What do you think?
Rate this book
Kellokosken prinsessa
Prinsessa kertoo Kellokosken mielisairaalassa lähes koko elämänsä ajan asuneen Anna Lappalaisen elämästä. Vuonna 1896 syntynyt Lappalainen sairastui jo nuorena skitsofreniaan. Pian hänelle kehittyi voimakas ja koko elämän ajan kestänyt harha, jonka mukaan hän oli kuninkaallinen, Prinsessa.Prinsessa eli harhansa mukaan niin johdonmukaisesti kuin se oli mahdollista. Vaikka häntä hoidettiin lähes kaikilla aikakauden hoitomenetelmillä (muun muassa tartuttamalla häneen malaria), hän ei parantunut, vaan uskoi olevansa kuninkaallinen. Loppujen lopuksi hoitohenkilökuntakin hyväksyi jossain määrin hänen harhansa ja jopa eli siinä mukana.Prinsessa oli mielisairaudestaan huolimatta eräänlainen voittaja. Hänen annettiin lopulta elää erilaisena, omassa harhassaan. Vuonna 1995 Kellokosken sairaalan puistoon pystytettiin Prinsessan muistomonumentti.
252 pages, Hardcover
First published October 26, 2010
8 people are currently reading
255 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 26 of 26 reviews
February 24, 2025
On niin surullista, miten olemme yhteiskuntina päättäneet säästää, nipistää, höylätä, leikata ja siten monin tavoin luopua siitä kaikkein tärkeimmästä, ihmisyydestä ja sen vaalimisesta.
Kellokosken Prinsessa on paitsi henkilökuva myös kirjan kansien väliin taltioitua historiaa suomalaisen hoivan järjestämisestä. Meillä oli varaa pitää huolta ja antaa ihmisyyden kukoistaa erilaisissa muodoissaan – ja sitten ei muka enää ollutkaan. Tästä aspektista tulee mieleen länsinaapurin mielenterveyspotilaiden hoitoa ja elämää hyvinvointivaltion kultakaudella käsittelevä Sara Stridsbergin romaani Niin raskas on rakkaus.
Teos olisi kaivannut muutaman editointikierroksen lisää. Etenkin häiritsi erilaisten lähteiden siteeraaminen turhan pitkästi, kun sisällön olisi voinut vain lyhyesti referoida. Oikean ihmisen lääkityksen läpi käyminen tuntui myös väärältä. Lääketieteen tuntijalle yksityiskohdat kertonevat enemmän ja tarjoavat mielenkiintoisen kurkistuksen vuosikymmenten saatossa muuttuneisiin lääkintäkonventioihin.
2,5 tähteä. Aina on ilo oppia lisää. Prinsessa on kuitenkin yksi merkittävä hahmo suomalaisessa historiassa. Ihanko oikeasti ei ole internetsissä tarjolla kuin tuo yksi ja sama nuoruudenkuva?
Kellokosken Prinsessa on paitsi henkilökuva myös kirjan kansien väliin taltioitua historiaa suomalaisen hoivan järjestämisestä. Meillä oli varaa pitää huolta ja antaa ihmisyyden kukoistaa erilaisissa muodoissaan – ja sitten ei muka enää ollutkaan. Tästä aspektista tulee mieleen länsinaapurin mielenterveyspotilaiden hoitoa ja elämää hyvinvointivaltion kultakaudella käsittelevä Sara Stridsbergin romaani Niin raskas on rakkaus.
Teos olisi kaivannut muutaman editointikierroksen lisää. Etenkin häiritsi erilaisten lähteiden siteeraaminen turhan pitkästi, kun sisällön olisi voinut vain lyhyesti referoida. Oikean ihmisen lääkityksen läpi käyminen tuntui myös väärältä. Lääketieteen tuntijalle yksityiskohdat kertonevat enemmän ja tarjoavat mielenkiintoisen kurkistuksen vuosikymmenten saatossa muuttuneisiin lääkintäkonventioihin.
