What do you think?
Rate this book
Karkkipäivä
Uraansa aloitteleva kirjailija Ari maksaa kaupassa vieraan pikkupojan karkkipussin. Poika liimautuu hänen kannoilleen. Voisiko Ari auttaa pelastamaan vangitun prinsessa Mirabellan?Samaan aikaan toisaalla tarmokas tilanhallintasuunnittelija Paula on päättänyt näyttää esimiehelleen ja kaikille muillekin epäilijöille, että hän kyllä hoitaa mahdottomankin urakan.Ari saa havaita, ettei Tomin vanhemmista ole yksin harhailevalle pojalle tueksi. Ja mitä jos naapuritalossa on oikeasti pieni tyttö, jota oma äiti pitää nälässä lukkojen takana?Kokenut sosiaalityöntekijä Katri yllättyy selatessaan tapaukseen liittyviä papereita. Kuka oikein on kiireisimmän avun tarpeessa, laiminlyödyt lapset vai heidän tarpeilleen sokeutuneet aikuiset?
383 pages, Hardcover
First published January 1, 2010
About the author
Markus Nummi
7 books11 followersMarkus Nummi is a Finnish director, scriptwriter, and novelist. He has studied cinema in Finland, Sweden, and Denmark, and is a son of the poet Lassi Nummi.
Nummi has written and directed several films. His book Kadonnut pariisi was awarded the J. H. Erkko prize for the best debut novel in 1995 and was also shortlisted for other awards. His later novel Käräjät was also very well received.
Nummi has also written articles, short stories, essays, columns, and film reviews for several magazines and other publications.
Nummi has written and directed several films. His book Kadonnut pariisi was awarded the J. H. Erkko prize for the best debut novel in 1995 and was also shortlisted for other awards. His later novel Käräjät was also very well received.
Nummi has also written articles, short stories, essays, columns, and film reviews for several magazines and other publications.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 28 of 28 reviews
April 7, 2026
Markus Nummi kirjoittaa Karkkipäivässä kaikkien näkymättömien lasten puolesta. Lukijalla on oikeastaan pala kurkussa koko lukemisen ajan.
Jos kirjan alku tuntuukin vähän hyppelevältä, niin kohta ollaan ihan koukussa. Juoni mutkistuu ja mutkistuu, mutta samalla myös tarinan ote lukijasta tiukentuu.
Alussa tavataan kirjailija ja melko pian myös Tok ja Sessa. Välillä ollaan kirjailijan luomisprosessin tuskan äärellä, mutta todellinen tuska alkaa tunkea kirjailijan tietoisuuteen pienen pojan muodossa. Tilanne lähtee eskaloitumaan ja ottaa kierroksia, joissa ei mustalta huumorilta voi välttyä, mutta se pala kurkussa, se ei häviä minnekään.
En tiedä, miten lastensuojelun ihmiset jaksavat. Sitä kysytään kirjassa ihan suoraan. Vielä tärkeämpää on tietysti kysyä, miten lapset tässä maassa voivat. Kaltoin kohdeltuja lapsia on liikaa, sillä yksikin kaltoin kohdeltu lapsi on tietysti liikaa. Karkkipäivä kertoo, miten kauheita aikuiset voivat olla. Onko meillä suurempaa tehtävää kuin taata lapsille turvallinen lapsuus?
Jos kirjan alku tuntuukin vähän hyppelevältä, niin kohta ollaan ihan koukussa. Juoni mutkistuu ja mutkistuu, mutta samalla myös tarinan ote lukijasta tiukentuu.
Alussa tavataan kirjailija ja melko pian myös Tok ja Sessa. Välillä ollaan kirjailijan luomisprosessin tuskan äärellä, mutta todellinen tuska alkaa tunkea kirjailijan tietoisuuteen pienen pojan muodossa. Tilanne lähtee eskaloitumaan ja ottaa kierroksia, joissa ei mustalta huumorilta voi välttyä, mutta se pala kurkussa, se ei häviä minnekään.
En tiedä, miten lastensuojelun ihmiset jaksavat. Sitä kysytään kirjassa ihan suoraan. Vielä tärkeämpää on tietysti kysyä, miten lapset tässä maassa voivat. Kaltoin kohdeltuja lapsia on liikaa, sillä yksikin kaltoin kohdeltu lapsi on tietysti liikaa. Karkkipäivä kertoo, miten kauheita aikuiset voivat olla. Onko meillä suurempaa tehtävää kuin taata lapsille turvallinen lapsuus?
