Beigestä oli vaikea löytää tarttumapintaa, enkä saanut uusia oivalluksia tai kokenut lukemisen nautintoa. Oikeastaan luin kirjan loppuun vain siksi, että se oli niin lyhyt. Pidin poukkoilevista dialogeista, joissa päähenkilö Vappu ei vastaa kysymyksiin ja sopertaa kaikkea asian vierestä. Sen sijaan Vapun tajunnanvirtaa ja sisäisen maailman kuvausta oli vaikea seurata (mikä ehkä oli tarkoituskin), ja tekstin hakkaava tyyli - päälauseita päälauseitten perään - teki lukemisen raskaaksi. Toisaalta ahdistuneisuuden ja jonkinlaisen paniikkihäiriön kuvauksena kirja on varmasti osuva. Osittain kiinnostuin ajatuksesta, että on olemassa beige ihmistyyppi, jota ei erota seinästä ja jonka seurassa käyttäydytään kuin hän ei olisi paikalla. Vertaisin monin tavoin kiusattua Vappua Muumien näkymättömään Ninniin.
Arvelen, että Beige voisi viehättää ranskalaisia lukijoita kuvitteellisuutensa ja raadollisen huumorinsa ansiosta. Kirja on kaiketi käännetty ainakin englanniksi, mutta onkohan ranskannosta olemassa tai tulossa?