2,5 tähteä. Aina on ilo oppia lisää. Prinsessa on kuitenkin yksi merkittävä hahmo suomalaisessa historiassa. Ihanko oikeasti ei ole internetsissä tarjolla kuin tuo yksi ja sama nuoruudenkuva?
March 28, 2020
Aion kirjoittaa tästä arvion myös blogiini! :)
Prinsessa eli Anna Svedholm (o.s. Lappalainen) on henkilö, josta kiinnostuin nähtyäni hänen elämänsä pohjalta tehdyn Prinsessa-elokuvan. Niinpä siis hommasin kirjastosta tämän hänen elämästään kertovan teoksen.
Anna Svedholm oli 1896-1988 elänyt nainen, jolla reilun 30 vuoden ikäisenä diagnosoitiin skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Annan elämä oli jo todella pienestä lapsesta asti karua. Hänen isänsä kuoli tytön allessa vasta vähän yli 2-vuotias ja äiti ei yksin pystynyt huolehtimaan kolmesta lapsesta (Annalla oli kaksi veljeä). Rahaa ei ollut ylimääräistä, joten Anna annettiin pois ja häntä pompoteltiin lastenkodista toiseen. Tuohon aikaan lapsia jopa ikään kuin huutokaupattiin ja se, joka tarjosi vähiten, sai lapsen elätettäväkseen. Myös Annan oma lyhyt avioliitto päättyi eroon ja hänellä oli taloudellisia vaikeuksia, vaikka hän hieroikin ihmisiä rahaa vastaan ja koetti muillakin keinoin tienata rahaa. Näitä asioita onkin epäiltyi syiksi sille, miksi Anna sairastui ja kehitti koko elämän kestäneen suuruusharhan, jossa luuli olevansa Prinsessa.
Kellokosken sairaalassa Anna vietti yli 52 vuotta, sairaalahoidossa ylipäänsä vielä kauemmin. Hänen positiivinen asenteensa ja iloinen sekä räiskyvä persoonansa tuli nopeasti esille ja ihmiset pitivät hänestä. Anna tykkäsi esiintyä ja laulaa jo ennen sairaalaan joutumistaan ja jatkoi harrastusta sairaalassakin.
Mielenterveyden hoitokeinot tuohon aikaan vain eivät olleet vielä kovin kehittyneet ja oikeanlaista lääkehoitoa alettiin toteuttaa vasta myöhemmin. Annalle annettiin sähköshokkeja - insuliinishokeilta hän välttyi - ja häneen istutettiin malaria. Myös loobotomioita tehtiin paljon, mutta niiltäkin hän onneksi säästyi. Eristämiset olivat yleisiä ja eristämisajat saattoivat olla pitkiäkin. Narkoosikuureilla potilas saatiin lääkkeillä uneen, jonka syvyyttä ja pituutta voitiin säädellä. Potilasta saatettiin pitää unessa jopa useita viikkoja ja hänen annettiin heräillä vain sen verran, että hänelle voitiin antaa juoksevaa ravintoa sekä vettä. Kiedehoidossa potilas kiedottiin lakanoilla tiukkaan pakettiin, jossa hän oli pari tuntia, joskus jopa läpi yön. Tarkoituksena oli saada levotonkin ihminen nukahtamaan kosteanlämpimiin lakanoihin. Myös Annalle kokeiltiin tätä hoitomuotoa, mutta se ei osoittautunut kovin tehokkaaksi. Pitkälle on siis tultu lobotomia-ajoista ja se on todellakin hyvä asia.
Ja opinpahan tämän kirjan myötä myös sen, mistä sanonta "seinähullu" tulee: ennen vanhaan mielenterveyspotilaita lukittiin oikeasti kahleilla seinään kiinni. Ja jos potilas siirrettiin eri paikkaan, niin kahle irrotettiin seinästä, mutta ei potilaasta. Huh, onneksi nykyisin ei sentään ole ihan tämmöistä.