May 12, 2016
No nyt en kyllä yhtään tiedä mitä pidin. Alku oli niin piinallisen hidas ja sekava, että meinasin vielä sadannen sivun kohdalla jättää kesken. Jatkoin silti, ja ihan hyvä niin, sillä puolesta välistä eteenpäin tätä ei voinut enää laskea käsistään. Aika paljon suurempaa tältä silti kyllä odotin, tähdet jotain kolmen ja neljän väliltä. Ehkä jäsentelen ajatukset myöhemmin hieman selkeämmiksi.
February 12, 2019
Tästä löytyy kirjallista taitoa. Epäluotettava kertoja, vätysmäinen mutta kehittyvä päähenkilö, moniäänisyys, intensiteetin kehittyminen, kaikkea ei kerrota, lapsen sisäinen puhe, liikutuksen aikaansaaminen lukijassa. Lähti hitaasti liikkeelle, mutta oli pakko lukea vuorokauden sisällä loppuun.
January 28, 2025
Olipa melkoinen lukukokemus. Aluksi en ymmärtänyt yhtään mitään ja mietin, haluanko edes jatkaa lukemista, mutta lopulta valvoin viimeisten 80 sivun kanssa aamuyöhön, kun en kertakaikkiaan voinut laskea kirjaa käsistäni. Tarina herätti paljon tunteita, kuohutti, ahdisti, suututti ja itketti: ei siis mikään hyvän mielen kirja, mutta onnistui todella koskettamaan ja ravistelemaan. Seuraavana aamuna huomasin katsovani kadulla kouluun meneviä lapsia ihan uusin silmin, miettiväni heidän taustojaan ja kotiolojaan. Pidin myös romaanin rakenteesta - useista eri näkökulmista ja kertojista - sitten, kun se minulle loppua kohti valkeni. Ihan kaikista kirjailijan ratkaisuista en ollut aivan vakuuttunut, mutta mikään romaani ei pitkään aikaan ole mennyt näin tunteisiin ja avannut silmiä näkemään maailmaa vähän uudella tavalla: siitä Karkkipäivä ansaitsee mielestäni vähintään 4 tähteä.
June 22, 2024
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2009: 184/184)
2010: 1/6
(2011: 2/6)
1984-2023: 187/268
4,5/5. Tämähän oli hieno ja erinomainen teos! Realistisen tuntuinen jännityskertomus järkkyneistä mielistä, heitteille jätetyistä lapsista ja sosiaalityöntekijöiden työstä. Lyhyitä lukuja vaihtuvine kertojahahmoineen.
"Ari tajusi heti ja myöhemmin vielä selvemmin, että jotkut asiat, jotka tuon tuokion aikana sanottiin, saattoivat olla totta, toiset sitäkin selvemmin eivät. Mutta hän ei mitenkään pystynyt erottelemaan niitä toisistaan, ei niin loukattuna ja nöyryytettynä." (s. 223)
(1984-2009: 184/184)
2010: 1/6
(2011: 2/6)
1984-2023: 187/268
4,5/5. Tämähän oli hieno ja erinomainen teos! Realistisen tuntuinen jännityskertomus järkkyneistä mielistä, heitteille jätetyistä lapsista ja sosiaalityöntekijöiden työstä. Lyhyitä lukuja vaihtuvine kertojahahmoineen.
"Ari tajusi heti ja myöhemmin vielä selvemmin, että jotkut asiat, jotka tuon tuokion aikana sanottiin, saattoivat olla totta, toiset sitäkin selvemmin eivät. Mutta hän ei mitenkään pystynyt erottelemaan niitä toisistaan, ei niin loukattuna ja nöyryytettynä." (s. 223)
September 8, 2012
Äidinkielen kurssilta tökättiin käteen tälläinen kirja ja sanottiin, että lue. En tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta toiveita en erityisemmin jaksanut herätellä. Olen suuri fantasian ystävä ja vaikka muutkin genret tietenkin kelpaavat, niin yleisesti suomalainen kaunokirjallisuus ei uppoa.
