman tarinoista kuitenkin puuttuu loppu sellaisena kuin lopun miellän. Tarinat vain päättyvät johonkin kohtaan, enkä tiedä miksi ne eivät päättyneet puoli sivua aikaisemmin tai myöhemmin. Lopun puuttuminen taitaa sekin olla Supiselle tyypillistä aiemmin lukemani perusteella, joten en suuremmin yllättynyt tästä piirteestä. Tarinat olivat joka tapauksessa niin hauskoja ja outoja, että niitä oli mukava lukea loputtomuudesta huolimatta.

[Iri · Rating 3 out of 5]

Surrealistisen absurdia komiikkaa ja teräviä havaintoja nykyihmisestä.

Supisen kyky sanoittaa kipeitäkin tunteita on hieno, mutta osa lyhytproosakokoelman novelleista jää liian korkealentoiseksi ja muutama tuntuu jopa loppuvan kesken.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Tarpeeksi absurdeja novelleja, että sopi omaan makuun.

[BooksAndFrogs (Mervi) · Rating 2 out of 5]

Outoja suomikumma-novelleja, pieniä välipaloja jotka eivät tartu hampaiden väliin.

[Vanadis · Rating 3 out of 5]

It was a light read with some heavy meanings. Everything was so absurd it became realistic, and I could relate to so much, even after first thinking I would not be able to.

[Reija Haapanen · Rating 5 out of 5]

Pieniä, yllätyksellisiä, kiinnostavia tapahtumia ja ihmisiä sisältäviä novelleja, joissa ei tottavie selitellä.

[Maria · Rating 4 out of 5]

Jos kirjassa mainitaan brontosaurus, se ei voi olla täysin huono kirja.

Kesälomalla alennushyllystä mukaani tarttunut Apatosauruksen maa on ensikosketukseni Supisen kirjoihin. Olen kuullut paljon hyvää, mutta toistaiseksi teokset olivat jotenkin kaihtaneet omaa hyllyäni. Huolimatta siitäkin, että Supisen kolumni huumorin kirjoittamisesta (Image 4/2012) on loistava ja moneen kertaan luettu.

Takakannessa kirjaa kutsutaan "absurdiksi lyhytproosakokoelmaksi". Sitä se lähinnä onkin. Lyhytproosaa arjesta, osin syntynyt juuri silloin, kun "vietin 24 tuntia vuorokaudessa kahden vaippaikäisen seurassa ja näin hallusinaatioita univelan takia". Jokainen lukija, lapsia tai ei, tunnistaa itsensä (tai vähintään naapurinsa) rivien välistä. Novellit ovat teräviä, mutta kuitenkin hyväntahtoisia. Irvailusta ei jää paha mieli.

Luin kerran jostain uskonnollisesta lehdestä jonkun lesken tilityksiä. Leski muisteli, että oli ollut niin rakas ja tuttu se mies, että vessassakin oli hänen jälkeensä haissut vain lämpimältä. Minustakin tuntuu samalta. Nimenomaan lämpimältä vessassa haisee minunkin mieheni jälkeen. Mutta en pidä sitä millään tavalla positiivisena asiana.

Kuten usein kokoelmissa, kaikki novellit eivät iskeneet täysin. Pidin eniten kokoelman kahdesta ensimmäisestä osasta, kolmannessa en saanut kaikkien novellien ideasta kiinni. Mutta kaiken kaikkiaan kokoelma oli positiivinen kokemus, ja pidin hurjasti Supisen kielestä ja ilmaisutavasta. Helppoa, mutta värikästä.

Parasta: Vaari (ja se brontosaurus).

[Katri Alatalo · Rating 4 out of 5]

Outoja ja hämmentäviä novelleja, mutta hyvällä tavalla. Joistakin jäi vähän laimea jälkimaku, mutta useimmat jäivät mieleen ja todennäköisesti jotkin kohtaukset jäävät pyörimään mieleen pidemmäksikin aikaa. Kaiken kummallisen keskellä nämä novellit kertovat minusta osuvia totuuksia siitä, millaisia ihmiset oikeasti ovat. Luin kokoelman nopeasti ja olisin mielelläni lukenut näitä lisääkin.

[Susanna · Rating 1 out of 5]

Ei vaan iskeny muhun ei mitenkään päin. Onneksi tämä ei ole ensimmäinen lukemani Supisen kirja, sillä jos olisi, niin en tarttuisi enää ikinä hänen kirjoittamiinsa kirjoihin. Tuli luettua työpaikan taukokirjana, muuten olisikin jäänyt kesken ja itse asiassa en oikein tiedä miksi ei jäänyt kesken jo näinkin. Tauot olis kulunu kyllä paremmin jonkun muun kirjan seurassa... Onneksi oli lyhyt.

[Liisa · Rating 5 out of 5]

Kirja täynnä pieniä hullunkurisia tarinoita, joita lukiessa välillä tuntuu, että saako tälle edes nauraa. Erityisesti jäi mieleen "Tämä ei ole lukusali"-novelli, koska yksinkertainen vessahuumori on aina yhtä viihdyttävää.

[Anni Nupponen · Rating 3 out of 5]

Paikoitellen teos on loistava. Novelli Kitkerä - aistimellinen teos oli oma suosikkini. Sille ja muutamalle muulle novellille antaisin itsenäisinä viisi tähteä. Toisten tarinoiden huumori ei kuitenkaan kolahtanut.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Monipuolinen ja yllättävä novellikokoelma toimii vinksahtaneen tavallisessa maailmassa. Supinen on ilkikurinen, yllättävä ja hauskakin kirjoittaja.

[Tuomas Saloranta · Rating 5 out of 5]

Tästä kirjasta tulee aina hyvälle tuulelle! Kokoelma pieniä kertomuksia, joiden ensivaikutelma on hassu ja herttainen mutta jotka saattavat yllättäen sivaltaa. Absurdia lyhytproosaa parhaimmillaan.

[Anne Haapanen · Rating 4 out of 5]

Soljuvaa tekstiä, ei jaarittelua, ei selittelyä. Oiva sekoitus terävää realismia ja aidosti absurdeja asioita. Pieni kirja on lisäksi kauniisti muotoiltu. Ilahduttava kokonaisuus!

[Suketus]

Lukumaratonin satoa. Supisen novellit ovat hauskoja ja osuvia, paikoin absurdeja ja hyvin rehellisiä.