Annan elämäntarina on rohkaiseva ja koskettava, mutta myös surullinen. Annan äiti kävi tapaamassa häntä sairaalassa vain kerran ja suhtautui Annan sairauteen muutenkin melko vihamielisesti ja ymmärtämättömästi, eikä muitakaan sukulaisia juuri kiinnostanut. Esimerkiksi Annan veljentytär ei tiennyt tätinsä olemassaolosta ollenkaan, mikä tuntuu ihan kamalalta. Annalla ei siis ollut kovin paljoa välittäviä sukulaisia, mutta ystäviä hänellä onneksi oli.
Yksi mielenkiintoinen asia Annan elämässä ja käytöksessä oli - siis sen lisäksi, että hän liikkui ylväästi sekä käyttäytyi ja pukeutui kuin prinsessa - se, että hän keksi ympärillään oleville ihmisille lempinimiä, usein vieläpä arvonimiä. Näitä arvonimiä saivat niin hoitajat ja lääkärit kuin Annan potilasystävätkin. Lempinimiä oli jopa yli sata ja Anna muisti niistä ihan jokaisen!
Annan elämäntarinan lisäksi kirja on mielenkiintoinen katsaus mielenterveysongelmiin ja niihin liittyviin asenteisiin sekä niiden hoidon historiaan. Kirja on jaettu Annan elämänvaiheiden kautta osiin ja kirjassa on myös paljon kivoja mustavalkoisia kuvia. Tapahtumat eivät etene aivan kronologisesti, mutta eipä se tällaisessa omaelämäkerrallisessa kirjassa juuri haittaa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!
Prinsessa eli Anna Svedholm (o.s. Lappalainen) on henkilö, josta kiinnostuin nähtyäni hänen elämänsä pohjalta tehdyn Prinsessa-elokuvan. Niinpä siis hommasin kirjastosta tämän hänen elämästään kertovan teoksen.
Anna Svedholm oli 1896-1988 elänyt nainen, jolla reilun 30 vuoden ikäisenä diagnosoitiin skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Annan elämä oli jo todella pienestä lapsesta asti karua. Hänen isänsä kuoli tytön allessa vasta vähän yli 2-vuotias ja äiti ei yksin pystynyt huolehtimaan kolmesta lapsesta (Annalla oli kaksi veljeä). Rahaa ei ollut ylimääräistä, joten Anna annettiin pois ja häntä pompoteltiin lastenkodista toiseen. Tuohon aikaan lapsia jopa ikään kuin huutokaupattiin ja se, joka tarjosi vähiten, sai lapsen elätettäväkseen. Myös Annan oma lyhyt avioliitto päättyi eroon ja hänellä oli taloudellisia vaikeuksia, vaikka hän hieroikin ihmisiä rahaa vastaan ja koetti muillakin keinoin tienata rahaa. Näitä asioita onkin epäiltyi syiksi sille, miksi Anna sairastui ja kehitti koko elämän kestäneen suuruusharhan, jossa luuli olevansa Prinsessa.
Kellokosken sairaalassa Anna vietti yli 52 vuotta, sairaalahoidossa ylipäänsä vielä kauemmin. Hänen positiivinen asenteensa ja iloinen sekä räiskyvä persoonansa tuli nopeasti esille ja ihmiset pitivät hänestä. Anna tykkäsi esiintyä ja laulaa jo ennen sairaalaan joutumistaan ja jatkoi harrastusta sairaalassakin.
