What do you think?
Rate this book
Emma ja Uno: Rakkautta tottakai
Emman ja Unon tarina on romaaniksi kirjoitettu todellisiin lähdetietoihin perustuva rakkauskertomus kirjailija Märta Tikkasen äidinäidistä Emma Sjödahlista ja äidinisästä Uno Stadiuksesta.
Emma on vain 19-vuotias opettajan ammatista haaveileva Överbyn kartanon kasvatti, Uno puolestaan jo maailmaakin nähnyt itsevarma 26-vuotias kansanopiston rehtori, kun heidät vihitään 1898.
Emman opettajahaaveet kariutuvat saman tien, sillä vuoden välein perheeseen syntyy uusi pikku Stadius ja asuinpaikat vaihtuvat Suomessa ja Ruotsissa vieläkin tiheämmin. Uno luo uraa kansansivistyksen parissa. Kun kuudes ja viimeinen lapsista syntyy, Emma ja Uno asuvat pysyvästi erillään. Tulevaisuudessakin pari tapaa harvoin, yhdessä he eivät asu enää koskaan. Vanhin lapsista, Julia Margit, on Märta Tikkasen äiti.
Emman rakkautta ja palvontaa Unoa kohtaan voi vain ihmetellä, sillä yhdessäkään parin elämään liittyvässä kirjallisessa lähteessä ei ole mainintaa Unon lämpimistä tunteista Emmaa kohtaan. Tämä seikka vaivaa Märta Tikkastakin.
Kuka lopulta oli tämä Tikkasen isoisä Uno, selkeästi narsistinen yksinäinen kulkija, kansansivistäjä, ja maineen tavoittelija? Kuinka hän saattoi hyljätä perheensä? Emma erosi Unosta saatuaan tietää tämän syrjähypystä, eikä sen koommin ottanut Unoa tosissaan. Rakkaus ei kuitenkaan luultavasti Emman osalta koskaan loppunut, hiljaa sisällään hän kaipasi ja oli ymmällään Unon käytöksen vuoksi.
Emman lapsikatras selvisi elämässä hienosti. Lapset saivat koulutuksen ja onnellisen elämän edellytykset. Märta Tikkanen vietti lapsena paljon aikaa isoäitinsä kanssa. Juuri ne asiat, joista perheessä ei koskaan ääneen puhuttu, jäivät askarruttamaan kirjailijan mieltä. Kenties karismaattisiin ja lahjakkaisin miehiin rakastuminen on eräänlainen "sukuvika", sillä kirjailija huomauttaa osittain toistaneensa Emman kohtaloa omassa avioliitossaan taiteilija Henrik Tikkasen kanssa.
Uno kuolee 1936, jolloin Märta Tikkanen on vasta vuoden ikäinen, Emma kuolee vuonna 1952. Oudon sattuman oikun kautta Märta Tikkanen huomaa eräänä päivänä asuvansa samassa asunnossa, Töölönkatu 8:ssa, jossa Emmakin asui 1920-30 lukujen taitteessa lastensa kanssa. Emman ja Unon mysteeri lähes pakottaa kirjailijan tarttumaan aiheeseen ja kirjoittamaan siitä kirjan.
Emma on vain 19-vuotias opettajan ammatista haaveileva Överbyn kartanon kasvatti, Uno puolestaan jo maailmaakin nähnyt itsevarma 26-vuotias kansanopiston rehtori, kun heidät vihitään 1898.
Emman opettajahaaveet kariutuvat saman tien, sillä vuoden välein perheeseen syntyy uusi pikku Stadius ja asuinpaikat vaihtuvat Suomessa ja Ruotsissa vieläkin tiheämmin. Uno luo uraa kansansivistyksen parissa. Kun kuudes ja viimeinen lapsista syntyy, Emma ja Uno asuvat pysyvästi erillään. Tulevaisuudessakin pari tapaa harvoin, yhdessä he eivät asu enää koskaan. Vanhin lapsista, Julia Margit, on Märta Tikkasen äiti.