Karkkipäivä kertoo monen eri ihmisen tarinaa, jotka kaikki loppujen lopuksi nivoutuvat yhteen. Pääteemana on huonosti kohdeltujen lasten elämä, millaista se on ja mihin se voi pahimmissa tapauksissa kärjistyä. Kirjan sisältö saa oikeasti ajattelemaan asiaa, mutta ei niin painostavalla tavalla, kuin useimmat kertomukset, joilla on samantapainen taka-ajatus.
Nummen kirjoitustyyli on yksi asia, johon heti alussa kiinnitin huomiotani. En ole koskaan innostunut niin sanotusta taiteellisesta kirjoitustavasta, jossa käytetään lyhyitä lauseita, joskus pelkkiä yksittäisiä sanoja, kertomaan juonta eteenpäin ja loppujen lopuksi jätetään erittäin paljon lukijalle itse pääteltäväksi. On pakko myöntää, että se luo oman tunnelmansa kirjaan ja juoneen, mutta itse pidän enemmän tekstistä, jota lukiessa ei tarvitse koko ajan miettiä, että mitä näiden rivien välistä oikeasti pitäisi lukea.
Kirjan hahmot tosin voittivat minut täysin puolelleen. Hahmoja kuvailtiin melko vähän, mutta se ei erityisemmin häirinnyt, sillä mikä puuttui ulkonäkökuvauksesta, oli korvattu luonteella. Tuntui kuin hahmojen sisään olisi ollut helpompi päästä, kuin useimmissa lukemissani kirjoissa. Osasyy voi olla myös se, että jokaisella hahmolla oli melko selvä oma roolinsa ja joidenkin luonteenpiirteet oli vedetty lähes mauttoman liioitelluiksi.
Kaiken kaikkiaan pidin yllättävän paljon, jos ottaa huomioon, ettei genre ole lainkaan minun makuuni. Oli kuitenkin ihan mukava maisemanvaihdos tähän fantasian sekaan.
Karkkipäivä kertoo monen eri ihmisen tarinaa, jotka kaikki loppujen lopuksi nivoutuvat yhteen. Pääteemana on huonosti kohdeltujen lasten elämä, millaista se on ja mihin se voi pahimmissa tapauksissa kärjistyä. Kirjan sisältö saa oikeasti ajattelemaan asiaa, mutta ei niin painostavalla tavalla, kuin useimmat kertomukset, joilla on samantapainen taka-ajatus.
Nummen kirjoitustyyli on yksi asia, johon heti alussa kiinnitin huomiotani. En ole koskaan innostunut niin sanotusta taiteellisesta kirjoitustavasta, jossa käytetään lyhyitä lauseita, joskus pelkkiä yksittäisiä sanoja, kertomaan juonta eteenpäin ja loppujen lopuksi jätetään erittäin paljon lukijalle itse pääteltäväksi. On pakko myöntää, että se luo oman tunnelmansa kirjaan ja juoneen, mutta itse pidän enemmän tekstistä, jota lukiessa ei tarvitse koko ajan miettiä, että mitä näiden rivien välistä oikeasti pitäisi lukea.
Kirjan hahmot tosin voittivat minut täysin puolelleen. Hahmoja kuvailtiin melko vähän, mutta se ei erityisemmin häirinnyt, sillä mikä puuttui ulkonäkökuvauksesta, oli korvattu luonteella. Tuntui kuin hahmojen sisään olisi ollut helpompi päästä, kuin useimmissa lukemissani kirjoissa. Osasyy voi olla myös se, että jokaisella hahmolla oli melko selvä oma roolinsa ja joidenkin luonteenpiirteet oli vedetty lähes mauttoman liioitelluiksi.
Kaiken kaikkiaan pidin yllättävän paljon, jos ottaa huomioon, ettei genre ole lainkaan minun makuuni. Oli kuitenkin ihan mukava maisemanvaihdos tähän fantasian sekaan.
September 3, 2017
Tässä kirjassa on vahvasti esillä asioita, jotka tekevät minut yleensä surulliseksi. Niitä asioita ovat kiusaamista kokeva lapsi, kiusaamista harrastavat lapset ja aikuiset, väkivalta, pahat ihmiset, pahojen ihmisten pahat ajatukset ja empatiakyvyttömyys. Surullisuudesta huolimatta kirjaa oli mukava lukea.
