Suomalainen lukupiiri discussion

Luetteko kirjoja koskaan uudestaan? Mitä mieltä olette kirjojen uudelleen lukemisesta?

Olen törmännyt ihmisiin, jotka kulkevat aina eteenpäin eivätkä uhraa aikaa jo luettujen kirjojen uudelleen lukemiselle. Jotkut taas jäävät jumiin lempiteoksiinsa ja karkaavat niiden maailmoihin määräajoin. Itse olen oppinut arvostamaan uudelleenlukuja. Itselle ne ovat usein avanneet uusia näkökulmia ja sellaista rentoutta vastaanottaa tapahtumia eri valoissa. Olen lukenut kymmeniä kirjoja useampaan otteeseen ja useasti jotkut kirjat ovat parempia juuri toisella kertaa. Itse tykkään jos kirjassa on kerroksia ja sävyjä, jotka eivät avaudu kerralla. Se tuo lukemiseen niin sanotun harrastus-aspektin, jossa lukeminen on osaksi kirjan/maailman/ideologian tutkimista. Usein uudelleen luettavat kirjat ovat sarjoja, joissa tapahtuu niin paljon, ettei sitä ole aina tajunnut sisäistää tai huomioida kaikkea.

Taru sormusten herrasta on tullut luettua moneen kertaan nuorempana. Stephen Kingin Musta Torni -sarja on nelisen kertaa luettu, kuten Tukikohta. Steven Eriksonin Malazan -sarjaa olen lukenut uudelleen pari kolme kertaa ja tiedän, että tulen lukemaan sarjan vielä moneen kertaan. Myös jotkin scifi-klassikot pitää lukea välillä uudestaan. Aina välillä luen jonkin teoksen myös puhtaasti nostalgisista syistä. Jotkut kirjat ja hahmot ovat vain ns. frendejä ja kirjan parissa kulutettu aika on lämmin ja mukava kokemus.

On myös mielenkiintoista huomata miten joku kirja voi saada neljä tähteä mutta tiedät ettet tule lukemaan sitä enää ikinä uudelleen. Joku kirja voi saada taas kolme tähteä mutta jokin sisällä sanoo, että tämän kirjan tulet lukemaan vielä toistamiseen. Jokin kirjassa ei toiminut, mutta jokin siellä silti kutkuttaa ja houkuttaa takaisin sen pariin.

Minä en oikeastaan lue uudelleen suosikkejanikaan. Poikkeuksen tekevät ehkä joskus nuorena luetut, joita en muista lukeneenikaan, sillä en ole varma, luinko silloin sarjan kaikki kirjat. Joistakin kirjoista saatan lukea parhaimpia kohtia, mutta siihen se jää. Nyt tosin pohdin tuota Kotiopettajattaren romaania, sillä se saattoi jäädä vähän kesken, enkä hirveästi itse kirjasta muista. Paremmin muistan siitä tehdyt elokuvat ja sarjat. Mutta yleensä minulla on vähän turhan hyvä muisti uudelleen lukemiseen ja myös liikaa hyviä kirjoja lukematta.

Kyllä mä luen hyviä kirjoja uudelleen ja niitä, joista tykännyt. Joskus tosin maku muuttui vanhetessa, mutta esim. Anna Kareninan lukenut varmaan kaikista kirjoista useimmiten. Samoin olen Potterit lukenut tän vajaan 20 vuoden aikana lähes säännöllisesti, että varmaan kymmenen kertaa joillain sarjan osista täynnä jne. En mä osaa kokea sitä huonoksikaan asiaksi, että luen kirjoja myös tietyn väliajan jälkeen uudelleen, sillä usein niistä saa irti erilaisia asioita eri lukukerroilla. Eikä mua edes se ajatus miellyttäisi, ettei kirjoja vois lukea uudelleen, jotta ehtii mahdollisimman paljon lukea. Totuus on, ettei yksi elinikä tuu kuitenkaan riittämään siihen, että saisi lukea kaikki kiinnostavat kirjat, joten miksei lue myös niitä kirjoja, joista pitänyt aiemmin ja kokeile miltä tuntuu nykyisin jne. Kai en oo sit niin nirso sen suhteen, että pystyis lukemaan usein kirjat. Johan mä olen lukenut myös esim. Black Dagger Brotherhood-sarjan useasti, koska lukenut kirjat sekä englanniksi että myöhemmin suomennettuna. Jo kielen vaihtuminen saa joskus kirjan tuntumaan uudelta.