Mielenterveyden hoitokeinot tuohon aikaan vain eivät olleet vielä kovin kehittyneet ja oikeanlaista lääkehoitoa alettiin toteuttaa vasta myöhemmin. Annalle annettiin sähköshokkeja - insuliinishokeilta hän välttyi - ja häneen istutettiin malaria. Myös loobotomioita tehtiin paljon, mutta niiltäkin hän onneksi säästyi. Eristämiset olivat yleisiä ja eristämisajat saattoivat olla pitkiäkin. Narkoosikuureilla potilas saatiin lääkkeillä uneen, jonka syvyyttä ja pituutta voitiin säädellä. Potilasta saatettiin pitää unessa jopa useita viikkoja ja hänen annettiin heräillä vain sen verran, että hänelle voitiin antaa juoksevaa ravintoa sekä vettä. Kiedehoidossa potilas kiedottiin lakanoilla tiukkaan pakettiin, jossa hän oli pari tuntia, joskus jopa läpi yön. Tarkoituksena oli saada levotonkin ihminen nukahtamaan kosteanlämpimiin lakanoihin. Myös Annalle kokeiltiin tätä hoitomuotoa, mutta se ei osoittautunut kovin tehokkaaksi. Pitkälle on siis tultu lobotomia-ajoista ja se on todellakin hyvä asia.
Ja opinpahan tämän kirjan myötä myös sen, mistä sanonta "seinähullu" tulee: ennen vanhaan mielenterveyspotilaita lukittiin oikeasti kahleilla seinään kiinni. Ja jos potilas siirrettiin eri paikkaan, niin kahle irrotettiin seinästä, mutta ei potilaasta. Huh, onneksi nykyisin ei sentään ole ihan tämmöistä.
Annan elämäntarina on rohkaiseva ja koskettava, mutta myös surullinen. Annan äiti kävi tapaamassa häntä sairaalassa vain kerran ja suhtautui Annan sairauteen muutenkin melko vihamielisesti ja ymmärtämättömästi, eikä muitakaan sukulaisia juuri kiinnostanut. Esimerkiksi Annan veljentytär ei tiennyt tätinsä olemassaolosta ollenkaan, mikä tuntuu ihan kamalalta. Annalla ei siis ollut kovin paljoa välittäviä sukulaisia, mutta ystäviä hänellä onneksi oli.
Yksi mielenkiintoinen asia Annan elämässä ja käytöksessä oli - siis sen lisäksi, että hän liikkui ylväästi sekä käyttäytyi ja pukeutui kuin prinsessa - se, että hän keksi ympärillään oleville ihmisille lempinimiä, usein vieläpä arvonimiä. Näitä arvonimiä saivat niin hoitajat ja lääkärit kuin Annan potilasystävätkin. Lempinimiä oli jopa yli sata ja Anna muisti niistä ihan jokaisen!
Annan elämäntarinan lisäksi kirja on mielenkiintoinen katsaus mielenterveysongelmiin ja niihin liittyviin asenteisiin sekä niiden hoidon historiaan. Kirja on jaettu Annan elämänvaiheiden kautta osiin ja kirjassa on myös paljon kivoja mustavalkoisia kuvia. Tapahtumat eivät etene aivan kronologisesti, mutta eipä se tällaisessa omaelämäkerrallisessa kirjassa juuri haittaa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!
October 31, 2021
Tämä ollut jo pitkään lukulistalla ja olen monesti kuullut suosituksiakin kirjasta joka vaikutti myös takakansitekstin perusteella mielenkiintoiselta. Kyllähän se sitä olikin ja varsinkin alusta pidin todella paljon. Loppua kohden kirjoituksen taso hieman laski ja toistoakin tuli jonkin verran mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tarina Kellokosken prinsessasta. Ehkä kokonaiset laulupätkät olisi voinut jättää pois ja muutamia juttuja ihmettelin miten liittyy aiheeseen mutta muuten oli kyllä hyvä kirja.
April 21, 2019
Tykkäsin kovasti! Katsoin Prinsessa-elokuvan ennen joulua, enkä ihmeemmin innostunut, mutta tässä(kin) tapauksessa tosi on tarua ihmeellisempää. Kirja on kiinnostava katsaus paitsi tunnetun henkilön elämään, myös mielisairaanhoidon historiaan ja asenteiden muutoksiin Suomessa. Suosittelen!
