Thanks to Rosa Liksom, post-punk writing is alive and well in Finland. Her vignettes on contemporary urban living have made her the representative writer of her generation. Her characters work, play, and drink hard and have little time to wallow in self-indulgence. Like the film-maker Kaurismaki, Rosa Liksom portrays a generation left high and dry by the post-war economic 'miracle', no-hopers for whom paradise is drugs and cheap drink in Copenhagen.
Rosa Liksom (born Anni Ylävaara, Ylitornio, 7 January 1958) is a Finnish writer and artist. She studied anthropology and social sciences at the universities of Helsinki, Copenhagen and Moscow. She won the J. H. Erkko Award in 1985 for her debut novel Yhden yön pysäkki and the Finlandia Prize in 2011 for Hytti nro 6.
Olipa rajua luettavaa! Elämä kuvautui näissä tarinoissa karuna, rujona ja rumana, mutta nämä erilaisiin maailmoihin sijoittuvat tekstit tuntuivat hyvin aidoilta ja tosilta. Vaikuttava lukukokemus, ehjä kokonaisuus.
Liksom pyörittää yhä uudestaan ja uudestaan samoja tarinoita novellista toiseen. Novellikokoelman sisältö lyhyesti referoituna: A) 14-vuotias tyttö harrastaa seksiä aikuisen miehen kanssa. Mies lähtee pois. B)14-vuotias kaupunkilaistyttö harrastaa seksiä useiden miesten kanssa. Miehet lähtevät pois. C) Maalaistalon mies tappaa kissan/koiran. D) Maalaistalon surkea mies kuolee.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tämä on niitä kirjoja, jotka näköjään luen uudelleen noin 10 vuoden välein. Kiinnostavaa huomata, miten eri tavalla jokaisella lukukerralla näitä novelleja tulkitsee! Tämä ei ehkä kerro musta kovin hyvää, mutta suunnilleen tällä tavalla olen eri ikäisenä tulkinnut Steissi, kaivopiha, steissi -osan novelleja:
Minä, 15-v.: YEAH! Rappioromantiikkaa ja goals!!!
Minä, 22-v: Aika karua että tällä tavalla he valitsevat elää. Sekopäisiä nuoria, joiden elämään kuuluu viinaa, seksiä ja huumeita. Sävy ei ole tuomitseva eikä ihannoiva. Oon käynyt Helsingissä tyyliin kaksi kertaa ja siellä on aika pelottavaa.
Minä, 35-v: Ylisukupolvisia ongelmia päihteiden kanssa, tai ehkä tässä vähän ironisesti liioitellaan Helsingin lähiöiden elämää? Myöskin aivan järkyttävää, että en nuorena mieltänyt seksiä tässä raiskaukseksi, vaan ajattelin että jotain tuollaista nyt vaan tapahtuu ja hienosti päähenkilö pitää tapahtuneen omana asianaan.
Aku tahu ini Pak Landung yang menerjemahkannya tapi banyak sekali bagian yang hilang gara-gara terjemahannya. Banyak ambigu kata ganti (dia/ia) tanpa merinci siapa yang sedang dibicarakan. Aku iseng membaca versi Inggrisnya dan malah lebih enak baca terjemahan Inggris.
Story-wise, aku tidak terganggu akan apa yang dibilang peresensi lain sebagai 'dekadensi moral'. Ada banyak sisi dari Finlandia yang banyak orang tidak tahu, dan Rosa Liksom mengangkat isu-isu sensitif dan gelap ini. Kurasa aku akan mengeksplor lagi sastra-sastra Finlandia dan sekitarnya yang jarang masuk ke radar bacaku.
Teos jakautuu neljään osaan, neljään erilliseen maailmaan, tapahtumapaikkaan.
Liksom tarjoilee meille maailmaa, johon turistina ei törmää. Ei halua törmätä. En taida olla ikinä lukenut kirjaa/kokoelmaa, joka olisi alkanut lohduttomammin. Ja lohduttomasti nämä tarinat jatkuivat, erityisesti ensimmäisen osa nuorten silmin kerrotut tarinat -edelleen veikkaan - tuoreella tavalla niitä, jotka ovat näkyviä vain kun katsotaan. Liksom on antanut äänen äänen, jota emme ehkä halua kuulla, kuvannut nämä jo vuosikymmeniä sitten tutuksi tulleet nuoret, laitapuolella hämyssä kulkevat, jotka ohitamme, joita emme halua nähdä.
Toisen osan maailmalta napatut tuokiot veivät lukijan uusiin maisemiin, mutta samanlaisiin ihmisiin.
Kolmannen osan Lappiin sijoittuneet tarinat olivat itselleni hyvin ahdistavia ja jotenkin erityisesti - ohimennen, tietoisesti, käsittämättömän julmalla tavalla - eläimiin kohdistunut väkivalta pakotti annostelemaan tekstin luentaa. Liksom kirjoittaa upeasti, kirjoitti siis jo tässä esikoisteoksessaan ja ansaitusti sai tästä niin J.H.Erkon palkinnon kuin Amerin kulttuuripalkinnon, mutta meni kyllä itkuksi näiden kanssa, tunteisiin. Liksomin todistus siitä, miten elämä voi olla (kokoelman kaikissa osissa) lohdutonta tuskallista surullista ilotonta, lääkkeiden huumeiden päihteiden väkivallan ja välinpitämättömyyden kyllästämää, lävistämää, oli musertavaa, surullista, upeaa. Fiktiota toki mutta, en tiedä, jotenkin tuntui, että totta toinen puoli. Toivottavasti olen väärässä.