Surulliset teemat pitävät tunteen ja mielenkiinnon tapahtumia ja sen henkilöitä kohtaan yllä. Keskeinen aihe kirjassa on lasten kaltoinkohtelu. Tarina on melkoisen jännittävä, tarinan osalliset ovat myös aika jännittäviä tyyppejä. Tarinassa on kiusaajia, kiusattuja, suojelijoita ja hieman sivustaseuraajia. Sopivasti tuodaan esille näiden kaikkien näkökulmia. Kirjassa tapahtumia ja hahmojen ajatteluja kuvataankin vuoronperään noin viiden henkilön näkökulmasta. Tiiviit, muutaman aukeaman mittaiset kappaleet kunkin hahmon osalta tuovat hyvärytmisen temmon lukemiseen, jossa vajaaseen 400 sivuun mahdutettu, muutaman päivän kestävä tarina tuntuu juuri sopivan mittaiselta.
Pidin erityisesti kirjan päähahmosta Arista. Ari on aikuinen mies, pienen tyttären isä ja ammatiltaan kirjailija. Vastentahtoisesti ja sattuman kautta hän päätyy pulassaolevan Tomi-pojan auttajaksi ja suojelijaksi. Tässä samalla tulee esiin mielenkiintoisia ristiriitoja ihmisten ajattelutavoissa. Ari onkin aluksi melko vastahakoinen auttamaan poikaa, hänellä on esimerkiksi työkiireitä. Hänestä on kiusallista kulkea kadulla tuntemattoman pojan kanssa. Ilmassa leijailee kysymys siitä, epäilläänkö häntä pedofiiliksi, kun vieras poika pyörii nurkissa? Mitä kaikki ulkopuoliset tästä ajattelevat? Kuitenkin Ari pikkuhiljaa alkaa lämmetä poikaa kohtaan ja lopulta kantaa tästä suurta huolta. Tästä tuli vaan mieleen, että yleensä oletus taitaakin olla melko pitkälti se, että aikuiset lapsen seurassa ovat aina vääjämättä oletetusti vanhempia tai muita lähisukulaisia.
Tästä tuli taas se mieleen, että monien lasten perheistä saattavat tyystin puuttua ne henkilöt, jotka olisivat valmiita tai kykeneviä olemaan läsnä lasta varten. Tällöin onkin luontevaa, että apu tulee jostakin muualta. Ilmeisesti ainakin jossain päin Etelä-Suomea on jonkinlaista mieskaveritoimintaa, jossa aikuiset miehet ystävystyvät lasten kanssa. Minusta se on ihan hieno ajatus. Totta kai kaikkien henkilöiden taustat tulee tarkastaa. Näinhän tehdään henkilöiden kanssa, jotka työskentelevät alaikäisten parissa. Silti jotenkin ehkä siihen vielä liittyy vielä semmoista ajatusta, että se on aika erikoista, jos joku aikuinen ryhtyy ystäväksi vieraalle lapselle. Kodin piiriä pidetään usein pyhänä.
Muuten tästä kirjasta tuli semmoinen fiilis, että vaikka pahojen ihmisten kohtaaminen on usein pelottavaa, tulee kiusaamiseen puuttua ja oltava väärinkohdellun henkilön puolella tavalla tai toisella.
Surulliset teemat pitävät tunteen ja mielenkiinnon tapahtumia ja sen henkilöitä kohtaan yllä. Keskeinen aihe kirjassa on lasten kaltoinkohtelu. Tarina on melkoisen jännittävä, tarinan osalliset ovat myös aika jännittäviä tyyppejä. Tarinassa on kiusaajia, kiusattuja, suojelijoita ja hieman sivustaseuraajia. Sopivasti tuodaan esille näiden kaikkien näkökulmia. Kirjassa tapahtumia ja hahmojen ajatteluja kuvataankin vuoronperään noin viiden henkilön näkökulmasta. Tiiviit, muutaman aukeaman mittaiset kappaleet kunkin hahmon osalta tuovat hyvärytmisen temmon lukemiseen, jossa vajaaseen 400 sivuun mahdutettu, muutaman päivän kestävä tarina tuntuu juuri sopivan mittaiselta.