December 4, 2025
Johan oli sydämellinen kertomus suhteellisen ainutlaatuisesta ihmisestä ja potilaasta. Mielenkiintoinen katsaus myös psykiatrian historiaan Suomessa.
April 24, 2019
Todella mielenkiintoinen kirja! Nopea luettava.
Read
May 5, 2024Tosi mielenkiintonen elämäntarina!
May 27, 2013
Yli 50 vuotta Kellokosken sairaalassa potilaana olleen, suuruusharhassaan itseään kuninkaallisena pitävän ja omaa hoviaan sairaalassa pyörittänyt Prinsessa on varmasti tällä hetkellä yksi nykyään tunnetuimmista kotimaisista psykiatrisen sairaalan potilaista. Kuninkaallisesti koristautuneen, sairaalan parvekkeelta laulelevan ja avokätisesti (katteettomia) shekkejä vähävaraisina pitäneille jaelleen rouvan tarinan kertoo häntä elämän ehtoopuolella hoitanut Ilkka Raitasuo ja Prinsessan tarinaan vasta kirjoitusprosessin myötä tutustunut Terhi Siltala.
Svedholmin (os. Lappalainen) Annan elämänkerran lisäksi "Kellokosken prinsessa" on myös tietokirja psykiatrisen sairaanhoidon historiasta. Tätä olisin kaivannut enemmänkin, mutta pääpaino oli luonnollisesti Prinsessassa, mutta kirja ei olisi toiminut näin hyvin ilman historian valottamista ja sairauksien selostamista. Nyt ei lukijalla tarvitse olla taustatietoja asiasta, kun tärkeimmät asiat selostetaan ja tätä kautta ehkä jopa murretaan psyykkisiin sairauksiin liittyviä ennakkoluuloja.
Raitasuo-Siltala parin kirjoitustyyli oli sujuvaa luettavaa, löysin kritiikkiä toistosta ja epäolennaisuuksista, mutta en sitä itse ainakaan häiriöön saakka havainnut. Viihdyin tosin kirjan parissa niin hyvin, että luin sen nopeasti loppuun ja tarinan ollessa hyvä en yleensä takerru kirjoitustyyliin, ellei se ole niin häiritsevää ettei sitä voisi sivuuttaa. Tykkäsin kirjasta enemmän kuin Prinsessasta tehdystä elokuvasta, sillä koin saavani tässä paremman kosketuspinnan ja realistisemman kuvan todellisesta henkilöstä Prinsessan legendan takana.
Aihepiiristä kiinnostuneille varmasti kiinnostava kirja, mielenkiintoinen jo lyhyehkön mielenterveyshoidon historian vuoksi ja on päähenkilökin hyvin omaperäinen tapaus.
Svedholmin (os. Lappalainen) Annan elämänkerran lisäksi "Kellokosken prinsessa" on myös tietokirja psykiatrisen sairaanhoidon historiasta. Tätä olisin kaivannut enemmänkin, mutta pääpaino oli luonnollisesti Prinsessassa, mutta kirja ei olisi toiminut näin hyvin ilman historian valottamista ja sairauksien selostamista. Nyt ei lukijalla tarvitse olla taustatietoja asiasta, kun tärkeimmät asiat selostetaan ja tätä kautta ehkä jopa murretaan psyykkisiin sairauksiin liittyviä ennakkoluuloja.
Raitasuo-Siltala parin kirjoitustyyli oli sujuvaa luettavaa, löysin kritiikkiä toistosta ja epäolennaisuuksista, mutta en sitä itse ainakaan häiriöön saakka havainnut. Viihdyin tosin kirjan parissa niin hyvin, että luin sen nopeasti loppuun ja tarinan ollessa hyvä en yleensä takerru kirjoitustyyliin, ellei se ole niin häiritsevää ettei sitä voisi sivuuttaa. Tykkäsin kirjasta enemmän kuin Prinsessasta tehdystä elokuvasta, sillä koin saavani tässä paremman kosketuspinnan ja realistisemman kuvan todellisesta henkilöstä Prinsessan legendan takana.