Liksom kirjoittaa niin että muutamaan sivuun, riviin jopa, mahtuu koko elämä. Ja elämän jälkeen oli aina pidettävä hengitystauko. Olkoon aihe ja näkökulma mikä vaan, ei käy kieltäminen, että Liksom osaa lyhytproosan, novellit, ymmärtää ihmisen hyvyyden mutta kirjoittaa myös käsittämättömän julmuuden, osaa sanoittaa ihmisen tunteet, joita ihminen ei itsekään osaa ymmärtää saati sanoittaa ja kaiken tämän päälle kielensä osaa myös kuvailla niin kauniisti, lyyrisesti maisemaa tunnelmaa elämää, että siitäkin sielu pakahtuu.
I really liked this one. The shorts stories were really powerful and many of them had that kind of romantic decadence, twisted grotesque style that I personnally like very much. It had some pretty gloomy themes like teenage drug abuse, death and abortion but managed to not be just a list of terrible things. It had also beauty and love in it amidst the dark seriousness. Overall a good book. It gives you some idea of why Rosa Liksom has become such famous writer as I'm given to understand that this was her debut book and quite a breakthrough at the time.
Somu vīrietis dzīvē ienes zināmas pārmaiņas, pastiprinātu interesi par somu kultūru un literatūru tai skaitā. Šo iegādāju vasarā, nenojaušot, kas ir Roza Liksoma. Kāds brīnums! Kāda vārdu brīvība! Vienkāršo dvēseļu kliedzieni, laimes/nelaimes brīži, balsis no ''otras puses''. Un protams, nepieklajīgi smieklīgi.
Un tagad man šajā grāmatā ir arī autores ieraksts un vēlejums ar Somu vīrieti dzīvot ilgi un laimīgi.
Kotimaisen kertomakirjallisuuden tenttikirjallisuutta. Aika synkkää luettavaa. Kesti vähän aikaa, että pääsin kertomuksiin sisään. Välillä tuntui, että oli vähän epäjohdonmukaisuuksia - liekö tarkoituksella? Esimerkiksi mehiläishaukka, jonka sisuksissa saattaa olla untuvikkoja (linnut eivät synnytä untuvikkoja). Hmm... Keskityinkö kenties epäolennaisuuksiin?
No, ainaki voin sanoo, että Liksomilla on todella ominainen kerronta. Oon lukenut Hytti nro 6 aikasemmin, ja tää tuntu ihan samalta kirjalta 😭
Karuja ihmiskohtaloja joo, mut en tykänny silti. Ärsytti stadin slangi, vaikka tietysti ollut tietynlainen tyylivalinta. Liekkö aikoinaan stadin slangi ollut tällaisten ihmiskohtalojen kieli ja nähty ns. huonompana, epäsivistyneenä kielimuotona?
Ärsytti myös se, että tuntuu jotenki aina ällöttävältä ku Liksomin kirjoissa aikuiset miehet harrastaa seksiä nuorten tyttöjen kanssa? Tai ainakin se kuvailu on sellasta setämiesten juttuja, esim. puhuttiin lapsenomaisesta tmv. ku kuvailtiin tytön kehoa. Myös kerran mies harrasti seksiä tytön kanssa, jonka jälkeen ”He olivat mies ja nainen”, ihan kuin tyttö ois aikuistunut tästä miehen kosketuksesta. ?
- en tykkää kerronnasta, jossa selitetään kaikki toiminta, vähän sellanen tasapaksu oli tämä - eläimen tappaminen tuli myös tosi puskista ?
Lihtsalt novellid lihtsatest inimestest, pooled lood noortest ja pooled vanadest. Koomiliselt mõjus autori valik tiinekate elu kirjeldada murdekeeles/vananenud slängis. Põhilisteks pidepunktideks erinevate jutustuste vahel olid surm ning vägivald. Okei lugemine, aga pisut igavalt venivad kirjeldused, ootasin rohkem šokeerivat sisu.
Īsi stāstiņi par sabiedrības izstumtajiem - nolemtībai lemtiem lauku tumsoņām, alkoholiķiem, slepkavām un pašnāvniekiem, vājprātīgiem un tiem, kam ir tieksme uz pašdestrukciju. Stāstījums lielākoties 1. personā, tātad no galveno varoņu skatpunkta.
Aika rankkaa kyllä, mut selkeesti on tietyt teemat ja aiheet, joita novellit käsittelee. Teksti on sulavaa ja mielenkiintoista, hyvin hypitään eri murteiden välissä. Tykkään.
Rosa Liksomilla on huomiota herättävä tapa kirjoittaa, lähentelee jopa inhorealismia. Parhaat tarinat olivat osissa steissi, kaivopiha, steissi ja 67 astetta pohjoista leveyttä. Vaikka kirja on kirjoitettu jo 1985, on suurin osa novelleista edelleen ajankohtaisia. Liksomin novellit jakavat yleensä ihmisten mielipiteet, osa pitää ja isa inhoaa. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään.
Rosa Liksomin novelleissa on aivan uskomaton tyyli. Novellikokoelman kaksi ensimmäistä osaa tekivät suuren vaikutuksen. Novellit kuitenkin saattavat olla kerralla luettuna liian turruttavaa luettavaa, ja osa novelleista on mieleenpainumattomia sen vuoksi, että ne ovat niin toistensa kaltaisia.