Pidin erityisesti kirjan päähahmosta Arista. Ari on aikuinen mies, pienen tyttären isä ja ammatiltaan kirjailija. Vastentahtoisesti ja sattuman kautta hän päätyy pulassaolevan Tomi-pojan auttajaksi ja suojelijaksi. Tässä samalla tulee esiin mielenkiintoisia ristiriitoja ihmisten ajattelutavoissa. Ari onkin aluksi melko vastahakoinen auttamaan poikaa, hänellä on esimerkiksi työkiireitä. Hänestä on kiusallista kulkea kadulla tuntemattoman pojan kanssa. Ilmassa leijailee kysymys siitä, epäilläänkö häntä pedofiiliksi, kun vieras poika pyörii nurkissa? Mitä kaikki ulkopuoliset tästä ajattelevat? Kuitenkin Ari pikkuhiljaa alkaa lämmetä poikaa kohtaan ja lopulta kantaa tästä suurta huolta. Tästä tuli vaan mieleen, että yleensä oletus taitaakin olla melko pitkälti se, että aikuiset lapsen seurassa ovat aina vääjämättä oletetusti vanhempia tai muita lähisukulaisia.
Tästä tuli taas se mieleen, että monien lasten perheistä saattavat tyystin puuttua ne henkilöt, jotka olisivat valmiita tai kykeneviä olemaan läsnä lasta varten. Tällöin onkin luontevaa, että apu tulee jostakin muualta. Ilmeisesti ainakin jossain päin Etelä-Suomea on jonkinlaista mieskaveritoimintaa, jossa aikuiset miehet ystävystyvät lasten kanssa. Minusta se on ihan hieno ajatus. Totta kai kaikkien henkilöiden taustat tulee tarkastaa. Näinhän tehdään henkilöiden kanssa, jotka työskentelevät alaikäisten parissa. Silti jotenkin ehkä siihen vielä liittyy vielä semmoista ajatusta, että se on aika erikoista, jos joku aikuinen ryhtyy ystäväksi vieraalle lapselle. Kodin piiriä pidetään usein pyhänä.
Muuten tästä kirjasta tuli semmoinen fiilis, että vaikka pahojen ihmisten kohtaaminen on usein pelottavaa, tulee kiusaamiseen puuttua ja oltava väärinkohdellun henkilön puolella tavalla tai toisella.
February 6, 2022
"Ravintoa, lepoa, happea, ihmiskeholle sopiva lämpötila. Paikka, pieni tila osana maailmaa, kuuluminen johonkin. Tunne, että oli jollekin joku. Että ei ollut vain pakko elää. Tavan ja tottumuksen tähden."
Tätä kirjaa lukiessa rintaa puristaa vähän ihan koko ajan. Vielä lukemisen jälkeenkin.
Markus Nummi kertoo koruttomalla, ja samaan aikaan terävällä ja omaperäisellä tavalla pienen, onnettomat kortit elämässä saaneen pojan sitkeästä ponnistelusta ystävänsä pelastamiseksi. Pieni Tomi, joka suojautuu mielikuvitussankarin viittaan omat pelkonsa ja yksinäisyytensä kätkeäkseen, on huolissaan ystävästään Mirasta, jonka huoneessa ei pala valo, mutta joka ei ole poistunut kodistaan useaan päivään. Tomilla on toden totta omatkin murheensa, mutta kuka ottaisi hänen huolensa todesta? Ehkä vieras aikuinen, joka auttoi kaupan kassallakin? Kun omia vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa. Edes Tomi itse.
Tässä maailmassa ehkä epäoikeudenmukaisinta on, että lapsi ei voi valita vanhempiaan. Ja niitä lapsia, joille käy näissä vanhemmuusarpajaisissa todella huonosti, on ihan liian paljon.
Nummi ei mässäile kauheuksilla eikä sorru melodramaattisuuteen. Hän kertoo pienin, arkisin sanoin pienen, mutta merkityksellisen tarinan. Siksi tämä jotenkin menee niin ihon alle. Kun se on niin helppo kuvitella todeksi. Mietin ensimmäisen viidenkymmenen sivun jälkeen, haluanko lukea loppuun asti. Mutta jotenkin pakko oli, oli välttämätöntä voida uskoa jonkinlaiseen toivonpilkahdukseen. Onneksi Nummi lunasti odotukseni. Silti täytyy vähän hengitellä. Onneksi tämä oli "vaan" kirja. Oikeasti kun nämä tarinat usein päättyvät ihan eri tavalla.
En voi sanoa nauttineeni tästä lukukokemuksesta, minkä takia en voi antaa kirjalle enempää tähtiä. Mutta kyllä tämäkin Nummen teos on hienoa tekstiä täynnä.