Olin ennen todella vahvasti sitä mieltä, että kun kirjat on kertaalleen luettu niin se on sitten siinä. En niihin enää uudelleen koske. Noh! Kun tuota ikää on alkanut kertymään niin olen alkanut lukemaan aiemmin jo lukemiani teoksia, koska en enää muista niitä.

Nyt olen esimerkiksi pikkuhiljaa alkanut lukemaan Maria Kallio sarjaa uudestaan, huvittavaa tässä on se, että muistan sen perustarinan niistä dekkareista, mutta en enää muistanut ainakaan näistä neljästä ensimmäisestä uusinta kierrokseen joutuneista, kuka se murhaaja oikeasti olikaan;). Syy miksi aloin lukemaan tuota sarjaa uudelleen oli se, että se on joskus jäänyt kesken, enkä muista mihin kirjaan olen jäänyt...mikä oli se viimeinen kirja.

Suunnittelen uusintakierrosta myös nuoruudessa luetuille kirjoille, jotka omasta hyllystä löytyy. Se on sitten eri asia koska niiden lukemisen oikeasti aloitan, koska tuo kirjojen määrä mitä haluaisin lukea on ihan äärettömän pitkä. Lisäksi nämä haasteet tuovat vain koko ajan pitenevään TBR listaan lisää teoksia. :P

Minulla myös Taru sormusten herrasta on sellainen mihin olen palannut aina uudestaan. Olen lukenut sen sekä suomeksi että englanniksi. Siinä on riittävästi uusia juttuja joak lukukerralle.
Potterit on toinen minkä olen lukenut uudelleen mutta vain kerran tähän mennessä.

Olen siis niitä jotka tarpovat vain eteenpäin. Mutta nyt kun aloin asiaa pohtia, on kirjoja jotka haluaisin lukea ehkä kuitenkin uudelleen, esim. Peter Högin Lumen taju. Itsestä aina tuntuu, että se on hiukan ajan hukkaa ja vie aikaa uusilta tuttavuuksilta. Mutta nyt kun olen asiaa miettinyt, se voisi avata kirjan uudella tavalla. Ja on niin monia hyviä kirjoja, joita en muista enää kunnolla. Olen lukenut ne teininä ja nyt olisi mielenkiintoista tietää mitä pidän niistä nyt (esim. LesMis ja 3 muskettisoturia) mutta samalla hieman pelkään että niiden, vuosia kasvanut, arvostus vähenisi. Että pettyisin.

En lue kirjoja montaa kertaa. Muutaman tosin olen lukenut tarkoituksella ja muutaman vahingossa, kun en ole muistanut lukeneeni ne on jo aiemmin. Jotenkin mua vaivaa kovasti se, että muistan juonen ja sen takia tuntuisi tyhmältä lukea kirja uudestaan. Poikkeuksia voisin harrastaa niiden kirjojen kanssa, jotka muistan joskus lapsena/nuorena lukeneeni, mutta joiden juonet on jo unohtuneet. En myöskään katso yleensä uudestaan elokuvia tai sarjoja, jotka olen jo nähnyt. En osaa nauttia kirjojen hienoista kielistä tai kerroksista (tai sitten en edes lue sitä ensimmäistä kertaa kirjoja, jotka kuuluvat näihin), joten uudestaan lukeminen ei siinäkään mielessä ole mun juttu.

Minä harrastan uudelleenlukemista. Eniten lukukertoja on lapsuuden ja nuoruuden suosikeilla, kärkipaikalla varmaankin Harry Potterit, jotka olen lukenut monta sekä suomeksi että englanniksi (ja viisi ensimmäistä osaa myös ruotsiksi). Myös Montgomeryn Annat, Runotytöt ja Sininen linna on luettu useampaan kertaan, samoin Alcottin Pikku naisia -sarja ja Kahdeksan serkusta, Burnettin Pikku prinsessa ja Salainen puutarha, Richard Adamsin Ruohometsän kansa, Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, useimmat Austenin kirjat, Nevil Shuten Viisi mustaa kanaa ja monet Astrid Lindgrenin kirjat, useimmat näistä sekä suomeksi että alkukielellä. Tämäkään lista ei ole millään muotoa kattava.