Emman rakkautta ja palvontaa Unoa kohtaan voi vain ihmetellä, sillä yhdessäkään parin elämään liittyvässä kirjallisessa lähteessä ei ole mainintaa Unon lämpimistä tunteista Emmaa kohtaan. Tämä seikka vaivaa Märta Tikkastakin.
Kuka lopulta oli tämä Tikkasen isoisä Uno, selkeästi narsistinen yksinäinen kulkija, kansansivistäjä, ja maineen tavoittelija? Kuinka hän saattoi hyljätä perheensä? Emma erosi Unosta saatuaan tietää tämän syrjähypystä, eikä sen koommin ottanut Unoa tosissaan. Rakkaus ei kuitenkaan luultavasti Emman osalta koskaan loppunut, hiljaa sisällään hän kaipasi ja oli ymmällään Unon käytöksen vuoksi.
Emman lapsikatras selvisi elämässä hienosti. Lapset saivat koulutuksen ja onnellisen elämän edellytykset. Märta Tikkanen vietti lapsena paljon aikaa isoäitinsä kanssa. Juuri ne asiat, joista perheessä ei koskaan ääneen puhuttu, jäivät askarruttamaan kirjailijan mieltä. Kenties karismaattisiin ja lahjakkaisin miehiin rakastuminen on eräänlainen "sukuvika", sillä kirjailija huomauttaa osittain toistaneensa Emman kohtaloa omassa avioliitossaan taiteilija Henrik Tikkasen kanssa.
Uno kuolee 1936, jolloin Märta Tikkanen on vasta vuoden ikäinen, Emma kuolee vuonna 1952. Oudon sattuman oikun kautta Märta Tikkanen huomaa eräänä päivänä asuvansa samassa asunnossa, Töölönkatu 8:ssa, jossa Emmakin asui 1920-30 lukujen taitteessa lastensa kanssa. Emman ja Unon mysteeri lähes pakottaa kirjailijan tarttumaan aiheeseen ja kirjoittamaan siitä kirjan.
250 pages, Hardcover
First published January 1, 2010
About the author
Märta Tikkanen
37 books59 followersMärta Tikkanen (b. April 3, 1935) is a Swedish-speaking Finnish writer. Born in Helsinki she worked as a reporter for Hufvudstadsbladet from 1956 to 1961. She graduated from the University of Helsinki, Master of Arts in 1958 and received a Master of Philosophy in 1961. Tikkanen was married to the writer Henrik Tikkanen. A film based on her book Manrape (Män kan inte våldtas, "Men Can't Be Raped"), directed by Jörn Donner, was released in 1978.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 10 of 10 reviews
April 9, 2015
Märta Tikkanen writes about her grandmother´s and grandfather´s love story. The story is taking place in Finland and in Sweden. They have many children and they live separate lives. A typical case of a man who is working passionately and a woman who is taking care of the children, looses everything she has inherited be cause of him and waits thousands of years of his return that never happens. Sad love story based on their letters.
October 22, 2022
All respekt åt Emma som ensam uppfostrade sex barn medan mansbebisen Uno flummade på med sitt på annat håll (läste denna efter skrikiga nattningar och får hjärtklappning av tanken på hur hon måste ha haft det). Hoppas innerligt att hennes liv i nåt skede var fyllt av älskare som gav henne allt hon såg i Uno men som hon aldrig fick uppleva.
April 29, 2026
Tikkanen väver samman och återberättar vad som till stor del är brevväxlingar mellan hennes mormor Emma hemma i Finland och morfar Uno ute på strapatser i Sverige. Emma står ensam med ansvaret för hela barnaskaran medan Uno i med- och motgång jagar idealbilden han har av sig själv som en inflytelserik folkbildare. Ett gemensamt familjeliv och en stabil ekonomi faller offer för hans nycker, men detta till trots håller Emma ändå av honom– men älskar han också henne?