Tätä kirjaa lukiessa rintaa puristaa vähän ihan koko ajan. Vielä lukemisen jälkeenkin.
Markus Nummi kertoo koruttomalla, ja samaan aikaan terävällä ja omaperäisellä tavalla pienen, onnettomat kortit elämässä saaneen pojan sitkeästä ponnistelusta ystävänsä pelastamiseksi. Pieni Tomi, joka suojautuu mielikuvitussankarin viittaan omat pelkonsa ja yksinäisyytensä kätkeäkseen, on huolissaan ystävästään Mirasta, jonka huoneessa ei pala valo, mutta joka ei ole poistunut kodistaan useaan päivään. Tomilla on toden totta omatkin murheensa, mutta kuka ottaisi hänen huolensa todesta? Ehkä vieras aikuinen, joka auttoi kaupan kassallakin? Kun omia vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa. Edes Tomi itse.
Tässä maailmassa ehkä epäoikeudenmukaisinta on, että lapsi ei voi valita vanhempiaan. Ja niitä lapsia, joille käy näissä vanhemmuusarpajaisissa todella huonosti, on ihan liian paljon.
Nummi ei mässäile kauheuksilla eikä sorru melodramaattisuuteen. Hän kertoo pienin, arkisin sanoin pienen, mutta merkityksellisen tarinan. Siksi tämä jotenkin menee niin ihon alle. Kun se on niin helppo kuvitella todeksi. Mietin ensimmäisen viidenkymmenen sivun jälkeen, haluanko lukea loppuun asti. Mutta jotenkin pakko oli, oli välttämätöntä voida uskoa jonkinlaiseen toivonpilkahdukseen. Onneksi Nummi lunasti odotukseni. Silti täytyy vähän hengitellä. Onneksi tämä oli "vaan" kirja. Oikeasti kun nämä tarinat usein päättyvät ihan eri tavalla.
En voi sanoa nauttineeni tästä lukukokemuksesta, minkä takia en voi antaa kirjalle enempää tähtiä. Mutta kyllä tämäkin Nummen teos on hienoa tekstiä täynnä.
April 8, 2022
Tämä oli tosi erikoinen kirja. Alussa henkilöhahmot olivat aika teatraalisia ja tarina tuntui överiltä. Kuitenkin pikku hiljaa hahmot alkoivat elää omaa absurdia elämäänsä. Rakastin juonenkäänteitä, jotka epäuskottavuudessaan olivat kuitenkin uskottavia ja mahdollisia. Tarinan keskiössä olivat kaksi lasta riipaisevassa tilanteessa sekä heidän vanhempansa, jotka ovat kaikki eri tavoin pihalla ja väsyneitä omasta elämästään. Lisäksi vielä aika inhmilliset ja niin epätäydelliset sosiaalityöntekijät ja koko tehoton sosiaalityön järjestelmä, joka ei pysty auttamaan lapsia, jotka apua tarvitsevat.
Tarina vei mukaansa ja se oli kuin tehty näytelmäksi (en tiedä, onko tästä tehty näytelmää, mutta mielestäni se toimisi aivan loistavasti teatterin lavalla). Komedia ja tragedia vaihtelivat, monessa kohtaa nauratti ja itketti yhtä aikaa. Vaikka lasten tarinat olivat riipaisevia, niin silti kirjasta jäi hyvä mieli. Pidin kirjan keyvestä ja humoristisesta otteesta, joka toi tasapainoa rankalle aiheelle.
Tarina vei mukaansa ja se oli kuin tehty näytelmäksi (en tiedä, onko tästä tehty näytelmää, mutta mielestäni se toimisi aivan loistavasti teatterin lavalla). Komedia ja tragedia vaihtelivat, monessa kohtaa nauratti ja itketti yhtä aikaa. Vaikka lasten tarinat olivat riipaisevia, niin silti kirjasta jäi hyvä mieli. Pidin kirjan keyvestä ja humoristisesta otteesta, joka toi tasapainoa rankalle aiheelle.
