Kirjailija pitää hienosti teoksen mutkikkaan juonen koossa ja lukijalle varaamassa yllätyksen piilossa loppuun saakka. Siitä täydet pisteet. Sen sijaan viinaa, tupakkaa, yksiulotteisia naisia ja juoneen liittymätöntä örvellystä kirjassa on aivan liikaa.
3,5. Kohati hakkasid häirima vaimukused vaimukuste pärast, lugu ise oli ju kaasahaarav ja äärmiselt nutikas aga kohati oli, jah, raske loole keskenduda kuna kõik laused võistlesid omavahel.
Unexpectedly good, and unexpectedly not what it might have seemed to be. If I have to draw some similarities, it reminds me of something Chuck Palahniuk could have written, with a Finnish vibe.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-1997: 112/112) (1998: 3/6) 1999: 3/6 1984-2023: 118/268
4+/5. Edeltävään Finlandia-ehdokasteokseen Pyhiesi yhteyteen (1995) nähden tässä oli sopivasti väännetty huumoria ja hassuja nimiä vähän vähemmälle. Kappaleet oli nimetty todella kryptisesti, ja otsikoiden yhteys itse kappaleiden sisältöön jäi vähintäänkin epäselväksi. Yllättävä loppuratkaisu oli tässäkin teoksessa mukana. Erinomainen romaani oli tämäkin. Ehkä kuitenkin hiukan vähemmän kuin Pyhiesi yhteyteen (jossa oli se hyvin originellilta tuntunut 35 luvun ja yhtä monen kertojahahmon rakenne).
nerokas kirja. Tervo onnistuu hyvin punomaan monimutkaisen juonen ja pitämään sen kasassa viimeiselle sivulle asti. Osan juonesta arvaa etukäteen, mutta siitä huolimatta juoni on erittäin hyvä ja pitää otteessaan. Loppu on hyvä ja jättää lukijan miettimään kirjaa ja sen tapahtumia pitkäksi aikaa.