Hiekkakylän tyttö Vappu haluaa miehen. Hän odottaa rakkauden tapahtuvan Helsingissä. Nuoren naisen kesä kiertyy toteutumattoman vietin ympärille. Erotiikka ja miehet täyttävät Vapun pään. Vappu huomaa edustavansa beigeä ihmistyyppiä, samankaltaisuuden ja myöntymisen väriä. Beige tarkoittaa pelkoa. Se väijyy arassa ihmisessä. Beige värjää Vapun kokonaan. Beige on absurdi kertomus naisesta, joka ei tule nähdyksi. Ajasta, jolloin luonnollisin on vaikeinta.
Kreetta Onkeli is a Finnish writer and columnist. In 2013, she received the "Finlandia Junior Award" for his work «Poika, joka menetti muistinsa» (The Boy Who Lost His Memory) Kreetta Onkeli grew up in rural municipalities of Luhanka and Joutsa. She graduated from Joutsa High School in 1989 and studied at the Theater Academy's dramaturg degree program. Onkeli has lived in Helsinki since 1991. Kreetta Onkel's first novel was «Ilonen talo» (1996) which is based on her own childhood experiences. This novel received «The Kalevi Jäntti Award» in 1997. A three-part television film was produced based on the novel «Tervetuloa iloiseen taloon» and on the short story collection «Tervetuloa paratiisiin». Onkeli has worked as a journalist or columnist for Helsingin Sanomat, Talouselämä, Savon Sanomat, Image, Maaseudun Tulevaisuus, Iltalehti and Kuntalehti and along with other journals.
En tainnut olla tämän kirjan kohderyhmää. Kappaleet eivät jatkuneet suoraan toisistaan ja välillä en ihan saanut kiinni mitä tapahtuu ja missä mennään. Tarina ei mene siihen suuntaan mihin odottaisi ja loppuratkaisu on varsin puskista tuleva. En oikein saanut kiinni siitä mitä kirjailija halusi teoksellaan sanoa.
Lihavan tytön mielikuvituksessa tapahtuu paljon, oikeassa elämässä ei. Karua tekstiä lihavan ihmisen kohtelusta (ja sitten omasta suhtautumisestaankin). Popsugar: 10 (a romance with a fat lead)
Beigestä oli vaikea löytää tarttumapintaa, enkä saanut uusia oivalluksia tai kokenut lukemisen nautintoa. Oikeastaan luin kirjan loppuun vain siksi, että se oli niin lyhyt. Pidin poukkoilevista dialogeista, joissa päähenkilö Vappu ei vastaa kysymyksiin ja sopertaa kaikkea asian vierestä. Sen sijaan Vapun tajunnanvirtaa ja sisäisen maailman kuvausta oli vaikea seurata (mikä ehkä oli tarkoituskin), ja tekstin hakkaava tyyli - päälauseita päälauseitten perään - teki lukemisen raskaaksi. Toisaalta ahdistuneisuuden ja jonkinlaisen paniikkihäiriön kuvauksena kirja on varmasti osuva. Osittain kiinnostuin ajatuksesta, että on olemassa beige ihmistyyppi, jota ei erota seinästä ja jonka seurassa käyttäydytään kuin hän ei olisi paikalla. Vertaisin monin tavoin kiusattua Vappua Muumien näkymättömään Ninniin.
Arvelen, että Beige voisi viehättää ranskalaisia lukijoita kuvitteellisuutensa ja raadollisen huumorinsa ansiosta. Kirja on kaiketi käännetty ainakin englanniksi, mutta onkohan ranskannosta olemassa tai tulossa?
Luin Beigen koska Onkeli. Voi harmi vaan että ei iskenyt sitten yhtään. En kyennyt ees millään tasolla samaistumaan vaikka oikein yritin keskittyä. Silloin kun oikein yrittää keskittyä, tietää että eihän siitä mitään tuu. Eikä siitä sitten tullutkaan.