October 31, 2025
Todella nopealukuinen ja mukaansatempaava romaani, joka kuitenkin käsittelee hyvin raskaita teemoja. Teoksessa on myös mysteerinen elementti, mikä saa lukijan haluamaan koko ajan lisää tietoa tapahtumista. Hahmot ovat todella eläväisiä ja tykästyin niihin kovin paljonkin. Varsinkin kirjassa eniten esiintyvä kaksikko on aivan priimaa. Vaikea kirja arvioida, sillä kirjasta on helppo löytää paljon hyvää, enkä sen sijaan löydä paljonkaan kritisoitavaa. Silti koko teoksen luettuani jään kaipaamaan jotain lisää. Ehkä syvällisempää teemojen käsittelyä, ehkä toisenlaista lopetusta tai ehkä kirja, joka on rakennettu sosiaaliviranomaisten ja heidän asiakkaidensa ympärille ei vain ole täysin minun juttuni. Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli silti erittäin positiivinen.
April 24, 2024
Luin tämän joskus lukion äidinkielenkurssia varten. Ravisteleva ja herättelevä lukukokemus.
I read this for our Finnish course at high school. It was really challenging but important reading experience.
I read this for our Finnish course at high school. It was really challenging but important reading experience.
February 20, 2021
Kirja vaikutti ensin hieman sekavalta, johtuen ehkä useammasta kertojanäänestä. Tunnelma kuitenkin tiivistyi vähitellen ja lopulta päädyin lukemaan kirjan kerralla loppuun.
December 16, 2022
Hyvin kirjoitettu ja ihana ja järkyttävä.
December 10, 2023
Todella hirveä kirja.
April 13, 2026
Aivan hirveä opus mutta taitaa olla valitettavasti nykyaikaa. Noh. Luettu kuitenkin.
February 5, 2026
Tää oli koulun takia eikä mulla siksi ollu mitään odotuksia. Mutta täö olikin yks parhaista kirjoista hetkeen! Mielestäni kirjan paras osuus oli se, että kertojat vaihtui ja se teki tästä mielenkiintoisen. Todella hyvä!
February 26, 2017
Tämä pääsi yllättämään minut erittäin tärkeänä, mutta kauhistuttavana kertomuksena! Kun Karkkipäivä ilmestyi v. 2010 ajattelin, että siinä on vain yksi nyyhkytarina eksyneestä pojasta, joka lopussa löytää perheensä. Mutta se oli kaikkea muuta: aivan hirveätä ja tuskallista riippuvuutta aiheuttava monitasoinen kertomus kirjailijasta ja pojasta sekä äidistä ja tyttärestä! Olin tosi vaikuttunut kirailijan taitavuudesta henkilökuvioiden ja juoniverkon kehittelyssä! Ihokarvat nousivat pystyyn ja kyyneleet silmäkulmissa luin lopun kiivaita tapatumia. Vain 4 tähteä, koska teos vaikutti aika pitkään täysin sekavalta keitokselta.
July 1, 2015
Yllättävän tunteita herättävä teos, joka osoittautuikin kirjaksi, jota ei vain voinutkaan laskea käsistä. Yleensä en "perus" suomalaisesta kirjallisuudesta välitä, mutta tämän teoksen teema ja hahmot vetivät aivan täysillä mukaansa. Aihe on tärkeä, pääpiirteissään kertoo lapsen heitteille jättämisestä joka jo itsessään nostaa minulla karvat käsivarressa pystyyn, saati kun se on kuvattu niin taidokkaasti tässä kirjassa. Hahmoja on useita, ja heidän tarinansa nivoutuu jossain kohdassa yhteen. Kaikki hahmot osoittavat sekä yllätyksellisiä piirteitä että kolmiulotteisuutta. Loppua kohden juoni tiivistyi, joten tarinaan saatiin hieman jännitystäkin.
August 27, 2016
Tiesin kirjan aiheen synkäksi, joten se odotteli pitkään kirjahyllyssä oikeaa lukuhetkeä. Kirja kertoo kaltoinkohdelluista lapsista. Kirjailija Arin seuraan lyöttäytyy pieni poika, jonka vanhemmat ovat teillä tietämättömillä. Poika haluaa pelastaa prinsessa Mirabellan, naapuritalon pikkutytön. Keskiössä ovat myös tytön kiireinen uraputkiäiti, jonka hermot ovat riekaleina, ja sosiaalityöntekijä, joka saa hoitaakseen lasten tapauksen.
Alku on sekavahko useiden henkilöien ja kirjoitustyylien vaihtelun vuoksi, mutta intensiivinen loppu nappaa tiukasti otteeseensa.