Minulla on periaatteena, että ostan vain sellaisia kirjoja, jotka kestävät useamman lukukerran. Yleensä ne ovat siis joko kirjoja, jotka olen jo lukenut kertaalleen tai sitten suosikkikirjalijoideni teoksia, joita en ole vielä ehtinyt lukea. Kirjankierrätyksistä ja kirppiksiltä toki tarttuu sitten mukaan ilmaisia ja hyvin halpoja kirjoja vähän löyhemmilläkin kriteereillä.

Goodreadsissa on se huono puoli, että se ei kannusta uudelleenlukemiseen, eli samalle kirjalle ei voi merkitä montaa lukupäivämäärää. Uudelleen luettuja kirjoja ei siis saa laskettua kunkin vuoden lukutilastoon, ellei rupea kikkailemaan eri painosten kanssa tai poista kirjojen edellisiä lukupäivämääriä.

Onko muuten teillä, jotka ette lue samaa kirjaa kuin kerran, lempikirjoja? Jos on, eikö ikinä tee mieli lukea niitä uudestaan? Ostatteko kirjoja omaan hyllyyn vai lainaatteko vain kirjastosta? Entä elokuvat, katsotteko niitä ikinä toistamiseen vai riittääkö myös niissä kerta per leffa?

On lempikirjoja, ei ehkä kovin monia, mutta yleensä muistan kirjat tarpeeksi hyvin, etten tunne tarvetta lukea niitä uudestaan. Ja kun suosikkikirjani on Tuulen viemää, niin sen lukeminen veisi jo jonkin aikaa, varsinkin kun onnelliset hetket ovat varsin lyhyitä... Aika tosin on muuttanut tilannetta niin, että voisin kuvitella lukevani joitakin nuorena lukemiani kirjoja, mutta edellisestä kerrasta onkin jo tosiaan jotain parikymmentä vuotta aikaa.

Hyviä leffoja voin katsoa uudelleen, ja joitakin vähemmänkin hyviä, koska ne ovat helppoja ja kestävät vain sen pari tuntia. Toisella katsomiskerralla voi huomata jotain uutta, jonka ohjaaja on "piilottanut" kuvaan.

Minä olen harkinnut jo pidempään lukevani muutamia kirjoja uudelleen. En ole lapsuuden/nuoruuden jälkeen harrastanut uudelleenlukemista. Lapsena tein sitä muutamalle lempparikirjalle aika paljon, kun paikallinen kotikirjastoni oli pieni (etenkin lasten/nuorten osasto), enkä osannut löytää uutta luettavaa sen jälkeen kun äitini oli vinkannut tietämänsä kirjat ja kirjasarjat. Luin osan Pieni talo preerialla-sarjan kirjoista monta kertaa. Samoin pari ekaa osaa kertasin Anna-sarjasta ja Runotytöt piti höylätä uudelleen. Nyt kun Runotyttö-sarja ilmestyy uutena pokkarina niin voisi olla kiva lukaista ne uudelleen aikuisena. On kuitenkin 25 vuotta aikaa niiden lukemisista, ettei enää ole tarinat hyvin mielessä.

Olen suunnitellut kertaavani Laivauutisia (Proulx), koska ihastuin niin syvästi siihen joskus 10-15v sitten kun luin. Olisi kiva katsoa vieläkö se on yhtä hyvä mielestäni. Samoin Juhani Ahon Papin rouva. Se kestäisi varmaan toisen lukukerran. Toisaalta tekee mieli lukea kirja, joka mielestäni oli ärsyttävä, enkä tykännyt (Olemisen sietämätön keveys) ja katsoa, josko se nyt 15 vuotta myöhemmin iskisikin aivan eri tavalla.