Aihepiiristä kiinnostuneille varmasti kiinnostava kirja, mielenkiintoinen jo lyhyehkön mielenterveyshoidon historian vuoksi ja on päähenkilökin hyvin omaperäinen tapaus.
August 19, 2013
A heartwarming true story about a woman who spent over 50 years of her life in a mental asylum and became a local phenomenon. She thought she was a princess and named everyone around her other royalty or servants, and gradually people started to love her for her positive attitude and good heart. Finally the doctors stopped trying to cure her schizophrenia and manic-depressivity with the ineffective methods of the 1930s, 40s and 50s and let her just live in her fantasy world. At the same time the novel also takes a look at the various cruel, sometimes Nobel-winning methods used to treat mental illnesses in the past.
March 12, 2011
Vaikka mielisairaus ei ole naurunasia, onnistui Prinsessan persoona ilahduttamaan. Kirja ei siis ollut mitenkään synkkä tai surullinen, päinvastoin tämä oli todella hymyilyttävä teos! Välillä tuntui, että kirjassa vähän toistetaan samaa mm. Prinsessan lauluesityksistä ja hierontapalveluista, mutta muuten tämä oli kyllä kiva kirja. Mielisairauksien hoitohistoria suomessa oli todella mielenkiintoista.
August 28, 2013
Vanhana kellokoskelaisena tämä kirja oli must read. Henkilö, itse prinsessa, oli kylällä mielenkiintoinen hahmo ja hänet olin itsekin joskus nähnyt. Kirja oli mielenkiintoinen katsaus mielisairaanhoidon historiaan ja Annan tarina oli niin ikään mielenkiintoinen. Oli mukavaa lueka ajasta, jolloin sairaista välitettiin ja heitä hoidettiin; toisin kuin nykyään säästöjen ja avohoidon aikana. Kirjasta jäi hyvä mieli.
February 1, 2015
Kirja valotti hyvin Suomen mielenterveyden hoitoa mennenina vuosikymmenina ja mieleisairaalan seka kylan elamaa ja asenteita potilaisiin. Todella mielenkiintoista luettavaa. Prisessan elamasta kertova osio alkoi lahinna jo pitkastyttaa, silla se oli lahinna oravan pyora ja toisti itseaan kirjan alusta loppuun asti. Toisaalta mitapa voisi odottaa kaanteiksi, kun paahenkilo on ollut laitoshoidossa suurimman osan pitkasta elamastaan, tapahtumat ja elaman kaanteet ovat vahissa.
December 30, 2016
Olipas kiinnostava kirja! Jälleen kerran toteanbain, että voi mikä ihmiskohtalo.
Hyvin punoi yhteen mielenterveystyön historiaa ja Prinsessan elämän tarinan. Kumpikin oli yhtä kiinnostavaa ja kummaatakin olisin voinut lukea lisää.
Ainut pieni miinus kirjassa oli aika ajoin esiintyvä turha toisto. Mutta se oli oikeastaan ihan mitätön miinus.
Kirja oli mukaansa tempaava ja sitä luki melko nopeasti. Pidin kovasti!
Hyvin punoi yhteen mielenterveystyön historiaa ja Prinsessan elämän tarinan. Kumpikin oli yhtä kiinnostavaa ja kummaatakin olisin voinut lukea lisää.
Ainut pieni miinus kirjassa oli aika ajoin esiintyvä turha toisto. Mutta se oli oikeastaan ihan mitätön miinus.
Kirja oli mukaansa tempaava ja sitä luki melko nopeasti. Pidin kovasti!
August 11, 2012
Ahmin tämän ihan hetkessä. Elokuvakin oli hyvä, mutta oma tulkintansa Prinsessan elämästä. Kirjassa pääsee syvemmälle tämän kiehtovan naisen persoonaan ja historiaan. Yleissivistävä ja koskettava kirja, lisää myötätuntoa mielenterveyspotilaita kohtaan. Tuntui hienolta, miten hyvin Tuusulan asukkaat suhtautuivat Kellokosken potilaisiin.