Alku on sekavahko useiden henkilöien ja kirjoitustyylien vaihtelun vuoksi, mutta intensiivinen loppu nappaa tiukasti otteeseensa.
July 23, 2011
Nappasin kirjan kirjastosta ilman hajuakaan sisällöstä.
Niinpä sekavan repaleisen alun vuoksi se olisi saattanut jäädä vaiheeseen ilman viikon laina-ajan aiheuttamaa takarajaa.
Onneksi ponnistelin syvemmälle kirjaan, sillä alun repaleisuus ajoi hyvin tunnelmaan, joka näiden aiheiden ympärillä ei voi olla kuin repaleinen ja kaoottinen.
Hieno kirja, ei ryve ahdistuksella. Riitävän raju, vaikka kirjailija on ujuttanut mukaan positiivisen vireen
Niinpä sekavan repaleisen alun vuoksi se olisi saattanut jäädä vaiheeseen ilman viikon laina-ajan aiheuttamaa takarajaa.
Onneksi ponnistelin syvemmälle kirjaan, sillä alun repaleisuus ajoi hyvin tunnelmaan, joka näiden aiheiden ympärillä ei voi olla kuin repaleinen ja kaoottinen.
Hieno kirja, ei ryve ahdistuksella. Riitävän raju, vaikka kirjailija on ujuttanut mukaan positiivisen vireen
July 7, 2016
Lapsia hädässä. Tukena toinen pieni. Vastassa maailma, sen pyörivät rattaat. Möröt ja noidat ja pahansisuiset menninkäiset. Tarvitaan yksi, kaksi auttajaa, kädenojentajaa, lapseen uskojaa. Metsänneitoa ja supermiestä.
Hyvin kirjoitettu kuvaus yksin jätettyjen lasten maailman armottomuudesta, väkivallasta, aikuisten piittaamattomuudesta ja pahoinvoinnista, jolle kaikki ovat ilman apua alttiita.
https://aarrekirjasto.wordpress.com/2...
Hyvin kirjoitettu kuvaus yksin jätettyjen lasten maailman armottomuudesta, väkivallasta, aikuisten piittaamattomuudesta ja pahoinvoinnista, jolle kaikki ovat ilman apua alttiita.
https://aarrekirjasto.wordpress.com/2...
September 11, 2011
Aivan mielettömän hieno kirja! Osui ja upposi. Koskettava aihe, hyvä rakenne, juoni tihenee loppua kohden. Henkilöhahmot piirtyivät uskottavammiksi loppua kohden, alussa olivat hieman klisheemäisiä. Kerronta hyvin visuaalista, mikä kolahtaa minuun aina. Nummi välttänyt herttaisen imelyyden, joka voisi tämän aiheen kanssa olla helpoin tie. Tulee taatusti jäämään mieleen.
December 20, 2010
Taitavasti kirjoitettu, aika hurjaksikin äityvä kertomus lastensuojelusta, kaltoinkohtelusta ja auttamisesta. Itseäni kirjoitustyyli ei pitänyt otteessaan ihan koko aikaa, vaikka taidokasta olikin. Päähenkilöistä oli vaikea samaistua kehenkään.
December 10, 2011
Taiteellisesti neljän tähden väärti - sitä kerrontakikkaa on alkuvaiheissa vähän ylitarjontaan asti - mutta kokonaisuutena täydet. Jos tästä aiheesta osaa kirjoittaa näin herättävästi ja lukijan pysäyttävästi, ansaitsee parhaat kiitokset.
June 29, 2011
Hyvä. Kesti vähän aikaa, että pääsi sisään. Kun pääsi, niin addiktoi..
July 11, 2012
Raju kirja näkymättömistä lapsista ja hukassa olevista aikuisista. Pelottavaa se, että voisi olla totta. Nummi kirjoittaa hyvin ja hienosti monen eri henkilön näkökulmasta.
January 7, 2015
Pidin lapsinäkökulmasta. Tärkeä kirja!
April 10, 2017
Huiman intensiivinen kirja, joka ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Samaan aikaan sadunomainen ja riipivän realistinen. Pisti todellakin miettimään moniakin asioita. Hyvin harva kirja on näin kokonaisvaltaisen vaikuttava.
Displaying 1 - 28 of 28 reviews