Sirkka Selja
Born
in Koski HL, Finland
March 20, 1920
Died
August 17, 2017
Genre
|
Talo nimeltä Villiruusu
—
published
1975
|
|
|
Taman lauluja
—
published
1945
|
|
|
Mahdottomuuden ylistys
—
published
2005
|
|
|
Puut herättävät muistini
—
published
2000
|
|
|
Valokuvaaja
—
published
1995
—
2 editions
|
|
|
Aurinko on tallella. Valitut runot 1942–1985
—
published
1988
|
|
|
Vierailulla ketun talossa
—
published
1966
|
|
|
Unitie
—
published
1985
|
|
|
Riikinkukon lapsi: valitut runot 1942-2010
|
|
|
Kissansilmät: unia ufoja kissoja
|
|
“Juhannusyön tihentynyt vihreys
tihentynyt sinisyys
kätkee olentoja
joita emme näe
jotka silti aistimme.
Me uimme seppeleet päässä metsälammessa
me olemme itsekin
toisesta maailmasta.”
― Aurinko on tallella. Valitut runot 1942–1985
tihentynyt sinisyys
kätkee olentoja
joita emme näe
jotka silti aistimme.
Me uimme seppeleet päässä metsälammessa
me olemme itsekin
toisesta maailmasta.”
― Aurinko on tallella. Valitut runot 1942–1985
“sukellan uneen ja näen että sinä oman valveesi rannalta sukellat samaa unta luokseni”
― Aurinko on tallella. Valitut runot 1942–1985
― Aurinko on tallella. Valitut runot 1942–1985
“Tänään on se päivä
jolloin mansikat maistuvat mansikoilta lapsuudenaikaisilla rauniokummuilla.
Lämmin tuuli leyhyttää
angervojen tuoksua.
Puoliksi lahonnut ladonovi narahtaa yksikseen,
kosteassa pellonojassa kasvaa lemmikkejä.
Ilma soi linnunlaulua
ja ikuista rakastuneisuutta.
Miten luonto voi lahjoittaa tämän suloisuuden
niin monen sadeviikon jälkeen.
Eikä ponnistelu ole vaikeaa
pitkin mansikantuoksuista rinnettä
muurahaispolkujen ja koivunvesojen läpi
harjun korkeimmalle kohdalle.
Se on kuin jättiläisen päälaki,
näkee kylän ja järven ja toisia kyliä
ja loputtomia metsiä jotka kaukana sinertyvät avaruudeksi
ja kokee jotakin joka ravitsee kuin uskonto ennenkuin se on haarautunut dogmeiksi ja erilaisiksi teiksi.”
― Aurinko on tallella. Valitut runot 1942–1985
jolloin mansikat maistuvat mansikoilta lapsuudenaikaisilla rauniokummuilla.
Lämmin tuuli leyhyttää
angervojen tuoksua.
Puoliksi lahonnut ladonovi narahtaa yksikseen,
kosteassa pellonojassa kasvaa lemmikkejä.
Ilma soi linnunlaulua
ja ikuista rakastuneisuutta.
Miten luonto voi lahjoittaa tämän suloisuuden
niin monen sadeviikon jälkeen.
Eikä ponnistelu ole vaikeaa
pitkin mansikantuoksuista rinnettä
muurahaispolkujen ja koivunvesojen läpi
harjun korkeimmalle kohdalle.
Se on kuin jättiläisen päälaki,
näkee kylän ja järven ja toisia kyliä
ja loputtomia metsiä jotka kaukana sinertyvät avaruudeksi
ja kokee jotakin joka ravitsee kuin uskonto ennenkuin se on haarautunut dogmeiksi ja erilaisiksi teiksi.”
― Aurinko on tallella. Valitut runot 1942–1985