Perspektivet försöker förstå och bena ut karaktärernas känslor och liv, men det går inte att kringgå hur Uno försummar familjens behov av närhet till honom till förmån för sina egna högt flygande ambitioner. Det är svårt att säga var Unos personliga åsikter börjar och dåtidens kvinnosyn slutar. Tydligt är ändå att Emmas omhändertagande av barnen är av mindre värde än vad han har i kikaren, men detta är en prioritering som han med tiden kommer känna följderna av.
Den verklighetsbaserade grunden ger verket tyngd, men stundvis sker det på läsglädjens bekostnad– framförallt i bokens mitt när omständigheterna kring Unos folkskoleplaner ges mycket utrymme. Hans umgängeskretsar där samtida kändisar såsom Anders Zorn, Carl Larsson och Arvid Mörne figurerar stärker bilden av hans framgång. Ändå är det Emma och barnens liv som utgör den intressantare läsningen.
Ju längre berättelsen fortskrider, ju mer blir det två parallella livsöden läsaren får följa. Förryskningen och krigstidens skeenden ankrar berättelsen i sin tid, och verket påvisar brevens kraft att bevara känslor och livet som det såg ut när det hände. Den stundvisa segheten till trots är boken en intressant inbjudan till att ta del av en finlandssvensk familjs öde. Uno må vara den som ändlöst slipade på sin image och ville efterlämna intyg på sin egen storhet, men den sanna huvudpersonen är och förblir Emma. Att läsa boken känns som en liten upprättelse för alla kvinnor vars liv hamnat i skymundan för deras egennyttiga mäns fantasier.
3.5/5
Perspektivet försöker förstå och bena ut karaktärernas känslor och liv, men det går inte att kringgå hur Uno försummar familjens behov av närhet till honom till förmån för sina egna högt flygande ambitioner. Det är svårt att säga var Unos personliga åsikter börjar och dåtidens kvinnosyn slutar. Tydligt är ändå att Emmas omhändertagande av barnen är av mindre värde än vad han har i kikaren, men detta är en prioritering som han med tiden kommer känna följderna av.
Den verklighetsbaserade grunden ger verket tyngd, men stundvis sker det på läsglädjens bekostnad– framförallt i bokens mitt när omständigheterna kring Unos folkskoleplaner ges mycket utrymme. Hans umgängeskretsar där samtida kändisar såsom Anders Zorn, Carl Larsson och Arvid Mörne figurerar stärker bilden av hans framgång. Ändå är det Emma och barnens liv som utgör den intressantare läsningen.
Ju längre berättelsen fortskrider, ju mer blir det två parallella livsöden läsaren får följa. Förryskningen och krigstidens skeenden ankrar berättelsen i sin tid, och verket påvisar brevens kraft att bevara känslor och livet som det såg ut när det hände. Den stundvisa segheten till trots är boken en intressant inbjudan till att ta del av en finlandssvensk familjs öde. Uno må vara den som ändlöst slipade på sin image och ville efterlämna intyg på sin egen storhet, men den sanna huvudpersonen är och förblir Emma. Att läsa boken känns som en liten upprättelse för alla kvinnor vars liv hamnat i skymundan för deras egennyttiga mäns fantasier.
3.5/5
March 10, 2019
Ihana perhetarina. Rakkaus lapsiin on kantava voima😊
November 2, 2019
Læste den danske oversættelse.
June 11, 2019
Hieno kuvaus eräästä suomalaisesta perheestä. Ajat muuttuvat nopeasti.
February 28, 2015
A good book and a glimpse into the life of one couple, one family and the extended family over multiple decades. Translation seemed to work nicely. In parts interesting descriptions of the family's life and how it was affected by world events, movements and philosophies.
July 14, 2015
Emman ja Unon rakkaustarina sai pohtimaan monenlaista: miten erilaista elämä Suomessa onkaan ollut, miten narsistilta vaikuttava Uno onkaan Emma-parkaa pompottanut.
November 9, 2012
Uskomaton tarina.
Displaying 1 - 10 of 10 reviews