July 9, 2018
Tuttuna tai perheenjäsenenä tämä ”prinsessa” olisi varmasti ollut lähinnä sietämätön, mutta romaanihenkilönä hän on ehdottoman kiinnostava. Samalla kirja on myös katsaus suomalaisen mielenterveyshoidon kehitykseen. Suosittelen!
January 16, 2013
Tarina mielenterveyspotilaasta, joka uskoo olevansa prinsessa. Kirja oli sujuvasti kirjoitettu, nopeasti luettava ja paikoin hauska. Kirjassa oli kuitenkin myös toistoa prinsessan laulusta ja hieronnasta, joka hetkittäin äsrytti. Mielenkiintoisia faktoja mielenterveyden hoidon historiasta Suomessa.
July 28, 2011
Lämminhenkinen ja mielenkiintoinen kuvaus prinsessan värikkäästä elämästä. Suosittelen :)
January 25, 2012
Mielenkiintoinen katsaus suomalaisen mielenterveyshoidon kehitykseen, sekä yhtään erikoisimmista ihmiskohtaloista, joihin olen koskaan tutustunut.
March 24, 2019
Kellokosken prinsessa on hieno kuvaus mielisairaalaoiden ja mielenterveyden hoitokeinojen kehittymisestä koko kellokosken prinsessan ajalta. Koskettava kuvaus myös skitsofreniasta ja sen vaikutuksesta ihmiseen ja hänen läheisiin. Kaiken kaikkiaan hyvä tietopaketti ko. aiheesta ja kirjoitustyyli selkeä, minkä johdosta lukijan on helppo pysyä kärryllä.
June 24, 2021
Ihan mielenkiintoinen ja nopealukuinen mutta ei mitenkään ihmeellinen. Kirjassa oli jonkin verran toistoa ja tarpeettomilta tuntuvia asioita, esimerkiksi tietoja muista potilaista, jotka eivät varsinaisesti liittyneet päähenkilön muuten kuin että olivat samaan aikaan hoidossa. Kiinnostavinta tässä olivat ehkä vanhat nykynäkökulmasta kammottavilta tuntuvat hoitomenetelmät.
April 8, 2023
Enpä ole paljoa turhempaa kirjaa lukenut. Alkuosa joka oli Ilkka Raitasuon kirjoittama, oli ihan okei, mutta loppuosa, en tiedä mistä lähtien oli kyllä niin jankkaava ja toistava kuin voi vain olla. Ainoa turhempi kirja olisi sitten raamattu. Menköön tämä nyt Helmet2023 kohtaan 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika.
August 5, 2018
Mielenkiintoinen kirja, joka valitettavasti alun jälkeen tuntui toistavan asioita ja etenevän epäloogisesti. Kuitenkin kiinnostavaa asiaa sekä itse nimikkohahmosta että mielenterveyshoidon historiasta nopeana läpileikkauksena.
January 12, 2022
Koulutehtävää varten piti valita jokin elämänkerta, ja olen iloinen että tartuin juuri tähän. Koskettava, mutta myös huvittava tarina suuruusharhaisen naisen elämästä. Etenkin loppu osui jonnekin syvälle:(
December 25, 2019
Kiinnostuin tästä kirjasta, kun kävimme Kellokosken sairaalan museossa ystäväporukalla syksyllä. Saimme opastetun kierroksen museossa ja alueella. Olipas mielenkiintoista lukea tämä!
July 19, 2016
Todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kertomus Anna Lappalaisen elämästä. Vielä kiinnostavammaksi teoksen tekivät välähdykset Suomen mielenterveyshoidon historiasta. Kuvista myös paljon plussaa. Lukisin toistekin!
February 13, 2014
Ei tappavan tylsästi kirjoitettua potilaskertomusta saa mainostaa/myydä kirjana...
Displaying 1 - 26 of 26 reviews