Muuten ei vain tule mieleen, että mitä kirjoja sitä lukisi uudelleen. Aika harvaa kirjaa kiinnostaisi lukea toistamiseen, mitä selailee esim. tässä GR:n luettujen listasta. Ja kun on tosiaan aika iso innostus lukea itselle uusia kirjoja ja sitä listaa riittää ihan maasta taivaaseen. :)

Jos lähdet lukemaan Runotyttöjä (jotka kuuluvat omiin suosikkeihini) uudelleen, suosittelen lukemaan ne alkukielellä. Kaikkien osien suomennokset ovat lyhennettyjä, minkä lisäksi ensimmäinen osa on suorastaan sensuroitu.

Uudellenlukemista harrastan nykyään kahdenlaista.

Kategoria yksi on samanlainen kuin Annamariah tuossa yllä sanoi, lapsuuden suosikit. (Olen lukenut mm. Sormusten herraa, Hobittia, Muumeja, Kaislikossa suhisee tässä hengessä.) Ainakin itselläni kyse lienee puhtaasti nostalgiasta ja kirjoihin liittyvistä muistoista.

Kategoria kaksi on sitten sellaiset tärkeät romaanit joihin haluaa palata uudestaan koska en ole mielestäni saanut niitä valmiiksi, kokonaan käsitellyiksi. Yksi suuria suosikkiromaanejani on Dostojevskin Idiootti, jonka olen lukenut muistaakseni kolme kertaa uudestaan, ja oikeastaan pääsyynä on se etten ole varma olenko vielä täysin ymmärtänyt teosta ja mitä siinä tapahtuu, vaikka pidänkin ruhtinas Myshkinin hahmosta ja Dostojevskin komediantajusta.

Harrastaako muuten kukaan muu "parhaiden palojen" uusintalukemista? Varsinkin nuorempana otin usein jonkun suosikkikirjoistani hyllystä, luin tiettyjä kohtia sieltä täältä ja laitoin kirjan takaisin hyllyyn. Joskus meni tuntikausia niin, että luin pätkiä milloin mistäkin kirjasta, vaikka kokonaisen kirjasarjan parhaat palat yhdeltä istumalta.

Nykyään tosin tulee useammin tehtyä sitä, että katson Youtubesta suosikkikohtauksiani joistain elokuvista tai tv-sarjoista, mikä on periaatteessa sama asia kuin tuo pätkien lukeminen kirjoista.

Juu, tosin harvemmin nykyisin, koska ei ole löytynyt niin suuria suosikkeja lukemistani kirjoista ja vaikka olisikin, niin yleensä ne ovat kuitenkin olleet kirjaston kirjoja, eivätkä olisi saatavilla. Youtube on varmasti enemmän tuossa käytössä, mutta vieläkin varmaan löytäisin nopeasti Tuulen viemän parhaimmat palat, vaikka kirja onkin minulla nyt täällä vain englanniksi.

Aika vähän pienien pätkien lukemista. Luin pienenä koko kirjan uusiksi lempisarjasta. Tosin semmosta välitöntä uusintalukua tein myös kyllä..eli kun kohdalle oli sattunut aivan ihana kirja, niin kun se oli luettu, niin palasi vielä niihin pariin parhaimpaan kohtaan. Nykyisin saatan palata tuolla tavalla välittömästi kirjan luettuani johonkin vaikutuksen tehneeseen tosi upeasti ilmaistuun kohtaan..ikään kuin tarkistaakseni miten se meni. Ja silti heti unohdan :D Muuten en oikeastaan palaile kirjoihin ..edes pätkiin. Toki jos löytyy joku vaikuttava runo, niin siihen tykkään palata, mutta melkein vaatii kirjan omistamista se. Ei tule etsittyä kirjastosta kokoelmaa tuota varten.

Olen aina ollut kateellinen ihmisille jotka voi palata vaan kohtaan, ite olen enemmänkin just tuollainen "se koko kirja oli niin ihana että luen uudelleen". On mulla kyllä muutamasta kirjasta kohta jota fiilistelen. Ehkä enemmän haen kirjasta fiilistä kuin jotain hyvää kohtaa niin tuo koko kirjan luku toimii paremmin. Tuo ois kyllä nopeempaa, varsinkin tv-sarjojen kohdalla. Välillä kun niistäkin on vaikea kattoa vaan tiettyä jaksoja. Ei oo varmaan mikään ihme että en ole niin kuin periaatteessa kiinnostunut lukemaan sarjakirjoja..